#puolustus

Ahvenjärvi Sauli (kd)

HS: "[EU:n] yhteistyö puolustusasioissa on tervetullutta, mutta se ei poista kansallisten puolustusvoimien tarvetta. [Suomen ei tule liittyä Natoon] juuri nyt, mutta jos Ruotsi päättää liittyä Natoon, on Suomen liityttävä myös."

YLE: "Kyllä, [Nato-jäsenyys vahvistaisi Suomen turvallisuutta], erityisesti siinä tapauksessa, että Ruotsi päättäisi liittyä Natoon. [EU:n] perussuunta on oikea, mutta oleellisempaa on EU:n jäsenmaiden välisen puolustusyhteistyön kehittäminen kuin EU:n itsenäisen sotilaallisen kyvyn vahvistaminen."

Andersson Jari (kok)

HS: "[EU-maiden] armeijajoukkojen ja aselajien yhteistoiminta ja -käyttö on oltava vakavan harkinnan alla. Kansallisesti yksitään Suomella tulee olla riittävän merkittävät puolustusvoimat ja puolustuskyky. [Suomen tulee liittyä Natoon] viimeistään silloin, jos Ruotsi harkitsee liittymistä."

Andersson Niklas (kd)

HS: "Puolustusyhteistyö EU:ssa pitää jatkossakin perustua kansallisten puolustusvoimien yhteistyöhön. Yhteistyötä Ruotsin kanssa tulisi syventää, ja jäsenyyshakemus [Natoon] voitaisiin jättää yhdessä. Tätä ei kuitenkaan ratkaista EU:ssa, vaan teemme päätöksen ihan itsenäisesti Suomessa."

YLE: "EU:ssa ei päätetä Suomen Nato-jäsenyydestä, mutta jäsenyys yhdessä Ruotsin kanssa täydentäisi omaa puolustusratkaisuamme hyvin tulevien haasteiden edessä. Euroopan tärkein sotilaallinen viitekehys on Nato. Toistaiseksi EU:n omia nopean toiminnan joukkoja ei ole kertaakaan käytetty, vaikka [niitä] hyvinkin olisi voitu käyttää kriisinhallintatehtävissä esim. Keski-Afrikan [tasavallassa]. Seuraavan kauden aikana tulisi arvioida, onko syytä palata takaisin lähtöruutuun ja suunnitella eurooppalaista puolustusyhteistyötä uudella tavalla."

Anttoora Marjo (kd)

HS: "Kannatan yhteistyötä Naton kanssa."

YLE: "Pidän rauhankumppaanuutta [Naton kanssa] tällä hetkellä riittävänä, mutta asiaa on oltava valmis arvioimaan uudestaan. Kustannuksia säästävää yhteistyötä hankinnoissa voidaan lisätä. Vahva EU turvaa Euroopan turvallisuutta. En pidä silti heikkoa EU:ta uhkana."

Böling Alina (rkp)

HS: [Ei perusteluja.]

YLE: "EU:n kannattaisi tässä vaiheessa vahvistaa etenkin siviilikriisinhallintaansa."

Donner Jörn (rkp)

HS: [Ei perusteluja.]

YLE: "[Nato-jäsenyys] ei [vahvistaisi Suomen turvallisuutta] tällä hetkellä."

Eerola Juho (ps)

HS: "Olen aiemmin vastustanut Nato-jäsenyyttä. Nyt Suomi on ajanut alas omaa puolustustaan, ja voi olla, että kohta on pakko liittyä Natoon. Hirtehisesti olen veikannut, että puolustusvoimien leikkaukset ovat olleet Kokoomuksen juoni muuttaa kansan mielipide Nato-myönteisemmäksi."

YLE: "[Nato-kysymyksessä] takkini on kääntynyt. Kataisen ja Urpilaisen hallitus on ajanut puolustuskykymme niin alas, että kohta lienee pakko liittoutua. Silläkin uhalla, että Venäjä ja islamilainen maailma eivät tykkää."

Elo Simon (ps)

HS: "28:sta EU-maasta 22 on sotilasliitto Naton jäseniä. Ei ole mitään syytä luoda päällekkäistä puolustusratkaisua. Myönnän, että Ukrainan tilanne on vaikuttanut näkemykseeni Nato-jäsenyydestä. Nyt on käytävä syvällinen keskustelu Nato-jäsenyyden hyödyistä ja haitoista. Sen jälkeen jäsenyys on asetettava kansanäänestykseen."

YLE: “En ole liittymässä suoralta kädeltä Natoon, mutta myönnän, että Ukrainan tilanne on vaikuttanut näkemykseeni. Nyt täytyy käydä syvällinen keskustelun Nato-jäsenyyden hyödyistä ja haitoista. Yleisen asevelvollisuuden maassa jäsenyys on luontevaa viedä lopulta kansanäänestykseen. 28:sta EU-maasta 22 kuuluu sotilasliitto Natoon. Ei ole mitään syytä luoda päällekkäistä puolustusratkaisua."

Eronen-Kuhanen Helena (muutos)

HS: "Ei missään nimessä tule ajaa kansallista puolustusta alas jonkun EU-armeijan takia. Se tekisi lopulta Suomesta täysin turvattoman maan. Suomi voi puolestani liittyä Naton jäseneksi, jos se ei merkittävästi kasvata puolustusbudjettia, sillä ihan periaatteessa vastustan sitä ajatusta, että ensin leikattiin Suomen puolustusvoimilta säästöjen nimissä rahaa, ja sitten rahaa löytyisikin, kun Suomi menisi Natoon."

Eturautti Kyuu (muutos)

HS: "[EU:n yhteinen armeija ei ole] teoriassa täysin tuomittava idea, mutta käytännössä EU on vain täysin kyvytön toimimaan jo nykyisellään. Se vielä puuttuisi, että moisille tunareille pitäisi aseita antaa. En todellakaan tiedä, [tulisiko Suomen liittyä Natoon]. Haluan nähdä asiasta selkeät tutkimukset: kustannukset, välittömät ja välilliset vaikutukset, yms. Kylmää faktaa pöytään."

YLE: "Kyllä, [Nato-jäsenyys vahvistaisi Suomen turvallisuutta], mutta parempi kysymys on, että millä hintaa? En tiedä vastausta, asiaa pitäisi tutkia rauhallisesti. [EU:n kyky itsenäiseen, sotilaalliseen toimintaan] ei toimi. EU on osoittautunut tehottomaksi. Se nyt vielä puuttuisi, että moisille tunareille pyssyjä annetaan."

Gestrin Christina (rkp)

HS: "Yhteistyötä tulisi lisätä myös puolustussektorilla. En kuitenkaan usko yhteiseen “EU-armeijaan”, sillä on epätodennäköistä, että Nato-maat, jotka ovat myös EU:n jäsenmaita, haluaisivat panostaa siihen. Suomen puolustuskyvyn kannalta omat joukot ja yleinen asevelvollisuus ovat yhä tärkeitä. Suomen tulee myös jatkossa tehdä yhteistyötä Pohjoismaiden, EU:n ja Naton kanssa. Olisi järkevää, että Suomi ja Ruotsi liittyisivät yhdessä ja samaan aikaan Natoon. Tämä ei sulkisi pois pohjoismaista ja EU-yhteistyötä."

YLE: "Minun mielestäni Suomen ja Ruotsin tulee hakea jäsenyyttä Natossa samanaikaisesti. Se selkeyttäisi puolustusyhteistyötämme, joka on jo nyt hyvin yhteensovitettu Naton kanssa ilman, että me olemme mukana neuvottelupöydässä. On järkevää tehdä puolustusmateriaalin yhteisostoja, muodostaa yhteisiä kriisinhallintajoukkoja ja katastrofivalmiuksia EU:ssa, mutta yhteistyö pitää koskea myös muitakin kuin sotilaallista toimintaa. On vaikea nähdä, että EU-maat voisivat luoda kattavaa, itsenäistä sotilaallista toimintaa, kun 22 unionin 28 jäsenmaasta ovat puolustusliitto Naton jäseniä. Jos EU on jakaantunut ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, sen vaikutusvalta vähenee."

Gustafsson Åsa (rkp)

HS: [Ei perusteluja.]

YLE: [Ei perusteluja.]

Halla-aho Jussi (ps)

HS: "EU:n oman sotilaallisen kyvyn rakentaminen ei ole realismia. Suurin osa EU:n jäsenistä kuuluu jo Natoon, joka täyttää niiden turvallisuustarpeet. Nato-jäsenyys selkeyttäisi Suomen turvallisuuspoliittisen aseman ja kohottaisi Venäjän kynnystä painostaa Suomea esim. maamme venäläisvähemmistön asemaan vedoten."

YLE: "Ukrainan tapahtumat ovat muistutus siitä, että “perinteisten uhkakuvien” aika ei ole ohi. Euroopan turvallisuus perustuu tällä hetkellä Natoon, eikä asiantilaan ole näköpiirissä muutosta. Ei ole mitään tarvetta [vahvistaa EU:n kykyä itsenäiseen, sotilaalliseen toimintaan], koska suurin osa EU-maista kuuluu jo Natoon. Päällekkäisille rakenteille ei ole kysyntää."

Hautala Heidi (vihr)

HS: "Naton ulkopuolella [EU:n yhteinen armeija] olisi sopinut hyvin Suomelle, mutta valitettavasti niin ei tule käymään. Ukrainan kriisi paljastaa Suomen turvallisuuspoliittisen aseman perustuvan toivekuviin. Vaikka ei uskoisikaan Venäjän hyökkäävän EU-maa Suomeen, on tunnistettava tietyt pyrkimykset, joilla Venäjä koettaa sitoa Suomea kylmän sodan tapaan etupiiriinsä ns. lähiulkomaana. Nato-jäsenyyden haittoja ja hyötyjä on nyt mahdollista tarkastella aikaisempaa realistisemmin."

YLE: "Sotilaalliset uhkat ovat palanneet Eurooppaan. Suomen olisi päätettävä, pätevätkö kansalliseen perimäämme iskostuneen sotilaallisen liittoutumattomuuden perusteet edelleen. Puhuessani keltaisesta valosta Natolle olen halunnut rikkoa sen tabun, että pelkkä keskustelu johtaa leimautumiseen esim. Yhdysvaltain sotapolitiikan tukijaksi tai Venäjän provosoijaksi. Monelle kelpaava vaihtoehto, EU:n yhteinen puolustus, ei enää vaikuta realistiselta vaihtoehdolta, kun 22 EU-maata 28:sta kuuluu Natoon. Ajatus [vahvistaa EU:n kykyä itsenäiseen, sotilaalliseen toimintaan] olisi (ollut) kannatettava, ellei 22 unionin 28 jäsenmaasta olisi jo Natossa. Jossain määrin EU:lla varmasti tulee olemaan jatkossakin kriisinhallintaoperaatioita, mutta siviilikriisinhallinnan merkitys on jopa suurempi ja sitä tulee vahvistaa. Ukrainan kriisi osoittaa, että Venäjä ei juuri kuuntele EU:ta, joka on ollut kriisissä liian varovainen toimija."

Himanen Tom (kd)

HS: "EU ei ole sotilasliitto eikä sen sellainen pidä olla. Yhteinen puolustus olisi käytännössä vahva askel kohti liittovaltiota, mille en näe minkäänlaista tarvetta. Kahden päällekkäisen sotilaallisen liiton perustaminen heikentäisi sekä Natoa että EU:n puolustusliittoa. [Suomen ei tule liittyä Natoon] tässä tilanteessa, mutta vähintäänkin liittoutumisen syventäminen joko Naton tai pohjoismaiden kanssa on tarpeellista."

YLE: "EU ei ole sotilasliitto, eikä siitä sellaista pidä tehdä. 27 EU-maasta 21 kuuluu Natoon. Näin ollen ei ole realistista ajatella, että EU loisi oman, Natosta erillisen puolustuspolitiikkansa. Kahden päällekkäisen sotilaallisen liiton perustaminen heikentäisi sekä Natoa että hypoteettista EU:n puolustusliittoa."

Häkkänen Antti (kok)

HS: "Pohjoismaista yhteistyötä pitää kehittää, mutta pidemmällä aikavälillä Natoon liittyminen on Suomen uskottavan puolustuksen kannalta paras ratkaisu. Suomalaisten turvallisuuden kannalta on elintärkeää pitää kiinni uskottavasta puolustuksesta. Suomi ei kuitenkaan pysty tulevina vuosina järjestämään uskottavaa puolustusta yksin. Pohjoismaista yhteistyötä pitää kehittää, mutta pidemmällä aikavälillä Natoon liittyminen on Suomen uskottavan puolustuksen kannalta paras ratkaisu."

YLE: "Suomalaisten turvallisuuden kannalta on elintärkeää pitää kiinni uskottavasta puolustuksesta. Suomi ei kuitenkaan pysty tulevina vuosina järjestämään uskottavaa puolustusta yksin. Pohjoismaista yhteistyötä pitää kehittää, mutta pidemmällä aikavälillä Natoon liittyminen muiden Euroopan maiden tapaan on Suomen uskottavan puolustuksen kannalta paras ratkaisu."

Jaakonsaari Liisa (sdp)

HS: "[EU:n pitäisi luoda yhteinen armeija], mutta [se on] mahdotonta, kun valtaosa jäsenmaista pitää Natoa tärkeänä turvallisuuden tuottajana. Tällä hetkellä [Nato-jäsenyys] ei ole mahdollista, sillä kansalaisten enemmistö ei asiaa tue. Kumppanuus on viritetty äärimmilleen. Suomi on mukana Naton operaatioissa. Miksi jäädä tietoisesti ulkopuolelle pöydistä, joissa päätetään, ja [miksi] päätöksistä pitää kysyä virolaisilta?"

YLE: "Muutamaa maata lukuunottamatta kaikki EU:n jäsenmaat ovat Naton jäseniä. Natolla on ennaltaehkäisevä rooli. Suomen Nato-jäsenyys ei tällä hetkellä ole mahdollinen, koska kansalaisten enemmistö sitä vastustaa. Niin kauan kuin Nato on olemassa, ei pitäisi rakentaa päällekkäisiä järjestelmiä. EU on turvallisuusyhteistö. Se luo edellytyksiä kestävälle rauhalle pitämällä demokratiaa, ihmisoikeuksia ja oikeusvaltion periaatteita keskeisinä."

Jerkku Sven (rkp)

HS: [Ei perusteluja.]

YLE: [Ei perusteluja.]

Jungner Mikael (sdp)

HS: [Ei perusteluja.]

YLE: "Sotilaallinen liittoutuminen lisää turvallisuutta."

Kauma Pia (kok)

HS: "En usko, että EU:sta tulee varsinaisesti sotilasliittoa missään vaiheessa. Puolustus- ja turvallisuuspoliittista yhteistyötä toki kannattaa lisätä. Tämä tarkoittaa yhdellä äänellä puhumista ja yhteisiä hankintoja. [Nato-jäsenyyden] valmistelu kannattaa tehdä Ruotsin kanssa yhteistyössä, jos siihen päädytään. Kansan enemmistö tulee saada asian puolelle. Vielä toistaiseksi enemmistö ei kannata jäsenyyttä, mutta aikanaan melko varmasti kyllä.”

YLE: "Nato-jäsenyys ei sekään toisi täydellistä turvallisuutta, mutta se vahvistaisi nykytilannetta. Jos Nato-jäsenyys ei toteudu, toinen vaihtoehto on vahvistaa EU:n puolustusyhteistyötä. Tälle tosin on esteenä se, että 22 maata 28:sta EU-maasta on Nato-jäseniä. Niiden intressissä ei välttämättä ole rakentaa toista järjestelmää Naton rinnalle, ellei Yhdysvallat siirrä painopistettä pysyvästi pois Euroopasta. EU:n turvallisuus- ja puolustuspoliittista yhteistyötä kannattaa kehittää, jotta olisimme vahvempi toimija ulkopuolisiin maihin nähden esimerkiksi kansainvälisissä kriiseissä. En kuitenkaan halua, että EU:lle tulee esimerkiksi yhteistä armeijaa. EU:n yhteistä puolustusyhteistyötä kuitenkin kannattaa lisätä esimerkisi yhteisten materiaalihankintojen osalta."

Kaunistola Mari (kok)

YLE: "Suomessa pitää käydä avointa keskustelua ulkoturvallisuuteen liittyvistä kysymyksistä. Naton tulee olla osa tätä keskustelua."

Keskitalo Timo (kd)

HS: "EU:n ei pitäisi kehittyä sotilasvallaksi. Tässä uudessa tilanteessa olen kääntynyt Nato-uskovaiseksi."

YLE: "Tässä nykyisessä tilanteessa näyttää, että sotilaallinen liittoutuminen on sittenkin parempi vaihtoehto. EU:ta ei pidä nyt rakentaa sotilasmahdiksi."

Kivekäs Otso (vihr)

HS: "Tarvitsemme toimivan [EU:n] yhteisen puolustuksen, mutta siitä on vielä pitkä matka yhteiseen armeijaan. Toimiva työnjako ja yhteinen suunnittelu tarvitaan, mutta armeijoja ei tarvitse yhdistää yhdeksi. Yhteinen armeija ei näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa vaikuta mitenkään realistiselta. Pitkällä tähtäimellä Euroopan puolustus ei voi perustua sen varaan, että USA maksaa kulut ja takaa kaikkien turvallisuuden. Tarvitsemme eurooppalaisen ratkaisun. Se ratkaisu voi syntyä Naton kautta tai siitä riippumatta."

YLE: "Nato-jäsenyys sekä vahvistaisi että heikentäisi Suomen turvallisuutta, eikä kokonaisvaikutus ole itsestäänselvä. Toisaalta se asemoisi meitä vielä selkeämmin länteen, toisaalta se aiheuttaisi lisää jännitteitä Venäjän suuntaan. Pitkällä tähtäimellä Euroopan puolustus ei voi perustua sen varaan, että USA maksaa kulut ja takaa kaikkien turvallisuuden. Tarvitsemme eurooppalaisen ratkaisun. Se ratkaisu voi syntyä Naton kautta tai siitä riippumatta. On vähintään noloa, mutta myös Euroopan turvallisuutta heikentävää, että maailman suurin talousalue ei pysty itsenäisesti operoimaan sotilaallisesti, vaan on kutakuinkin täysin riippuvainen Yhdysvalloista. Sotilaallisiin operaatioihin rajojen ulkopuolella ei pidä ryhtyä, mutta valmiuden olemassaolo on ulkopolitiikan kannalta merkittävää. Vahvempi unioni on turvallisuuden kannalta parempi, mutta heikkokin unioni parempi kuin ei mitään. Euroopan unioni perustettiin, jotta sen jäsenmaat eivät sotisi toisiaan vastaan, ja siinä se on onnistunut."

Korhola Eija-Riitta (kok)

HS: "Niin kauan kun meillä on olemassa Nato-yhteistyö, preferoidaan sitä. Olen kannattanut Nato-jäsenyyttä julkisesti kymmenkunta vuotta. Meidän olisi pitänyt liittyä siihen jo aikoja sitten, ja lopettaa hölinät aukiolevasta ovesta, ikään kuin se olisi aina auki. Nyt ei ole sopivin aika tehdä sitä, mutta periaatteessa kannatan."

YLE: "Olen kannattanut Nato-jäsenyyttä julkisesti kymmenkunta vuotta. Meidän olisi pitänyt liittyä siihen jo aikoja sitten, ja lopettaa hölinät aukiolevasta ovesta, ikään kuin se olisi aina auki. Nyt ei ole sopivin aika tehdä sitä, mutta periaatteessa kannatan. Kannatan Nato-yhteistyötä ja välttäisin päällekkäisyyttä. Sen sijaan [EU:n] siviilikriisinhallintajoukkojen toimintaa on suotavaa kehittää."

Kousa Tuuli (vihr)

HS: "Ideaalisti [EU:n yhteinen armeija], mutta käytännössähän eurooppalainen puolustusratkaisu on jo nyt Nato, jonka jäseniä suurin osa EU-maista on. Nato ei herätä minussa suuria intohimoja. Suhtaudun Suomen Nato-jäsenyyteen kriittisesti mm. siksi, että en halua kasvattaa Suomen puolustusmenoja. En niinkään pelkää sitä, että tulisimme pompotelluksi. Viime vuosikymmenten aseelliset konfliktit (tutkin omassa gradussani Afganistanin hyökkäyksen oikeutusta tai sen puutetta) osoittavat, että USA ei ole pystynyt taivuttamaan Naton jäsenmaita joukolla mukaan omiin sotiinsa."

YLE: "Suurin osa EU-maista on jo nyt Naton jäseniä, ja yhteinen sotilasliitto varmasti osaltaan vahvistaa alueen turvallisuutta, mutta toisaalta se myös altistaa uudenlaisille turvallisuusuhkille. Liittoutumaton Suomi on pärjännyt hyvin Naton kumppanina. Nato ei herätä minussa suuria intohimoja, mutta suhtaudun Suomen Nato-jäsenyyteen kriittisesti mm. siksi, että en halua kasvattaa Suomen puolustusmenoja. En niinkään pelkää sitä, että tulisimme pompotelluksi. Viime vuosikymmenten aseelliset konfliktit (tutkin omassa gradussani Afganistanin hyökkäyksen oikeutusta, tai sen puutetta) osoittavat, että USA ei ole pystynyt taivuttamaan Naton jäsenmaita joukolla mukaan omiin sotiinsa. Ideaalisti [EU:n kykyä itsenäiseen sotilaalliseen toimintaan tulisi vahvistaa], mutta käytännössähän eurooppalainen puolustusratkaisu on jo nyt Nato, jonka jäseniä suurin osa EU-maista on. Vahva EU lisää Euroopan turvallisuutta. Rauha ja demokratian vahvistuminen ei ole mikään itsestäänselvyys, kuten Venäjän käänne osoittaa. EU on ollut ennennäkemättömän onnistunut rauhan projekti."

Kuru Tuukka (muutos)

HS: "Olen enemmänkin Naton kuin EU:n yhtenäisten joukkojen kannalla. Suomalaisten sotilaiden tehtävä ei ole kuolla EU:n intressien takia. Mielestäni Nato-jäsenyyden ja vahvan kansallisen armeijan yhdistäminen on paras keino Suomen itsenäisyyden turvaamiseksi."

YLE: "Kannatan Nato-jäsenyyttä ja EU:sta eroamista. [EU:n kykyä itsenäiseen sotilaalliseen toimintaan] ei ole [tarvetta vahvistaa], sillä suurin osa EU:n jäsenvaltioista kuuluu jo valmiiksi Natoon. Suomen tulisi huolehtia vain omasta turvallisuudestaan. Vahva EU on hyvin suuri uhka Suomen kansalliselle turvallisuudelle."

Lampila Arto (pir)

HS: "EU:ssa on jo niin monta Nato-maata ettei [EU:n yhteinen armeija] ole realismia. Suomen tulee joko liittyä Natoon tai radikaalisti vähentää kaluston yhdenmukaistamiseen käytettyjä resursseja ja etsiä jokin täysin erilainen ratkaisu. Tämänhetkinen malli ei ole uskottava puolueettomuuden näkökulmasta, muttei myöskään tuo puolustusliiton hyviä puolia mukanaan."

YLE: "Nykytilanne on huono kompromissi: joko oikeasti Natoon mukaan tai sitten lopetetaan kaluston yhdenmukaistaminen. Liian moni unionin jäsen on Nato-maa, ei löydy poliittista tahtoa [vahvistaa EU:n kykyä itsenäiseen sotilaalliseen toimintaan]."

Lintula Oula (muutos)

HS: "Nato on puolustusliitto, EU:n ei tarvitse olla. [Kysymys Suomen Nato-jäsenyydestä] pitää ratkaista kansanäänestyksellä, mutta kallistun varovasti kyllä-puolelle mm. Venäjän viimeaikaisten aggressioiden johdosta."

YLE: "Turvallisuuskysymyksiä varten on Nato. Uskoisin, [että Nato-jäsenyys vahvistaisi Suomen turvallisuutta]. Valitettavasti Natossa on myös ongelmia, mm. sekaantuminen sotiin, jotka eivät meille kuulu. Niin tai näin, se on oma kysymyksensä, josta pitäisi järjestää oma kansanäänestyksensä. EU ei ole sotilasliitto eikä sen tarvitse olla. Nato on sitä niille, jotka sellaista haluavat."

Lohela Maria (ps)

HS: "Suurin osa EU-maista on Naton jäseniä. Näillä mailla tuskin on intressiä luoda päällekäisiä puolustusmekanismeja. Erityisesti nykyisen taloustilanteen vallitessa uuden puolustusliiton tai yhteisen armeijan luominen vaikuttaisi melkoisen utopistiselta ja tarpeettomalta. Suomi tekee monentasoista yhteistyötä Naton kanssa jo nyt. Mielestäni jäsenyyttä ei pidä sulkea pois."

YLE: "Valtaosa EU-maista on Naton jäseniä. Toista puolustusliittoa sen rinnalle ei taida koskaan tulla. Pohjoismaiden laskusuunnassa olevat puolustusbudjetit herättävät väistämättä kysymyksen, voidaanko määrärahoilla turvata uskottava maanpuolustus. Suurin osa EU-maita on Naton jäsen. Näillä mailla tuskin on intressiä luoda päällekkäisiä puolustusmekanismeja. Erityisesti nykyisen taloustilanteen vallitessa uuden puolustusliiton tai yhteisen armeijan luominen vaikuttaisi melkoisen utopistiselta ja tarpeettomalta."

Loponen Marjo (kd)

YLE: "Nato-jäsenyys tulee arvioida uudelleen Ukrainan kriisin päätyttyä. Suomen puolustuskyvyn tulee perustua omaan uskottavaan ja itsenäiseen puolustuskykyyn. EU on syntynyt alunperin rauhanprojektiksi ja onnistunut vakauttamaan Eurooppaa vuosikymmeniksi. EU:n ulkopoliittisen roolin kautta Suomikin on saanut paremmin äänensä kuuluville. EU:n jäsenvaltioiden puolustusyhteistyön jatkaminen suorituskykyjen yhteiskäytöllä ja jakamisella sekä yhteishankinnoilla on meille hyödyllistä. Sen sijaan en tue yhteisen eurooppalaisen armeijan rakentamista. Myös nopean toimimnnan joukkojen tehtävää on arvioitava uudelleen."

Mannfolk Niklas (rkp)

HS: "EU:n puolustus voidaan hoitaa myös jonkun muun tahon toimesta. En ymmärrä, miten kysymys [Nato-jäsenyydestä] liittyy EU-vaaleihin, mutta kyllä, [Suomen tulisi liittyä Natoon]."

Månsson Björn (rkp)

YLE: "Toisaalta [Nato-jäsenyys] vahvistaisi [Suomen turvallisuutta], toisaalta siihen liittyisi myöskin haittavaikutuksia. Juuri Krimin kriisin aikana ei pidä horjuttaa Pohjois-Euroopan vakautta ja kiristää tilannetta, vaikka Venäjä nykyisellä politiikallaan yrittäkin työntää Suomea ja Ruotsia kohti Nato-jäsenyyttä. Yhdessä Ruotsin kanssa pitää lähivuosina arvioda tilanne. 22 EU-maata perustaa puolustuksensa Natoon. Ne eivät halua mitään kaksoisjärjestelmää. EU:lla on jo paperilla taistelujoukot, mikä tarkoittaa, että EU:kin — samalla tavalla kuin Nato, YK ja ETYJ — voi käyttää kansallisia joukkoja tiettyhin operaatiohin. EU:n pitää olla vahva toimija Euroopan rauhan ja turvallisuuden vahvistamisessa. EU käyttää siviilivaltaa, ei sotilaallista."

Nahkala Andrei (kd)

HS: "Suomen tulee tarkastella tulevaisuuden puolustuksen järjestämistä avoimesti. Natoa ei tule sulkea pois näissä pohdinnoissa."

YLE: "Nato-jäsenyyttä tulee avoimesti harkita. EU on luotu rauhanprojektina, ja rauhan säilyttäminen Euroopassa tulee olla EU:n tärkein tavoite myös tulevaisuudessa. Kriisinhallinnassa EU:n sotilaallista suorituskykyä on vahvistettava. Sen sijaan EU:sta ei ole ratkaisuksi Suomen puolustukseen."

Nylund Mats (rkp)

HS: [Ei perusteluja.]

Nystén Carolina (kok)

HS: "Suomen itsenäinen puolustus on tärkeää säilyttää myös tulevaisuudessa. Suomen Nato-jäsenyys olisi luonteva jatke Suomen integroitumiselle Eurooppaan. Nato-jäsenyys antaisi Suomelle pääsyn pöytiin, joissa päätetään monista EU:n turvallisuuteen ja vakauteen liittyvistä kysymyksistä."

YLE: "Euroopan turvallisuus nojaa nykytilassa jäsenmaiden kansalliseen puolustukseen sekä useimpien jäsenmaiden osalta Naton yhteiseen puolustukseen. Heikko EU ei ole itsessään uhka Euroopan turvallisuudelle, mutta Euroopan turvallisuutta olisi mahdollisuus kehittää Nato-yhteistyön laajentamisen kautta. Nato-jäsenyys avaisi Suomelle ovet pöytiin, joissa tehdään Suomen turvallisuutta koskevia päätöksiä. Tällä hetkellä suurin osa EU:n jäsenmaista on myös Naton jäseniä, ja olisi myös tästä näkökulmasta luontevaa, että Suomi liittyisi Naton jäseneksi. Suomelle on ensisijaisen tärkeää säilyttää uskottava itsenäinen puolustus. Mikäli Suomi haluaa vahvistaa kansainvälistä puolustusyhteistyötä, mielestäni Nato on tähän oikea kumppani."

Ojala Arto (kok)

HS: "EU:n 28 jäsenmaasta 23 on Naton jäseniä. EU-armeijalle ei ole edellytyksiä. Kansallinen armeija tarvitaan kaikissa oloissa, myös Nato-olosuhteissa. Edellyttäen, että meillä on oma asevelvollisuusarmeija, johon maan puolustaminen ensi sijassa perustuu, Suomessa ei ole ydinaseita eikä ohjuspuolustusjärjestelmiä eikä Naton joukkoja pysyvästi sijoitettuna, ja apua pyydetään tarvittaessa — näillä ehdoilla Suomen pitäisi kuulua Natoon."

YLE: "Nato, jossa Suomessa ei ole ydinaseita, ohjuspuolustusjärjestelmiä eikä pysyviä Nato-joukkoja; puolustus perustuu edelleenkin omaan asevelvollisuusarmeijaan; Nato-apuun turvaudutaan vain omasta pyynnöstämme. [EU:n kykyä itsenäiseen sotilaalliseen toimintaan tulisi vahvistaa] kriisien hallinnan osalta; yhteinen puolustus ei liene mahdollinen. 28 jäsenmaasta 23 on jo nyt Naton jäseniä."

Oksanen Michael (rkp)

HS: "En usko siihen, että EU luo yhteistä armeijaa, vaan uskon siihen, että EU:ssa voidaan tiiviimmin luoda kriisinhallinnan yhteistyötä. Tänä päivänä [Suomi maksaa Natolle], mutta ei ole mukana päättämässä."

YLE: "Suomi on jo nyt mukana suurelta osalta Nato-yhteistyössä, mutta pääosin maksajana eikä siellä, missä päätökset tehdään. En usko, että EU luo omaa itsenäistä armeijaa, vaan tulee keskustella yhteistyön lisäämisestä Naton puitteissa. Uskon kyllä lisääntyvään pohjoismaiseen yhteistyöhön ja siihen, että EU:ssa voidaan tiiviimmin luoda kriisinhallinnan yhteistyötä."

Orre Taisto (muutos)

YLE: [Ei perusteluja.]

Paalijärvi Janne (pir)

HS: "[Suomen tulisi liittyä Naton jäseneksi] sillä ehdolla, että suomalaisia sotilaita ei lähetetä joka ainoaan kriisitilanteeseen, vaan ainoastaan silloin, kun Naton peruskirjan artikla 5 on aktiivinen."

YLE: "Natoon sillä ehdolla, että suomalaisia joukkoja lähetetään vain Naton artikla 5:n mukaisiin kriiseihin. Puolustus on kansallisvaltioiden oma tehtävä. Ne voivat liittoutua puolestani sotilaallisesti miten haluavat."

Pennanen Petrus (pir)

HS: "EU-maiden yhteinen puolustusbudjetti on maailman suurimpia ja yhteinen puolustus tarkoittaisi suurempaa turvaa kaikille EU-maille. EU:ssa olisi hyvä järjestää yhteinen puolustus, ja Nato on siihen yksi vaihtoehto. EU-maista yli 20 on jo Naton jäseniä, joten todennäköisesti yhteinen puolustus perustuisi Natoon."

YLE: "Puolustusyhteistyö muiden EU-maiden kanssa parantaisi Suomen turvallisuutta. Koska valtaosa EU-maista on Naton jäseniä, tehtäisiin puolustusyhteistyö käytännössä Naton kautta. Suomella ja muilla mailla olisi turvallisempaa, jos puolustuspolitiikkaa koordinoitaisiin paremmin EU-tasolla. EU:n turvallisuus on parempi, jos puolustusta ja ulkopolitiikkaa koordinoidaan keskitetysti."

