Rakas unipĂ€ivĂ€kirjani, muutama yö sitten olin saanut kahdestakin eri paikasta töitĂ€. Valitettavasti en vain osannut jotenkin sumplia niiden aikatauluja yhteen ja mulle tuli työvuoroja pÀÀllekkĂ€in, enkĂ€ kehdannut sanoa kumpaankaan paikkaan, etten mĂ€ pysty nyt. EnsimmĂ€isenĂ€ aamuna nukuin melkein pommiin ja kiirehdin ensimmĂ€iseen paikkaan töihin. Tein siellĂ€ jotain hommaa, kun mulle tuli viesti, ettĂ€ mua odotetaan toisessa paikassa töihin. Tajusin sitten ettĂ€ hitsi, oon unohtanu sen toisen työpaikan kokonaan ja tein nopeasti ensimmĂ€isen jutun loppuun, pahoittelin ja kiirehdin toiseen paikkaan.Â
Toinen paikka oli joku kÀytettyjen huonekalujen myymÀlÀ. SiellÀ mulle annettiin tehtÀvÀksi jÀrjestellÀ joku tÀrkeÀ kaappi, jossa oli tÀrkeitÀ asioita. Se tyyppi, joka oikeasti tiesi, miten kaapin kuuluisi olla, oli kuitenkin poissa. Jotenkin siinÀ mÀ sit pÀÀdyin tunkemaan sinne kaappiin jotain, mikÀ oikeastaan nÀin valveilla ollessa vaikuttais olevan lÀhinnÀ roskaa. En myöskÀÀn mitenkÀÀn pÀin hahmota, miksi alunperinkÀÀn vaikutti hyvÀltÀ idealta tunkea sitÀ roskaa sinne.