Pentikäinen Mikael (kesk)

HS: "Ylivoimainen valtaosa EU-maista kuuluu Natoon. Ei ole tarkoituksenmukaista rakentaa Eurooppaan Naton ja kansallisten voimien rinnalle EU:n armeijaa. EU:n puolustus perustuu paljolti Naton varaan. Nato-jäsenyys vahvistaisi Suomen turvallisuutta ja lähialueen vakautta. Nato on läntinen puolustusyhteisö, johon Suomen on luontevaa kuulua. Se vahvistaisi Suomen puolustuksen uskottavuutta ja estäisi ennalta sodan uhkaa."

YLE: "Vahva oma puolustus ja Nato-jäsenyys vahvistaisivat yhdessä Suomen turvallisuutta ja lähialueemme vakautta. Suomen olisi hyvä kuulua tärkeisiin läntisiin järjestöihin, jotka jakavat Suomen arvot. Jos EU olisi heikko, se olisi uhka Euroopan turvallisuudelle. EU ei ole kuitenkaan tällä hetkellä heikko turvallisuuden kannalta. Valtaosa EU-maista kuuluu Natoon. Ei ole järkeä rakentaa kahta erillistä puolustuskoneistoa. Nato sopii hyvin EU-maiden puolustuksen ja kriisinhallinnan välineeksi."

Peuhkuri Laura (kd)

HS: “En ole vakuuttunut [EU:n] yhteisen puolustuksen toimivuudesta, kun valtaosa EU-maista kuuluu Natoon. Saattaa olla, että joudumme tekemään ratkaisun [Nato-jäsenyyden puolesta]. Suurvaltajännitteen tuominen Suomen itärajalle Naton myötä arveluttaa silti."

YLE: [Ei perusteluja.]

Puisto Sakari (ps)

HS: "Kyllä, [Suomen tulisi liittyä Natoon]. Tosin Suomella tulee joka tilanteessa olla mahdollisuus puolustautua itsenäisesti ja kansallisesta puolustuksesta on pidettävä kiinni. Puolustusvoimien heikentäminen vuosien ajan on ollut vastuutonta, ja muun muassa jalkaväkimiinoista luopuminen on typerää. Suomen tulee olla realistinen ja pyrkiä Naton jäseneksi yhteisten turvallisuustakuiden (artikla 5) vuoksi."

YLE: "Kyllä, jaarittelun aika on ohi, ja Suomen tulee hakea Naton jäsenyyttä yhteisten turvallisuustakuiden (5. artikla) vuoksi. Samalla kansallista puolustusta tulee ylläpitää ja puolustuskykyä vahvistaa. Suurin osa Euroopan Unionin maista ja kansalaisista on jo Naton jäseniä."

Pöntinen Kai (kok)

HS: "Suomen puolustuksen tulee perustua omaan riittävän vahvaan asevelvollisuusarmeijaan. Olen tehnyt kansalaisaloitteen kansanäänestyksen järjestämisestä Suomen Nato-jäsenyydestä. Nato ei huoli joukkoonsa maata, jonka kansa vastustaa jäsenyyttä. Siksi tarvitaan jäsenäänestys. Nato on ainut turvallisuustae, yhteenkään Nato-maahan ei ole koskaan hyökätty. Suomella ei ole Nato-optiota, emme voi itse määrittää, koska voimme olla jäsen. Oikea aika keskustelulle on juuri nyt! Nato-jäsenyys ei vaikuta kaupankäyntiin Venäjän kanssa. Se on nähtävissä mm. Virossa ja Saksassa."

Quach Thai (kok)

HS: "Esimerkiksi kalustohankinnoissa ja ammattihenkilöstön osalta voisi tiettyjä toimintoja olla [EU:ssa] yhdessä, mutta tarvitaan myös kansallista maanpuolustusta. [Nato-kysymyksessä] pitää kuunnella kansaa. Yhteistyötä tarvitaan, sillä yksin on aina vaikeampaa. Liittymisessä pitäisi arvioida myös tarkasti vaikutukset ja kolikon toinen puoli."

YLE: "Nato-asiasta pitää keskustella ja tuoda eri näkökulmia avoimesti keskusteluun. Kansaa pitää kuunnella. Yhteistyötä on lisättävä."

Rantala Marcus (rkp)

HS: "Koska suurin osa EU-maista ovat Naton jäseniä ja puolustus nojautuu Natoon, erillistä EU-armeijaa ei tulla rakentamaan. Suomen puolustusvoimien budjettia on nostettava niin, että meidän puolustuskykymme säilyy. Suomen on oltava mukana kaikissa kansainvälisissä järjestöissä, joilla on vaikutusta Suomelle. Natossa mukana ovat meidän parhaat ystävämme, mm. kolme Pohjoismaata. Suomi tekee jo nyt paljon yhteistyötä Naton kanssa, ja EU-maiden puolustus tulee jatkossakin nojautumaan Natoon."

YLE: "EU:n jäsenistä 22 ovat myös Naton jäseniä. Mukana on myös kolme pohjoismaata. Euroopan turvallisuus tulee jatkossakin nojautumaan täysin Natoon. Siksi Suomenkin pitää liittyä, mieluiten Ruotsin kanssa. Tulevaisuudessakin Euroopan puolustus tukeutuu Natoon. Päällekkäisyyksiä ei ole järkevää rakentaa."

Rasi Marjatta (kok)

HS: "[EU:n yhteinen armeija] on epärealistinen lähtökohta, koska valtaosa EU-maista on Naton jäseniä."

YLE: "Suomen on pidettävä huolta omasta puolustuskyvystään, mutta samalla pitkällä aikavälillä Nato-jäsenyys olisi Suomelle luontevaa. [EU:n itsenäisen sotilaallisen toiminnan vahvistaminen] on epärealistinen lähtökohta, koska valtaosa EU-maista on Naton jäseniä. EU on historian onnistunein rauhanprojekti, joka on tuonut rauhaa ja vakautta Eurooppaan."

Richter Juha (kd)

HS: [Ei perusteluja.]

YLE: [Ei perusteluja.]

Ruohonen-Lerner Pirkko (ps)

HS: "Ukrainan tapahtumat osoittavat, kuinka arvaamaton naapurimaa Venäjä on. Suomi ja Ruotsi voisivat yhtaikaa hakea Naton jäsenyyttä."

YLE: "Suurin osa EU-maista kuuluu Natoon, joten se hoitaa niiden puolustuksen. Jäsenyyttä on syytä pohtia ja puntaroida vakavasti."

Ryynänen Ari (pir)

HS: [Ei perusteluja.]

Räsänen Päivi (kd)

HS: "Mahdollisuus [Nato-jäsenyyteen] tulee pitää avoimena. Asia ei ole tämän hallituksen aikana ajankohtainen."

YLE: [Ei perusteluja.]

Saarela Atte (muutos)

HS: "Suomen kannalta kuuluminen EU:n puolustusliittoon olisi edullista, mutta Nato olisi luultavasti kuitenkin parempi vaihtoehto. Yhteenkään Nato-maahan ei ole koskaan uskottavasti hyökätty. Yksin Suomi ei pärjäisi Venäjää vastaan; esimerkiksi Venäjän ilmavoimilla on noin 1 000 ilmataisteluhävittäjää, kun Suomella on 56 Hornetia."

YLE: "EU ei sinänsä paranna Euroopan turvallisuustilannetta kovin merkittävästi, Nato vaikuttaa siihen enemmän. Euroopan maiden liiallinen riippuvuus Venäjältä tuotavasta energiasta sen sijaan on ongelma, joka tulisi ratkaista muun muassa ydinvoimalla. Yhteenkään Nato-maahan ei ole vielä hyökätty vakavasti otettavalla tavalla. Suomelle olisi edullista kuulua edes johonkin puolustusliittoon, joskin Nato olisi parempi vaihtoehto."

Salla Aura (kok)

HS: "EU:n 28 jäsenvaltiosta 21 kuuluu Natoon ja suurin osa lopuista ovat Naton kumppanimaita ja puolustusjärjestelmiltään täysin Nato-standardisoituja. EU:n yhteisen turvallisuuspolitiikan rakentaminen Nato-pohjalle on näin ollen luontevaa ja järkevintä. Euroopan ääni Natossa myös näin ollen voimistuisi ja Natoa tulisi kehittää entistä selkeämmin puolustusvoimaksi ja käytettäväksi siliilikriisinhallinta sekä humanitaarisissa tehtävissä rauhanaikana. Suomi on EU- ja euro- ja täysin länteen päin integroitunut maa. Puolustuksemme perustuu jo nyt Nato-standardeille. Suomen Nato-jäsenyydessä on kyse integroitumisesta samoja arvoja puolustavaan turvallisuusyhteisöön ja aidosti uskottavan puolustuskyvyn ylläpitämisestä. Suomen ei ole tarvetta muuttaa omia puolustusratkaisujaan yleisen asevelvollisuuden tai aluepuolustuksensa suhteen mikäli se liittyisi Naton jäseneksi."

YLE: "EU:n 28 jäsenvaltiosta 21 kuuluu Natoon. EU:n yhteisen turvallisuuspolitiikan rakentaminen Naton pohjalle on näin ollen kaikkein todennäköisin ja järkevin ratkaisu Euroopan yhteisen puolustuspolitiikan pohjaksi, ja mielestäni Suomen tulee olla tässä mukana. Suomi on EU- ja euro- ja täysin länteen päin integroitunut maa, jonka puolustus perustuu jo nyt Nato-standardeille. Suomen Nato-jäsenyydessä on kyse integroitumisesta samoja arvoja puolustavaan turvallisuusyhteisöön, aidosti uskottavan puolustuskyvyn ylläpitämisestä sekä sen tosiasian tunnustamisesta, että emme pärjäisi yksin, mikäli meihin kohdistuisi todellinen turvallisuusuhka esimerkiksi itäisen naapurimme tai siviilikriisin puolesta. Suomen ei ole tarvetta muuttaa omia puolustusratkaisujaan mikäli se liittyisi Naton jäseneksi. Suomen puolustuksen perusta on aluepuolustuksessa ja yleisessä asevelvollisuudessa. Suomalaisten maanpuolustustahto ja -henki ovat todella korkealla, ja tätä meidän ei pidä missään tapauksessa väheksyä saati tästä luopua."

Sarvamaa Petri (kok)

HS: "[EU:n yhteinen armeija] edellyttäisi todella huomattavaa muutosta keskeisten EU-maiden turvallisuuspoliittisessa ajattelussa, eikä se näin ollen ole ihan näköpiirissä oleva ajatus. EU:n 28 jäsenvaltiosta 22 on puolustusliitto Naton jäseniä. Miksi ne ryhtyisivät luomaan uutta organisaatiota? Suomen olisi pitänyt liittyä jo viimeistään samassa aallossa Baltian maiden kanssa vuonna 2004. Koska emme sitä tehneet, pitää jäsenyyden valmistelu käynnistää nyt välittömästi — viimeistään kesällä aloittavan uuden hallituksen toimesta. Euroopan turvallisuuspoliittinen tilanne on muuttunut ratkaisevasti."

YLE: "Nato-jäsenyyden mukanaan tuoma avunantovelvollisuus toisi Suomen aivan toisenlaisen sotilaallisen puolustuksen pelotteen piiriin. Sotilaallisella voimalla uhkaamisessa ja/tai sen käyttämisessä on aina kyse toimien aiheuttaman hinnan arvioimisesta. Suomi ei pysty yksin asettamaan maahan kohdistuvan hyökkäyksen hintaa läheskään yhtä korkeaksi kuin Naton jäsenvaltiona. Tämän hetkisessä, hyvin huolestuttavassa turvallisuuspoliittisen ympäristön muutoksessa tämä näkyy selvästi. EU ei ole (ainakaan vielä) heikko, mutta se ei myöskään ole ulkopoliittisesti yhtenäinen ja vahva toimija. Venäjän laajentumispyrkimyksiin sopii mainiosti mahdollisimman epäyhtenäinen ja heikko EU. 22 EU:n 28:sta jäsenvaltiosta on Naton jäseniä. EU:n ei ole järkevää luoda päällekkäisiä rakenteita. Sen sijaan EU:n jäsenvaltioiden on syytä tarkistaa jatkuvasti pienentyneitä puolustusbudjettejaan ylöspäin. Venäjän ilmaisemat aikeet, täysin epädemokraattinen valtio ja sen erittäin voimakas satsaus sotilasmenoihin edellyttävät tätä."

Savolainen Jukka (kok)

HS: "Tämänhetkisessä tilanteessa Suomelle vahva, itsenäinen ja uskottava puolustus on tärkeä. Puolustusyhteistyön kehittäminen EU:n sisällä on kuitenkin tärkeää. Pärjäämmekö yksin? Onko olemassa muita paikkoja, josta voimme saada turvatakuut jos vain tilanne maailmassa muuttu dramaattisesti?"

YLE: "Pitkällä ajanjaksolla [Nato-jäsenyys vahvistaisi Suomen turvallisuutta]. Tämänhetkisessä tilanteessa se saattaisi tosin olla diplomaattisesti ongelmallista. Nyt tulee vahvistaa EU:n kykyä rauhan edistämiseen ja kriisinhallintaan. Kysymys voi kuitenkin olla toinen tulevaisuudessa. EU-puolustusliitto vai Nato?"

Siintola Saara (pir)

HS: "Kannatan laajaa, vapaaehtoisuuteen perustuvaa puolustusyhteistyötä [EU:n] jäsenvaltioiden välillä. Ylikansallisen EU-armeijan luominen olisi kuitenkin vaikea ja varsin epärealistinen vaihtoehto. 28:sta EU-maasta 22 on Naton jäseniä, joten poliittista tahtoa yhteisen armeijan luomiseksi tuskin löytyy. Rauhankumppanina olemme laajalti mukana Naton kriisinhallintaoperaatioissa, ja kalustomme on jo pitkälti muutettu sen standardien mukaisiksi. Venäjän harjoittaman etupiiripolitiikan puitteissa tuntuu hullulta jäädä ulkopuolelle käytännössä vain jäsenyyden tuomasta turvatakuusta. Nato on onnistunut tehtävässään rauhan puolustajana hyvin: 65 vuoden aikana yhteenkään jäsenmaahan ei ole hyökätty. Venäjän mahdollinen ärtyminen on mielestäni peruste liittymisen puolesta, ei sitä vastaan."

YLE: "Mielestäni Naton jäsenyydestä tulee järjestää kansanäänestys. Nykyinen vaihtoehto, jossa olemme mukana sen toiminnassa, mutta jättäydymme ulkopuolelle turvatakuusta, on huono vaihtoehto. Mielestäni Naton jäsenyys kansallisen puolustuksen rinnalla ei ole huono ajatus. Pelko Venäjän mahdollisesta suuttumisesta on mielestäni argumentti ennemmin Natoon liittymisen puolesta kuin sitä vastaan. EU:n puitteissa tehtävän sotilaallisen yhteistyön tulee perustua itsenäisten kansallisten puolustusviranomaisten yhteistoimintaan. EU:lle ei pidä luoda omaa, kansallisvaltioiden omista joukoista riippumatonta sotilaallista voimaa. Unioniin ei saa muodostua vastaavaa turvallisuusviranomaisten ja alan teollisuuden yhteenliittymää kuten Yhdysvaltain liittovaltion ympärille on muodostunut."

Sounio-Ahtisaari Lisa (kok)

HS: "[EU:n yhteinen armeija on] kehityskelpoinen idea. Euroopassa on jo riittävästi aseita, mutta nykymalli on erittäin kallis ylläpitää. Yhdistelemällä toimintoja voisi samalla EU-maiden 300 miljardin euron puolustusbudjetilla tehdä paljon enemmän. Suomen pitää [liittyä Natoon] sopivalla hetkellä."

YLE: "Nato-jäsenyyden ehdoista ei ole minkäänlaisia faktoja esillä, joten on vaikeaa muodostaa kantaa. Emme myöskään voi tietää Nato-jäsenyyden taloudellisia seurauksia. Nato-jäsenyyttä on syytä harkita vakavasti tulevaisuudessa, koska puolustusvoimamme ovat melko heikot. EU:n tulee muodostaa tiheä kudos erilaisista yhteistyömalleista puolustuksen ja talouden alueilla. Kyse ei ole niinkään sotilasbudjettien koosta, vaan yhteistyöstä ja tahdosta puolustaa EU:n rajoja yhdessä. Budjetti löytyy jo, riittää että yhdistetään voimat."

Storgård Päivi (rkp)

HS: "Eurooppalaista armeijaa ei tule. 28 jäsenmaasta 22 kuuluu Natoon, eikä ole mitään järkeä kuulua päällekkäisiin järjestelmiin. Maanpuolustusratkaisut ovat kuitenkin kunkin maan oma asia. Suomi on ollut valmis jättämään Nato-hakemuksensa jo kauan. Olemme yhteensopivia myös materaalisesti. Maailma on muuttunut, ja Suomi tarvitsee toisenlaiset muskelit. Päätämme kuitenkin itse, milloin ja miten niitä käytetään. Mutta kuten on sanottu: maantiedettämme emme voi edelleenkään muuttaa."

YLE: "Join kahvini tänäkin aamuna Nato-mukista… Turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on aivan erilaista kuin vielä vuosikymmenkin sitten. Maanpuolustus vaati erilaista osaamista, materiaalia ja strategisia valmiuksia. Kun Suomen omat resurssit ovat vähäiset, on vain järkevää liittoutua. Maantieteellistä sijaintiamme EU:n laidalla emme voi edelleenkään muuttaa. Emme myöskään voi olettaa, että EU:n omia puolustusvoimia saadaan koskaan. Kun 22 maata 28:sta jo kuuluu Natoon, niiden ei ole mitään järkeä kehittää rinnakkaista järjestelmää. EU ei rakenna yhteistä sotilasorganisaatiota, ja Nato-maat eivät tarvitse kaksoisjärjestelmää. Nato muodostuu kansallisvaltioiden omista puolustusvoimista, joten emme anna puolustustamme myöskään holtittomasti kenenkään muun käsiin. Suomi ei enää pärjää pystykorvilla ja jalkaväkimiinoilla. Ennemminkin koodareilla, jotka pystyvät torjumaan verkkohyökkäykset. EU:n on esiinnyttävä yhtenäisesti ja rakennettava yhteinen ulkopolitiikka. Unioni on alun perin perustettu rauhan takeeksi, ja siinä perustehtävässä on pysyttävä."

Stubb Alexander (kok)

HS: "EU:n yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa pitää vahvistaa. Tämä on yksi seuraavien vuosien isoja asioita. Voimme säästää rahaa ja saavuttaa parempia suorituskykyjä tekemällä yhteistyötä mm. materiaalihankinnoissa. Tätä työtä pitää tehdä niin eurooppalaisella kuin pohjoismaisella tasolla sekä tiiviissä yhteistyössä Naton kanssa. Nato on yhteisen puolustuksen ydin. Naton jäsenmaat ylläpitävät omia kansallisia asevoimiaan. Jäsenyys lisäisi sekä turvallisuuttamme että vaikutusvaltaamme. EU-maista 22 ovat jäseniä ja EU-väestöstä 94% on Natossa. Luonnollinen viiteryhmä meille."

YLE: "Jäsenyys [Natossa] lisäisi sekä turvallisuuttamme että vaikutusvaltaamme. Yhtenäisyys on vahvuutta, joka lisää turvallisuutta. Joukossa tuetaan toinen toista, hajanaisena vähemmän. Nato on keskeinen osa EU:n puolustusta: EU-maista 22 ovat jäseniä ja EU-väestöstä 94% on Natossa. Luonnollinen viiteryhmä meille. Lisäksi EU:n perussopimuksessa todetaan: "Yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka käsittää unionin asteittain määriteltävän yhteisen puolustuspolitiikan. Se johtaa yhteiseen puolustukseen, kun Eurooppa-neuvosto niin päättää." Avunantovelvoitekin on kirjattu. Sen mukaan jos jokin jäsenvaltio joutuu hyökkäyksen kohteeksi, "muilla jäsenvaltioilla on velvollisuus antaa sille [apua] kaikin käytettävissään olevin keinoin (…)"."

Talvitie Mari-Leena (kok)

YLE: "Euroopan parlamentti tai mepit eivät päätä Nato-jäsenyydestä. Toivottavasti seuraavien eduskuntavaalien jälkeen meillä on maassa eduskunta ja hallitus, jotka ovat valmiita käymään kunnon ja reilun Nato-keskustelun, kysymään tarvittaessa (jos Nato sitä vaatii) kansalta erikseen kannan ja päättämään Suomen Nato-jäsenyyshakemuksesta."

Terho Sampo (ps)

HS: "Kansallisesta puolustuskyvystä on pidettävä kiinni kaikissa olosuhteissa, vain näin turvataan Suomen puolustus. Jäsenyydestä olisi hyötyä puolustuksellemme, mutta toisaalta emme voi liittyä, jos kansalaisten selkeä enemmistö vastustaa jäsenyyttä. Lisäksi vahvasta kansallisesta puolustuskyvystä tulisi Nato-jäsenenäkin pitää kiinni. (Natosta ei tosin päätetä europarlamentissa, eikä asia siten suoraan liity eurovaaleihin.)"

YLE: "Nato-jäsenyys ei korvaa kansallista puolustusta, mutta voisi tukea sitä ja nostaa Suomeen hyökkäämisen kynnystä. Lähes kaikki muut EU-maat luottavat Natoon puolustusratkaisussaan. Ongelma on se, etteivät EU-maat pysty sopimaan sotilaallisesta toiminnasta vaikka kykyä olisikin."

Virkkunen Henna (kok)

HS: [Ei perusteluja.]

YLE: "Suurin osa EU-maista kuuluu Natoon, eikä ole mielekästä luoda päällekkäisiä järjestelmiä."

Virolainen Anne-Mari (kok)

HS: "Tällä hetkellä valtaosa EU-maista on Natossa, joten heillä ei ole suurta intressiä EU:n puolustusvoimille. Tämä ei kuitenkaan korvaisi Suomen omia puolustusvoimia."

YLE: "Nato-jäsenyydestä pitää käydä keskustelua ilman kiihkoilua. Tällä hetkellä valtaosa EU-maista on Natossa, joten heillä ei ole suurta intressiä EU:n puolustusvoimille. Tämä ei kuitenkaan korvaisi Suomen omia puolustusvoimia."

Ylikännö Martin (kesk)

HS: "Yhteistyötä [EU:ssa] voidaan ja tuleekin tehdä myös puolustuksen osalta. Jokaisen jäsenmaan omaan harkintaan kuitenkin jää omasta puolustuksesta ja sen järjestämisestä huolehtiminen. Suomi joutuu ottamaan kantaa [Nato-kysymykseen] viimeistään, jos Ruotsi päättää hakea jäsenyyttä. Joka tapauksessa puolustusyhteistyötä Euroopassa pitää jatkossa tiivistää."

YLE: "[Nato-]asiassa on puolensa. Nykyinen tilanne näyttäisi riittävän Suomelle, mutta tilanteet saattavat joskus muuttua nopeastikin. Meidän ei kannata ottaa ehdotonta kyllä tai ei kantaa Nato-jäsenyyteen, vaan toimia harkiten ja tilanteet huomioiden. Nykyisin lähes kaikki jäsenmaat ovat myös Naton jäseniä, ja sotilaallinen voima tulee sitä kautta. Tulevaisuudessa voidaan joutua hakemaan myös eurooppalaista ratkaisua. Tällainen tilanne saattaa syntyä, jos Natoa nykyisin rahoittava ja aseistava USA tulevaisuudessa haluaa vähentää omaa rooliaan Euroopassa."

Åstrand Bo-Göran (rkp)

HS: "Ehdoton enemmistö (24 28:sta maasta) kuuluu jo Natoon. Suomen ja Ruotsin pitäisi ensin lisätä puolustusuyhteistyötään. Jos Ruotsi ja Suomi päättävät, että on aihetta hakea jäsenyyttä Natossa, se tulee tehdä yhdessä."

YLE: "Suomen on pidettävä huolta omasta puolustuskyvystään ja kehittää tiiviimpää puolustusyhteistyötä Ruotsin kanssa. Suomen ja Ruotsin on yhdessä harkittava Nato-jäsenyyttä. On tärkeää, että me käymme monipuolisen keskustelun tästä kysymyksestä. Jo nyt ehdoton enemmistö EU-maista kuuluu Natoon. Ei ole järkeä luoda erillisiä sotilasliittoja. Euroopan turvallisuus perustuu suurelta osin siihen, että jäsenmaat puolustavat yhdessä rauhaa ja vakautta. Tähän liittyy myös valmius ottaa kantaa, kun yksittäisten maiden, kuten Ukrainan, oikeuksia loukataan. Jokaisella jäsenmaalla on kuitenkin myös itsellä vastuu turvallisuudesta."

Östman Peter (kd)

HS: [Ei perusteluja.]

YLE: [Ei perusteluja.]

***

Vastaan

Aalto Kai (svr)

YLE: “Olen edelleenkin Nato-kriittinen. En halua, että EU:sta tehdään minkäänlaista sotilaallista puolustusliittoa.”

Aalto Pirkka (kd)

HS: “EU:n turvallisuus ja puolustuspolitiikan tulee jatkossakin olla jäsenvaltioiden omien armeijoiden ja niiden mahdollisen yhteistyön varassa. Suomen puolustuspolitiikan tulee jatkossakin perustua omaan uskottavaan ja itsenäiseen puolustuskykyyn.”

YLE: “EU on talousliitto, ei sotilaallinen liittouma. EU-maat kuuluvat viittä maata lukuunottamatta Natoon. Yksi sotilasliitto Euroopassa riittää, ja halukkaat voivat liittyä sitten siihen. Suomen maanpuolustuksen tulee jatkossakin perustua uskottavaan ja itsenäiseen puolustuskykyyn. EU:n nopean toiminnan joukkojen tarpeellisuutta tulee arvioida kauden aikana. Jatkossa joukot tulisi voida ottaa operatiiviseen käyttöön maailman eri kriisitilanteissa, esim. turvaamaan humanitäärisen avunannon turvallisuutta luonnonkatastrofeissa.”

Aalto Touko (vihr)

HS: “Kannatan EU:n yhteistä siviilikriisinhallintaa ja yhteistyötä materiaalihankinnoissa, mutta jokaisella maalla tulee olla oikeus päättää omasta puolustuksestaan sekä osallistumisestaan muiden sotiin (vrt. Naton opt-out). En pidä Natoa äärimmäisenä mörkönä, mutta en kannata Nato-jäsenyyttä. Kannatan Nato-jäsenyyden sijaan eurooppalaisen ja etenkin pohjoismaisen yhteistyön lisäämistä materiaalihankinnoissa sekä koulutuksessa.”

Aarnos Eila (vas)

HS: “EU:n turvallisuus- ja ulkopolitiikka kaipaa arvovaltaa, jota se valitettavasti saa yhteisellä armeijalla. Olen rauhanpuolustaja ja vastustan asevarustelua ja aseellisia toimia. Nato lonkeroi valtaansa jo liiankin laajalle! Meille on enemmän etua puolueettomuudesta kuin Nato-jäsenyydestä.”

YLE: “Vastustan Natoon liittymistä; en halua, että joudumme osallistumaan kaikkiin kriiseihin ja sotiin. EU voisi mieluummin profiloitua turvallisuuden ja kriisinhallinnan asiantuntijaksi. EU ei ole heikko, mutta se voi kyllä vahvistua diplomaattisessa ulko- ja turvallisuuspolitiikassaan.”

Abu Taher Faruk (vas)

HS: “Kansanäänestyksellä.”

YLE: [Ei perusteluja.]

Aikio Pekka (vihr)

HS: [Ei perusteluja.]

Alanko-Kahiluoto Outi (vihr)

HS: “En usko, että EU:lla tulee olemaan yhteistä armeijaa, sillä sen jäsenmaiden tilanteet ja intressit poikkeavat niin paljon toisistaan. Suurin osa EU-maista on Naton jäseniä, joten en pidä uskottavana, että Suomi voi tulevaisuudennäkymissään turvautua ajatukseen yhteisestä armeijasta EU-maiden kanssa. Venäjän kehitys on mennyt huolestuttavaan suuntaan, kuten Ukrainan tilanne osoittaa. Olen siksi aikaisempaa avoimempi keskustelulle siitä, mikä on viisain tapa järjestää Suomen puolustus. Ensisijaisesti Suomen tulee kuitenkin mielestäni parantaa puolustusyhteistyötään muiden Pohjoismaiden sekä EU:n kanssa.”

YLE: “Vaikka Nato-jäsenyys saattaisi parantaa Suomen turvallisuutta, on pohdittava tarkkaan, olisiko jäsenyys järkevää tai ainoa vaihtoehto parantaa Suomen turvallisuutta. Nato-jäsenyys voi myös heikentää sitä, sillä Venäjä on hyvin herkkä Naton tulosta rajoilleen. Venäjän kehitys on kuitenkin mennyt hyvin huolestuttavaan suuntaan. Siksi Suomen turvallisuuspolitiikan tulevaisuutta on syytä vakavasti pohtia. Rauhankumppanuus Naton kanssa ei yksin riittä turvaamaan Suomen selustan. Pitkällä tähtäimellä olisi paras, jos EU yhtenäistyisi ja vahvistuisi myös turvallisuuspolitiikassa. Suomen kannattaa pyrkiä varmistamaan turvallisuutensa liittoutumalla sotilaallisesti muiden EU-maiden kanssa. Myös puolustusyhteistyötä Pohjoismaiden kanssa kannattaa kehittää. Realismia on kuitenkin se, että valtaosa EU-maista on Naton jäseniä. On kyseenalaista, haluaisivatko ne kehittää yhteistä EU-maiden puolustusta. Sama koskee muita Pohjoismaita. Niilläkään ei välttämättä ole intressiä yhteiseen puolustukseen Suomen kanssa. Nato-jäsenyyden hakeminen on joka tapauksessa hidas ja pitkä prosessi eikä Natoon tule liittyä ilman kansanääneksen hyväksyntää, joten Suomessa tulee käydä perusteellinen keskustelu mahdollisen Nato-jäsenyyden hakemisen hyödyistä ja haitoista. En ole lyönyt kantaani lukkoon, mutta olen aikaisempaa avoimempi keskustelulle Nato-jäsenyyden hakemisesta. EU ei ole sotilasliitto eivätkä sen jäsenmaat ole sitoutuneet puolustamaan toisiaan. Suomen näkökulmasta olisi hyvä, jos EU-maat vahvistaisivat puolustusyhteistyötään. Kannatan silti sitä, että Suomella on myös tarpeellinen oma puolustus. Venäjän viimeaikainen kehitys on vahvistanut käsitystäni sen tarpeellisuudesta. Suuri on EU-maista on myös rakentanut turvatakuunsa Nato-jäsenyyden varaan, joten en pidä kovin realistisena ajatusta EU-maiden yhteisestä puolustuksesta.”

Andersson Li (vas)

HS: “EU:n jäsenmaiden ulko- ja turvallisuuspoliittiset intressit eivät tällä hetkellä ole yhtenäiset. Siksi kannatan ulkopolitiikan osalta yhteistyötä, mutta en politiikan yhtenäistämistä. En halua EU:n militarisointia enkä siksi kannata yhteisiä sotilaallisia joukkoja. Suomen puolustus on järjestettävä uskottavan kansallisen mallin kautta, ei heittäytymällä osaksi suurvaltojen valtapeliä liittoutumalla esimerkiksi Natoon. Kansallisen puolustuskyvyn ylläpitämiseksi on tärkeää pitää puolustusmäärärahat riittävällä tasolla, joskin esimerkiksi isoja asehankintoja pitää tarkastella kriittisesti. Haluan uudistaa asevelvollisuutta sen epätasa-arvoisuuden purkamiseksi.”

YLE: “Suomen puolustus on järjestettävä uskottavan kansallisen mallin kautta, ei heittäytymällä osaksi suurvaltojen valtapeliä liittoutumalla esimerkiksi Natoon. Kansallisen puolustuskyvyn ylläpitämiseksi on tärkeää pitää puolustusmäärärahat riittävällä tasolla, joskin esimerkiksi isoja asehankintoja pitää tarkastella kriittisesti. Haluan uudistaa asevelvollisuutta sen epätasa-arvoisuuden purkamiseksi. En halua EU:n militarisointia, enkä siksi kannata yhteisiä sotilaallisia joukkoja. En myöskään halua Nato-jäsenyyttä, koska sotilasliitto on luonteeltaan aivan erilainen yhteisö kuin EU tai rahaliitto. Suomen ei kannata lähteä mukaan suurvaltojen valtapeleihin liittymällä Yhdysvaltojen johtamaan sotilasliittoon, vaan liittoutumattomuuden ja oman kansallisen puolustuksen pohjautuva linja on tulevaisuudessakin Suomelle paras ratkaisu.”

Apajalahti Ahto (pir)

HS: “Kannatan kyllä EU:n puolustusyhteistyötä, mutta sen tulee jatkossakin perustua siihen, että EU-maat luovuttavat joukkoja vapaaehtoisesti yhteiseen EU-käyttöön. EU:lle ei pidä luoda sellaista hallitsematonta ylikansallista turvallisuuskoneistoa, jollainen Yhdysvaltoihin on kehittynyt. Natoon ei ole mitään tarvetta liittyä, mutta toisaalta Nato-jäsenyys ei myöskään vaikuttaisi juuri millään tavalla suomalaisten elämään. Haluaisin, että Natosta pidettäisiin mahdollisimman nopeasti kansanäänestys, jonka jälkeen, oli tulos mikä tahansa, pidettäisiin turvat kiinni Natosta seuraavat 20 vuotta. Tällöin joka vaaleissa toistuvan natojauhannan sijaan voitaisiin käydä keskusteluita arkipäiväisemmistä asioista.”

YLE: “Nato-jäsenyydellä ei nähdäkseni olisi merkittäviä vaikutuksia Suomen turvallisuuteen eikä juuri mitään merkitystä tavallisten ihmisten elämälle käytännössä. En näe erityistä tarvetta liittyä Natoon. Melko merkityksetön Nato-kysymys vie joka vaaleissa liikaa huomiota tärkeämmiltä asioilta. Ehdotankin, että järjestetään Nato-jäsenyydestä pikimmiten kansanäänestys, ja oli tulos mikä tahansa, lopetetaan sen jälkeen Nato-keskustelu kymmeneksi vuodeksi ja keskitytään ihmisten arkipäivän kannalta tärkeämpiin asioihin. EU:n puitteissa tehtävän sotilaallisen yhteistyön tulee kuitenkin jatkossakin perustua itsenäisten kansallisten puolustusviranomaisten yhteistoimintaan. EU:lle ei pidä luoda omaa, kansallisvaltioiden omista joukoista riippumatonta sotilaallista voimaa. Unioniin ei saa muodostua vastaavaa turvallisuusviranomaisten ja alan teollisuuden yhteenliittymää kuin Yhdysvaltain liittovaltion ympärille on muodostunut.”

Auvinen Harri (vihr)

HS: “EU:n yhteisen puolustus- ja turvallisuuspolitiikan muodostaminen on lähitulevaisuudessa hyvin oleellista. EU:n yhteinen puolustusliittouma lisäisi jäsenvaltioiden synergiahyötyjä ja vähentäisi käytännössä jäsenvaltioiden puolustukseen käyttämiään varoja, jolloin veroeurot voisivat pyörittää muita yhteiskunnan julkisia palveluja. Euroopan yhteinen puolustusliittouma olisi Suomelle luontevampi ja puolueettomampi vaihtoehto.”

YLE: “Suomen puolustuksen uskottavuuden kannalta on tärkeää syventää puolustusyhteistyötä EU:n sisällä, mikä olisi myös Suomelle paljon Natoa luontevampi ja maailmanpoliittisesti neutraalimpi yhteistyötaho. Myös pohjoismainen yhteistyö on toivottavaa. Nyt alkanutta kyberuhkiin varautumista on jatkettava määrätietoisesti. Euroopan unionin tulisi tiivistää sotilaallista yhteistyötä jäsenvaltioiden välillä. EU on taannut rauhan säilymisen pitkään Euroopassa. Euroopan unionin tulisi tiivistää turvallisuuspoliittista ja sotilaallista yhteistyötä jäsenvaltioiden välillä. EU:n sisäinen puolustusliittouma olisi Suomelle paljon Natoa luontevampi ja maailmanpoliittisesti neutraalimpi yhteistyötaho. EU:n sisäinen puolustusliittouma olisi Suomelle paljon Natoa luontevampi ja maailmanpoliittisesti neutraalimpi yhteistyötaho.”

Behm Sari (kd)

YLE: [Ei perusteluja.]

Bland Anne (vihr)

HS: “EU tarvitsee yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Nyt jäsenmaat maksavat satoja miljardeja omaan puolustukseensa. Kenties osan voisi käyttää vaikuttavammin EU:n yhteiseen turvallisuuteen investoiden. Suomen on hyvä jatkaa samalla riippumattomalla linjalla. Voimme tehdä yhteistyötä Naton kanssa, mutta keskittyä luomaan yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa EU:ssa.”

YLE: “Nykyinen akuutti tilanne vaatii sitä, ettei lähdetä muuttamaan omaa turvallisuuspolitiikkaamme. Suomen vahvuus on ollut sitoutumattomuus ja yhteistyö Naton kanssa. Mikäli tämä halutaan muuttaa, tarvitsemme laajaa ja avointa yhteiskunnallista keskustelua ja mahdollisesti sen jälkeen kansanäänestystä. Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on jäänyt kehittämättä, ja nyt näemme sen seuraukset Ukrainan kriisissä. Suomalainen diplomatiaan ja sovitteluun perustuva malli olisi hyvä myös EU:ssa. EU tarvitsee yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Suomalainen neuvotteleva ja diplomaattinen malli on kuitenkin sotilaallista toimintaa parempi ensimmäinen vaihtoehto. Konflikteissa on tärkeää olla yhtenäinen. Nyt esim. Ranskalla on suuri vastuu Afrikan konflikteissa. Kun Malissa kriisi alkoi, Ranska veti joukkonsa pois muilta kriisialueilta. EU:n joukot olisivat voineet jatkaa rauhantyötä.”

Borgarsdóttir Sandelin Silja (rkp)

HS: [Ei perusteluja.]

YLE: “EU:n tulee olla vahva rauhan ja turvallisuuden ylläpitämisessä.”

Böök Mikael (pir)

HS: “Kysymys on toki myös [EU:n yhteisen] armeijan luonteesta. NATO on jäänne kylmästä sodasta. NATO:n “puolustus” nojaa ydinasejärjestelmiin ja USA:n noin 600 sotilastukikohtaan ympäri maapalloa. On häpeällistä, että NATO edes mainitaan Lissabonin sopimuksessa. EU:n tulee itsenäistyä USA:sta. EU:n puolustusopin ei tule perustua joukkotuhoaseisiin.”

YLE: “EU olisi vahvempi ilman NATO:a, ydinaseita ja ohjuspuolustusta. Itsenäisempi ja yhtenäisempi EU olisi vahvempi EU. NATO ydinaseoppeineen ja ohjuspuolustuksineen ei ole omiaan luomaan turvallisuutta. Kannatan [EU:n] aluepuolustusperiaatetta.”

Cronberg Tarja (vihr)

HS: “[EU:n] jäsenmaiden yhteiset puolustusresurssit ovat valtavat, mutta huonosti hyödynnetyt. 1,6 miljoonan miehen armeija on toiseki suurin Kiinan jälkeen. Lähes 200 miljardia vuodessa puolustukseen on vain kolmasosa USA:n puolustusbudjetista, mutta enemmän kuin Venäjän, Kiinan ja Japanin yhteensä. Ukrainan kriisi vahvistaa ajatusta siitä, että puolustus- ja turvallisuuspolitiikan yhteistyötä pitäisi tiivistää esimerkiksi yhteishankinnoilla ja -käytöllä. Natoon liittyminen ei tässä tilanteessa lisäisi Suomen turvallisuutta. Baltian maat, jotka ovat Naton jäseniä, ovat hyvin huolissaan omasta turvallisuudestaan. Nato ei välttämättä ole enää takuumiehenä. USA on vetäytymässä Euroopan puolustuksesta ja kääntää katseensa Aasiaan. USA vaatii, että eurooppalaiset hoitavat oman puolustuksensa ja lisäävät puolustusmäärärahojaan. Nyt on käännettävä katse Euroopan omaan yhteiseen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan.”

YLE: “Suomen kannattaisi hakea suojaa ja yhteistyömahdollisuutta Euroopasta ja EU:sta. Yhteistyö puolustuksessa mahdollistaisi, että samalla rahalla saadaan enemmän turvallisuutta. Kannatan myös pohjoimaista turvallisuusyhteistyötä. [EU:n] puolustusyhteistyötä pitää kehittää. Se tarkoittaisi säästöjä ja jäsenmaiden tehokkaammin käytettyjä resursseja. Ja parempaa puolustusta. EU on tuonut rauhaa Eurooppaan. Toivon EU:n pystyvän vaikuttavan tehokkaammin rauhan puolesta myös lähialueilla, erityisesti Ukrainassa, nyt pääroolissa ovat vielä usein yksittäiset suuret jäsenmaat, Yhdysvallat ja Venäjä. Tämä ei ole EU:n tai etenkään pienten jäsenmaiden, kuten Suomen etu.”

Dahl Rita (skp)

HS: “En kannata transnationaalista kehitystä tässä asiassa.”

YLE: “Suomen pitää jatkaa liittoutumattomana.”

Eerola Antero (vas)

YLE: “Nato-jäsenyys ei toisi vastausta yhteenkään Suomen kohtaamaan turvallisuushaasteeseen. Yksi takuuvarma seuraus olisi suhteiden heikentyminen Venäjään. Sillä ei puolestaan ole historiassa yleensä ollut myönteisiä turvallisuusvaikutuksia. EU:n puolustusyhteistyö ei ole mitenkään erillinen Natosta. Joulukuun 2013 huippukokouksessa vahvistettiin viimeksi, että EU:n puolustuspolitiikkaa kehitetään "täysin Natoa täydentävästi". Suomen ei pidä liittoutua sotilaallisesti EU:n takaoven kautta. Pikemminkin liittovaltioituva ja sotilasblokiksi kehittyvä EU voi olla uhka.”

Essayah Sari (kd)

HS: “Jokainen itsenäinen maa vastaa omista puolustusratkaisuistaan, eikä EU:lla ole onneksi sellaista liittovaltiomallia kuin väite antaa ymmärtää. Yhteistyötä voidaan toki tehdä esim. puolustusmateriaalihankinnoissa. Suomen puolustuksen tulisi jatkossakin nojautua yleiseen asevelvollisuuteen ja rauhanajan Nato-yhteistyöhön. Suomen kokoisen maan ei ole järkevää luopua toimivasta järjestelmästä, joka sekä ylläpitää osaavaa reserviä että tukee maanpuolustustahtoa. Hankittu osaaminen on hyödyksi monessa rauhan ajan kriisitilanteessa.”

YLE: “Tässä tilanteessa [Nato-jäsenyys] ei toisi mitään lisäystä turvallisuuteen, päinvastoin. En kannata EU:n militarisoimista. Suomen puolustuksen tulisi jatkossakin nojautua yleiseen asevelvollisuuteen. Suomen kokoisen maan ei ole järkevää luopua toimivasta järjestelmästä, joka sekä ylläpitää osaavaa reserviä että tukee maanpuolustustahtoa. Rauhan aikana hankittu osaaminen on hyödyksi monessa kriisitilanteessa. Puolustusvoimia kehitettäessä tulee hyödyntää reservin henkilöstöä ja materiaali monipuolisesti sekä määrärahoilla varmistettava, että jatkossakin kyetään maan sotilaalliseen puolustukseen uskottavalla tavalla. Turvallisuus EU:ssa on ennen kaikkea neuvottelu- ja diplomatia-asia, varmasti joissakin tilanteissa olisi voitu olla vahvempia linjauksissa.”

Finskas Jan Erik (ipu)

YLE: “Nato-jäsenyys lisäisi pohjoista vastakkainasettelua Venäjän kanssa, ja näin ollen se loisi sodan uhkan, eikä siis lisäisi meidän turvallisuuttamme. Kaikkein paras on palauttaa puolueeton Suomi, joka ei yritä luoda itse lisää uhkia, vaan parempaa tasapainoa. EU:sta ei tule muodostaa sotilasliiton kaltaista voimaa. Jokaisen jäsenmaan tulee vastata omien päätösten mukaan puolustuksesta.”

Fryckman Peter (muutos)

HS: “Kunkin [EU:n] jäsenmaan tulee ensisijaisesti huolehtia itse omasta puolustuksestaan eikä liittovaltiokehitys missään muodossa ole hyvä asia. Suomen tulee huolehtia kaikissa oloissa oman alueensa puolustamisesta itse eikä asettua asemaan, jossa se millään tavoin muodostaa uhkaa Venäjälle. Suomella ei ole varaa vaarantaa hyviä suhteitaan ja kaupankäyntiä Venäjän kanssa. Suomen ei tule toimia tuomarina muiden kiistoissa; terveellä tavalla itsenäinen sekä itsekäs Suomi pärjää kaikkien kanssa.”

YLE: “Suomen tulee vahvistaa oma puolustus uskottavaksi ja kaikissa olosuhteissa ottaa huomioon selvä taloudellinen riippuvuutemme Venäjästä.”

Haapanen Satu (vihr)

HS: [Ei perusteluja.]

YLE: [Ei perusteluja.]

Haimi Toivo (vas)

HS: [Ei perusteluja.]

YLE: [Ei perusteluja.]

Harakka Timo (sdp)

HS: “EU:n puolustusliitosta tehtiin sopimus jo 1952, mutta siitä ei ole tullut mitään. Kun 28 jäsenmaasta 22 on Naton jäseniä, Euroopan puolustusliitto olisi päällekkäinen organisaatio. EU:n vahvuus on laaja turvallisuusajattelu, jolla se pyrkii laajentamaan vakautta lähialueillaan, ja tarvittaessa “pehmeä voimankäyttö”, jota testataan nyt Venäjän talouspakotteiden uhalla. [Nato-jäsenyys] ei tässä tilanteessa ole järkevä vaihtoehto. Nato-optio on olemassa, jos sille nähdään jokin erityinen syy. Suomella ei ole turvallisuusongelmaa, jos varautuminen ja ennakointi vain toimivat. Nato-yhteistyö ja tiivis pohjoismainen yhteistoiminta ovat tärkeitä.”

YLE: “Juuri nykyisessä tilanteessa Nato-hakemus voisi pikemmin heikentää Suomen turvallisuutta. Nato-optio on olemassa, jos sille nähdään jokin erityinen syy. Suomen on pidettävä joka tapauksessa oma puolustuksensa kunnossa. Suomella ei ole turvallisuusongelmaa, jos varautuminen ja ennakointi vain toimivat. Nato-yhteistyö ja tiivis pohjoismainen yhteistoiminta ovat tärkeitä. Sopimus Nato-avun vastaanottamisesta on hyödyllinen, eikä sen ajoitus varmaankaan sattumaa. EU:n puolustusliitto perustetiin jo 1952, siitä ei ole tullut mitään. Heikko ja eripurainen EU jopa pahentaa konfliktia omalla mantereellaan. On tärkeää, että suuret jäsenmaat eivät sooloile, vaan tyytyvät yhteisiin linjauksiin.”

Harjula Olli (muutos)

HS: [Ei perusteluja.]

YLE: [Ei perusteluja.]

Hautakangas Ville (pir)

HS: “EU-maihin ei ole ollut luottamista valuuttakriisissä, joten miten niihin olisi luottamista jossain sodassa? Nato-maiden suvereniteetti nähtiin juuri Ukrainan kriisin yhteydessä. Saksa pelkäsi kaasunsa puolesta, Lontoo Cityn sijoitusten puolesta, kumpikin jarrutteli minkäänlaista Venäjän toimiin reagoimista. Kaiken lisäksi Euroopan Nato-maat ovat pitkälti luopuneet puolustuksestaan ja luottavat johonkin amerikkalaisiin ydinohjuksiin — tämä on aivan käsittämättömän mittaluokan virhe! Oma puolustus on paras puolustus, kuten ennenkin.”

YLE: “Nato on vain mieto pelote vihollisille, toisaalta joillekin vihollisille suorastaan houkutin. Mitään turvaa en usko sen todellisuudessa takaavan, edes nykyisille jäsenmailleen. Oman puolustuksen alasajo Nato-jäsenyyden nojalla olisi aivan valtava virhe. EU ei ole valtio, eikä se ole edes itsenäinen. Ja ONNEKSI se ei ole sotilaallinen! Pidetään se niin.”

Havansi Erkki (ps)

HS: “EU:n ns. yhteinen puolustuspolitiikka on vain palanen paperia. Kun 22 jäsenmaata 28:sta kuuluu Natoon, niillä ei ole mitään intressiä rakennella saati kustantaa rinnakkaista “Bryssel-Natoa”. Ennen Krimin aseellista ryöstöä olisin saattanut kallistua vastaamaan “Ei” [Nato-jäsenyydelle], mutta täysin yllättävästi muuttuneen tilanteen myötä alkaa käydä vaikeaksi perustella, onko viisasta jäädä ypöyksin Putinin hyväntahtoisuuden varaan.”

YLE: “Näin vastaan 2.5.2014, mutta jos Putin jatkaa Hitlerin 1938 alkaman "vähemmistönsuojelun" aseellista linjaa, on tehtävä uusi harkinta. Nato hoitaa jo lähes kaikkien jäsenten sotilaallisen toiminnan, ja loput maat (kuten Suomi, Ruotsi, Itävalta ja Irlanti) kehittäkööt omat ratkaisunsa. EU ei kuitenkaan ole mikään turvallisuus- saati sotilaspoliittisesti vakavasti otettava toimija vaan paperitiikeri (melkein kaikki EU-maathan ovat Naton hoivissa), joten kysyttyä uhkaa ei ole.”

Heijnsbroek-Wirén Mia (rkp)

HS: [Ei perusteluja.]

Hellevig Jon (ipu)

HS: “EU ei ole demokraattinen instituutio, siksi olisi erittäin vaarallista, että ne vielä oman armeijankin saisivat. Kyllä Suomella pitää olla oma puolustus. EU on jo tuohamassa Suomen, NATO jäsenyys olisi viimeinen naula arkkkuun. Täysin järjetön idea, kun eihän Suomea sotilaallisesti uhkaa mikään muu kun juuri tuo NATO-jäsenyys. Emme tahdo, että Suomesta tehdään NATOn itärintama ja haastetaan sotaa Venäjän kanssa.”

YLE: “Suomen ainoa turvallisuuspoliittinen uhka on NATO:on liittyminen. Turvallisuutemme takia Suomen on pysyttävä puolueettomana ja säilytettävä hyvät kauppa- ja naapuruussuhteet Venäjään. Kaiken muun pahan lisäksi EU:sta ei pidä tehdä sotilasliittoa.”

Hentunen Pasi (ipu)

HS: “[EU:n yhteinen armeija] olisi entistä syvempää liittovaltio- ja “supervalta”-EU:ta. Käytännössä asevelvollisuus olisi lopetettava ja uskottava, että palkka-armeija hoitaisi puolustamisen kaikkialla. [Suomen Nato-jäsenyys on] täysin absurdi ajatus. Ei [jäsenyyttä] nyt eikä tulevaisuudessa. Suomen puolustaminen tulee olla omissa käsissämme, koska niin voimme parhaiten välttää joutumasta mukaan sotilaallisiin kriiseihin joko avustavana voimana, hyökkäyksen kohteena tai “alustana” hyökkäykselle.”

YLE: “Nato-jäsenyytemme muodostaisi nykyoloissa selkeän uhan Venäjälle ja myös omalle turvallisuudellemme. Voimme taata parhaiten rauhan pysymällä liittoutumattomana ja EU:sta eron jälkeen siirtymällä puolueettomaksi rauhan ja turvallisuuden takaajaksi. Meidän ei tule pyrkiä EU:n supervaltioon, joka pyrkisi itsenäisesti puuttumaan sotilaallisesti tapahtumiin eri puolilla maapalloa. Jokaisen maan tulisi huolehtia itsenäisesti maansa ulkoiseen turvallisuuteen liittyvistä asioista.”

Hirvaskoski Johannes (kesk)

HS: “Kannatan lisääntyvää turvallisuusyhteistyötä EU:n jäsenmaiden kesken. Se olisi hyvä vaihtoehto Natolle, ajan mittaan. Esimerkiksi Ruotsin kanssa voisi olla jopa yhteistä puolustuskalustoa ja - hankintoja. Mutta ei sentään EU:n yhteistä armeijaa. Ei sellaisesta mitään tulisi,näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa. Suomen etu ei ole Venäjää vastaan suunnatun, USA:n vetämän sotilasliiton jäsenyys. Venäjä mieltää USA:n edelleen vastavoimakseen sotilaallisessa mielessä. Eurooppalainen puolustusyhteistyö olisi parempi. En kuitenkaan sano ehdotonta eitä, sillä Venäjän kehitys voi mennä vielä huonompaan suuntaan kuin nyt.”

YLE: “Ei, vaan heikentäisi, sillä Venäjä tulisi pohjoisessa kokonaan Naton saartamaksi. Se pyrkisi tulevat vuodet ja vuosikymmenet siitä jotenkin ulos ja tämä heikentäisi vakautta alueellamme. - Viime kädessähän sotaa Venäjän ja Naton väillä ei lainkaan kannata käydä, huomioiden vaara sen eskaloitumisesta ydinsodaksi. Tässä mielessä sotilaallisen varustautumisen ja/tai liittoutumisen punninta tulee tehdä ennaltaehkäisyä painottaen, ei mahdollisen konfliktin lopputulosta. - Suomen jäsenyys EU:ssa on hyvä asia ja takaa sen että poliittinen hinta Suomeen tunkeutumisesta nousee Venäjälle mahdottoman korkeaksi. Olemme täysin eri tilanteessa kuin Georgia tai edes Ukraina. Kyllä, vaikka ei EU:n omana armeijana (HS:n vaalikoneessa kysyttiin sellaistakin) kansallisten armeijoiden yhteistyönä ja myös puolustusliittona.”

Holm Stefan (ipu)

HS: “EU:n ei tule kehittyä kohti suurvaltaa, joka se jo monessa mielessä on. Suurvallat ovat haitaksi demokratialle ja maailmanrauhalle, kuten Ukrainen kriisikin osoittaa. Ukrainan kriisi on seurausta kolmen suurvallan (Venäjä, EU ja USA) välisestä sapelien kalistelusta, jossa pieni ihminen jää jalkoihin. NATO ei ole puolustusliitto, vaan kylmän sodan jäänne, jonka tarkoitus on ajaa Yhdysvaltojen hegemoniaa maailmassa.”

YLE: “NATO jäsenyys veisi Suomen yhä tiiviimmin osaksi suurvaltojen välisiä intressiristiriitoja. Paras tapa säilyttää Suomessa rauha, on pysyä puolueettomana muiden maiden konflikteissa. Suurvalloilla on paha tapa käyttää sotilaallista voimaansa imperialistisiin tarkoitusperiin ja ajautua lopuksi keskenään konflikteihin. Vahva EU on uhka maailmanrauhalle, kuten jokainen suurvalta. Ukrainan kriisi on tuorein esimerkki suurvaltojen intressiristiriidasta johtuvasta konfliktista.”

Holopainen Hanna (vihr)

HS: “En kannata [EU:n] yhteisen armeijan luomista. EU:n yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikka tulisi tarkastella kokonaisuutena ja sitä tulisi kehittää.”

YLE: “Minä kannatan EU-jäsenmaiden välisen puolustuspoliittisen yhteistyön tiivistämistä. EU:lla tulee ennen kaikkea olla vahvat siviilikriisinhallinen toimintaedellytykset. EU:n mahdollisten sotilaallisten kriisinhallintaoperaatioiden on perustuttava YK-mandaattiin ja yhteisiin operaatioihin on oltava Euroopan parlamentin suostumus. Euroopan turvallisuuden paras tae on yhteistyökykyinen, toimiva Euroopan Unioni.”

Holthoer Alexander (ipu)

HS: “Vain itsenäisellä, varusmiesarmeijaan perustuvalla puolustuksella voimme olla uskottavia puoluettomina ja kustannustehokkaita luodessa riittävän korkeaa hintalappua hyökkääjälle. Suomessa ei ole sellaisia resursseja, joita ei itäiseltä naapurilta löytyisi, joten ainoa järjellinen syy aggressioon Suomea vastaan olisi maan mahdollinen käyttö Venäjää vastaan. Ennaltaehkäiseviä iskuja on nähty runsain mitoin viime vuosina. Tämä kymmenien vuosien mittainen NATO-ujutus halveksii demokratiaa.”

YLE: “Ehdottomasti ei sotilaalliselle liittoutumiselle. Meillä on 1300 kilometriä syytä harkita asiaa, 90 %:n energiariippuvuus, Venäjä on kolmanneksi suurin kauppakumppanimme, ja meillä on voimassa sellainen pieni sopimus vuodelta 1992, jota rikkomatta emme voi liittyä NATO:on. Ei sitä karhu kepillä tarvitse tökkiä, vaan ottaa joku hyöty samassa pesässä nukkumisesta — vaikka ei tykkäisi naapurista. [EU:n kykyä itsenäiseen, sotilaalliseen toimintaan] ei [tulisi] missään nimessä [vahvistaa]. Itsenäisellä, sotilallisella toiminnalla tarkoitetaan MITÄ? Suomen sotilasvalaa ei ainakaan toistaiseksi vannota liittovaltion nimeen. Vain itsenäisellä, varusmiesarmeijaan perustuvalla puolustuksella voimme olla uskottavia puoluettomina ja kustannustehokkaita luodessa riittävän korkeaa hintalappua hyökkääjälle. Suomessa ei ole sellaisia resursseja, joita ei itäiseltä naapurilta löytyisi, joten ainoa järjellinen syy aggressioon Suomea vastaan olisi maan mahdollinen käyttö Venäjää vastaan. Ennaltaehkäiseviä iskuja on nähty runsain mitoin viime vuosina.”

Honkonen Juhani (ipu)

HS: “Lissabonin sopimuksen määrittämä EU on todellinen ongelma. Jäsenmaat tehtiin tällä sopimuksella riippuvaisia toistensa konflikteista jopa EU-alueen ulkopuolella, mikä menee vielä pidemmälle kuin [mitä] Natossa on määritetty. Suomen tulisi välttää osallisuutta ulkomaiden konflikteihin palaamalla puolueettomuuspolitiikkaan. Näin parhaiten turvataan Suomen turvallisuus ulkoa päin kohdistuvilta turvallisuusuhilta. [Suomen] ei todellakaan [tule liittyä Natoon]. Suomen kannattaisi ennen kaikkea pitää huolta suhteistaan naapurimaihin. Venäjä on todella tärkeä Suomen kauppakumppani ja Suomella on yhteistä rajaa Venäjän kanssa 1 300 km. Se mahdollinen kiusa, jota Venäjä kykenisi halutessaan Suomelle tekemään on mittaamaton. On tärkeää turvata Suomen turvallisuus ulkoa päin kohdistuvilta uhilta pysymällä erossa suurvaltojen konflikteista. Kannatan puolueettomuuspolitiikkaan palaamista.”

YLE: “Nato-jäsenyys Suomelle ei olisi millään tavalla järkevää ja pahimmassa tapauksessa jopa uhkaisi Suomen turvallisuutta. Katsoisin vahvemman EU:n Euroopan suurvaltana mahdollisesti synnyttävän nykyistä useampia konflikteja. En toivoisi Suomen ajautuvan nykyistä useammin osapuoleksi suurvaltojen konflikteihin. Kannatan Suomen puolueettomuutta, jonka katson takaavan Suomelle suurimman mahdollisen turvan ulkoa päin kohdistuvilta uhilta. Suomen kaltaisen maan ei kannata ehdoin tahdoin hankkiutua osalliseksi suurvaltojen konflikteihin, mihin me tosin jo haitallisen Lissabonin sopimuksen määrittämän Euroopan harvainvaltaisen liittovaltio EU:n puitteissa joudumme osallisiksi. Itänaapurimme suurvaltainen Venäjä on Suomelle erinomaisen tärkeä kauppakumppani, jonka kanssa Suomi jakaa 1 300 km mittaisen rajan, [ja se] ei varmasti reagoimatta hyväksyisi Naton laajentumista länsirajalleen. Sitä massiivista "kiusanteon" määrän riskiä ei Suomen missään nimessä kannattaisi ottaa. Huomattavasti järkevämpää turvallisuuspolitiikkaa meidän kannalta olisi pysyä puolueettomana suurvaltojen konfliktien suhteen ja pitää naapurussuhteet kunnossa kaikkiin suuntiin. En kannata EU:n sotilaallisen toimijuuden vahvistamista, koska en toivoisi Suomen ajautuvan nykyistä useammin osapuoleksi suurvaltojen konflikteihin. Kannatan Suomen puolueettomuutta, jonka katson takaavan Suomelle suurimman mahdollisen turvan ulkoa päin kohdistuvilta uhilta.”

Honkonen Petri (kesk)

HS: “EU ei ole puolustusliitto, vaan se on rakennettu poliittisen yhteistyön ja talouden vapauttamisen vuoksi. Jos Suomi haluaa olla puolustusliiton jäsen, sen kannattaa liittyä suoraan Naton jäseneksi. Suomen vahvuuksia maailmalla ovat aina olleet puolueettomuus ja liittoutumattomuus. Tällä hetkellä Nato-jäsenyys ei ole ajankohtaista, mutta takaportti siihen on hyvä pitää auki.”

YLE: “Suomen puolustuspolitiikan linja on edelleen sotilaallinen liittoutumattomuus, jota kannatan. Takaovi Natoon on kuitenkin hyvä pitää auki. Suomen vahvuus on maailmalla ollut liittoutumattomuus ja uskon että se on jatkossakin. EU ei ole puolustusliitto vaan taloudellinen ja poliittinen liitto. Suomen linja on pysyä liittoutumattomana ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Jos suomi haluaa liittyä puolustusliittoon, silloin kannattaa liittyä suoraan Naton jäseneksi.”

Huhtasaari Laura (ps)

HS: “Suurin osa EU-maista kuuluu Natoon.”

YLE: “Nato saisi Suomesta puskurimaan Venäjää vastaan. Jos Ruotsi liittyy Natoon, silloin Suomen kannattaa miettiä asia uudestaan. Nyt ei pidä siihen liittyä.”

Hukkinen Janne (pir)

HS: “Toki EU:n puolustusta voidaan kehittää, mutta Suomen uskottava, itsenäinen ja asevelvollisuuteen perustuva maanpuolustus tulee säilyttää. Puolustusyhteistyötä voidaan tehdä lähialueiden valtioiden (muttei juurikaan Venäjän) kanssa, mutta kuitenkin niin, että ruotsalaiset eivät taistele viimeiseen suomalaiseen. Liian monen vapaaehtoisen suomalaisen ei soisi milloinkaan joutuvan tilanteeseen, jossa henkensä voi menettää muun kuin Suomen maantieteellistä aluetta tai etua puolustaessaan.”

YLE: “Suomen uskottava, itsenäinen ja asevelvollisuuteen perustuva maanpuolustus tulee säilyttää. Puolustusyhteistyötä voidaan tehdä lähialueiden valtioiden (muttei juurikaan Venäjän) kanssa, mutta kuitenkin niin, että ruotsalaiset eivät taistele viimeiseen suomalaiseen. Liian monen vapaaehtoisen suomalaisen ei soisi milloinkaan joutuvan tilanteeseen, jossa henkensä voi menettää muun kuin Suomen maantieteellistä aluetta tai etua puolustaessaan. Mieluummin EU:n sotilaallisen toiminnan kehittäminen kuin NATO. Suurin osa EU-maista kuuluvat Natoon, kuten Saksa ja Ranska. Ei Nato-maat lähde Nato-maita vastaan tappelemaan. Euroopan rauha, vapaus ja demokratia ei vaadi tulonsiirtounionia, päinvastoin. EU:n suurin saavutus on rauha Euroopassa, sanotaan.”

Hyvönen Hannu (skp)

HS: “EU ja Nato edustavat molemmat maailman johtavan imperialistisen suurvallan USA:n politiikkaa. Kyse on länsi-imperiumin halusta kontrolloida maailman energiavaroja. Pyrkimykset aseellisen voiman vahvistamiseen merkitsevät valmistautumista sotimaan näistä varoista. Se ei ole maailman eikä ihmisten etu. Paasikivi ja Kekkonen ratkaisivat Suomen geopoliittisen yhtälön. Suomen ja Venäjän yhteinen etu ja intressi on pitää pitkä itärajamme rauhan rajana ja torjua Pohjolan militarisointi. Menossa oleva Venäjällä pelottelu on yritys saada suomalaiset ampumaan itseään jalkaan. Natojäsenyys merkitsisi sekä Suomen että koko Pohjolan muuttumista suuremmaksi uhkaksi Venäjälle ja avaisi uuden kilpavarustelun myös tällä alueella. Tätä Venäjä ei tahdo, eikä se ole myöskään Suomen etu.”

YLE: “Se että Natolle avataan ovia laajentua Suomeen on uhka turvallisuudellemme. Suomen tulee olla puolueeton maa ja se edellyttää Nato-kytkentöjen purkamista ja viime kädessä myös irtoamista EU:sta. Suomi on jo nyt menettänyt oman turvallisuus- ja ulkopolitiikkansa avaimia. Olisi parempi, kun Euroopan maat voisivat itse muotoilla omaa turvallisuuspolitiikkaansa. EU ja Nato haluavat laajentua ja lisätä militarismia. Suomen tehtävä ei ole tukea lännen sotilaallisia pyrkimyksiä ja USA:n aseteollisuutta. Laajeneva kolonialistinen eu on uhka turvallisuudelle. EU ei ole rauhanyhteisö eikä Nato humanitäärinen järjestö.”

Häggman Johanna (kesk)

HS: “EU:sta ei pidä kehittää sotilaallista toimijaa Eurooppaan. Suomen pitää ehdottomasti pitää oma uskottava maanpuolustus jatkossakin. Naton jäsenyys veisi Suomen sotilasliiton rajamaaksi, olisimme suoraan tykinruokaa idän ja lännen välissä. Sotilaallinen liittoutumattomuus on Suomen ainoa oikea ja järkevä tie idän ja lännen rajamaana.”

YLE: “Nato jäsenyys tekisi Suomesta Venäjän naapurina sotilasliiton rajamaan, jonka itärajalla olisi mittavat asearsenaalit. Suomelle järkevin linja on edelleen puolueettomuuden linja. Miksi pitäisi ehdoin tahdoin kiristää välejä Venäjän kanssa? Se olisi meille vahingollista monestakin syystä. EU:n tulee jatkaa rauhanrakentajana, ei sotilaallisin toimin. EU on luonut vakautta ja rauhaa, mutta se on tuonut myös ongelmia. Ainakin Venäjä-suhteissa. Liittoutumattomuus on Suomen paras linja.”

Ilmarinen Kristiina (sit)

YLE: [Ei perusteluja.]

Ilvessalo Saara (vihr)

HS: “Euroopassa tarvitaan enemmän yhteistyötä puolustus- ja turvallisuuspolitiikassa. Ensisijaisesti aseiden määrää pitäisi tietenkin vähentää maailmanlaajuisesti ja painopistettä siirtää kohti ympäristökatastrofien ja modernien sodankäynnin menetelmien torjuntaa ja ratkaisemista. EU:n jäsenmailla on yhteensä maailman toiseksi suurin armeija: yhteistyöllä saisimme synergiahyötyjä sekä kalustossa että henkilöstömäärissä. [Asiasta] toki ei päätä Euroopan parlamentti, mutta en kannata Nato-jäsenyyttä. Nato on Euroopan yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kanssa kilpaileva sotilasliitto, jossa määrää pitkälti USA.”

YLE: “Aseiden määrää pitäisi ensisijaisesti vähentää maailmanlaajuisesti ja painopistettä siirtää kohti ympäristökatastrofien ja modernien sodankäynnin menetelmien torjuntaa ja ratkaisemista. EU:n jäsenmailla on yhteensä maailman toiseksi suurin armeija: yhteistyöllä saisimme synergiahyötyjä sekä kalustossa että henkilöstömäärissä. Nato taas on Euroopan yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kanssa kilpaileva sotilasliitto, jossa määrää pitkälti USA. Sen sijaan Euroopassa ja myös Pohjoismaiden välillä tarvitaan enemmän yhteistyötä puolustus- ja turvallisuuspolitiikassa. Aseiden määrää pitäisi ensisijaisesti vähentää maailmanlaajuisesti ja painopistettä siirtää kohti ympäristökatastrofien ja modernien sodankäynnin menetelmien torjuntaa ja ratkaisemista. EU:n jäsenmailla on yhteensä maailman toiseksi suurin armeija: yhteistyöllä saisimme synergiahyötyjä sekä kalustossa että henkilöstömäärissä. EU on onnistunut rauhanprojektina ja säilyttänyt mantereellamme sovun. Vahva EU on yhä tae turvallisuudelle.”

Immonen Satu (pir)

HS: [Ei perusteluja.]

YLE: [Ei perusteluja.]

Isomaa Mika (pir)

HS: [Ei perusteluja.]

YLE: “Puolueettomuus on vahvin turva.”

Jalkanen Timo (skp)

YLE: “Ei turvallisuus synny voimalla uhkaamisesta.”

Järviharju Matti (muutos)

HS: “Nato ei anna kuin rajoitetusti turvaa. Suomella täytyy olla joka tilanteessa uskottavat puolustusvoimat.”

Jääskeläinen Jouko (kd)

HS: “EU:n ja Suomen voima on sittenkin kyvyssä keskustella ja neuvotella: meidän pitää muodostaa todellinen arvoyhteisö. Maanpuolustuksesta on vastuu suomalaisilla itsellään. Tarvitsemme oman itsenäisen puolustuksen, ja pohjoismaista yhteistyötä voidaan kehittää.”

YLE: [Ei perusteluja.]

Jäätteenmäki Anneli (kesk)

HS: “EU-maat laittavat Yhdysvaltain jälkeen toiseksi eniten rahaa puolustusmenoihin. EU maiden tulee tiivistää puolustusyhteistyötä erityisesti hankinnoissa. Yhteinen armeija on epärealistinen tavoita. Kriisinhallintayhteistyötä tulee tehostaa. Kriisien ennaltaehkäisy on parasta turvallisuuspolitiikkaa. Nato-jäsenyys vähentäisi vakautta ja lisäisi jännitteitä sekä vastakkainasettelua Itämeren alueella.”

YLE: “Nato ei ole minulle ideologinen kysymys tai mörkö vaan ratkaisuni perustuu Suomen turvallisuusetuihin. Nato-jäsenyys ei vahvista Suomen turvallisuutta eikä Suomen asemaa. Puolustusyhteistyötä EU:n piirissä on vahvistettava. Mutta yhteinen armeija ei ole realistinen tavoite. Hankinnoissa voitaisiin tehdä enemmän yhteistyötä. Siviilikriisinhallintaan pitää panostaa.”

Kaikkonen Antti (kesk)

HS: “Luulenpa, että Suomelle kansallisesti nykyinen malli on sittenkin parempi. Suomen ja Ruotsin sotilaallinen liittoutumattomuus on ollut omiaan luomaan vakautta Pohjois-Eurooppaan. Nato-jäsenyys voisi lisätä jännitettä itärajallamme myös tapauksissa, joihin meillä ei ole osaa eikä arpaa. On kuitenkin järkevää pitää ovi raollaan jäsenyyteen, jos joskus haluamme arvioida asiaa toisella tapaa.”

YLE: “Luonnollisesti turvallisuusympäristön muutoksia pitää seurata, mutta mielestäni nykytilanne on ollut meille hyvä. Suomen ja Ruotsin sotilaallinen liittoutumattomuus on luonut vakautta Pohjois-Eurooppaan. Naton jäsenyys saattaisi lisätä jännitettä itärajallamme myös tilanteissa, joihin meillä ei ole osaa eikä arpaa. Parasta turvallisuuspolitiikkaa on mielestäni uskottava oma maanpuolustus, hyvä maanpuolustustahto ja viisas ulkopolitiikka. En halua EU:sta mitään sotilasmahtia, mutta jonkun verran tätä ulottuvuutta olisin valmis vahvistamaan.”

Kalliojärvi Kristiina (muutos)

HS: “Suomen kannattaa ehdottomasti tukeutua vain omaan puolustukseensa ja lopettaa puolustusvoimien alasajo. EU on suurin Euroopan maiden yhteiskuntarauhaa uhkaava tekijä: mellakoita puhkeaa siellä täällä, polttopullot lentelevät ja poliisit ja kansa ovat vastakkain. EU parasta aikaakin yrittää kaivaa verta meidän nenästämme provosoimalla Venäjää Ukrainan kysymyksessä. Ilmeisesti Suomen kouluissa on lopetettu historian opetus, jos kysymystä [Nato-jäsenyydestä] pidetään edes tarpeellisena. Nato varmaan iloisesti toivottaisi meidät tervetulleiksi, samoin kuin aikanaan saksalaiset lehdet iloitsivat Suomen liittymisestä EU:iin: “Maksajat ovat saapuneet!” Asiantuntijat ovat kuitenkin melko yksimielisiä siitä, että Natolla ei riitä resursseja, sen enempää kuin haluakaan, Suomen puolustamiseen. Haluamme siis typeryyttämme puskurivyöhykkeeksi Venäjän ja Nato-maiden väliin.”

YLE: “Suunnilleen yhtä paljon, kuin Venäläisen ruletin pelaaminen vahvistaisi minun turvallisuuttani. Asiantuntijat ovat kertoneet, että Naton vahvuus ei tule missään nimessä riittämään Suomen puolustamiseen. Historia opettaa, ettei siihen riitä myöskään sen tahto. Sen sijaan Naton itäisenä puskurimaana olisimme välittömässä vaarassa konfliktin puhjetessa Naton Ja Venäjän välile, tai mahdollisesti jo Venäjän kokiessa sellaisen uhkaavan. Samoin joutuisimme mukaan kaikenlaisiin meille kuulumattomiin sotaseikkailuihin esim. nk. terrorismin vastaisessa sodassa. (Terroristit tuntuvat kovasti viihtyvän mm. öljyesiintymien ja kaasuputkihankkeiden välittömässä läheisyydessä.) Herra hyvästi varjele, EU:n tuntien niitä käytettäisiin todennäköisemmin niskoittelevien jäsenmaiden palauttamiseen ruotuun.”

Kankaanniemi Toimi (ps)

HS: “Kun tavoitteena tulee olla EU:n muuttaminen vapaakauppa-alueeksi, ei sille tule luoda omaa armeijaa. EU-armeija olisi kallis ratkaisu. Siihen tuskin Natoon kuuluvat EU-maat ovat valmiit, mikäli USA ei kokonaan vetäydy Euroopasta. Suomessa tulee panostaa oman uskottavan puolustuksen turvaamiseen sekä viisaaseen ulkopolitiikkaan. Viime aikoina Suomen puolustusvoimia on uudistettu. Mm. jalkaväkimiinat olisi ollut syytä säilyttää varastoissaan. Maanpuolustuksessa tulee kaikilta osin lisätä yhteistyötä muiden Pohjoismaiden kanssa. Puolustusliitto Natoon liittyminen edellyttää kansan enemmistön tukea. Nyt sitä ei ole.”

YLE: “Nato-jäsenyys loisi vastaikkainasettelun itärajalle ja lisäisi sotilaallista varustautumista. Suomen kansan enemmistö ei halua liittymistä Natoon. Oma puolustus, pohjoismainen yhteistyö ja viisas ulkopolitiikka ovat Suomelle hyvä yhdistelmä nykyisin. EU ei ole sotilasliitto eikä se kykene antamaan minkäänlaista turvallisuutta tai turvatakuita. Kansallista puolustusta on Suomessa pidettävä yllä ja vahvistettava. Valtaosa EU-maista kuuluu Natoon. Ellei USA ei vetäydy Euroopasta, EU:n yhteistä sotilaallista voimaa ei edes haluta eikä siihen löydy varoja. USA ei ole vetäytymässä. EU:sta ei pidä tehdä sotilasliittoa. EU ei kykene takaamaan minkään maan turvallisuutta. Se on turvallisuuspoliittisesti pelkkiä sanoja paperilla.”

Kantola Ilkka (sdp)

HS: “Kunkin [EU:n] jäsenvaltion on itse huolehdittava puolustuksestaan. Nato-jäsenillä on oma liittokuntansa. EU:n jäsenvaltioiden on hyvä tehdä yhteistyötä puolustuvälinehankinnoissa ja -teollisuudessa. Yhteinen armeija ei ole EU:ssa tarpeen, kun emme ole liittovaltio vaan jäsenvaltioiden yhteisö. Rauhankumppanuusyhteistyö [Naton kanssa] on paikallaan, mutta jäseneksi liittymiselle ei nyt ole tarvetta. Jos Ruotsi liittyisi Natoon, pitäisi Suomen tilannetta arvioida uudelleen. Suomen tärkein turvallisuuspoliittinen strategia tulee jatkossakin olla luottamuksen ylläpitäminen ja sen vakuuttaminen, ettei Suomi tai mikään valtio tai sotilasliitto Suomen kautta uhkaa mitään naapurivaltiotamme.”

YLE: “Suomen turvallisuus perustuu taitavaan ulkopolitiikkaa, luottamuksen rakentamiseen kaikkiin suuntiin sekä uskottavaan kansalliseen puolustukseen. Natojäsenyys voisi lisätä epävakautta koska Venäjä voisi kokea sen muuttavan tilannetta lähialueilla siten että Suomi koettaisiin jossain määrin uhkana. EU ei ole sotilasliitto eikä puolustusliitto. Kriisinhallintaan tarvitaan tietyt sotiaalliset kyvyt joita EU:lla onkin. Suurin osa jäsenmaista on Naton jäseniä ja puolustu niiden osalta on sen varassa. Muilla on itsenäinen kansallinen puolustus. EU:n ei tule olla vahva sotilaallinen toimija. Sen kyky edistää rauhaa ja luoda turvallisuutta perustuu muuhun kuin omiin sotavoimiin. Sotiaallisesti heikko EU ei ole uhka Euroopan turvallisuudelle. Jäsenmailla on vahva sotilaallinen kyky. EU:n keinot ovat diplomatia ja kyky rakentaa kaupallisia, kaikkia osapuolia hyödyttäviä yhteyksiä.”

Kare Veijo (ipu)

HS: “Eroon EU:sta. USA yhdessä EU:n kanssa harjoittama laajentumispolitiikka on nyt ajautunut kriisiin Venäjän geopolitiikan kanssa. Suomen etu EI ole olla ristiriidassa osallisena. Meille paras vaihtoehto on puolueettomuus Paasikiven linjassa: itsenäisyys on säilytettävä, Venäjän mahdollisuudet on oivallettava.”

Karjalainen Anne (sdp)

HS: [Ei perusteluja.)

YLE: [Ei perusteluja.)

Karvinen Tapani (pir)

HS: “Nykyinen tilanne palvelee puolustusliittoa, EU:n oma armeija saattaisi kannustaa johonkin muuhun. Nato ei palvele rauhaa niin kauan kuin suurvalloilla on siinä eriarvoiset roolit. Suomen tulee olla jatkossakin puolustukseltaan itsenäinen.”

YLE: Nato-jäsenyys provosoisi Venäjää. Nato olisi pitänyt lakkauttaa kylmän sodan jälkeen ja keskittyä Eurooppalaiseen puolustusyhteistyöhön, jossa imperiumit ovat tasa-arvoisessa, neuvottelijan roolissa. Puolustusyhteistyöstä ilman Natoa tulee voida keskustella. EU:lla ei tule olla hyökkäyskykyä, joten kannatan jäsenvaltioiden kesken koordinoitua puolustusta. Heikko EU on uhka, mutta on noita monia muitakin uhkia Euroopan turvallisuudelle. Sotilaallisesti liian vahva EU olisi sellainen myös.”

Kasvi Jyrki (vihr)

HS: “Se, että eri EU-maiden joukot pystyvät toimimaan yhdessä, ei tarkoita kansallisten armeijoiden lakkauttamista. Haasteena on vastuun jakaminen oikeudenmukaisesti. Esimerkiksi Suomella on eurooppalaisittain varsin suuret ilma- ja panssarivoimat. Jos EU ottaa vastuuta jäsenmaidensa alueellisesta koskemattomuudesta, Suomessa voidaan kysyä, mikseivät muut EU-maat osallistu esim. Suomen ilmavoimien kustannuksiin. NATO on liian riippuvainen Yhdysvalloista ja Yhdysvaltojen presidentin valinnoista. EU ei voi loputtomiin huutaa Amerikkaa avuksi, kun Euroopassa tai lähialueilla on ongelmia. Esimerkkejä tästä on koettu Bosniassa, Kosovossa, Libyassa ja Syyriassa, toivottavasti ei pian myös Ukrainassa.”

YLE: “EU ei voi loputtomiin huutaa Amerikkaa avuksi kun Euroopassa tai lähialueilla on ongelmia. Esimerkkejä tästä on koettu Bosniassa, Kosovossa, Libyassa ja Syyriassa, toivottavasti ei pian myös Ukrainassa. EU:n ministerineuvoston alaisuudessa toimivat nopean toiminnan joukot ovat hyvä lähtökohta yhteistyölle. Näitä 1500-2500 sotilaan kokoisia yksiköitä on Euroopassa 18, joista kaksi on aina välittömässä taisteluvalmiudessa. Yhteistyössä on tietysti muistettava, että se tie kulkee kahteen suuntaan. Jos haluamme saada hädän tullen apua, sitä on oltava valmis myös antamaan. Se pätee paitsi talouskriiseissä myös turvallisuuskriiseissä. Hajanainen EU, joka ei kykene päätöksentekoon, on haavoittuvainen. Krimin kriisi on osoittanut, miten EU:n hitautta ja ristiinvetoa on helppo käyttää hyväksi.”

Katainen Elsi (kesk)

HS: “Suomen puolustuspoliittinen etu on, ettei EU:n puolustuksellista yhteistyötä syvennetä kuin esimerkiksi puolustushankintojen osalta. Suomella pitää olla oma uskottava puolustuksensa, se on ainoa varma turvamme. Suomella pitää olla oma uskottava puolustuksensa, se on varmin turvamme. Kumppanuus Naton kanssa on nyt mielestäni sopivalla tasolla.”

YLE: “Nato-jäsenyys ei ole ajankohtainen kysymys tällä hetkellä. Suomen turvallisuus nojaa omaan vahvaan puolustukseen. Nato-kumppanuus on hyvällä tasolla nyt. Suomen turvallisuus on oman puolustuksemme varassa, meitä ei hyödyttäisin EU:n yhteisen sotilaallisen toiminnan vahvistaminen. Puolustushankinnoissa yhteistyötä voidaan syventää.”

Kaukinen Susanna (ipu)

HS: “Suomella on joka tapauksessa pakko olla oma armeija, koska tätä maata ei voida puolustaa millään muulla keinolla. Tästä johtuen yhteisarmeija vain nostaisi meidän kulujamme, kun maksaisimme kahdesta. Nato on USA:n käsissä ja kuten Taloussanomat juuri kirjoitti, USA on oligarkia. Mielestäni kysymys [Nato-jäsenyydestä] on ekvivalentti — siis täysin sama — kuin kysyttäisiin, haluammeko me Venäjän kanssa sotilasliittoon. Vastaus on ei kaikille sotilasliitoille.”

YLE: “EU:ta ei enää kohta ole. Suomi joutuu joka tapauksessa pitämään uskottavan puolustuksen ja siihen ainoa keino on jatkaa asevelvollisuusjärjestelmää. Tätä ei tule muuttamaan Nato tai EU, koska kumman tahansa kanssa sotilasliitto ei anna meille riittävää turvaa miesvoimana, mutta lisää laskuja sieltä kyllä tulee. Suomelle sopii Sveitsin malli puolustuksessa. EU on puolustuspoliittisesti Suomelle täysin merkityksetön, mutta Suomen mukanaolo EU:n ulkopolitiikassa aiheuttaa Suomelle vakavia taloudellisia ongelmia sitä kautta, että Suomi tarvitsee Venäjän kauppaa ja Äiti Merkelin hameenhelmoista lauotut typeryydet Venäjän suuntaan kostautuvat meille pahasti talouden kentällä. Suomen puolustus voi olla uskottava ainoastaan asevelvollisuusjärjestelmän pohjalta, koska kukaan ei tuo tänne niin paljon miehistöä kuin maan puolustaminen vaatii. Natosta tulee vain lisää laskuja, ja sitoutuminen USA:n sotilasdoktriineihin ja liittoutuminen sotilaalliseen hyökkäysliittoon aggravoi meidän suhteitamme meidän erittäin tärkeän kauppakumppanimme, Venäjän, suuntaan. Pahimmassa tapauksessa nimenomaan Nato-kiimaiset liikkeet Washingtonin vasalliksi on se tekijä, joka räjäyttää pankin ja asettaa Suomen suoranaiselle törmäyskurssille Venäjän kanssa. Edelleen kannattaa pohtia, mitä sodan tullen tapahtuisi, jos me olisimme tai emme olisi Natossa. Jos me olemme Natossa, on aivan varmaa, että me toimisimme EU:n puskurialueena, jonka alueella sota käytäisiin. Jos me emme kuuluisi Natoon, me voisimme hyvin välttyä koko sodalta. EU on purettava. Suomi ei muutenkaan hyödy millään lailla EU:n tai Naton sotilasjäsenyydestä.”

Kaunisto Timo (kesk)

YLE: “[Nato-jäsenyys] ei ole ajankohtainen. Jos Ruotsi päättää hakea Nato-jäsenyyttä, on asia harkittava uudelta pohjalta. EU toimii parhaiten talouden ja kauppasuhteiden kautta — ei sotilasorganisaationa.”

Kauppinen Sirpa (vihr)

HS: “Pohjoismainen puolustusyhteistyö on tärkein vaihtoehto — se on luonut kymmenessä vuodessa yhteisharjoitukset, yhteisostot ja yhteisen merialueiden valvonnan. EU-maiden yhteenlaskettu armeija on maailman toiseksi suurin, ja EU-maat käyttävät vuosittain lähes 200 miljardia euroa puolustukseen. Yhteistyössä resurssit voidaan käyttää tehokkaammin. Aseilla pullistevaa Eurooppaa ei kuitenkaan ole järkevää rakentaa, ja Suomen on huolehdittava möys kansallisesta puolustuksesta. Käytännössä Nato on sotilasliitto, joka ei vain täydennä Euroopan yhteistä turvallisuuspolitiikkaa, vaan kilpailee sen kanssa. Hyvä vaihtoehto on jo olemassa.”

YLE: “Pohjoismainen puolustusyhteistyö on lisääntynyt viimeaikoina, ja siihen tulee panostaa. Euroopan maiden yhteenlaskettu armeija on maailman toiseksi suurin, joten koordinaation lisäys siellä vähentäisi päällekkäisiä kustannuksia. Aseilla pullistelevaa Eurooppaa ei kuitenkaan tarvitse rakentaa. EU:n jäsenmaat ovat muodostaneet EU:lle taisteluosastoja, jotka ovat valmiudessa kiireellisten sotilaallisten kriisinhallintatehtävien varalta. Taisteluosastoihin osallistuminen on jäsenmaille vapaaehtoista. Ukrainan kriisi osoitti, että tämänkaltaiselle toiminnalle saattaa tulla tarvetta, mutta että myös päätöksentekoa tulee nopeuttaa. [EU:n] ulkopolitiikkaa voisi selkeyttää. Ukrainan tapahtumat osoittivat, että EU tarvitsee vahvempaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.”

Kemell Ann-Mari (kesk)

HS: “EU on ensisijaisesti sisämarkkina-alue. Sitä ei tule kehittää sotilasliittoumaksi. Suomen nykyinen linja on ollut varsin toimiva, joten tällä hetkellä ei ole ajankohtaista keskustella Nato-jäsenyydestä. Mahdollisuus jäsenyydelle on pidettävä kuitenkin auki.”

YLE: “Suomen nykyinen liittoutumattomuuden linja on osoittautunut toimivaksi ja taannut osaltaan hyvät kauppasuhteet Venäjään. EU:n tulee keskittyä rauhan edistämiseen ja demokratian vahvistamiseen lähialueillaan. En kannata EU:n kehittymistä sotilasliittoutuman suuntaan.”

Ketoharju Heikki (skp)

HS: “EU:n yhteinen sotilaallinen yhteistyö on läheisesti kytköksissä Natoon. Kannatan Suomen sotilaallista liittoutumattomuutta. Haluammeko olla osapuolia täysin vieraiden valtioiden aloittamassa konfliktissa? Haluammeko lähettää sotilaita kaukana sijaitseviin sotiin, joissa suurvallat taistelevat luonnonvarojen hallinnasta? Itse en pidä sitä mielekkäänä.”

Kiljunen Kimmo (sdp)

HS: “EU ei ole sotilasliitto. Haluaisimmeko olla etulinjassa mahdollisessa suurvaltavastakkainasettelussa?”

YLE: “Mahdollisessa suurvaltakonfliktissa olisimme mukana ja vielä etulinjassa. EU ei ole sotilasliitto. Puolustuspolitiikka on kansallista eikä EU-lipulla voida lähteä sotimaan meidän nimissämme.”

Kivelä Kimmo (ps)

HS: [Ei perusteluja.]

YLE: “Kansallinen ja itsenäinen puolustus on peruskivi.”

Kivistö Harri (pir)

HS: “Paras ratkaisu on tehdä sitovia ja selkeitä sopimuksia, joiden kautta on täysin selvää, mitä tapahtuu, mikäli jokin EU-maa joutuu sotilaallisen uhan kohteeksi. Epävarmuus ei ole turvallisuutta. Suomen ei tule tukea NATO:n imperialistisia arvoja ja tavoitteita, jotka ilmenevät NATO:n ja sen jäsenmaiden sotilaallisessa toiminnassa.”

YLE: “En kannata Suomen liittymistä Natoon. Parempi on kehittää Eurooppalaista puolustusyhteistyötä. EU ei organisaationa tarvitse armeijaa ja sotilaallisia valmiuksia. Jäsenmaiden itsenäinen puolustus sekä puolustusyhteistyö (jonka tulisi toki olla nykyistä vahvempaa ja selkeämpää) riittävät. Turvallisuutta parantaisi selkeästi mikäli EU-maat sitoutuisivat yksinkertaisin ja selkein puolustuspoliittisin linjauksin auttamaan toisiaan kriisitilanteissa.”

Koirikivi Tuukka (skp)

HS: “Puolustuspolitiikan täytyy olla jokaisen jäsenvalton oma asia. EU on talousliitto ei puolustusliitto. Suomen täytyy säilyttää oma puolustuksensa itsellään ja hoitaa ulkopoliittisia suhteitaan diplomatian, ei sotilasliittojen kautta.”

YLE: “Nato-jäsenyys pikemminkin heikentäisi nykyistä turvallisuuttamme. Samalla, kun se kasvattaisi huomattavasti puolustusbudjettiamme, olisi se selvä provokaatio Venäjää kohtaan. Ulkopolitiikkaa rajamaiden kesken tulee hoitaa diplomatialla, ei sotilasliitoilla. Puolustuspolitiikan täytyy olla jokaisen jäsenmaan itse päätettävissä. EU ei ole puolustusliitto eikä sen sellainen tulekaan olla. Osittain EU on aiheuttanut ongelmia alueellaan esimerkiksi Etelä-Euroopassa ja nyt osittain ollessaan osapuolena Ukrainan kriisissä.”

Kolehmainen Jani (ps)

HS: “Kauppaliitto ei omaa armeijaa tarvitse. Kansallinen vahva puolustus on Suomen etu tällä hetkellä. Tämän hetken mukaan nykyinen sotilaallinen puolustuskykymme on riittävä. Historiamme sekä maantieteellinen sijaintimme tukee meidän puolueettomuuttamme.”

YLE: “Maantieteellinen sijaintimme ja historiamme Itäisen naapurimme kanssa puoltaa puoluettomuuttamme. Hyvin järjestetty kansallinen puolustus on paras keinomme taata turvallisuutemme. Kauppaliitto ei mielestäni tarvitse omaa armeijaa, vaan kehitetään omia puolustusvoimiamme ja yhteistyössä muitten EU-maiden kanssa voisimme vaapaaehtoisesti osallistua sotilaalliseen toimintaan lakiemme niin salliessa.”

Koskinen Johannes (sdp)

HS: “[EU:n] yhteinen armeija on aika utopistinen idea näinkin eriaineksiselle unionille. Oma puolustuskyky, aloitteellinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka, aktiivinen pohjoismainen ja EU-yhteistyö puolustuspolitiikassa sekä rauhankumppanuus Naton kanssa muodostavat Suomelle sopivan perusratkaisun — ilman sotilaallista liittoutumista.”

YLE: “Naton ja Venäjän rajavyöhykkeeksi asettuminen ei vahvista Suomen turvallisuutta. Kriisinhallintatoimiin kyllä. EU:sta ei tule muodostaa sotilasliittoa. EU:n pitää olla vahva myös turvallisuuspolitiikassa.”

Kosonen Hanna (kesk)

HS: “28:sta EU:n jäsenmaasta 22 kuuluu Natoon. Ei ole realistista olettaa, että Nato-mailla olisi kiinnostusta EU:n yhteiseen armeijaan. Suomen kannattaa pysyä Naton ulkopuolella, jotta puolueettomat naapuruussuhteet Venäjään säilyisivät. Suomen ja Venäjän suhde muuttuu merkittävästi, mikäli Suomesta tulisi Naton tukikohta.”

YLE: “Mielestäni Nato-jäsenyys muuttaisi Suomen suhdetta Venäjään naapurimaasta vihollisen ohjustukikohdaksi. Suomen asema puolueettomana rauhansovittelijamaana on mielestäni tulevaisuudessakin meille sopiva. EU:n 28 jäsenmaasta 22 kuuluu Natoon ja näillä valtioilla tuskin on halua oman maanpuolustuksen ja Nato-puolustuksen lisäksi EU-tasoiseen puolustukseen. Siksi en usko EU:n sotilaallisen toiminnan vahvistamiseen.”

Kuittinen Arhi (ipu)

HS: “Nato on vain Amerikan provokaatioita ja sotia järjestävä sotaorganisaatio. Nato on mukana Syyrian valtiota tuhoavassa terroritoiminnassa ja hyökkäyksessä, jota media kutsuu valheellisesti kapinallisten vallankumoukseksi.”

YLE: “Nato on vain valtataistelun ja EU-pankkiirien vallankaappauksen osa-ilmentymä, useiden sotien tappamisprojekteissa mukana toimiva sotaliitto: Nato-kenraalit tottelevat vain Amerikan sotataloutta ja öljydollaria. Nato on ollut Vietnamin sodasta ja Naton terrorioperaatio Gladiosta (ensimmäiset terrori-iskut Euroopassa sodan jälkeen) lähtien terrorisoimassa ja tappamassa ihmisiä. Euroopan valtioiden uhka on kenraalien sotainto ja vastuuttomuuden virkamieskulttuuri, jota eteläeurooppalaiset ja roomalaiskatoliset virkamiehet ovat kylväneet hajota ja hallitse -periaatteella.”

Kulpakko Marko (ps)

HS: [Ei perusteluja.]

YLE: [Ei perusteluja.]

Kumpula-Natri Miapetra (sdp)

HS: “Kannatan EU:n puolustusyhteistyön kehittämistä, mutta se tapahtuu jäsenvaltioiden puitteissa. Meillä on kumppanuussopimus ja hyvät yhteydet Natoon. Näen lähimpänä Pohjoismaisen puolustusyhteistyön kehittämisen ja sitten eurooppalaisen. Koska EU maista suurin osa on Natossa, yhteys on sitä kautta läsnä. Meillä on Suomena maailmassa ollut etua sotilasliittoutumattomana maana. Olemme 100% EU maa.”

YLE: “Näen Suomen EU-jäsenyyden ja itsenäisten puolustusvoimien olevat turvatakuumme. Nato-jäsenyys pistäisi pohtimaan, haluammeko olla osapuoli Nato-kiistelyissä. Yhteistyö Natoon on mielestäni riittävä EU:n kautta ja kumppanuussopimuksella. Näen tämän kehityssuunnan pitkän matkan päässä mahdollisena puolustuspoliittisena tavoitteena. Alkuun pidän mahdollisena Pohjoismaista yhteistyötä Suomen ja Ruotsin kesken.”

Kuokkanen Jukka-Pekka (kd)

HS: [Ei perusteluja.]

YLE: "Hermostunut karhu" naapurissa ei kuulosta hyvältä idealta: meidän kannattaa mieluummin olla EU:hun kuuluva, mutta NATOsta riippumaton valtio Venäjän naapurissa. EU:lle ei pidä luoda omaa armeijaa.”

Kyllönen Merja (vas)

HS: [Ei perusteluja.]

YLE: [Ei perusteluja.]

Laitinen Matti (skp)

HS: “EU:n jäsenvaltioista 22 kuuluu jo sotilasliitto Natoon. Unionilla on liian läheiset suhteet USA:n johtamaan Natoon. On olemassa toinenkin vaihtoehto kuin asevarustelun kiihdyttäminen ja liittyminen sotilasliitto Naton täysjäseneksi. Toinen vaihtoehto on jatkaa pysyttäytymistä sotilasliittojen ulkopuolella ja olla aktiivinen maailmanrauhaan kohti suuntautuvissa toimissa. Tällaisia toimia ovat mm. yleinen aseidenriisunta ja kaikkien sotilasliittojen lakkauttaminen.”

YLE: “Nykyinen Natoon tiukasti sitoutunut EU on uhka maailmanrauhalle. Suomen on pysyttävä kaikkien sotilasliittojen ulkopuolella. On olemassa toinenkin vaihtoehto kuin asevarustelun kiihdyttäminen ja liittyminen sotilasliitto Naton täysjäseneksi. Toinen vaihtoehto on jatkaa pysyttäytymistä sotilasliittojen ulkopuolella ja olla aktiivinen maailmanrauhaan kohti suuntautuvissa toimissa. Tällaisia toimia ovat mm. yleinen aseidenriisunta ja kaikkien sotilasliittojen lakkauttaminen.”

Lapintie Annika (vas)

HS: “EU:n yhteisen puolustuspolitiikan esteenä on, että valtaosa EU-maista on jo sotilasliitto Naton jäseniä. EU ja Nato on jatkossakin syytä pitää kirkkaasti erillään. Sotilasliitto Natossa luotetaan voimaan ja asevarusteluun, Yhdysvaltojen asemahtiin ja viime kädessä joukkotuhoaseisiin, kuten ydinaseisiin. Natossa määrää vahvin maa, mihin sotaretkiin ryhdytään ja miten asevoimaa käytetään. Sotilaallinen liittoutumattomuus on mielestäni jatkossakin paras turvallisuuden tae Suomelle ja pitää maamme parhaiten sotien ja konfliktien ulkopuolella.”

YLE: “Sotilasliitto Natossa luotetaan asevarusteluun, Yhdysvaltojen asemahtiin ja viime kädessä ydinaseisiin. Natossa määrää vahvin maa, mihin sotaretkiin ryhdytään ja miten asevoimaa käytetään. Sotilaallinen liittoutumattomuus on jatkossakin paras turvallisuuden tae Suomelle ja pitää maamme sotien ja konfliktien ulkopuolella. Sotilaallinen toiminta ei istu EU:n perusajatukseen rauhanomaisesta talousyhteistyöstä. EU:ssa on oltava tilaa myös sotilaallisesti liittoutumattomille maille. Sotilaallisen toiminnan sijaan EU:n tulisi keskittyä omiin vahvuuksiinsa sotien ennaltaehkäisemiseksi, siviilikriisinhallintaan, humanitaariseen apuun ja kehitysyhteistyöhön. EU ja Nato on jatkossakin pidettävä kirkkaasti erillään. EU:n perusajatus on sitoa maat taloudellisesti yhteen, ja siten poistaa sodan mahdollisuus ja tehdä asevarustelu tarpeettomaksi. EU:n tulee jatkossakin olla avoin myös suhteessa ulkopuolisiin maihin.”

Laulumaa Janne (sdp)

HS: “Yhteisen Eurooppalaisen puolustuksen kehittäminen on hyvä asia, mutta päätöksien pitää tapahtua kansallisessa parlamentissa. [Nato-jäsenyys] lisäisi osallisuuttamme konflikteihin ja silloin Suomi olisi ensimmäinen jota kriiseissä alettaisiin testaamaan. Olemme saaneet paljon aikaan neuvottelemalla naapureiden kanssa rauhanomaisesti.”

YLE: “En kannata Natoa. Naton ja Venäjän raja on silloin Suomen raja. Tämä voisi aiheuttaa turhia konflikteja. Myös puolustusmäärärahoista ei voitaisi enää kansallisesti päättää. Euroopanlaajuista puolustusta on järkevää kehittää, saadaan paremmin mobilisoituja joukkoja ja mahdollisesti säästöjä yhteiskalustojen kautta.”

Lehtinen Sanna (kesk)

HS: “Oma puolustus on paras puolustus. Olen kuitenkin sitä mieltä, että yhteistyötä eri EU-maiden kesken tulisi vahvistaa. Suomen armeija on jo nyt tehnyt yhteistyötä NATO:n kanssa, johon suurin osa EU-jäsenvaltioista kuuluvat. En näe NATO-jäsenyyttä Suomelle järkevänä. Meillä on hyvät suhteet Venäjään. En usko, että jäsenyys veisi kahdenvälisiä suhteitamme parempaan suuntaan. Yhteistyötä toki voimme tehdä NATO:n kanssa kuten tähänkin asti.”

YLE: “Yksi syy Ukrainan kriisille on, että Nato on laajentanut reviiriään Itä-Euroopassa. Nato on sotilasorganisaatio. Suomi on Venäjän naapurimaa. Meillä on hyvät suhteet Venäjään. En usko, että Nato-jäsenyys parantaisi suhteitamme, vaan viilentäisi niitä. EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa sekä kriisinhallintaa tulee kehittää.”

Lehtipuu Markus (muutos)

HS: “Kukapa Suomea puolustaa? Monikansalliset joukot ovat helpommin usutettavissa oman maan siviilien kimppuun, kun taas kansallinen armeija hyvin harvoin nousee omia kansalaisia vastaan. Suomen puolustuksen tulee ensisijaisesti olla oman, hyvin koulutetun armeijan varassa. Suomen tulee järjestää Nato-jäsenyydestä sitova kansanäänestys. Silloin enemmistö kansasta hyväksyy Suomen statuksen. Suomen tulee kuitenkin peruuttaa jalkaväenmiinojen hävittäminen ja vahvistaa kansallista puolustuskykyä heti.”

Leino Jari (muutos)

HS: “EU:n miehitysarmeijaa Suomi nyt kaikkein viimeiseksi kaipaa. Noin muuten olen sitä mieltä, että Suomen tulee erota EU:sta ja eurosta mahdollisimman pian. Suomen tulee liittyä Natoon vain silloin, jos Nato-jäsenyydestä on Suomelle enemmän etua kuin haittaa. Yleensäkin Suomen kannattaa liittyä vain sellaisiin kansainvälisiin sopimuksiin, joista on Suomelle selkeästi etua. Tällä hetkellä minun mielestäni Nato-jäsenyydestä olisi Suomelle enemmän haittaa ja riskejä kuin etua.”

YLE: “Tällä hetkellä Nato on järjestö, joka ei toisi Suomelle turvaa mutta aiheuttaisi turhia kustannuksia ja sotkisi meidät turhiin, ulkomaisiin sotiin. Haluatko EU:n miehitysjoukot Suomen toreille? Siihen niitä nopean toiminnan joukkoja käytettäisiin: kansalaisten itsenäistymispyrkimysten aseelliseen torjuntaan. Suomen kannattaisi erota EU:sta mahdollisimman pian, ennen kuin heikko, mutta esim. Venäjälle uhitteleva EU sotkee meidät turhiin sotiin.”

Letonsaari Mika (pir)

HS: [Ei perusteluja.]

YLE: “Nato-jäsenyys ei erityisesti vahvista tai heikennä Suomen turvallisuutta. Jos meille tulisi ongelmia Venäjän kanssa, Nato-jäsenyydestä voisi olla etua. Toisaalta jos Nato joutuu Venäjän kanssa vastakkain, meille on eduksi mahdollisuus olla puolueettomia.”

Lievemaa Tommi (skp)

HS: “Vastustan kaikkea liittovaltiokehitystä EU:ssa. Yhteinen armeija olisi jättiaskel kohti liittovaltiota. EU:n tulisi pikemminkin pyrkiä asevarustelun vähentämiseen. Suomen ei pidä missään olosuhteissa liittyä sotilasliitto Naton jäseneksi. Suomen on irtisanouduttava yhteistyöstä Naton kanssa. Nato on USA:n ja EU:n suurkapitalistien käsikassara ja järjestyspoliisi, jonka avulla kapitalistit pyrkivät laajentamaan valtaansa maailmassa.”

YLE: Suomen ei pidä missään oloissa liittyä Naton jäseneksi. Kumppanuus Naton kanssa pitää lopettaa. Ei missään nimessä pidä ryhtyä vahvistamaan eurooppalaista imperialismia tällä tavoin. Ei liittovaltiokehitykselle!”

Lohikoski Pia (vas)

HS: “On selvää, että Suomen menestystarina on ollut puolueettomuus. Se on brändi, jota kannattaa markkinoida myös muualle. Tulevaisuuden kriisejä ei ratkota asevoimin. Sotilaallinen liittoutuminen vain kasvattaisi asemenoja ja loisi turvallisuusuhkia.”

YLE: “Minun mielestäni puolustus on jatkossakin järjestettävä kansallisesti. Suomella on kunniakas toimintatapa, puolueettomuus ja sotilaallinen liittoutumattomuus. Se on brändi, jota voisi ajaa laajemminkin Euroopassa ja maailmalla. Suomen menestystarina on ollut puolueettomuus ja sotilaallinen liittoutumattomuus. Tämä on menestysbrändi, jota voi ylpeänä suositella myös muille. Euroopan unioni on rauhan projekti. Emme tarvitse sotajoukkoja, vielä vähemmän Suomi tarvitsee Natoa. Pitää keskittyä ihmisoikeuksien parantamiseen ja maailmankaupan demokratisoimiseen. Suomen menestystarina on ollut puolueettomuus ja sotilaallinen liittoutumattomuus. Tämä on menestysbrändi, jota voi ylpeänä suositella myös muille. Euroopan unioni on rauhan projekti. Emme tarvitse sotajoukkoja, vielä vähemmän Suomi tarvitsee Natoa. Pitää keskittyä ihmisoikeuksien parantamiseen ja maailmankaupan demokratisoimiseen.”

Lokka Junes (muutos)

HS: “Miksi suomalaisten pitäisi mennä sekaantumaan muiden maiden asioihin? Vastaavasti, kuinka realistista on odottaa, että vaikkapa kreikkalainen tulisi Suomea puolustamaan? Kansallinen puolustus ja liittoutumattomuus on uskottavin ja paras ratkaisu. Muiden maiden sotiin ei pidä lähteä.”

YLE: “Kansallinen puolustus ja liittoutumattomuus on uskottavin ja paras ratkaisu. Muiden maiden sotiin ei pidä lähteä. Miksi suomalaisten pitäisi mennä sekaantumaan muiden maiden asioihin? Vastaavasti, kuinka realistista on odottaa, että vaikkapa kreikkalainen tulisi Suomea puolustamaan?”

López Sánchez Miguel (skp)

HS: [Ei perusteluja.]

Louhelainen Anne (ps)

HS: “[EU:n] jäsenvaltiot vastaavat edelleen yksin omasta ulkopolitiikastaan ja turvallisuudestaan, sillä YUTP ei kuulu EU:n yksinomaiseen toimivaltaan. Suomelle on tärkeintä huolehtia uskottavasta omasta puolustuksesta. Se vaatii jatkossa kuitenkin enemmän taloudellista panostusta. Suurin osa jäsenmaista kuuluu Natoon, joten ei liene suurta intohimoa uuden puolustusliiton synnyttämiseksi. Tällä hetkellä ei Natoon liittyminen ole ajankohtaista. Suomen on pidettävä huolta uskottavasta omasta puolustuksesta. Nato-jäsenyys on kaksisuuntainen tie: siellä ei voi valita tehtäviä tms. sen mukaan, mikä itselle sopisi.”

YLE: “Suomelle on tärkeintä ylläpitää uskottavaa omaa puolustusta. Suomen ja Venäjän välinen yli 1000 km pitkä valtakunnan raja on lisäksi EU:n ulkoraja, joten hyvät suhteet myös Venäjään ovat tärkeät. Suomen maantieteellinen sekä poliittinen asema toisivat varmasti omat haasteensa saada tänne Naton joukkovoimia kriisitilanteessa. Jäsenvaltiot vastaavat yksin omasta ulkopolitiikastaan ja turvallisuudestaan, sillä YUTP ei kuulu EU:n yksinomaiseen toimivaltaan. Suomelle on tärkeintä huolehtia uskottavasta omasta puolustuksesta. Se vaatii jatkossa kuitenkin enemmän taloudellista panostusta. EU:n jäsenmaista yli 20 kuuluu Natoon, joten tuskin niillä on edes kiinnostusta muodostaa siihen rinnalle toista kallista järjestelmää ylläpidettäväksi. EU:lla ei ylipäänsä ole ollut kovin yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.”

Matinpalo Ilkka (ps)

HS: “EU ei ole puolustusliitto, eikä sen tule sellaiseksi pyrkiä. Nato-vaihtoehto on hyvä pitää takataskussa tulevaisuuden varalle: Vain vaihtoehdoista voi valita. Tällä hetkellä Natoon liittyminen ei ole ajankohtainen. Päinvastoin, nyt Suomen pitää välttää tilanteiden kärjistämistä, pitää yllä hyvät naapuruussuhteet ja keskusteluyhteydet kaikkiin suuntiin.”

YLE: “Nato-jäsenyys tässä maailmantilanteessa olisi omiaan tulehduttamaan suhteitamme Venäjään, joka taas olisi kielteistä Suomen turvallisuudelle. EU ei ole puolustusliitto eikä siitä pidä sellaista tehdä. EU:n syytä keskittyä kauppa-, yhteismarkkina ym. asioihin, joissa siitä on aitoa hyötyä.”

Mattila Pirkko (ps)

HS: “Kannatan kansallisesta puolustuksesta huolehtimista. Suomen malli, vapaaehtoisuuteen perustuva yleinen asevelvollisuus on hyvä ja kustannustehokas puolustuksen perusta.”

YLE: “Heikko talous on uhka turvallisuudelle, mutta meillä on kansalliset puolustuspolitiikat EU:n alueella, tosin myös NATO. Talous on uhka demokratialle ja sitä kautta sisäiselle turvallisuudelle. Jäsenmaiden on huolehdittava kansallisesta puolustuksesta myös, Yhteistyötä tarvitaan, mm. yhteisissä hankinnoissa voidaan saada kilpailuetua ja taloudellista hyötytä.”

Mikkonen Anna-Kristiina (sdp)

YLE: “En kannata Nato-jäsenyyttä. EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tavoitteena on oltava turvallinen arki kaikille kansalaisille. Yhteistyössä pitää varautua myös uudenlaisiin uhkiin, esim. ympäristökatastrofit ja cyber-uhkat. Yhteistyö luo turvallisuutta. EU on ylipäätään tuonut vakautta ja rauhaa. Yhteistyö luo turvallisuutta. Yhtenäinen EU tavoitteiltaan ja arvoiltaan on vahva toimija. Yhteistyö luo turvallisuutta. EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tavoitteena on oltava turvallinen arki kaikille kansalaisille. Yhteistyössä pitää varautua myös uudenlaisiin uhkiin, esim. ympäristökatastrofit ja cyber-uhkat.”

Modig Silvia (vas)

HS: [Ei perusteluja.]

YLE: [Ei perusteluja.]

Morri Maria (pir)

YLE: “Ei ole niin selvää, että näin olisi. Mieluummin lisätään skandinaavista yhteistyötä ensisijaisesti. EU:n ei pidä lähteä sotilaalliseen toimintaan mukaan, vaan säilytettävä nykyinen asemansa. EU ei varsinaisesti liity sotilasliittoihin, eikä sen pitäisikään liittyä. Toisaalta talous osaltaan määrittelee yhteiskuntarauhaa ja sen vakautta, joten vahva EU on Euroopan turvallisuuden etu.”

Mustonen Pekka (pir)

HS: “En kannata minkäänlaista yhteistä armeijaa. Armeijoista pitäisi ylipäätään luopua yleisesti joka paikassa. Pienet kriisinhallintajoukot EU:lla toki voisi olla, lähetettäväksi esimerkiksi YK:n operaatioihin maailmalle. Liittyminen [Natoon] olisi poliittisen historian suurin virhe ja johtaisi katastrofaalisiin seurauksiin. En tarkoita sotilaallisesti välttämättä, mutta Venäjä-suhteemme romuttuisi täysin. Sotilaallisestikin tällä hetkellä meitä ei uhkaa kukaa eikä mikään; Nato:n myötä olisimme vihollinen hyvin monelle maalle, mukaanlukien Venäjälle, jonka kanssa meillä yhteistä rajaa tunnetusti riittää.”

YLE: “EU ei ole heikko. Jos sotilaallista turvallisuutta tarkoitetaan, niin meitä ei kukaan tai mikään uhkaa kuitenkaan. Armeijoiden ylläpito on todellista rahan haaskausta. Suomi on turvassa. Kukaan tai mikään ei meitä uhkaa. Olemme pieni, suhteellisen neutraali maa kaukana pohjoisessa. Nato-jäsenyys muuttaisi kaiken. Äkkiä olisimme vihollinen puolelle maailmasta. Etenkin tuo itänaapurimme, jonka kanssa meillä muutama kilometri yhteistä rajaa on, muuttuisi ystävästä viholliseksi. Tuskin parantaisi turvallisuutta? Ei tällaiselle ole mitään tarvetta. Jokainen maa voisi aloittaa armeijoidensa alasajon, sotiminen alkaa ihan aikuisten oikeasti olla mennyttä päivää.”

Myller Riitta (sdp)

HS: “[EU:n] yhteisiä hankintoja ja koulutusta sekä strategista ohjausta pitää tehdä, mutta ei yhteistä armeijaa. NATO-jäsenyys eikä jäsenyyskeskustelu ei tuo mitään lisäarvoa turvallisuuteemme.”

YLE: “Nykyisistä velvoitteet kuten kriisinhallinta tulee hoitaa. EU.n tulee erityisesti kehittää ja vahvistaa neuvottelutoimintaa ja koordinoida jäsenmaiden puolustus- ja turvallisuuspolitikkaa.”

Månsson Björn (rkp)

HS: “22 [EU:n] jäsenmaata kuuluu Natoon, ja loput 6 ovat yhteistyösuhteessa Natoon. Ei Natollakaan ole yhteistä armeijaa, vaan nojautuu kansallisiin joukkoihin ja varusteisiin. Sen sijaan pitää tiivistää yhteistyötä eri maiden, esim. Pohjoismaiden, kesken. [Suomen ei tule liittyä Natoon] tämän hetken kriisitilanteessa, jossa tarvitaan myös sotilaallisesti liittoutumattomia maita vakauden turvaamiseksi. Jos yhdessä Ruotsin kanssa lähivuosina arvioimme että Nato-jäsenyydestä olisi enemmän hyötyä kuin haittaa, voimme yhdessä anoa jäsenyyttä. (Kysymys muuten ei liity EU-vaaleihin.)”

YLE: "EU:n pitää olla vahva toimija Euroopan rauhan ja turvallisuuden vahvistamisessa. EU käyttää siviilivaltaa, ei sotilaallista. 22 EU-maata perustaa puolustuksensa Natoon. Ne eivät halua mitään kaksoisjärjestelmää. EU:lla on jo paperilla taistelujoukot, mikä tarkoittaa että EU:kin, samalla tavalla kuin Nato, YK ja ETYJ, voi käyttää kansallisia joukkoja tiettyihin operaatiohin. [Nato-jäsenyys] toisaalta vahvistaisi [Suomen turvallisuutta], toisaalta siihen liittyisi myöskin haittavaikutuksia. Juuri Krimin kriisin aikana ei pidä horjuttaa Pohjois-Euroopan vakautta ja kiristää tilannetta, vaikka Venäjä nykyisellä politiikallaan yrittäkin työntää Suomea ja Ruotsia kohti Nato-jäsenyyttä.Yhdessä Ruotsin kanssa pitää lähivuosina arvioda tilanne."

Nevalainen Jarmo (ipu)

HS: “Jokaisen maan on kyettävä turvamaan maan suvereniteetti omin avuin. En näe mitään järkeviä ja perusteltuja syitä Nato-jäsenyyteen. Niitä odotellessa.”

YLE: “Kuuluisia turvatakuita ei ole koskaan pantu täytäntöön. Valtiotieteen tohtori Pekka Visurin mielestä turvatakuisiin kuuluu vain keskinäisen avunannon velvoitte. Käytännössä tämä voi tarkoittaa, että pieni maa tekee asioita Naton puolesta eikä päinvastoin. Ylelle kysymys että miten Nato kysymys liityyy Eu vaaleihin mitenkään? Suomen on nojattava uskottavaan oman alueen puolustamiseen. Asevelvollisuus on Suomen puolustuksen selkäranka. Kansallista armeijan kaluston valmistamista on lisättävä eikä heikennettävä niinkuin viimeiset vuosikymmenet on tehty.”

Nieminen Janne (vas)

HS: “Suomi tarvitsee omat puolustusvoimat, joka kasvattaa asevelvollisia isänmaallisuuteen; palkka-armeija ei näin kasvata. [Natosta] ei vastaavaa hyötyä, saattaa tulla kalliiksikin, ja joutuisimme sotiin herkemmin mukaan myös Euroopan ulkopuolella kuten kävi jo Afganistanissa.”

YLE: “Käytännössä se lisäisi uhkaa maatamme kohtaan koska Venäjä ei suvaitse Natoa rajoillaan kovinkaan helposti. Euroopan turvallisuus on jäsenvaltioiden käsissä myös, en kannata liittovaltiokehitystä.”

Nygård Mauri (ipu)

HS: “Ketä varten [EU:n yhteisiä] joukkoja tarvitaan? Nyt Nobelin saanut rauhanjoukko lähti Ranskan perässä virallisestikin siirtomaasotaan Maliin, ja siellä me suomalaisetkin olemme nyt mukana. Onko fantastista! Keski-Afrikan tasavaltaan hankittiin sentään YK:n mandaatti. Ovatko nämä vain alkusoittoa uudesta maailmanjärjestyksestä EU:n osalta? Sotateollisuutta syyhyttäisi varmaan päästä Ukrainaankin. Kiovan pyssymiesten alkuperää ei ole selvitetty. Keillä oli intressi ampua molempia? Puolueettomana pysyminen on koeteltua viisautta ja Saksan kelkkaan lähteminen koeteltua tyhmyyttä. Haluaisimmeko sulkea Viron kanssa Suomenlahden ja ottaa vastuun Venäjän reaktiosta? Haluaisimmeko kaksi ydinasearmeijaa itärajalle vastakkain? Sodassa olisimme taistelutannerta, pikkukiistoissa kaupankäyntimme kärsisi, kuten on jo käynyt Lännen touhujen vuoksi. Asiakkaat ovat vähentyneet. Kiitos ulkomaille pyrkivälle maan johdolle! Kansalaiset ovat viisaampia. Nato olisi kalliskin.”

YLE: “Jos Suomessa ja Virossa olevat Nato-joukot voisivat sulkea Suomenlahden, niin sitä Venäjä ei voi hyväksyä ilman vastatoimia. Ydinasearmeijat pitkällä itärajallamme vastakkain ei luo turvallisuutta vaan turvattomuutta. Tosisodassa Suomi olisi taistelutannerta, jos Nato maata Venäjää vastaan suostuisi puolustamaan. Pienetkin kiistat heijastuisivat Suomessa kaupankäyntiin ja liikenteeseen itärajalla. Hyvin vaarallista. "Mister Europa" Helmuth Kohl, joka vei Saksan johtajana maita unioniin ja euroon, paljastui henkilöksi, jonka politiikkaa oli tukenut kansainvälinen asekauppias. Saksan kelkkaan poliittisesti ja sotilaallisesti lähteminen on Suomelle koeteltua tyhmyyttä ja puolueettomuus koeteltua viisautta. Nytkin jo EU on sotimassa omissa nimissään Malissa ja vaikuttaa voimakkaasti Ukrainassa. Asekauppiailla menee taasen hyvin, kun on keksitty vihollinen. Vahva EU on nytkin osallisena Ukrainassa ja käy ihan omiin nimiinsä siirtomaasotaa Malissa. EU:n perässä suomalaisetkin ovat olleet myös Afganistanissa terroristeja päällemme houkuttelemassa.”

Nygård-Fagerudd Wivan (rkp)

HS: “Jos, niin Suomen ja Ruotsin tulisi tehdä yhteinen aloite [Nato-jäsenyydestä].”

YLE: “Ei huomattavasti, ainakaan tällä hetkellä. Suomi tulee edetä Ruotsin kanssa tahdissa Nato-kysymyksessä.”

Näkkäläjärvi Klemetti (rkp)

HS: “EU ei ole sotilas- eikä puolustusliitto. Tällainen muutos edellyttäisi EU:n perussopimuksen muuttamista.”

YLE: “Nato-jäsenyys on noussut turvallisuuspoliittiseen keskusteluun erityisesti Ukrainan kiistan myötä. On ymmärrettävää, että tässä tilanteessa kannatus Natoa kohtaan voi lisääntyä. Tutkijana olen tottunut siihen, että päätöksiä on tehtävä huomioiden pidemmän aikajanan ja myös taloudelliset vaikutukset. Naton asema ja toiminta on parantunut toki viime vuosikymmeninä, mutta Nato polarisoi maailmaa ja valtioita. Blokkiajattelu ei minusta sovellu globaalin maailman ja ilmastonmuutoksen tuomiin haasteisiin. Olen siinä mielessä idelealisti, että haluaisin että maailma pystyisi ratkaisemaan kiistojaan YK:ssä yhteisesti neuvotellen. Vielä se ei valitettavasti ole mahdollista. En voi kannattaa Naton jäsenyyttä vaikka se näennäisesti parantaisikin Suomen turvallisuutta, koska koko maailman tilannetta ajatellen Nato ei ole paras keino luoda turvallisuutta ja rauhaa. Suomen liittyminen Natoon olisi ongelmallista myös saamen kansan kannalta, koska saamelaisten perinteinen asuinalue kattaa Suomen, Ruotsin ja Norjan lisäksi myös Venäjän, jossa asuu noin 2000 saamelaista. Sotilaallisessa konfliktitilanteessa olisi mahdollista että saamelaiset olisivat eri sotilasliitoissa, toki sitä ovat nytkin Norjan Nato-jäsenyyden vuoksi. Tämä on kannaltani myös ongelmallista. EU:ta ei tule kehittää puolustusliitoksi. EU:lla on merkittävä asema Euroopan vakaudelle ja valtioiden väliselle yhteistyölle. EU on hillinnyt valtioiden välistä kilpavarustelua. Heikko EU - jolla siis tarkoitan hajoamisvaarassa olevaa EU:ta, joka ei pysty tekemään päätöksiä - toisi epävarmuutta erityisesti nykyisessä sotilaallisessa, poliittisessa ja sotilaallisessa tilanteessa Euroopan mantereella.”

Ohisalo Maria (vihr)

HS: “EU:n tulee turvata jäsenmaitaan ja lähialueitaan ja tarjota humanitääristä apua kriiseissä. EU-maiden sotilaat muodostavat yhdessä erään maailman suurimmista armeijoista. Yhteenlasketut puolustusbudjetit ovat liki 200 miljardia euroa vuotuisesti. Mielestäni pitää pohtia, miksi emme voisi luoda yhdessä enemmän, tehdä kalusto- ja materiaalihankintoja jne. Nykyisellään Lissabonin sopimuksen yhteisvastuulauseketta ei ole jouduttu käytännössä testaamaan. Vaikka Krimin tilanne on muistuttanut, etteivät perinteiset uhkakuvat ole hävinneet, suurimmat turvallisuusuhkamme ovat lopulta uudempia: ilmastonmuutos, syrjäytyminen sisäisenä turvallisuusuhkana ja tietoyhteiskunnan haavoittuvuus ovat asioita, joihin myös puolustusvoimavaroja tulee suunnata ja yhteistyötä eri viranomaistahojen kanssa näissä kehittää. En kannata Suomen liittymistä Natoon. Puolustus tulisi järjestää tiivistämällä pohjoismaista yhteistyötä, ja toisaalta yhteistyössä EU:n kanssa.”

YLE: “Yhtenäinen EU pystyy vaikuttamaan paremmin muihin toimijoihin maailmalla, kuten Venäjään tai Kiinaan. EU:n laajempi yhtenäisyys ulko- ja turvallisuuspolitiikassa toisi myös tasapainoa maailmanpolitiikan suurten toimijoiden kuten USA:n ja Venäjän keskuuteen. Esimerkiksi puolustuspolitiikkaan liittyen on hyvä huomata, että EU-maiden sotilaat muodostavat yhdessä erään maailman suurimmista armeijoista. Yhteenlasketut puolustusbudjetit ovat liki 200 miljardia euroa vuotuisesti, edes Venäjän, Kiinan ja Japanin budjetit yhdessä eivät ylitä tätä. Pitääkin pohtia vakavasti, miksi emme voisi luoda yhdessä enemmän, tehdä kalusto- ja materiaalihankintoja, luoda todellista EU:n yhteistä ulko- ja turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa, johon on sanojen, mutta ei käytännön tasolla sitouduttu. Vaikka Krimin tilanne on muistuttanut, etteivät perinteiset uhkakuvat ole hävinneet, suurimmat turvallisuusuhkamme ovat lopulta uudempia: ilmastonmuutos, syrjäytyminen sisäisenä turvallisuusuhkana ja tietoyhteiskunnan haavoittuvuus ovat asioita, joihin myös puolustusvoimavaroja tulee suunnata ja yhteistyötä eri viranomaistahojen kanssa näissä kehittää. En kannata Suomen liittymistä Natoon. Puolustus tulisi järjestää tiivistämällä pohjoismaista yhteistyötä, ja toisaalta yhteistyössä EU:n kanssa. EU:n tulee turvata jäsenmaitaan ja lähialueitaan ja tarjota humanitääristä apua kriiseissä. Nykyisellään Lissabonin sopimuksen yhteisvastuulauseke on tyhjä kirjaus, jota ei ole jouduttu käytännössä testaamaan. Hyvä niin, mutta toisaalta olemme tilanteessa, jossa harva tietää, kuinka turvaa muilta EU-mailta kriisitilanteessa saisi. EU-maiden sotilaat muodostavat yhdessä erään maailman suurimmista armeijoista. Yhteenlasketut puolustusbudjetit ovat liki 200 miljardia euroa vuotuisesti, edes Venäjän, Kiinan ja Japanin budjetit yhdessä eivät ylitä tätä. Mielestäni pitää pohtia vakavasti, miksi emme voisi luoda yhdessä enemmän, tehdä kalusto- ja materiaalihankintoja, luoda todellista EU:n yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, johon on sanojen, mutta ei käytännön tasolla sitouduttu?”

Onkamo Sanna (muutos)

HS: [Ei perusteluja.]

YLE: “EU:lla on sotiaallisia ja taloudellisia uhkia niin idässä kuin lännessä puhumattakaan islam-kysymyksestä, joka tulee todennäköisesti johtamaan uskonnollisiin konflikteihin unionin alueella. NATO-jäsenyys voisi tehdä Suomesta USA:n ja Venäjän välisen pelinappulan. Suomen maantieteellinen sijainti on jäsenyyttä ajatellen siksi huono. EU tekee sitä jo.”

Orre Taisto (muutos)

HS: [Ei perusteluja.]

Ovaska Jouni (kesk)

HS: [Ei perusteluja.]

YLE: [Ei perusteluja.]

Paananen Reijo (sdp)

HS: [Ei perusteluja.]

Pakkanen Antti (kesk)

HS: “Kansalliset armeijat on pysytettävä. En hyväksy euroarmeijaa, eikä sellaisen rakentaminen ole tarkotuksenmukaista kun 28 jäsenmaasta 22 kuuluu Natoon. Suomen täytyy ylläpitää oma armeija, uskottava puolustus jonka pohjana toimii yleinen asevelvollisuus. Yhteistyötä Ruotsin kanssa pitää lisätä. Tällä hetkellä Suomen Nato-jäsenyys ei ole ajankohtainen, mutta jäsenyyden hyödyistä ja haitoista on syytä keskustella. Tällä hetkellä aihe on joko vaiettu kuoliaaksi tai sitten sinne ollaan suinpäin menossa. Ensin pitäisi käydä perusteellinen kansalaiskeskustelu aiheesta. Sotilaallinen liittoutuminen tai liittoutumattomuus ei ole ikuisesti kiveen kirjoitettu asia ja Suomenkin turvallisuuspoliittinen ympäristö on muutostilassa. Tätä muutosta pitää seurata ja vetää johtopäätökset.”

Palosaari Anu (svr)

HS: “EU:lla ei ole valitettavasti mahdollisuutta oman armeijan luomiseen.”

YLE: “Nato-kysymys ei ole ideologinen kysymys, vaan reaalipoliittinen kysymys. EU:sta ei tule tehdä sotilasvaltaa. EU:n voima on konfliktien ehkäisyssä, yhteiskuntien jälleenrakentamisessa ja siviilikriisinhallinnassa. Kylmän sodan asetelmiin vaikutti voimakkaasti myös geopoliittiset erot; mannervalta vastaan merivalta. Nuo erot eivät ole tänä päivänä muuttuneet miksikään; Euroopan geopoliittinen asema on olla meren ja ison mantereen välissä; tämä painottuu myös unionin yhteisessä ulko-ja turvallisuuspolitiikassa - se on ensisijaisesti multilateraalia osaamista ja politiikkaa. Unionin yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on määritelty osallistuminen kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämiseen. Tähän päästään mm. edistämällä kansainvälistä yhteistyötä, demokratiaa ja oikeusvaltioperiaatetta sekä turvaamaan rauhaa YK:n peruskirjan mukaan. Uppsalan yliopiston tutkijaryhmä esittää, että siviilikriisinhallinta voi olla väylä aktiivisempaan konfliktien ehkäisyyn ja rauhanrakentamiseen. Tässä tulevat mielestäni esiin uudet vaihtoehdot siviilikriisinhallinnan tulevaisuuden suunniksi; EU erikoistuu rauhansopimusten toimeenpanon tarkkailuun ja rauhanneuvottelujen tukemiseen; EU lähettää siviilikriisinhallinnan operaatioita lyhytaikaisiin tehtäviin; EU kehittää operaatioitaan niin, että hyödynnetään lyhytaikaisia kriisinhallinnan keinoja ja pitkäaikaisia kehitysyhteistyön välineitä. Itse edistäisin lisäksi tiettyjä rauhanrakentamisen keinoja, joita ovat mm. aseidenriisunta, valtion turvallisuusviranomaisten koulutus, valtionhallinnon uudistaminen tai vahvistaminen ja poliittisen osallistumisen edistäminen - myös EU:n sisällä.”

Papunen Seppo (ipu)

YLE: [Ei perusteluja.]

Parkkinen Tiina (köyh)

HS: “[EU:n] yhteinen armeija olisi vahvempi. Sellaista liikkuu varmasti monenkin mielessä Venäjän noustessa,mutta en usko ,että apua esim. Suomelle voisi tositilanteessa tulla Natolta.”

YLE: “Maamme omat puolustusvoimat, pohjoismainen yhteistyö ja EU- jäsenyys riittää tällä hetkellä. Jokaisella valtiolla on oma puolustuksensa. EU:n on parasta pysyä rauhan liittona, eikä pyrkiä sotilasliitoksi. 50000-60000 sotilasta tavoitteeksi nopean toiminnan joukoiksi koottuna jäsenmaista.”

Pasma Juha-Petteri (vas)

HS: “Unioni ei saa missään nimessä ajautua sotilasliitoksi. EU:n on palattava takaisin rauhanprojektiksi ja pitäydyttävä ulkona meidän intressiemme vastaisista sotilasoperaatioista. Ei todellakaan [tule liittyä Natoon]. Nato ei ole onnistunut luomaan turvallisuutta yhtään mihinkään, päinvastoin se on toiminut aktiivisesti epävakaamman maailman puolesta ja kylmän sodan henkisen ilmapiirin uudelleen luomiseksi.”

YLE: “Nato ei toimi Suomen intressien mukaisesti eikä se ole tehnyt mitään vakaamman maailman luomiselle - päin vastoin. Unionin kehitys sotilasliitoksi on pysäytettävä. Maiden on järjestettävä puolustuksensa itsenäisesti. Sotilasliitot eivät ole luoneet yhtään tasapainoisempaa tai turvallisempaa maailmaa, eikä näin tule tekemään myöskään EU:n mahdollinen vastaava.”

Patomäki Heikki (vas)

HS: “EU:ta ei pidä militarisoida eikä siitä tulee rakentaa uutta kansallisvaltiota, perinteisestä sotilaallisesta suurvallasta puhumattakaan. EU on ollut myös rauhanprojekti, joka on onnistunut luomaan Euroopasta turvallisuusyhteisön (mikä on eri asia kuin sotilasliitto), mutta se kumoaisi itsensä, jos se muuttuisi sotilaalliseksi suurvallaksi. EU:n tavoitteena täytyy olla aseriisunta ja globaali turvallisuusyhteisö, mikä tarkoittaa myös parempaa globaalihallintaa ja globaalia demokratiaa. Suomen Nato-jäsenyys vain pahentaisi vastakkainasetteluja Venäjän kanssa. Kylmän sodan aikana Suomen puolueettomuuspolitiikalla pyrittiin varjelemaan Suomen etua: pyrittiin estämään, ettei idän ja lännen konflikti pahene. Parhaimmillaan pyrittiin myös myötävaikuttamaan konfliktin ylittämiseen ja kokonaisuuden kehittymiseen. ETYK oli esimerkki tällaisesta aktivismista. Aktivismia tarvitaan myös 2010-luvulla, vaikka Suomi on EU:n jäsen ja vaikka muodot nyt olisivatkin toiset.”

YLE: “Kylmän sodan aikana Suomen puolueettomuuspolitiikalla pyrittiin varjelemaan Suomen etua sitä kautta, että pyrittiin estämään, ettei idän ja lännen konflikti pahene. Parhaimmillaan pyrittiin myös myötävaikuttamaan konfliktin ylittämiseen. ETYJ oli tällaisesta aktivismista paras esimerkki. Kokonaisuuden rauhanomaista kehitystä vaalivaa aktivismia tarvitaan myös 2010-luvulla. Tavoitteena täytyy olla globaali turvallisuusyhteisö. Vastaus riippuu siitä minkälainen olisi "vahva EU". Oletan heikko/vahva-jaon tässä viittaavan siihen, kuinka yhtenäinen EU on ulko- ja turvallisuuspolitiikassaan ja kuinka paljon sotilaallista voimaa EU:lla on. En kannata EU:n militarisaatiota, koska se kumoaisi EU:n oman tarkoituksen rauhanprojektina, enkä halua olla tekemässä EU:sta uutta ydinasesuurvaltaa. EU rauhanprojektina on perustunut siihen ajatukseen, että yhteistyön ja integraation keinoin voidaan ylittää valtioiden välisen sotilaallinen vastakkainasettelu. Johdonmukaisuuden nimissä samaa ajattelua on sovellettava myös suhteessa ulkopuoliseen maailmaan. Konfliktien rauhanomainen ratkaiseminen edellyttää kaikkia ja varsinkin heikoimpia suosivaa poliittisen talouden kehitystä sekä sellaisia demokraattisia yhteisinstituutioita, jotka mahdollistavat luottamuksen rauhanomaisten muutosten mahdollisuuteen. Tavoitteena pitäisi olla rakentaa edellytyksiä kestävällä pohjalla olevalle globaalille turvallisuusyhteisölle.”

Pekkola Petri (vas)

HS: [Ei perusteluja.]

Peltonen Tuula (sdp)

HS: “Kansallinen armeija on hyvä asia. En kannata EU:n yhteistä armeijaa. Kumppanuus [Naton kanssa] riittää. Ukrainan tilanteen takia erittäin huono hetki edes arvioida jäsenyyttä.”

YLE: “Tässä hetkessä Nato-jäsenyys voisi vaarantaa Suomen turvallisuuden. Kannatan kansallista omaa puolustusta. Mutta yhteistyötä puolustusvoimien koulutuksen ja harjoittelun sekä materiaalihankintojen osalta on hyvä tehdä.”

Penny Kaisa (sdp)

HS: “EU:n yhteistä puolustusta on kehitettävä ja lisättävä, pidän tätä Nato-jäsenyyttä parempana vaihtoehtona. Monet tämän päivän uhat eivät tunnista kansallisia rajoja, jolloin niihin on myös vastattava yhteisin toimin.”

YLE: “EU on ollut onnistunut rauhanprojekti, joka perustuu niin vahvaan keskinäisriippuvuuteen, kuin myös yhteisön vahvuuteen. Tämä pätee yhtälailla tänään kuin toisen maailmansodan jälkeenkin. Yhteistyötä ja koordinaatiota on hyvä lisätä, mutta varsinaisen EU-armeijan rakentamiseen suhtautuisin hyvin skeptisesti.”

Pesonen Antti (ipu)

YLE: “Se veisi Suomen turvallisuuden. Mitään pitäviä turvatakuita ei ole olemassa. Kaiken lisäksi Suomen alueen antaminen ulkopuolisten sotavoimien käyttöön loisi tilanteen, jossa Venäjä voi nähdä Suomea käytettävän sitä vastaan. Tällainen on aiemmin vienyt Suomen sotiin. Suomi tarvitsee oman ulko- ja turvallisuuspolitiikan. Ne saadaan kun erotaan EU:sta. EU on enemmän ruutitynnyri kuin rauhan tae.”

Pietikäinen Sirpa (kok)

HS: “Ensisijaisesti on tärkeää varmistaa oma uskottava puolustus yleisen asevelvollisuuden ja riittävän panostuksen kautta. Lisäksi Suomen tulee olla aktiivisesti mukana kehittämässä eurooppalaista sotilasyhteistyötä, kalustohankintojen koordinaatiota, komentoketjujen ja tiedonvaihdon parantamista. Tällä voidaan varmistaa yhteinen nopea reagointikyky sekä kriisinhallinta. Yhteistyöllä varmistetaan parempi yhteentoimivuus. Tällä tehostamme myös esimerkiksi Suomen puolustushankintojen vaikuttavuutta. Nato-jäsenyys ei lisäisi dramaattisesti Suomen turvallisuutta. EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikka on työkalumme paremman maailmanjärjestyksen rakentamiseen. Se on myös se keino, jolla voimme puolustaa eurooppalaisia — ja kansallisia — intressejämme. Yhteinen ulkopolitiikka on ensisijaisesti multilateraalia instituutioiden vahvistamista. EU ei ole sotilaallinen suurvalta, eikä siitä sellaista tulekaan, vaikka omaa turvallisuuspolitiikkaa vahvistetaan ja puolustuskapasiteettia nostetaan.”

YLE: “Nato-jäsenyys ei olisi uhka Suomen turvallisuudelle, muttei myöskään lisäisi dramaattisesti Suomen turvallisuutta. Yhteistyö on toimivaa kumppanuussopimuksen pohjalta. Vahvimmat turvatakuut tulevat tosiasiallisesti EU-jäsenyydestä. Suomen tuleekin olla aktiivisesti mukana kehittämässä eurooppalaista sotilasyhteistyötä, kalustohankintojen koordinaatiota, komentoketjujen ja tiedonvaihdon parantamista. Tällä voidaan varmistaa yhteinen nopea reagointikyky sekä kriisinhallinta. Puolustusvoimat tulee tulevaisuudessakin säilymään Suomessa, yhteistyöllä varmistetaan kuitenkin parempi yhteentoimivuus. Tällä tehostamme myös esimerkiksi Suomen puolustushankintojen vaikuttavuutta. Jokaisen jäsenmaan on kannettava vastuu omasta puolustuksestaan - mutta samalla myös koko EU:n on kannettava vastuu omasta alueellisesta puolustuksesta. Emme voi ikuisesti luottaa pelkästään jonkun muun varaan puolustuksessamme. EU:n yhteinen ulko-ja turvallisuuspolitiikka on ensisijaisesti multilateraalia osaamista ja politiikkaa: se on työkalumme paremman maailmanjärjestyksen rakentamiseen. Se on myös se keino, millä voimme puolustaa eurooppalaisia - ja kansallisia - intressejämme ja kansalaistemme hyvinvointia maailmassa. Jokaisen jäsenmaan on kannettava vastuu omasta puolustuksestaan - mutta samalla myös koko EU:n on kannettava vastuu omasta alueellisesta puolustuksesta. Emme voi ikuisesti luottaa pelkästään jonkun muun varaan puolustuksessamme. Suomen tuleekin olla aktiivisesti mukana kehittämässä eurooppalaista sotilasyhteistyötä, kalustohankintojen koordinaatiota, komentoketjujen ja tiedonvaihdon parantamista. Tällä voidaan varmistaa yhteinen nopea reagointikyky sekä kriisinhallinta. Puolustusvoimat tulee tulevaisuudessakin säilymään Suomessa, yhteistyöllä varmistetaan kuitenkin parempi yhteentoimivuus. Tällä tehostamme myös esimerkiksi Suomen puolustushankintojen vaikuttavuutta.”

Pitkä Tero (skp)

YLE: “Suomen turvallisuus on vahva kun osaamme olla suurvaltojen kiistojen ulkopuolella. Puolueettomuus on historiallisesti todistettu linja. Muistakaamme edelliset sodat jossa olimme Natsi Saksan liittolainen. Saksa oli Neuvostoliiton vihollinen eikä NATOkaan ole ystäväksi tunnustautunut. Kansallinen maanpuolustus on kompromissi joka mielestäni tulee säilyttää. Paras olisi ettei armeijaa olisi ollenkaan.”

Plommer Raoul (pir)

HS: “Kaikkien EU-maiden tulee erota NATOsta ja luoda oma Euroarmeija yhteisön puolustamiseksi.”

YLE: “Ei niinkään EU:n kuin sen jäsenvaltioiden.”

Poikonen Piritta (ps)

HS: “Olen suhtautunut enemmän kielteisesti kuin myönteisesti Nato-jäsenyyteen, eikä viime viikkojen kriisikään ole saanut mieltäni muuttumaan. Suomen tulee olla aidosti puolueeton ja liittoutumaton maa, ja se asenne testataan nimenomaan tällaisina kriisiaikoina. On huolestuttavaa, että diplomatiasta puhutaan niin vähän ja keskustelu velloo enemmän asevoimissa ja sotilasliittoihin pyrkimisessä.”

YLE: “Suomen tulee säilyä puolueettomana ja liittoutumattomana. Tämän tahtotilan pitävyyttä testataan juuri tällaisina kriisiaikoina.”

Pokela Ilmari (kesk)

HS: [EU:n yhteinen armeija] olisi pitkä harppaus kohti liittovaltiota ja osaltaan romuttaisi suomalaisen puolueettomuuspolitiikan. Nykyään Suomen puolustusvoimien tehtävä on puolustaa Suomen maaperää ja kansanvaltaista yhteiskuntajärjestystä vihollisen agressiota vastaan. Tämä on kestävä peruste armeijan ylläpitämiselle, mutta siinä vaiheessa, kun suomalaisten sotilaiden velvollisuus on puolustaa Turkin rajoja, menettää koko järjestelmä moraalisen oikeutuksensa.”

YLE: “En pysty näkemään sellaista tilannetta, jossa Nato-jäsenyydestä olisi Suomelle hyötyä. Ainoa peruste jäsenyyden hakemiselle, jos ollaan rehellisiä, on pelko konfliktista Venäjän kanssa, ja Nato-jäsenyys taas lisää mahdollisuutta tuon konfliktin syntymiseen. Nato-jäsenyys olisi myös huomattavasti kalliimpi vaihtoehto Suomelle verrattuna omaan yleiseen asevelvollisuuteen pohjautuvaan alue puolustukseen. Toisaalta Nato on edelleen monella tapaa Yhdysvaltojen valtapolitiikan väline. Suurvallan, jonka toiminta maailmalla on monella tapaa aivan yhtä röyhkeää, agressiivista ja imperialistista, kuin Venäjän tällä hetkellä Krimillä. Minulla ei ole, eikä Suomella pitäisi olla, halua kuulua kumpaankaan rähinäryhmään. Täytyy myös katsoa asian filosofista pohjaa, joka on millä ehdoin on oikeutettua ylläpitää väkivaltakoneistoa, koska jokaisen armeijan tarkoitus on lopulta aina olla mahdollisimman tehokas vihollisen tuhoamisen väline. Nykyään Suomen puolustusvoimien tehtävä on puolustaa Suomen maaperää ja kansanvaltaista yhteiskuntajärjestystä vihollisen agressiota vastaan. Tämä on kestävä peruste armeijan ylläpitämiselle, mutta siinä vaiheessa kun suomalaisten sotilaiden velvollisuus on puolustaa Turkin rajoja, menettää koko järjestelmä moraalisen oikeutuksensa. Nato-jäsenyys on siis paitsi käytännöllisesti typerä vaihteohto Suomelle, mutta myös periaatteellisesti arveluttava esitys. Euroopan unioni oli alunperin rauhanliitto ja sellainen sen tulee olla jatkossakin. Siitä ei pidä tehdä sotilaallista ja polliittista liittovaltiota, joka sisäisesti yrittää puristaa kansat samaan muottiin ja uhittelee ulkoisesti. EU on rauhan, ei sodan liitto. Näin tulee olla jatkossakin.”

Puolimatka Mia (kd)

HS: “[EU:n] puolustusyhteistyö on eri asia kuin yhteinen armeija. Suomelle riittää Nato-kumpanuus.”

YLE: “Tänään uutisoitiin isäntämaasopimusluonnoksesta. Se ei merkitse Nato-jäsenyyttä, sillä sitä Suomi ei tarvitse. Puolustusyhteistyötä voidaan aina tehdä. En kannata [EU:n] yhteistä armeijaa.”

Purojärvi Jonna (pir)

HS: “Yhteisiä puolustusharjoituksia on kannattavaa kokeilla ja tehdä valtioiden välistä yhteistyötä, mutta yhteisarmeija voi loppuviimein tulla jopa hintavammaksi ja vaikeammaksi toteuttaa. Jos poliittinen tilanne Suomen ja Venäjän välillä kiristyy, tarkistan [Nato-kantani]. Tämänhetkinen pelonlietsontailmapiiri ei ole antanut riittävästi aihetta huolestua Suomen maanpuolustustarpeesta.”

YLE: “Nato-jäsenyys ei tällä hetkellä tuo Suomelle muuta kuin poliittisten välien kiristymistä Venäjän suhteen. Mikäli liitymme Natoon ja sota syttyy, ei Suomesta jää kuin reikä maailman kartalle. Sotilaallista turvaa EU ei tuo, mutta yksityisyydensuojaa uhkaavia tahoja vastaan EU:n tulee toimia nykyistä vahvemmin. Kansainvälinen taho voi vastata tällaiseen uhkaan paremmin kuin yksittäiset kansallisvaltiot. EU:n jäsenvaltioiden olisi hyvä voida yhdessä tehdä esim sotilasharjoituksia, mutta omaa armeijaa tai sitoumusta yhteiseen sotilaalliseen puolustukseen ei voida tehdä.”

Putkonen Janus (ipu)

HS: [Ei perusteluja.]

YLE: [Ei perusteluja.]

Razmyar Nasima (sdp)

HS: “EU:lla on jo yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka, yhteinen puolustus olisi sille luonteva jatke. Suomen nato-jäsenyyttä ei ratkaista Euroopan parlamentissa.”

YLE: “EU:lla on jo yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka, puolustuspolitiikka olisi sille luonteva jatke. Euroopan parlamentin vaaleilla ei ole mitään tekemistä Suomen Nato-jäsenyyden kanssa — eikä parlamentti siitä päätä.”

Repo Mitro (sdp)

YLE: “Nato ei ratkaise Euroopan puolustusongelmia. Mielestäni Nato on väärä väline esimerkiksi Ukrainan kriisin hoitoon. Meidän eurooppalaisten tulisi kyetä puhumaan Venäjän kanssa ilman Natoa. Muutaman amerikkalaishävittäjän lennättäminen Puolaan tai sotalaiva Mustallamerellä ei nyt tuo turvaa kenellekään. Se vain lietsoo vanhoja pelkoja Venäjällä. Olen vilpitön Venäjän ystävä. Uskon Venäjän kansan rauhantahtoon. Minulla ei ole mitään ruusuisia harhakuvitelmia Natosta. Uskon, että Nato on vanhentunut väline hoitaa asioita Euroopassa. Siksi en ole myöskään Suomen Natoon liittymisen kannalla. Mutta jos maani hallitus arvioisi, että Suomi ei enää ole turvassa ilman Nato-jäsenyyttä, tukisin sitä. EU:lta puuttuu yhteinen näkemys ja yhteistyö turvallisuuspolitiikassa. Hyväksyntä ja askelmerkit tämän yhteistyömuodon vaiheittaiselle toteuttamiselle on tosin lyöty lukkoon Lissabonin sopimuksessa. Suomen on jatkossakin oltava aktiivinen EU:n yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämisessä. EU jäsenyys on lisännyt Suomen sotilaallista turvallisuutta. Lissabonin sopimus vahvisti sitä entisestään, sillä sopimuksessa EU-maille luotiin turvatakuut. Suomen on hyvä olla aktiivinen EU:n yhteisen puolustus- ja turvallisuuspolitiikan kehittämisessä.”

Riikonen Jere (kd)

HS: “Mitään armeijaa ei voida motivoida toimimaan ilman kiintymystä ja kansallistunnetta. [Nato-jäsenyys] velvoittaisi Suomea sotimaan liittolaistensa sotia. Voima nostaa aina vastavoiman. On turhaa synnyttää vastakkainasettelua valtioden välille. Vahva puolustustahto ja riittävä kalusto sekä koulutettu reservi ovat puolustuksen ydin. Heikko puolustustahto ja heikko identiteetti näkyy jatkuvana poliittisten turvatakuiden ulkopuolisena etsimisenä. Hyvä itsenäinen tasapainopolitiikka on ollut aiemmin Suomen erityisosaamista, jolla on noustu rauhanturvaamisen kärkivaltioihin.”

YLE: “Turvallisuus lähtee hyvistä suhteista Suomen ympärillä oleviin valtioihin sekä omasta toimintakykyisestä armeijasta ja puolustustahdosta. Nato lisää jännitteitä ja asettaa velvoitteita puolustaa liittolaisten epäonnistunuttakin ulkopolitiikkaa. Ehdoton ei! Omat puolustusvoimat ja oma ulkopolitiikka ovat rauhan takeita. Jäsenvaltioiden on hoidettava turvallisuuskysymykset itsenäisesti. Turvallisuutta ei voi ulkoistaa, koska siihen kuuluu kansallisten etujen puolustaminen. EU vaalii vain kokonaisetua ja ydintään. EU ei tule reagoimaan reuna-alueidensa turvallisuusongelmiin, koska se ei riskeeraa olemassaolonsa perusteita.”

Rissanen Susanna (skp)

HS: “Ei missään nimessä sotilasliittoa! Suomalaisia ei pidä alistaa laitettavaksi sotimaan sotia jotka EU:ssa päätetään.”

YLE: [Ei perusteluja.]

Rosenström Eerin (muutos)

HS: “EU:n asevoimat on luotava erikseen tyhjästä. Jokainen jäsenmaa säilyttäkööt oman armeijansa. Suomen ei tule sotia muiden sotia.”

YLE: “Maantieteellinen asemamme helpottaa avun saamista melkeinpä kaikissa tilanteissa, puolustusvoimien budjetille ja informaatiolle se olisi kyllä positiivista, mutta mikään välttämätön suunta se ei ole. EU ei ole puolustus- tai sotilasliitto.”

Sandberg Tiina (skp)

HS: [Ei perusteluja.]

YLE: “Ehdoton ei Natolle. Ulkopolitiikan jatkaminen sotimalla ei ole hyvä ajatus.”

Saramo Jussi (vas)

HS: “EU-armeija olisi nykyrakenteilla Nato-armeija. Naton turvatakuut ovat suurvaltakonfliktissa paperia. Nato ei halua vapaamatkustajia, puolustusmenojen lisäksi maksettavaksemme tulisivat uudet hyökkäysmenot. Nato onkin erityisesti Yhdysvaltain aseteollisuuden tukijärjestelmä, johon meillä ei ole varaa.”

YLE: “Miksi kysymys on aseteltu näin, eikä kysytä kannattaako Naton jäsenyyttä? Väkisin tulee mieleen, että Yle haluaa näin ohjailla ihmisiä. Naton jäsenenä olisimme useiden konfliktien osapuoli ja meitä velvoitettaisiin käyttämään rahaa oman maan puolustusmenojen lisäksi Naton hyökkäyspelotteeseen. Se ei ole järkevää eikä oikein. Se myös vähentäisi turvallisuuttamme. Tällä hetkellä EU-armeija olisi Nato-armeija. Pidemmällä tulevaisuudessa tämä voisi olla järkevää.”

Sarkkinen Hanna (vas)

HS: “EU:n puolustusyhteistyötä voidaan kehittää irrallaan Natosta, mutta omat armeijat ja puolustusratkaisut ovat lähtökohta. Naton jäsenenä Suomi tulisi osalliseksi Nato-maiden konflikteista ja joutuisi mukaan suurvaltapolitiikan pelinappulaksi.”

YLE: “Nato-jäsenyys heikentäisi Suomen turvallisuutta. Naton jäsenenä olisimme osallisia maailman konflikteissa, joilla ei ole mitään tekemistä Suomen kanssa. Venäjä ei pidä Suomea nykyisellään turvallisuusuhkana, mutta Naton jäsenenä Suomea pidettäisiin Venäjällä turvallisuusuhkana ja sitä kautta Suomen turvallisuus heikentyisi. Maiden välinen yhteistyö EU:n puitteissa lisää maanosan yhtenäisyyttä ja sitä myötä turvallisuutta, kun valtiot eivät ole uhka toisilleen. Toisaalta EU:ta ei pidä militarisoida ja aseistaa vaan valtioiden tulee jatkossakin tehdä omat puolustusratkaisunsa. Puolustusratkaisut on tehtävä jokaisessa maassa erikseen. EU:ta ei pidä militarisoida.”

Savola Terttu (köyh)

HS: [Ei perusteluja.]

YLE: “Unohdetaan itänaapurin olemassaolo, jos niin väitetään. EU:ta ei ainakaan silloin kerrotun perustuu perustettu sotilasliitoksi.”

Siltanen Marika (ipu)

HS: “Oma Suomen armeija ilman NATOa, kiitos. Ei missään nimessä [Natoon], vaan Sveitsin tapaan puolueettomuus!”

YLE: “Vahva EU on se uhka kaikelle maailmalle yhdessä NATO:n ja USA:n kanssa. Suomen paras turvallisuus on Sveitsin mukainen puolueettomuus. Ei NATO! Jäsenmaiden oma puolustuspolitiikan hallussapito on tärkeämpää!”

Silvennoinen Birgitta (kd)

HS: [Ei perusteluja.]

YLE: [Ei perusteluja.]

Sinnemäki Anni (vihr)

HS: “[EU:n yhteinen armeija] tuntuu vähän epätodennäköiseltä ratkaisulta tilanteessa, jossa suurin osa jäsenmaista on Naton jäseniä ja tekee yhteisen puolustussuunnittelunsa sen piirissä. Kannatan kuitenkin mahdollisimman laajaa yhteistyötä esimerkiksi hankinnoissa, jotta ne eivät tulisi niin kalliiksi veronmaksajille ja kansainvälisessä kriisinhallinnassa, jossa voimme saada paljon yhdessä aikaan. Suomen ratkaisu — huolehtia uskottavasta puolustuksesta ja olla poliittisesti EU:n jäsenenä täysin liittoutunut läntiseen Eurooppaan — on ollut mielestäni hyvä ja taannut turvallisuutemme. Venäjän polittiikka, jossa se ei kunnioita rajoja, jotka syntyivät Neuvostoliiton hajottua, on lisännyt epävakautta ja saanut minut näkemään Suomen aseman astetta epävarmempana kuin tätä ennen. Tuntuu, että tilannetta pitää pohtia monipuolisesti, kun näemme selvemmin, mihin Ukrainan kriisi päättyy.”

YLE: “Suomen ratkaisu - huolehtia uskottavasta puolustuksesta ja olla poliittisesti EU:n jäsenenä täysin liittoutunut läntiseen Eurooppaan - on ollut mielestäni hyvä ja taannut turvallisuutemme. Venäjän politiikka, jossa se ei kunnioita rajoja, jotka syntyivät Neuvostoliiton hajottua, on lisännyt epävakautta ja saanut minut näkemään Suomen aseman astetta epävarmempana kuin tätä ennen. Tuntuu, että tilannetta pitää pohtia monipuolisesti, kun näemme selvemmin, mihin Ukrainan kriisi päättyy. Kannatan mahdollisimman laajaa yhteistyötä esimerkiksi puolustushankinnoissa, jotta ne eivät tulisi niin kalliiksi veronmaksajille ja kansainvälisessä kriisinhallinnassa, jossa voimme saada paljon yhdessä aikaan.”

Sumuvuori Johanna (vihr)

HS: “Eurooppalaisen puolustusyhteistyön syventäminen ja voimavarojen jakaminen on myös kansantaloudellisesti järkevää. Suomen rauhankumppanuus Naton kanssa on riittävää ja toimivaa yhteistyötä. Panostaisin enemmän pohjoismaisen ja eurooppalaisen puolustusyhteistyön syventämiseen.”

YLE: “Ukrainan kriisi on osoittanut selvästi, että EU:n yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa pitää vahvistaa. EU:n pitäää olla jämäkämpi toimija erityisesti konfliktien ennaltaehkäisyssä ja rauhanvälityksessä. Myös sotilasliittoon kuulumattomuus voi olla turvallisuutta vahvistava tekijä. Suomen rauhankumppanuus Naton kanssa on riittävää ja toimivaa yhteistyötä. Panostaisin enemmän pohjoismaisen ja eurooppalaisen puolustusyhteistyön syventämiseen. Eurooppalaisen puolustusyhteistyön syventäminen ja voimavarojen jakaminen olisi myös kansantaloudellisesti järkevää.”

Suominen Simo (skp)

HS: “EU:lla on oma suurvalloille tyypillinen etupiiripolitiikka, josta Suomi on hyvällä syyllä yrittänyt pysyä poissa koko kylmän sodan ajan. Bryssel tulee ajamaan etupiiriään Venäjää vastaan, kuten Ukrainan kriisi on osoittanut, eikä sitä kiinnosta pienen Suomen asema tällaisessa etupiiripolitiikassa. Viimeistään Ukrainan kriisi on osoittanut, että Venäjä hyökkää odotetusti ja järjestelmällisesti NATO-ystävällisten maiden kimppuun. NATO-jäsenyys olisi meille turvallisuusuhka, eikä turvallisuustae.”

YLE: “Eiköhän viimeistään Ukrainan kriisi osoittanut, kuinka NATO-yhteistyö on varma tapa pilata kaikki diplomaattisuhteet Venäjään.”

Suonperä Arjo (skp)

HS: “Mihin EU aikoo armeijallaan hyökätä, eihän sitä ole tarkoitettu sotilasliitoksi. Monet jäsenmaat aivan oikein pitäisivät yllä omaa armeijaansa ja joutuisivat näin ylläpitämään kaksinkertaista järjestelmää. EU:n johto yrittää muuttaa järjestöä siirtomaavaltioksi, joka tarvitsisi valloitus- ja miehityssotiin omaa armeijaa. Emme saisi [Natolta] ajantasaista apua, joutuisimme vain maksumieheksi jatkuvasti sotaisia interventioita Naton avulla käyvälle USA:n armeijalle ja sen ylläpidolle ja voisimme usein joutua sotaa käyväksi valtioksi milloin milläkin maailmankolkalla ilman, että meillä olisi siihen mitään intressiä.”

YLE: “EU ei ole tarkoitettu valtioksi eikä se sitä ole, vaikka sen johto pyrkii siihen ja esiintymään kuin olisi uusi siirtomaasuurvalta. Sota ja muut painostustoimet EU-alueen ulkopuolella eivät kuulu EU:n toimivaltaan eikä EU:n tule toimia USA:n tai Nato:n kuuliaisena käskyläisenä Euroopan ja maailman markkinoitten uusjaossa. Nato ja sen takapiru USA haluavat Suomen maksajaksi kalliille sotakoneistolleen, kun konkurssikypsä USA ei enää kykene maailmanpoliisin rooliinkaan. Natosta ei ole turvallisuutemme turvaajaksi, sillä ei ole pienen maan puolustukseen soveltuvaa potentiaaliakaan, sen sotakoneisto on varustettu hyökkäykseen. Nato on valmis tappelemaan viimeiseen suomalaiseen venäläisiä vastaan ja naureskelemaan rintaman takana toisten hyväuskoisuudelle. Ulkoista uhkaa suurempi uhka Suomen turvallisuudelle on Suomen johdon tyhmyys ja realismin puute. Mihin EU aikoo hyökätä ja minne Suomi sen mukana, sotien käyminenhän ei pitänyt olla EU:n tarkoituksena. Aseteollisuus ja kenraalit ovat aina vaatimassa lisää rahaa, mutta kyse olisi hukkainvestoinnista. Halvempaa ja tehokkaampaa on kehittää EU:n rauhanpolitiikkaa. Ei kukaan ole ollut EU:a vastaan hyökkäämässä tai hyökännyt koko sen olemassaolon aikana, joten mistä moinen pelko. Päinvastoin EU:a on pyritty usein saamaan hyökkäämään milloin minnekin, tietenkin rauhan turvaamisen nimissä. EU:n sotapotentiaalin lisääminen lisäisi Suomen uhkaa joutua jäsenenä mukaan sotaa käyväksi ja erityisesti sitä rahoittavaksi valtioksi.”

Taipale Kaarin (sdp)

HS: “EU:n pitää lisätä puolustuksellista koordinaatiota ja jäsenmaiden välistä yhteistyötä, mutta on vaikea kuvitella, että lähitulevaisuudessa olisi mahdollista korottaa EU-jäsenmaksuja niin, että niillä katettaisiin myös yhteinen armeija. EU:n yhteisen puolustusstrategian pitää vahvistua niin, että EU:sta tulee selkeämmin omaehtoinen toimija monenkeskiseen kansainväliseen rauhan rakentamiseen. Eurooppalaisten maiden liittyminen kattavasti Natoon tarkoittaisi paluuta kaksinapaiseen kylmän sodan maailmaan. Ukrainankaan tilanteessa EU ei ole enää ollut pelkkä sivustakatsoja, vaikka jotkut niin haluavat väittää.”

YLE: “No comment needed! Tämä palvelee myös rauhanturvaamista.”

Takkula Hannu (kesk)

HS: “EU on säilytetävä itsenäisten valtioden välisenä yhteistyöelimenä. Tämä tarkoittaa sitä, että jokainen jäsenmaa huolehtii itse omista puolustusratkaisuista. Meillä on tällä hetkellä rauhankumppanuus NATO:n kanssa ja mahdollisista muista toimista päättää Suomi itsenäisesti. Asia ei kuulu Euroopan parlamentin toimivaltaan.”

YLE: “Millä tavoin heikko? EU on ollut suomalaisille myös turvallispoliittinen valinta, mutta varsinaisen puolusteksen kuitenkin jäsenmaat hoitavat itse ja EU on tässä yhteydessä enemmän yhteinen sisämarkkina ja arvoyhteisö. Nato-jäsenyyden arviointi kuuluu kansalliselle parlamentille. Tämän hetken asiantuntija arviot kuitenkin väittävät, ettei Nato jäsenyys lisäisi Suomen turvallisuutta, ja tästä johtuen nykyinen Kokomus johtoinen Kataisen hallitus on hallitusohejlmassaan päättänyt olla hakematta Nato-jäsenyyttä. Meillä on voimassa rauhankumppanuus Naton kanssa, ja sen on katsottu riittävän. [EU:n] jokainen jäsenmaa päättää sotilaalliset ratkaisunsa itse, eikä EU:n tule tältä osin puuttua jäsenmaiden toimintaan.”

Tanski Juhani (skp)

HS: “EU:sta ei pidä kehittää uutta imperialistista hyökkäysliittoa! Nato on hyökkäysliitto. Suomen tulee irtaantua Naton sodankumppanuusohjelmasta ja vetäytyä Afanistanin hyökkäyssodasta ja Naton sotaharjoituksista ja ilmavalvonnasta.”

Tiainen Eila (vas)

HS: “EU:sta ei saa kehittää sotilasliittoa, vaan sen on edistettävä turvallisuutta rauhanomaisin keinoin. Suomen on pysyttävä sotilasliittojen ulkopuolella ja tavoiteltava niiden purkamista.”

YLE: “EU:sta ei saa tulla sotilasliittoa, mutta muuta yhteistyötä vahvistamalla turvallisuutta voidaan lisätä. EU:sta ei saa tulla sotilasliittoa. EU on rauhanprojekti.”

Timonen Marlén (rkp)

HS: [Ei perusteluja.]

Tolppanen Maria (ps)

HS: “Jokaisella maalla pitää olla omat puolustusvoimat. EU on alunperin rauhanliike, eikä sillä ole ole yhteistä armeijaa, eikä sellaista pidä tehdäkään, ei ainakaan toistaiseksi. Suomen naapurina on suurvalta, ja se on pidettävä mielessä. On tärkeää, että meillä on hyvät välit Venäjän kanssa.”

YLE: “EU ei ole sotilasliitto. Euroopan turvallisuuden takaaminen kuuluu jäsenvaltioille. Jokaisella pitää olla toimivat puolustusvoimat. Suomen naapurina on suurvalta ja sitä ei pidä vähätellä. Nato-kortti ei sovellu meille.”

Torkkola Sinikka (vas)

HS: “EU:sta ei pidä tehdä sotilasliittoumaa. EU:ta pitää kehittää valtioliittona, jonka jäsenmailla on oma ulkopolitiikka ja oma puolustus.”

YLE: “Natoon liittyminen ei ole ratkaisu Suomen, Euroopan eikä koko maailmankaan turvallisuusongelmiin. Suomen pitäisikin toimia aktiivisesti aseistariisunnan ja sotilasliittoumien purkamisen puolesta. EU:sta ei pidä tehdä sotilasliittoumaa. EU:a pitää kehittää valtioliittona, jonka jäsenmailla on omaa ulkopolitiikkaa ja oma puolustus. EU:n pitää pysyä erossa sotilaallisista liittoumista ja kukin jäsenmaa huolehtii omista sotavoimistaan.”

Torvalds Nils (rkp)

HS: “Uskon — siinä missä tämän on uskon asia, — että me kymmenen vuoden sisällä olemme yhdistäneet joukkojamme jonkinlaisen NATOn tai muunnetun NATOn puitteissa. Ukrainan kriisi nopeuttaa tätä kehitystä. Jos Venäjä ei kohtuullisen lyhyessä ajassa palaa kansainvälisen oikeuden kaidalle polulle, Suomi ja Ruotsi hakevat [Naton] jäsenyyttä seuraavan neljän-viiden vuoden aikana. Venäjä siis päättää, ketkä ovat lähinaapureita ja millä ehdoilla.”

YLE: “Ukrainan tilanne on osittain luonut uuden turvallisuustilanteen Euroopassa. Venäjä yrittää toteuttaa uudestaan vähän keskiaikaisen unelmansa "Venäjän maiden" kokoamisesta. Suunnitelma on vaarallinen, ja sitä edesauttoi EU:n täysin erittelemätön kanta Kiovan tapahtumiin. Jos ei "rauhanomaiseen rinnakkaiseloon" ole paluuta, Ruotsi ja Suomi liittyvät NATOon kolmessa, neljässä vuodessa. Ei pidä luoda päällekkäisiä rakenteita. Yhteistyö NATOn kanssa voiudaan kehittää.”

Tulonen Antti (muutos)

YLE: “En kannata Nato-jäsenyyttä, mutta jos Suomi päättäisi Naton jäseneksi ryhtyä, asiaa tulisi kysyä kansanäänestyksessä ennen liittymistä. 28:sta EU:n jäsenmaasta 22 kuuluu Natoon, joten en näe EU:n omalle sotilaalliselle toiminnalle tarvetta.”

Tuomela Tiina (kd)

HS: “Maan oma armeija on edelleen tärkeä. Puolustus- ja turvallisuusyhteistyötä Pohjoismaiden ja Euroopan sisällä tulee kuitenkin kehittää. Turvallisuuspolitiikkaan kuuluu myös mm. laiton asekauppa sekä huume- ja ihmiskauppa. [Nato-jäsenyys ei ole] tällä hetkellä diplomaattisesti ajatellen viisasta.”

YLE: “Suomi-Venäjä-raja on pitkä. Ja sitten se olisikin Nato-Venäjä-raja. Tulisivatko taistelut sitten tänne? [EU:n] yhteistä puolustus- ja turvallisuuspolitiikkaa tarvitaan. EU:n yhteistä puolustuspolitiikkaa olisi kehitettävä, mutta ei Naton kautta.”

Tynkkynen Oras (vihr)

HS: “Euroopan maat voivat saada vahvempaa turvaa sotilaallisilta uhkilta ja samalla säästää rahaa tekemällä puolustuspolitiikkaa enemmän yhdessä. Eurooppalainen puolustusyhteistyö ei välttämättä tarkoita sitä, että kansallisista armeijoista luovutaan, vaan sitä, että niiden voimavaroja käytetään tehokkaammin yhdessä. Natoon liittymisen sijaan kehittäisin ennemmin eurooppalaista puolustusyhteistyötä. Myös pohjoismainen yhteistyö sopisi meille suomalaisille.”

YLE: “Suomen turvallisuutta voidaan parantaa ilman Nato-jäsenyyttä rakentamalla ja vahvistamalla pohjoismaista ja eurooppalaista puolustusyhteistyötä. Siksi Nato-jäsenyyttä ei tarvita. Ukrainan kriisi on hyvä muistutus siitä, miten pieni ja yksin Suomi ilman EU:ta olisi. Puolen miljardin asukkaan unioni on yhdessä paljon vahvempi kuin 28 jäsenmaata kukin yksikseen. Jos unioni pystyy esiintymään yhtenäisenä ja syventämään yhteistyötä ulko- ja myös turvallisuuspolitiikassa, se parantaa Euroopan turvallisuutta. Suomi kuuluu puolen miljardin ihmisen yhteisöön, jolla on yhteenlaskettuna maailman vahvimmat puolustusvoimat. Valitettavasti tuota voimavaraa ei vielä hyödynnetä, vaan kaikki 28 jäsenmaata miettivät puolustusta kukin tykönään. Euroopan maat voivat saada vahvempaa turvaa sotilaallisilta uhkilta ja samalla säästää rahaa tekemällä puolustuspolitiikkaa enemmän yhdessä. Myös syvempi pohjoismainen puolustusyhteistyö hyödyttäisi meitä suomalaisia.”

Uotila Kari (vas)

HS: “EU:sta ei pidä tehdä sotilasliittoa. Unionin on satsattava siviilikriisinhallintaan, yhteistä puolustuspolitiikkaa emme tarvitse.”

YLE: “Nato-jäsenyys lisäisi riskiä siihen, että joutuisimme suurvaltojen kiistojen osapuoleksi. EU:sta ei pidä tehdä sotilasliittoa. Vaikka EU ei ole, eikä siitä pidä sellaista tehdä, sotilasmahti niin silti vahva EU pystyy parhaiten takaamaan rauhaa niin sisällään, lähialueillaan kuin muuallakin maailmalla.”

Vainio Eero (sdp)

HS: [Ei perusteluja.]

YLE: “En kannata Suomen NATO-jäsenyyttä, mutta pohjoismaista yhteistyötä voimme lisätä. En kannata Nato-jäsenyyttä. EU:n puolustuskykyä voi vahvistaa, mutta realistisimpana ja järkevimpänä näen pohjoismaisen puolustusyhteistyön kehittämisen.”

Vallin Francesca (ipu)

HS: “Kaikilla [EU:n] jäsenvaltioilla täytyy olla oikeus puolustaa omaa maataan. On järjestettävä kansanäänestys jokaisessa EU maassa, jotta saadaan kansan mielipide tietoon. Tämä taitaa olla jo Liittovaltio, USE (United States of Europe). Tällaisesta ei informoitu kansalaisia, kun EU:ta ajettiin läpi alun perin. Kaikki muuttui Lissabonin sopimuksen myötä. Puolueettomuuspolitiikka on paras turva Suomelle. Suomen on pysyteltävä sotien ja sotilasliittojen ulkopuolella.”

YLE: [Ei perusteluja.]

Vanhala Mauno (ps)

HS: “EU ei ole sotilasliitto. Miksi [Nato-korttia] pidetään median taholta koko ajan korkealla, kun 60 % suomalaisista ei kannata NATOa. Onko Suomessa kaikki tieto ja viisaus niillä 20 %:lla, jotka sitä kannattavat? Kuka maksaa medialle tästä samanlaisesta mielipideilmaston järjestelmällisestä muokkauksesta, joka tapahtui ennen EU:n jäsenyysäänestystä?”

YLE: “Rautaa ilmaantuisi NATO-jäsenyyden jälkeen itärajalle ja tilanne muodostuisi Naton ja Venäjän rajalla ahdistavaksi. EU:sta ei tule sotilasliittoa eikä sotilaallista mahtia.”

Vartia Antero (vihr)

HS: “EU:n ei kannata luoda yhtenäistä armeijaa, mutta EU-maiden kannattaa harjoittaa tiivistä yhteistyötä puolustuspolitiikassa. Riskinä on sopimusten pitävyys kriisin hetkellä ja sen vuoksi pidän kansallisia puolustusvoimia ainoana luotettavana vaihtoehtona. Sen sijaan EU:n kannattaisi tehdä yhteisiä asehankintoja, jotta puolustusvoimien kustannuksia saataisiin pienennettyä. Pelkään, että Nato-jäsenyys saattaisi pikemminkin lisätä sodan uhkaa. Jos kriisi esimerkiksi Krimillä eskaloituu ja Venäjä ja Nato ottaisivat yhteen, Suomi olisi Nato-maana automaattisesti sodan osapuoli. Pysymällä Naton ulkopuolella, meillä on myös paremmat mahdollisuudet pysyä sotien ulkopuolella. Jos Suomessa olisi suuri venäläisvähemmistö tai olisimme olleet osa Neuvostoliittoa, haluaisin Suomen liittyvän Natoon. Parasta turvallisuuspolitiikkaa on se, joka pitää meidät sotien ulkopuolella.”

YLE: “Nato-jäsenyys provosoisi Venäjää ja lisäisi jännitteitä. Nato-jäsenyys saattaisi myös vetää meidät mukaan sotiin, joihin emme muuten osallistuisi. Jos esimerkiksi Krimin kriisi eskaloituisi Venäjän ja Nato-maiden väliseksi, olisi Suomi Nato-maana automaattisesti uhka Venäjälle ja siten sodan osapuoli. Parasta turvallisuuspolitiikkaa on se politiikka, joka pitää meidät sotien ulkopuolella - ei se, joka tarjoaa meille vahvimmat panssarit. Kaiken lisäksi sopimukset eivät välttämättä pidä kriisien tullen. Sen vuoksi Suomella on oltava oma ja uskottava maanpuolustus. EU ei ole sotilasliitto enkä näe, että EU:n kannattaa semmoiseksi muuttuakaan. Sitä varten on olemassa muita sotilasliittoja. Sen sijaan maiden välistä yhteistyötä harjoituksissa ja asehankinnoissa tulisi lisätä.”

Vehkaperä Mirja (kesk)

HS: “Euroopan Unionin ei pidä kehittyä sotilasliitoksi. Nopean toiminnan joukkojen tulevaisuudesta on keskusteltava vakavissaan. Kannatan jokaisen jäsenmaan oman puolustupolitiikan itsenäisyyttä. Kannatan myös lisää yhteistyötä asiassa pohjoismaiden välille. Nykyinen rauhankumppanuus [Naton kanssa] riittää.”

YLE: “En kannata sotilasliitto Natoon kuulumista. Suomen oma uskottava puolustus, rauhankumppanuus NATOn kanssa sekä pitkä perinne kansainvälisissä rauhanturvatehtävissä riittävät tällä hetkellä. En kannata EU:n kehittymistä sotilasliitoksi. Nykyiset yhteiset nopean torjunnan joukotkin voidaan kysenalaistaa.”

Virtanen Erkki (vas)

HS: [Ei perusteluja.]

YLE: “Liittoutumattomuus on paras!”

Von Smitten Karl (rkp)

YLE: “Om medlemskapet upplevs som ett hot i Ryssland, minskar vår säkerhet. Låt Nato sköta den biten”

Vuolanne Antti (sdp)

HS: [Ei perusteluja.]

YLE: “Turvallisuuskysymyksissä EU voi tiivistää rivejään”

Väisänen Juha-Pekka (skp)

HS: “SKP vaatii hallitusta ja eduskuntaa vähentämään Suomen asevarustelumenoja ja ohjaamaan näin säästyvistä rahoista lisää tukea kehitysmaiden itsenäiselle kehitykselle, YK:n vuosituhattavoitteiden toteuttamiseen ja kansainväliseen yhteistyöhön ympäristön suojelemiseksi. skp vastustaa Suomen liittymistä Natoon. Nato-kumppanuus sitoo jatkuvaan asevarusteluun ja yhä uusiin selkkauksiin. SKP esittää Suomen irtaantumista Naton rauhankumppanuusohjelmasta ja palaamista sotilaallisen liittoutumattomuuden tielle. Suomen ei pidä osallistua myöskään Euroopan unionin yhteisen sotilaallisen toiminnan kehittämiseen, joka tapahtuu tiiviissä yhteistyössä Naton kanssa. On nostettava uudelleen esille aloite ydinaseettomasta Pohjolasta ja edistettävä aseidenriisuntaa.”

YLE: “Suomi on pidettävä erossa Natosta ja myös EU:n sotilaallisesta toiminnasta. Suomen ja Euroopan tulee toimia aseidenriisunnan edelläkävijöinä ja maailman vapauttamiseksi ydinaseista ja muista joukkotuhoaseista. Euroopasta ei saa kehittää taloudellisesti ja sotilaallisesti muuta maailmaa vastaan varustautuvaa linnaketta. Suomi on pidettävä erossa Natosta ja myös EU:n sotilaallisesta toiminnasta. Suomen ja Euroopan tulee toimia aseidenriisunnan edelläkävijöinä ja maailman vapauttamiseksi ydinaseista ja muista joukkotuhoaseista. Suomi on pidettävä irti sodista, EU:n kasvavasta militarisoitumisesta ja Nato-yhteistyöstä. Nato yhteistyöstä on irtaannuttava kokonaan, asemäärärahoja supistettava ja näistä vapautuvat varat lisätueksi kehitysmaiden itsenäiselle kehitykselle, YK:n vuosituhattavoitteiden toteuttamiseen ja kansainväliseen yhteistyöhön ympäristön suojelemiseksi.”

Väli-Klemelä Jari (muutos)

HS: “En kannata sotilasliittoja. Jokaisen valtion tulisi hoitaa oma puolustuksensa.”

YLE: [Ei perusteluja.]

Välimäki Erno (vas)

HS: “Suomi tarvitsee itsenäisen, uskottavan puolustuksen. EU:sta ei pidä tehdä sotilasliittoa. Suomen pitää kyetä itse puolustamaan itseään eikä jättäytyä muiden armoille. Nato-jäsenyys tekisi Suomesta helpommin konfliktien osapuolen. Jos Nato ja Venäjä joutuvat konfliktiin, Naton jäsenenä Suomi olisi etulinjan taistelukenttänä.”

YLE: “Suomen ei pidä olla osapuolena konflikeissa. Suomen turvallisuus rakentuu provosoimattomasta ulkopolitiikasta ja uskottavasta itsenäisestä puolustuksesta. En näe EU:ta turvallisuuselimenä unionin ulkopuolisiin maihin nähden. EU:sta ei pidä tehdä sotilasliittoa.”

Väyrynen Paavo (kesk)

HS: “Unioni ei pidä kehittää sotilasliitoksi, saati sitten liittovaltioksi, jolla on yhteinen armeija. Suomeen ei kohdistu erillistä sotilaallista uhkaa. Turvallisuuttamme voisi vaarantaa vain laajempi selkkaus. Meidän tulee pyrkiä estämään sellaisen syntymistä. Liittoutumalla Suomi kärjistäisi Naton ja Venäjän vastakkainasettelua ja vetäisi sen omille rajoilleen. Rauhankumppanuutta tarvitaan ja mahdollisuus liittyä, jos tilanne olennaisella tavalla muuttuisi.”

YLE: “Nykyisissä oloissa jäsenyys heikentäisi Suomen turvallisuutta. Meidän turvallisuuttamme edistää parhaimmin sotilaallinen liittoutumattomuus, Nato-rauhankumppanuus sekä eurooppalainen ja pohjoismainen yhteistyö. Ruotsin kanssa yhteistyötä tulee tiivistää. Euroopan sotilaallinen turvallisuus ei ole eikä sen tule olla EU:n vastuulla. Useimmat jäsenmaat kuuluvat sotilasliitto Natoon, mutta unionissa on Suomen lisäksi myös muita puolueettomia jäsenmaita. EU:ta ei pidä kehittää sotilasliitoksi.”

Väätäinen Juha (ps)

HS: “Mitä Euroopan armeijalla tehtäisiin? Sotiako? Älkää hulluja puhuko! Olisiko rahalle tärkeämpääkin käyttöä? Mitä me [Natossa] tehtäisiin? Olisimme mukana maailman sotapesäkkeissä! Nato on sotilasliitto, siksi se ei käy Suomelle!”

Wallgren Thomas (sdp)

HS: “Vastustan yhteistä EU-armeijaa sillä EU:n puolustus- ja turvallisuuspolitiikka nojaa aseiden voimaan ja viime kädessä NATOn ydinaseisiin (vrt. EU:n peruskirja eli Lissabonin sopimus). Jos EU:sta voidaan kehittää väkivallattoman maanpuolustus- ja turvallisuuspolitiikan yhteisö, kannatan osallistumista sen “armeijaan” mahdollisimman laajasti. Tulevaisuuden riskiyhteiskunnassa väkivallattomuus on ainoa tie todelliseen turvallisuuteen. Se on myös kustannustehokas ratkaisu. Vastustan NATO-jäsenyyttä, koska pidän sen ydinaseiden varaan rakennettua turvallisuutta valheellisena ja vaarallisena meille ja ihmiskunnalle.”

Wiksten Lena (ipu)

HS: “Suomesta pitää tulla uudelleen liittoutumaton maa. EU:n yhteinen armeija vaikeuttaa tätä. Puolueettomuuspolitiikka ja siihen liittyvä suurvaltojen välisistä konflikteista erossa pysytteleminen on Suomelle paras rauhan tae.”

YLE: “Puolueettomuus on Suomen turvallisuuden paras tae.”

Yanar Ozan (vihr)

HS: “Toivon, että EU tiivistäisi yhteistyötään puolustuspolitiikassa ja kriisinhallinnassa. Monilla EU-mailla on etenkin talouskriisin jäljiltä paineita pienentää puolustusbudjettejaan. Olisikin järkevää jakaa taakkaa esimerkiksi materiaalihankintojen osalta. Syvemmän puolustusyhteistyön tiellä on kuitenkin useita esteitä, sillä suurin osa EU-maista on Nato-jäseniä, eivätkä halua rakentaa päällekkäisiä puolustusrakenteita. Yhteinen puolustuspolitiikka vaatisi myös toimivan, yhteisen ulkopolitiikan. Suomen ei pidä kiirehtiä Natoon, mutta Suomen puolustuskyvystä on voitava käydä kunnollinen keskustelu, jossa kaikki mahdollisuudet arvioidaan asiallisesti. Meidän on kyettävä puolustamaan itseämme myös jatkossa uskottavasti. Ideaalimaailmassa Euroopan unioni tai Pohjoismaat voisivat tiivistää puolustusyhteistyötään. Nämä olisivat Suomelle luonnollisia yhteistyötahoja, mutta niihin liittyy monia esteitä.”

YLE: “Etenkin nykyoloissa Nato-jäsenyys voisi kärjistää vastakkainasettelua entisestään. Suomen puolustuskyvystä on kuitenkin voitava käydä kunnollinen keskustelu, jossa kaikki mahdollisuudet arvioidaan asiallisesti. Meidän on kyettävä puolustamaan itseämme myös jatkossa uskottavasti. Ideaalimaailmassa Euroopan unioni tai Pohjoismaat voisivat tiivistää puolustusyhteistyötään. Nämä olisivat Suomelle luonnollisia yhteistyötahoja, mutta niihin liittyy monia esteitä. Toivon, että EU tiivistäisi yhteistyötään puolustuspolitiikassa ja kriisinhallinnassa. Monilla EU-mailla on etenkin talouskriisin jäljiltä paineita pienentää puolustusbudjettejaan. Olisikin järkevää jakaa taakkaa esimerkiksi materiaalihankintojen osalta. Syvemmän puolustusyhteistyön tiellä on kuitenkin useita esteitä. Suurin osa EU-maista on Nato-jäseniä, eivätkä halua rakentaa päällekkäisiä puolustusrakenteita. Yhteinen puolustuspolitiikka vaatisi myös toimivan, yhteisen ulkopolitiikan. Tällä saralla on vielä paljon tehtävää.”

Ylönen Iida (skp)

HS: “Olen pitänyt Suomen sotilaallista sitoutumattomuutta asiana, josta tulisi pitää kiinni. Olen pitänyt Suomen sotilaallista sitoutumattomuutta asiana, josta tulisi pitää kiinni. NATOa ei rehellisyyden nimissä voida kutsua puolustusliitoksi. Se on historiansa aikana ennemmin harjoittanut hyökkäyksiä.”

YLE: “Paras takuu suomen turvallisuudelle on pysyä sotilaallisesti liittoutumattomana. Suomelle edullisinta olisi pysyä sotilaallisesti liittoutumattomana.”

Zarrouk Mira (pir)

HS: “[EU:n] yhteiset armeijoiden harjoitukset riittää. Suomen tulee pysyä puolueettomana! Isoin uhka on nyt maailmassa se, että Yhdysvalloille ei riitä mikään ja he haluavat olla maailman valtias. Miksi Suomen tulee liittyä Naton maksajaksi ja juoksupojaksi, eikö Suomi ole jo sotinut tarpeeksi? Minusta paras päätös, jonka Suomi voi tehdä on pysyä puolueettomana! Puolueettomuus on meille kultaakin kalliimpaa!”

YLE: “Suomen tulee olla itsenäinen sekä puolueeton. Iso EI Natolle. Jos tulisi sota ja Suomi kuuluu Natoon, sillä ei ole isoakaan merkitystä koska USA käyttäisi Suomea taistelutantereena ja mahdollisesti käytäisiin ydinsotaa. Haluan, että ihmiset elävät rauhassa. Naton maine on kärsinyt ajan myötä koska useita siviilejä on menetetty sodissa.”

***

EOS

Hellman Timo (muutos)

HS: “En menisi muuttamaan nykyisiä EU-joukkoja.”

YLE: “En lähtisi nykytilanteesta tekemään suuria muutoksia. Pohjoismais-balttilainen yhteistyö ja Suomen reserviläistoiminnan voimaannuttaminen ovat kätevämpiä ratkaisuja. Kriisinhallinnassa tulisi olla edelleen YK:n mandaatti. Ukrainan tilanne osoittaa, että minkäänlaisella EU:lla ei ole oikein rahkeita pitää yllä Euroopan turvallisuutta ja vakautta.”

Lappalainen Elina (kesk)

HS: “Euroopan Unioni on luotu rauhan ja vakauden liitoksi. EU:n toiminnan muuttaminen sotilas ja puolustusliitoksi muuttaisi EU:n rooolin täysin. Sotilaallisesta puolustuksesta tulee päättää kansallisesti - myös liittoutumisen osalta. Mielestäni sotilaallinen puolustus tulee hoitaa muulla tavoin kuin Euroopan Unionin kautta. Riippumatta siitä kuuluisiko Suomi Natoon tai johonkin muuhun, Suomen tulisi joka tapauksessa säilyttää omat asevoimansa ja yleinen asevelvollisuus. Meillä puolustuslinjassa sukupolven mentävä aukko. Aiemmin olin todella NATO-kriittinen, mutta viime vuosina kantani on lieventynyt. Ensin pitäisi käydä kunnollinen kansalaiskeskustelu Suomen nykyisestä turvallisuus ja puolustuspoliittisesta linjasta ja jatkaa siitä Suomen tulevaisuuden turvallisuus ja puolustuslinjaan. Nyt meillä on kasvanut kokonainen sukupolvi ilman kunnollista kesksutelua aiheesta. On huudeltu vain poteroista puolin ja toisin. Olisi aika nousta poteroista neuvottelupöytään.”

Lundberg Britt (rkp)

YLE: “Som ålänning och därmed boende på icke-militärt territorium avstår jag från att kommentera.”

Pakkanen Antti (kesk)

YLE: “Nato-jäsenyydestä pitäisi keskustella laajemmin ja tehdä selvitys sen mahdollisista hyödyistä ja haitoista. Suinpäin Natoon ei pidä mennä, mutta ei sitä tarvitse pitää mörkönäkään. En kannata euroarmeijaa, mutta EU:n roolia esim. kriisinhallintatoiminnassa pitäisi vahvistaa. Jatkossakin jäsenvaltioilla tulee olla omat armeijansa, mutta yhteistoimintaa voidaan lisätä turvallisuusasioissa laajemminkin.”

Rehn Olli (kesk)

HS: “[EU:n yhteinen armeija on] vaalikoneille tyypillinen federalistien märkä uni tai euroänkyröiden maalaama kauhukuva, jolla ei kuitenkaan mitään tekemistä elävän elämän kanssa. Nato on EU:n jäsenmaiden enemmistön yhteisen turvalisuuden ankkuri, eivätkä ne halua tuplabuukkausta EU:n suuntaan. EU on poliittinen arvoyhteisö kansanvallan ja oikeusvaltion puolesta, mikä Suomelle tärtkeä, mutta ei puolustusliitto. Suomalaiset ymmärrettävästi keskustelevat rauhasta ja turvallisuudesta ja Nato-jäsenyydestä Venäjän voimapolitiikan johdosta. Ei ole silti syytä tehdä äkkinäisiä liikkeitä laajemman eurooppalaisen turvallisuuskriisin vallitessa ja kun Suomeen ei kohdistu suoraa sotilaallista uhkaa. Naton kanssa on syyt kehittää rauhankumppanuutta ja pitää suhteet Yhdysvaltoihin kunnossa.”

YLE: “Ei äkkinäisiä liikkeitä. Sen sijaan on arvioitava jatkuvasti Euroopan turvallisuusympäristön ja Venäjän voimapolitiikan kehitystä. Kysymys ei ole käytännössä olennainen ja heijastaa Suomen turvallisuuspoliittisen keskustelun illuusioita. Kaikkiaan 24 EU-maata 28:sta nojaa yhteisen puolustuksen osalta Natoon, eikä tähän ole niiden taholta muutosta odotettavissa eikä tulossa. Niille artikla 5, "musketööripykälä", on elintärkeä. Suomen on joka tapauksessa perustettava oma puolustuksensa ensi sijassa omien puolustusvoimiensa varaan. Siitä vakuutusturvasta on syytä pitää todella hyvä huoli.”

***

Käsite perustuu virheelliseen historiakuvaan, jonka mukaan suomalaisten on nähty taistelleen ilman ulkopuolista apua. Sillä on poliittiset juurensa koko itsenäisen Suomen historiassa. Miksi valtaosa Euroopan demokratioista katsoo tarvitsevansa sotilaallista yhteistyötä, mutta monet suomalaiset eivät? Miksi Stalin teki talvisodan rauhan?

Myytti itsenäisestä puolustuksesta on seurausta suomalaisten maailmankatsomuksellisista ristiriidoista, vastakkaisiakin poliittisia linjoja sisä- ja ulkopolitiikassa yhdistävä kompromissi. Siihen uskovat ovat halunneet välttää liittoutumista heille ideologisesti epämiellyttävien maiden kanssa.

Vuorollaan sellaisia ovat olleet Saksa, Neuvostoliitto/Venäjä sekä demokraattiset länsimaat, joista suomalaisten suhtautumisen suhteen on eroteltavissa etenkin Pohjoismaat, Englanti ja Ranska, Saksan Liittotasavalta ja Yhdysvallat. Poliittis-kansallisilla sympatioilla ja antipatioilla on ratkaiseva merkitys niin itsenäisen puolustuksen myytissä kuin laajemminkin turvallisuuspolitiikassa.

Turvallisuuspolitiikan lähtökohdaksi on ymmärrettävä kaksi perustavanlaajuista ajatusta: Ensiksi, todella demokraattiset valtiot eivät käy sotia toinen toisiaan vastaan, kuten historia on osoittanut. Toiseksi, itsenäisessä puolustuksessa on kyse vain ajasta, jonka pikkuvaltio kykenee pitämään puoliaan suurvaltaa vastaan, kunnes ulkomainen apu ehtii paikalle tai ratkaisee muuten tilanteen.

Strutsipolitiikka

Itä-Euroopan pikkuvaltiot itsenäistyivät ensimmäisen maailmansodan lopulla keisarikuntien, etenkin Venäjän keskusvallan romahtaessa. Ne taistelivat Neuvosto-Venäjää ja sen tukemia kotimaisia kommunisteja, monet myös muita kansoja vastaan. Monissa maissa oli sisällissotia, jotka liittyivät kansainväliseen tilanteeseen, etenkin Venäjän sisällissotaan 1917-1922.

Bolševikkidiktatuuria vastaan taistelivat useiden pienten kansojen lisäksi venäläiset valkoiset, menševikit ja sosialistivallankumoukselliset sekä – Saksan antauduttua lännessä 11.11.1918 – saksalaisia vapaajoukkoja, brittejä, ranskalaisia, amerikkalaisia, tšekkoslovakialaisia ja monia muita kansallisuuksia.

Itämerelle päässeillä länsivaltojen laivastoilla oli suuri sotilaallinen merkitys Baltian maille ja Puolalle, jotka puna-armeija lähes valloitti. Suomen itäpuolella Murmanskin alueella sitä vastaan taistelivat länsivaltojen interventiojoukot. Bolševikit onnistuivat lyömään hajanaisia ja keskenään riitaisia vihollisiaan. Kun Suomi ja Viro tekivät Tartossa 1920 rauhansopimukset, neuvostojohto sai turvattua Pietaria ja vapautettua joukkoja muille rintamille.

Ukrainalaiset, georgialaiset ja monet muut kansat eivät kyenneet saamaan itsehallintoa tai puolustamaan valtioitaan, jotka liitettiin osaksi Neuvostoliittoa. Itsenäisyyden saavuttaneissa valtioissa muistettiin lähinnä oman armeijan voittaneen Neuvosto-Venäjän eikä haluttu muistaa muiden kansojen osuutta ja apua.

Venäjän sisällissodan aikana ja jälkeen keskinäiset kiistat ja nationalistinen uho estivät sotilaallisen yhteistyön, kuten ulkoministeri Rudolf Holstin ajaman Suomen, Viron, Latvian, Liettuan ja Puolan reunavaltiosopimuksen, aina toiseen maailmansotaan asti. Näistä vain Viro ja Latvia saivat solmittua puolustusliiton. Käytännössä se ei toiminut, sillä kummankaan maan kansalaiset eivät luottaneet riittävästi toisiinsa.

Maailmansotien välillä pienten ja monien suurempienkin valtioiden turvallisuuspolitiikka nojasi kolmeen periaatteeseen: Kansainliiton kollektiiviseen turvaan, puolueettomuuteen suurvaltojen välisissä ristiriidoissa sekä itsenäiseen puolustukseen.

Yleisesti ei uskottu ensimmäisen maailmansodan kaltaisen hulluuden toistuvan ennen kuin uusi syttyi ja pikkuvaltio toisensa jälkeen joutui siihen mukaan. Monet, myös Suomessa, uskoivat vielä uuden sodan aikanakin, ettei juuri heidän maansa ole kenellekään uhka eikä siksi ole vaarassa joutua sotaan, ja sotaan joutumisen välttämiseksi on parempi olla liittoutumatta. Viime kädessä turvana piti olla oma armeija. Norjassa tätä pään pensaaseen panemista on kutsuttu strutsipolitiikaksi.

Sodan edellä ja aikana aseiden hinnat nousivat pilviin, niitä ei myyty ollenkaan tai jo sovittuja kauppoja ei toimitettu valtioihin, joiden puolenvalinta tai puolustuskyky epäilytti aseiden toimittajia – vaarana oli menettää ne viholliselle. Virokin jäi ilman tilaamiaan hävittäjiä Englannista, tykkejä Saksasta ja muita aseita.

Yhtäältä monet tunsivat sympatiaa Neuvostoliittoa ja sen "turvallisuustarpeita" kohtaan, kun toisaalta monet ymmärsivät sodan hävinneitä ja ensimmäisen maailmansodan jälkeen rajojen taakse jääneitä saksalaisia. Itämeren maille oli kohtalokas vuoden 1935 Englannin ja Saksan laivastosopimus, jonka seurauksena Saksan kasvava laivasto pystyi estämään avun toimittamisen Tanskan salmien kautta Itämerelle.

Ensimmäisen maailmansodan voittajavaltioiden perustaman Kansainliiton kollektiiviseen turvaan luotettiin, koska oletuksena oli, että jäsenmaat eivät käy sotaa toinen toisiaan vastaan vaan päinvastoin antavat keskinäistä apua. Aseriisunnan, diplomatian ja sanktioiden piti estää sota.

Abessinian sota, Espanjan sisällissota, Japanin sota Kiinassa sekä Itävallan Anschluss osoittivat kuitenkin Kansainliiton tehottomaksi. Kansainliitossa oli – YK:n tapaan – ratkaiseva valuvika, joka halvaannutti sen turvallisuuspoliittisesti: jäsenvaltioista kaikki eivät olleet demokratioita. Eronneiden Saksan, Espanjan, Italian ja Japanin tilalle jäseneksi otettiin uusi diktatuuri, Neuvostoliitto, joka erotettiin vasta Suomeen hyökkäyksen vuoksi.

Kansainliiton peruskirjan 16. pykälä velvoitti jäsenmaat auttamaan toisiaan ja päästämään muiden avun jäsenmaiden läpi. Neuvostoliitto vaati 1938 joukoilleen oikeutta päästä mm. Baltian läpi Tšekkoslovakian avuksi. Pikkuvaltioissa pelättiin, että puna-armeija ei poistuisi maasta kerran tultuaan. Suomi, Viro, Belgia ja muita pikkuvaltioita julistautui "ehdottoman puolueettomiksi", irti Kansainliiton pykälän velvoitteesta, eli ne eivät päästäisi minkään maan joukkoja alueensa läpi.

Iso-Britannia ja Ranska eivät lähteneet sotaan sudeettisaksalaisten vuoksi, vaan pääministeri Neville Chamberlain julisti Münchenin sopimuksen tuoneen "rauhan meidän ajaksemme". Pian tšekit jäivät saksalaisten alle, slovakit saivat oman valtionsa, Liettua ei vastustanut sotilaallisesti Klaipedan liittämistä Saksaan.

Neuvostoliitto, Britannia ja Ranska kävivät 1939 neuvotteluja Saksan vastaisesta kolmiliitosta, johon liittyi Suomen, Viron ja Latvian turvallisuuden takaaminen. Neuvostoliitolle Suomi kuului sen etupiiriin yhtenä Baltian maana, joista se halusi tukikohtia.

"Ehdottoman puolueettomat" maat eivät tukikohtiin ja läpikulkuun suostuneet vaan ilmoittivat pitävänsä kutsumatonta apua hyökkäyksenä. Neuvostoliitto syytti puolueettomuutta "neuvostovastaiseksi blokiksi". Samoin Winston Churchill julisti, että "puolueettomuus, jota kukaan ei takaa, on illuusiota".

Suomi, Viro ja muut Neuvostoliiton uhkaamat maat lisäsivätkin sotilasyhteistyötä Saksan kanssa, vaikka pysyivät puolueettomina ja sympatiat kohdistuivat paljolti länsimaihin, etenkin Skandinaviaan.

Vaikka monet näkivät puolueettomuuden eli Neuvostoliiton vaatimusten torjumisen Saksan puolelle asettautumisena, eivät Ranska ja Britannia suostuneet pikkuvaltioiden pakottamiseen tukikohtasopimuksiin vastoin niiden tahtoa. Yllättäen Neuvostoliitto pääsi 23.8.1939 Saksan kanssa sopimukseen, jolla jaettiin Suomi ja muu Itä-Eurooppa salaa etupiireihin.

Hyökkäyksestä Puolaan tuli lopulta Ranskalle ja Britannialle syy ryhtyä sotaan. Käytännössä ne eivät pystyneet toimittamaan apua, kun ensin Saksa ja sitten Neuvostoliitto hyökkäsivät Puolaan. Pikkuvaltiot julistautuivat heti sodan alussa ehdottoman puolueettomiksi. Toinen maailmansota muodostui aluksi erillisinä pidetyistä sodista, joista toiset valtiot halusivat pysyä erillään puolueettomina, Saksakin talvisodasta.

Seuraavana vuorossa oli Viro, jolta Neuvostoliitto vaati tukikohtia. Internoidun puolalaisen sukellusveneen paettua Tallinnan satamasta upotettiin lisäksi, Mainilan laukausten tapaan ennalta suunnitellusti, venäläinen rahtilaiva Narvanlahdella. Näin voitiin syyttää, ettei Viro kykene puolustamaan aluevesiään: punalaivaston oli tultava varmistamaan ne. Se purjehti Tallinnan lahdelle, puna-armeija marssi Viron rajoille ja "punakotkat" tulivat ilmatilaan. Viro ei mobilisoinut, jottei antaisi Neuvostoliitolle syytä hyökkäykseen.

Ylipäällikkö kenraali Johan Laidoner lausui riigikogun ulko- ja turvallisuusvaliokunnassa: "Voimmeko luottaa apuun? Sanon varmuudella, että sitä ei nyt saa mistään, sillä kukaan ei voi antaa sitä riittävässä määrin eikä myös halua antaa, sillä se vetäisi mukaan konfliktiin ja sellaisesta pyrkii jokainen kauemmaksi. Kaikki ovat nyt egoisteja. Epäilemättä 35-miljoonaisen [Puolan] valtion sortuminen näin lyhyessä ajassa on vaikuttanut hyvin masentavasti. On kaiken lisäksi vaikea aloittaa sota, kun tarjotaan avunantosopimusta."

Presidentti Konstantin Päts pyysi 28.9.1939 Saksalta, "että Neuvostoliiton sijasta Saksa ottaisi Viron puolueettomuuden suojelukseensa, tai tarvittaessa Saksa ja Neuvostoliitto yhdessä; ennen kaikkea voisi Saksa tukea Viroa poliittisesti estääkseen Viron miehityksen maavoimilla."

Vastauksen sijaan Stalin ja Ribbentrop tekivät samana päivänä ystävyys-, yhteistyö- ja rajalinjasopimuksen, jolla itäinen Puola, läntiset Valko-Venäjä ja Ukraina siirrettiin Neuvostoliitolle ja Liettua salaa sen etupiiriin. Hitler kutsui Viron ja Latvian saksalaiset "kotiin Valtakuntaan", mikä näytti, ettei apua tule Saksaltakaan.

Viro joutui yllättäen tilanteeseen, jossa ei ollut toivoa muiden valtioiden avusta eikä aikaa käydä neuvotteluja niiden kanssa. Viro olisi kyennyt vastustamaan puna-armeijaa enintään kuukauden tai pari, mutta tappio oli selvä. Neuvostojohto lupasi maan itsenäisyyden ja yhteiskunnan säilyvän koskemattomana, ja joukot pysyivätkin aluksi melko eristäytyneinä tukikohdissaan. Välttääkseen koston kansalleen Viron johtajat jäivät odottamaan Saksan hyökkäystä Neuvostoliittoon.

Aiemmin virolaiset olivat jatkuvasti vakuuttaneet puolustustahtoaan ja -kykyään, jotka he osoittivatkin monien muiden kansojen tapaan taisteluissa kesäsodasta 1941 alkaen, kun saksalaisilta oli saatavilla apua. Sitä ennen Baltian maat kuitenkin liitettiin 1940 Neuvostoliittoon, johtajat ja sotakelpoisia miehiä tapettiin ja kyyditettiin Venäjälle, vastarintayritykset murskattiin.

Talvisota ja sen rauha

Heti Viron jälkeen 1939 olivat vuorossa Latvia ja Liettua. Neuvostoliiton ja Saksan liiton yllättämillä Virolla, Latvialla ja Liettualla ei ollut mahdollisuutta saada apua länsimailta, Saksalta, lyödyltä Puolalta tai puolueettomilta mailta, jolloin ne joutuivat hyväksymään Neuvostoliiton tukikohdat. Ne harjoittivat nöyrää neuvostoystävällistä politiikkaa, virallisesti yhä puolueettomina, mutta ulkopuolisten silmissä Neuvostoliiton satelliitteina, ja varoivat antamasta Moskovalle mitään syytä miehittää koko maat – turhaan.

Suomalaiset saivat pari kuukautta tärkeää aikaa liikekannallepanoon, linnoittautumiseen ja harjoituksiin. Suomikaan ei päättänyt ryhtyä sotaan, mutta puolustustahtoa vakuuteltiin. Kun neuvottelut Moskovassa kestivät, puna-armeija tuli yllättäen yli rajan "Kuusisen hallituksen avuksi" ja aloitti pommittaa kaupunkeja, Viron lentotukikohdista. Kolmeen ja puoleen kuukauteen se ei kyennyt valtaamaan Suomea.

Suomessa on lähinnä keskusteltu, syyttävään sävyyn, tekivätkö Suomen johtajat rauhan luottaen Saksan tulevaan apuun. Vähemmän on kiinnitetty huomiota siihen, miksi Stalin ratkaisi aloittamansa sodan suostumalla rauhaan juuri, kun suomalaisten voimat ja ammukset olivat lopussa, puna-armeija oli ylittänyt Mannerheim-linjan ja Viipurinlahden, sille virtasi lisää joukkoja, ja marssia Helsinkiin olisi hidastanut lähinnä kelirikko.

Käytännössä yksimielinen puolustustahto oli välttämätön edellytys, joka antoi sisua kestää. Erona Viron tilanteeseen syyskuussa ja kesän 1944 puolustustaisteluihin oli poikkeuksellisen kylmä, luminen talvi ja puna-armeijan valmistautumattomuus siihen. Kyse ei ollut paraatimarssista kuten Puolassa, jossa saksalaiset olivat jo murtaneet puolustuksen selkärangan. Suomalaiset olivat saaneet aikaa valmistautua. Etenemisteitä oli vähän, ja motorisoidut kolonnat pysäytettiin niille. Puhdistukset olivat heikentäneet puna-armeijaa olennaisesti.

Uutiset sankarillisista taisteluista nostivat maailmanlaajuisen sympatia-aallon, avustuskeräyksiä sekä kymmeniä tuhansia vapaaehtoisia, joilla oli Neuvostoliiton ja Saksan estäessä vaikeuksia tulla Suomeen, kuten internoiduilla puolalaissotilailla Latviassa.

Ranskan oikeistossa oli halua tehdä rauha Saksan kanssa ja keskittyä taisteluun kommunistista Neuvostoliittoa vastaan. Kansalaiset ja poliitikot painostivat siihen pääministeri Édouard Daladieria, joka sitoi hallituksensa kohtalon Suomen pelastamiseen. Kommunistidiktatuurin hyökkäyksen kohteeksi joutunut Suomi toimi ikään kuin korvikkeena, kun Puolaa ei ehditty auttaa.

Stalin sanoi hyökänneensä Suomeen, koska juuri silloin oli otollinen tilaisuus Englannin, Ranskan ja Saksan ollessa sitoutuneena keskinäiseen taisteluun. Mutta onnekkaasti Suomi sai maailman huomion ja apua, koska samaan aikaan ei taisteltukaan muualla. Länsirintamalla vallitsi kevääseen 1940 asti "valesota" (phoney war), kun kumpikaan puoli ei halunnut ryhtyä laajoihin taisteluihin.

Britannia ja Ranska halusivat juoksuhautaverilöylyn sijaan pakottaa Saksan rauhaan näännyttämällä sen ulkomaisista raaka-aineista riippuvaisen sotatalouden. Neuvostoliitto varusti Saksaa öljyllä, hiilellä, mineraaleilla, viljalla ja muilla raaka-aineilla, joiden turvin Saksan kävi sotaa länsimaita vastaan.

Kun saksalaiset pystyivät estämään länsiavun Itämereltä, liittoutuneet päättivät lähettää apujoukot Suomeen Pohjois-Ruotsin kautta, jolloin ne pysäyttäisivät Saksalle elintärkeät rautamalmitoimitukset sieltä. Samoin ne suunnittelivat hyökkäävänsä Syyriasta ja Irakista Kaukasiaan estämään Saksan öljynsaannin, jopa pihtiliikettä Moskovaan Suomesta ja etelästä.

Ranskalaiset sotilaat, joita piti tulla Suomeen 12 000, kolmen Ruotsiin saksalaisia vastaan tarkoitetun divisioonan lisäksi, olivat laivoissa lähdössä, kun ne saivat tiedon rauhasta. Länsiavusta Suomelle keskusteltiin yleisesti maailman lehdissä, mutta Stalin sai lisäksi väärää tiedustelutietoa, että Romaniaan siirretään "värillisiä joukkoja 12 000 miestä".

Suomeen tuli kolmasosa Ruotsin ilmavoimista, Lentorykmentti 19, joka vastasi Pohjois-Suomen ilmapuolustuksesta. Ruotsi toimitti Suomelle 8 260 vapaaehtoista, 131 000 kivääriä, 42 miljoonaa patruunaa, 132 kenttäkanuunaa, 256 000 kranaattia ja muita aseita.

Toiseksi eniten apua toimitti Italia, jonka avuntoimituksia Saksa esteli talvisodan suhteen puolueettomuutensa nimissä. Lisää joukkoja, vapaaehtoisia, aseita ja tarvikkeita oli tulossa lukuisista maista. Myös Norja ja muut puolueettomat maat toimittivat salaa tai julkisesti apua Suomelle.

Ruotsi ja Norja eivät halunneet sotaan, sillä uhkana oli, että Saksa puolustaisi rautamalmin saantiaan. Saksalle niiden puolueettomuus oli hyödyllistä niin kauan, kuin liittoutuneet eivät estäisi rautamalmikuljetuksia ja uhkaisi Saksaa pohjoisesta. Puolueettomasta Ruotsista olisi voinut tulla maailmansodan päätaistelutanner; länsijoukot suunnittelivatkin puolustautuvansa Keski-Ruotsin järvilinjalla. Niiden taistelukyky osoittautui kuitenkin Norjassa heikoksi verrattuna saksalaisiin.

Neuvostolehdistö hyökkäsi länsimaiden apua vastaan. Talvisodan jälkeen Stalin uhosi kenraaleilleen: "Mikäli sota olisi pitkittynyt ja jokin naapurivaltio sekaantunut siihen, olisimme tuoneet … yhteensä 72 divisioonaa, viedäksemme muilta kaikki halut puuttua asiaan." Hän sanoi suoraan, kuka ratkaisi sodan: "Sodimme kolme kuukautta ja 12 päivää ja sitten pakotimme suomalaiset polvilleen ja sota päättyi, koska me annoimme periksi."

Suomen oli torjuttava liian epävarmalta näyttänyt länsiapu pystyäkseen tekemään rauhan ennen rintaman romahdusta. Eivät Suomeen tulossa olleet länsijoukot olisi kyenneet puna-armeijan divisioonia lyömään. Ratkaisevaa Suomen kohtalolle oli se, että Stalin ei halunnut joutua sotatilaan länsiliittoutuneiden kanssa.

Suursodan kulkua ja lopputulosta oli vaikea ennustaa, ja Neuvostoliittoa pidettiin heikkona verrattuna maailmanvalta Englantiin. Bolševikkien syrjäyttämä pääministeri Aleksandr Kerenski valmistautui lännessä ottamaan vallan Venäjällä Neuvostoliiton oletetun nopean romahduksen jälkeen.

Eniten Stalin pelkäsi sisällissotaa ja liittoutuneiden uutta interventiota. Länsijoukkojen hyökkäys olisi voinut merkitä sisällissotaa. Pelko kapinasta toteutuikin osittain 1941, kun Neuvostoliiton länsi- ja eteläosien vähemmistökansojen lisäksi jopa osa moskovalaisista oli ottamassa saksalaiset vapauttajina vastaan.

Suomen pelastukseksi riitti se, että länsivalloilla oli sotapotentiaalia, vaikka se ei ollut sillä hetkellä taisteluvalmiina. Moskovan rauha 12.3. kaatoi Britannian ja Ranskan strategian. Hetken epäröinnin jälkeen ne päättivät estää Saksan rautamalmin saannin joka tapauksessa, Norjan vastustuksesta huolimatta.

Samana päivänä 8.4. aloittivat britit Norjan aluevesien miinoittamisen ja saksalaiset hyökkäyksen Tanskaan ja Norjaan – puolueettomuuden turvaamisen nimissä, toivoen, etteivät maat tee vastarintaa. Saksalaiset löivät niin norjalaiset kuin liittoutuneiden Suomen-joukot, yllätyshyökkäyksen kohteeksi joutunut Tanska antautui päivässä toivottomana pidettyjen taistelujen alkaessa. Myös Suomea pidettiin lännessä menetettynä: Neuvostoliitto miehittäisi sen jossain vaiheessa, eikä länsivalloilla olisi enää mitään mahdollisuutta avunantoon.

Suomi ja muut maat sodassa

Saksalaiset hyökkäsivät 10.5. Ranskaan, kiertäen Maginot-linjan puolueettomien Alankomaiden, Belgian ja Luxemburgin kautta. Kun saksalaiset, englantilaiset ja ranskalaiset olivat sitoutuneet keskinäiseen taisteluun, Stalin käytti jälleen tilanteen hyväksi, miehitti ja liitti Baltian maat sekä Romanialta Bessarabian Neuvostoliittoon.

Miehitys tapahtui tarkan suunnitelman mukaan, varovasti askel askeleelta, käyttäen apuna vaaleja, jossa ei hyväksytty vastaehdokkaita. Niiden aikana luvattiin itsenäisyyden säilyvän, mutta vaalien jälkeen uudet hallitsijat anoivat pääsyä Moskovan johtamaan valtakuntaan. Kun maailman huomio oli kiinnittynyt taisteluihin Ranskassa, tuskin monikaan huomasi, mitä Baltiassa tapahtui.

Kun Saksa oli valloittanut Norjan ja Ranskan, Suomi oli täysin Saksan ja Neuvostoliiton armoilla. Molotov sai Stalinilta tehtävän järjestää loppuun Suomen kuuluminen Neuvostoliiton etupiiriin matkallaan Berliinissä marraskuussa 1940. Tällä kertaa Hitler pelasti Suomen kieltämällä valloituksen, omien idänvalloitussuunnitelmiensa vuoksi.

Saksa ei kyennyt Ranskan jälkeen valloittamaan Brittein saaria. Edes Britannia ei puolustautunut itsenäisesti, sitä tukivat Brittiläinen kansainyhteisö ja Yhdysvallat. Italia valloitti Albanian ja hyökkäsi 28.10.1940 Kreikkaan. Suurta sympatiaa Suomea kohtaan tunteneet kreikkalaiset kävivät nyt omaa talvisotaansa. Ankarissa talvioloissa he kykenivät ajamaan italialaiset vuoriston läpi Albanian rajalle ja puolustautumaan kuukauden suomalaisia pitempään.

Kreikka ei halunnut Saksaa vihollisikseen, pysyi aluksi puolueettomana eikä päästänyt maahan brittejä, jotka olisivat voineet pommittaa Saksalle tärkeitä Romanian öljykenttiä. Wehrmacht kuitenkin löi keväällä 1941 niin Jugoslavian kuin Kreikan ja heitä auttamaan tulleet britit, uusiseelantilaiset ja australialaiset. Neuvostoliiton ja Saksan välillä olleet Slovakia, Romania, Unkari ja Bulgaria liittyivät Suomen tavoin siihen asti voittoisan Saksan puolelle uhkaavaa Neuvostoliittoa vastaan.

Jatkosodassa Suomi oli kesään 1944 asti Neuvostoliitolle sivunäyttämö, lähinnä uhka sen ulkomaiselle avulle, Lend-Lease -toimituksille Muurmannin rataa pitkin. Kesällä 1944 suomalaiset kykenivät pysäyttämään puna-armeijan suurhyökkäyksen Tali-Ihantalassa, mutta Suomen kohtalo oli taisteluissa moneen kertaan "veitsen terällä". Mikä käänsi sen itsenäisyyden säilymisen puolelle?

Jälleen perustana olivat suomalaisten taistelutahto ja -kyky, jossa ratkaisevia olivat saksalaisilta saadut tykistö ja uudet panssarintorjunta-aseet. Suomalaisten lisäksi Tali-Ihantalassa taisteli saksalainen 303. rynnäkkötykkiprikaati sekä Lento-osasto Kuhlmey, joka pudotti yli 63 % pommeista ja vastasi puolta Suomen ilmavoimista. Lisäksi Viipurinlahdella taisteli virolainen 200. jalkaväkirykmentti ja saksalainen 122. jalkaväkidivisioona.

Saksalaisilta oli saatu öljyä, viljaa, aseita ja muita elintärkeitä tarvikkeita. Koko Pohjois-Suomen puolustus oli saksalaisten vastuulla. Ratkaisevinta oli se, että samaa vihollista vastaan taisteli koko Saksan itärintama lukuisine eurooppalaisine joukkoineen, virolaisista espanjalaisiin.

Länsiliittoutuneiden noustua Suomen taisteluiden aikana maihin Normandiassa Stalin ei voinut tietää, kuinka nopeasti ne olisivat Berliinissä, ja alkoi vetää joukkoja Suomesta Viroon ja kohti Saksaa, historian suurimmassa hyökkäyksessä Operaatio Bagrationissa. Stalinille riitti saada Suomi irti Saksan rinnalta, kuten kävi yksi kerrallaan Romanialle, Bulgarialle, Unkarille ja muille Itä-Euroopan maille. Suomen jääminen miehittämättä esti myös maan sosialisoinnin.

Euroopan pikkuvaltiot eivät halunneet liittoutua ja antaa apua toisilleen hyvän sään aikana. Niinpä ne jäivät aggressiivisten suurvaltojen uhreiksi yksi toisensa jälkeen, ja suurimmatkin tarvitsivat toisten apua. Keskeisenä syynä Risto Rytin laajaan arvostukseen suomalaisten keskuudessa on se, että hän henkilökohtaisella sitoutumisellaan sai taitavasti Saksalta ratkaisevalla hetkellä apua Suomelle.

Aselevon jälkeen 1944 Suomi jäi todella yksin, Neuvostoliiton armoille: se kävi sotaa Saksaa vastaan, ja Norjaa miehittämällä Saksa esti myös länsiavun mahdollisuuden. Tuossa tilanteessa Suomi teki saman kuin Viro 1939: alistui Neuvostoliiton tukikohtaan ja lopulta YYA-sopimukseen.

Demokraattinen rauha

"Demokraattiset valtiot eivät käy sotia toinen toisiaan vastaan." Koska jotkut demokraattiset valtiot (kuten Yhdysvallat) eivät miellytä kaikkia maailmalla, teorialle on esitetty vastaväitteitä kuten sotia, joissa on ollut vastakkain itseään demokratioiksi nimittäviä maita. Tarkemmin tutkittuna historia osoittaa, että väite pitää paikkansa ja vastaväitteille on selitys.

Monet valtiot pyrkivät näyttämään demokratioilta ja niiden johtajat toimimaan kansansa nimissä. Todella demokraattisessa valtiossa vallitsevat vapaat vaalit, kansalaisvapaudet ja ihmisoikeudet. Teorian vahvistavassa historiallisessa tutkimuksessa demokratiana pidetään kansainvälisesti tunnustettua valtiota, jossa valta on myös todella vaihtunut demokraattisten vaalien kautta.

Sodankäynti tarkoittaa todellisia taisteluita, joiden seurauksena vähintään sata ihmistä on kuollut. Lukuisat demokratiat ovat olleet usein mukana sodissa, hyökkäämässäkin. Demokraattiset valtiot ovat joskus olleet keskenäänkin sotatilassa, kuten Iso-Britannia Suomea vastaan jatkosodassa – varsinaisia sotatoimia maiden välillä ei kuitenkaan käyty.

Demokratia saattaa lakata toimimasta tai hävitä valtiosta. Itä-Euroopan uusista valtioista vain Suomi ja Tšekkoslovakia säilyivät demokraattisina maailmansotien välillä. Läntisten demokratioiden sympatiat ne saivat, mikä vaikutti Suomen saamaan tukeen talvisodassa.

Demokratia ei kuitenkaan niitä pelastanut. Eivätkä demokraattisten pikkuvaltioiden väestöt ja poliitikot olleet ennen sotaa riittävän halukkaita sitoutumaan sotilasliittoon toistensa puolesta tai edes päästämään apua maansa läpi.

Muuallakin kuin Suomessa ja Virossa vallitsi strutsipolitiikka, luottamus rauhaan, kollektiiviseen turvallisuuteen, puolueettomuuteen ja itsenäiseen puolustukseen. Puuttui ymmärrys ja kokemus liittoutumisen merkityksestä. Useimpiin Euroopan maihin se tuli toisen maailmansodan kokemusten myötä.

Myös demokraattisten valtioiden kansalaiset ja johtajat, sotamiehet ja kenraalit, amerikkalaiset ja suomalaiset, voivat syyllistyä häikäilemättömiin väärinkäytöksiin ja rikoksiin. Olennaisena erona diktatuureihin ja lievempiin autoritäärisiin valtioihin on se, että demokratiassa sotilaat ovat vastuussa siviileille ja poliitikot kansalle. Väärinkäytökset ainakin pyritään paljastamaan vapaissa medioissa ja sovittamaan oikeudellisesti.

Kaikkien maiden johtajat sanovat toimivansa kansansa nimissä. Sanan-, kokoontumis- tai jokin muu vapaus saattaa kuitenkin olla rajoitettu. Todellinen demokratia on valtio, jonka toisten demokraattisten valtioiden yhteisö tunnustaa vakiintuneeksi demokraattiseksi oikeusvaltioksi. Toisenlaista mallia edustavat ns. kansandemokratiat ja Venäjä.

Todellisten demokraattisten maiden yhteisö on rauhan yhteisö, johon kuuluvien valtioiden kansalaisten selvä enemmistö ei voi sallia maansa käyvän sotaa toista demokraattista valtiota vastaan, vaikka osa heistä saattaa tuntea vahvaakin antipatiaa toisia maita kohtaan.

Tästä lähtökohdasta ainoa maa, joka Suomea saattaisi edes uhata, on Venäjä. Voimme toivoa sen vielä vakiintuvan todelliseksi demokraattiseksi oikeusvaltioksi. Vaaralliseksi sen tekevät monikansallisen imperiumin muiston, naapurien ja vähemmistöjen kohtelun, historian vääristelyn sekä demokratian ja kansalaisvapauksien puutteen yhdistelmä.

Venäjää ei pidä käsittää uhkaksi niiden antipatioiden vuoksi, joita historiallinen vihollisuus, suurvallan häikäilemätön voiman- ja vallankäyttö Suomea kohtaan on suomalaisten keskuudessa aiheuttanut. Saksan ja Japanin esimerkit osoittavat, että verinenkin historia on mahdollista jättää taakse ja jatkaa maailmaa rakentavana demokratiana.

Monilla suomalaisilla on myös antipatioita Yhdysvaltoja, Saksaa ja "länttä", erityisesti Natoa kohtaan. Erona on kuitenkin se, että länsimaat ovat demokratioita, jotka eivät hyökkää Suomeen, vaikka suomettuneisuuden aikaisessa kuvassa "länsi" oli potentiaalinen hyökkääjä. Natoon liittyneen Saksan hyökkäyksen uhka Suomen kautta Neuvostoliittoon oli koko YYA-sopimuksen perusta.

Vahvimmin lännen uhkaan uskoneet ovat niitä, joiden mielestä kansandemokratiat olivat samanveroisia tai parempia demokratioita kuin läntiset parlamentaariset demokraattiset oikeusvaltiot. Monet vasemmistolaiset ovat kuitenkin nähneet, miten vasemmisto vaikuttaa demokraattisesti juuri länsimaissa.

Jos Venäjä ryhtyisi sotaan Suomea vastaan ja jos suomalaiset kykenisivät puolustautumaan pidempään, venäläisille voisi nousta mieleen käyttää taktisia ydinaseitaan. Ydinsotaa Venäjän ja Nato-maiden välillä voi pitää jo lähtökohtaisesti poissuljettuna, itsemurhana. Ydinsateenvarjo ei kuitenkaan ulottunut estämään Venäjän hyökkäystä Naton ulkopuoliseen Georgiaan ja Krimille, sillä Nato-maatkaan eivät lähde ydinsotaan muiden puolesta.

Vaikka Nato jollain tavoin muuten halvaantuisi ja sen jäsenvaltioiden tavanomaisen sodankäynnin resurssit olisivat sitoutuneita muualle, mikä olisi jo todennäköinen edellytys Venäjän hyökkäykselle Suomeen, Nato-maiden ydinaseiden voi edelleen olettaa toimivan suojaavana pelotteena ainakin jäsenvaltioille.

Monikansallinen Venäjä kuin sipuli

Viikinkiajasta lähtien Venäjä on koostunut slaavien ohella monista muista kansoista sekä kilpailevista venäläisistäkin ruhtinaskunnista tai kuvernementeista. Monikansallista imperiumia on rakennettu ja pidetty koossa väkivallalla.

Ennen Vladimir Putinin nousua valtaan todennäköisyyden Venäjän hajoamiselle arvioitiin olevan 50 %. Tästä syystä maansisäisten vähemmistöjen venäläistäminen on tärkeää, kun taas venäläisvähemmistöjä käytetään vallan välineenä Venäjän ulkopuolella.

Venäjä on pysynyt valtaosalle suomalaisista pääasiallisena, vaikka usein ääneen lausumattomana turvallisuuspoliittisena uhkana koko itsenäisyyden ajan. Monien neuvostosympatioita tunteneiden antipatiat länsivaltoja kohtaan ovat puolestaan jatkuneet, vaikka Venäjäkin on siirtynyt markkinatalouteen.

Kun mediat ja niiden myötä mielipiteenmuodostus eivät ole vapaita, pienetkin erimielisyydet esim. kauppapolitiikassa saataisiin helposti osoitettua merkiksi suomalaisten venäläisvihamielisyydestä. Suora esikuva tälle on Neuvostoliiton ennen toista maailmansotaa esille nostama epäsuoran uhkan malli, johon vedoten se vaati tukikohtia Itämerenmaista.

Monilla venäläisillä on taipumus ymmärtää Venäjän etupiiriin kuuluvaksi kaikki ne maat, jotka imperiumiin joskus ovat kuuluneet. Tätä on kuvattu sipulimaisella ajatuksella. Moskovan Venäjä on sen ydin, ja kaikki ympäröivät alueet, joita on vähin erin liitetty sen yhteyteen, ovat sen eri kerroksia: Kazan, Novgorod, Inkeri ja Pietari, Ukraina, Kaukasia, Baltian maat, Varsovan liiton maat.

Tässä sovelletussa kuvassa Suomi ei ole edes uloin kerros, vaan keisarikuntaan kuulunut alue. Venäläisessä maailmankuvassa, jossa toki on paljon yksilöllisiä eroja, ne kuuluvat "Äiti Venäjän" yhteyteen, etupiiriin, jossa venäläisillä on ja pitää olla vähintään vaikutusvaltaa, kuten taloudellisia etuja. Viime kädessä niiden pitäisi kuulua Venäjän sotilaalliseen etupiiriin, puskurina tai tukikohtana.

Neuvostoaikana opittu lännen hyökkäyksen pelko ei ole kadonnut turvallisuuspoliittisesta alitajunnasta sen enempää kuin Suomessa suomettuneisuus, vaikka suuri osa venäläisistä ja suomalaisista ei uhkia konkreettisina pidäkään.

Käytännön politiikassa Venäjän voima kohdistuukin suurvaltaitsetuntoa kohottavan länsimaille uhittelun rinnalla konkreettisesti "lähiulkomaita" vastaan. Isovenäläinen suurvaltauho näyttäytyy pienten naapureiden poliittisena, taloudellisena ja kulttuurisena painostuksena, kaasuputkista lapsipolitiikkaan ja venäläisvähemmistön "sorretun" aseman puolustamiseen.

Mustalla merellä Venäjä pitää elintärkeänä Sevastopolin laivastotukikohtaa, Itämerellä Suomenlahtea. Venäjällä on samat syyt hyökätä Suomeen kuin ennen talvisotaa, mutta nyt Suomenlahden eteläranta kuuluu voimakkaaseen Natoon. Sen sulun murtaminen oli Venäjän strateginen tavoite ennen toista maailmansotaa – Suomen ja Viron kustannuksella.

Niin tavallisten venäläisten kuin poliitikkojen suhtautuminen voi olla vaihtelevaa ja ristiriitaista: monilla on lämmin ja ystävällinen suhtautuminen suomalaisiin, virolaisiin tai muihin naapurikansoihin, mutta kiistatilanteissa suurvaltamentaliteetti saattaa nousta herkästi pintaan.

Kun sananvapaus on rajoitettua ja mielipiteet ohjattuja, tällainen asenne voi muodostua vaaralliseksi ja suuri osa venäläisistä saattaa kiihottua vastustamaan, ei vain georgialaisia, ukrainalaisia, virolaisia ja latvialaisia, vaan myös suomalaisia. Kremlin suurvaltapolitiikan vastustajat leimataan kokonaisina kansoina herkästi "fašisteiksi", etsien väitteelle tukea historiallisesta taistelusta neuvostovaltaa vastaan.

Putinin lausunto joulukuussa 2012, että Venäjän täytyy moninkertaistaa geopoliittinen merkityksensä, on avoimen imperialistinen. Taloudellisen tai kulttuurisen merkityksen moninkertaistaminen voisi tapahtua ilman uhkaa naapureille, mutta geopoliittisen merkityksen lisääminen tarkoittaa suoraan naapurivaltioiden saamista Venäjän voiman alle. Putin tuskin suoranaisesti tarkoittaa sotaa, mutta alistamispyrkimykset sotavoiman uhalla voivat kärjistyä sellaiseksi, jos alistettava vastustelee ja kansainvälinen tilanne sellaisen sallii.

Georgian sota ja Krimin miehitys osoittivat konkreettisesti, että Venäjä on valmis ryhtymään sotaan naapureitaan vastaan. Sen sijaan Georgialta ja Ukrainalta puuttuvat, kuten Suomelta, sotilaallisen liittoutumisen mukanaan tuoma suoja, jolloin apua on vaikea saada kriisitilanteessa. Baltian maille sen sijaan länsivallat ovat lähettäneet hävittäjiä ja muuta tukea, ja niiden yhteistä puolustamista varten on nyt valmiit suunnitelmat.

Demokratioissa sotaan lähtemisen kynnys on suuri, eikä Suomessa kukaan edes haaveile vakavasti hyökkäyksestä Venäjälle. Monet eivät usko sodan, ulkomaillakaan, syttyvän, vaan varsinkin nykymaailmassa odotetaan konflikteihin rauhanomaista ratkaisua. Samoin toivotaan sotien pikaista päättymistä, jotteivät ne laajenisi. Hyökkääjä taas käyttää tätä häikäilemättömästi hyväkseen.

Yllätys, puolustajan asevoimien mahdollisimman tehokas lamauttaminen sekä väestön ja päättäjien saaminen shokkiin, ovat tehokkaita aseita ja kuuluvat Venäjän sotilasdoktriiniin. Venäjä, ainoa potentiaalinen hyökkääjä Suomen lähialueilla, ei ole koskaan sotinut Naton jäsenmaita vastaan.

Jos maailmanpoliittinen tilanne kiristyy niin, että Venäjä saattaisi hyökätä, milloin olisi se hetki, jolloin Suomen johto päättäisi hakea ulkomaista apua? Jos Venäjällä nousee halu hyökätä Suomeen, ei Venäjän sotilasjohto varmasti anna talvisodan tilanteen toistua ja jätä Suomelle aikaa valmistautua, ei etenkään liittoutua sotilaallisesti.

Puolustustahto ei riitä

Norjaa ei auttanut puolueettomuus eikä rautamalmin päästäminen Saksaan. Baltian maat noudattivat avunantosopimusta Neuvostoliiton kanssa uskollisesti ja nöyrästi, mutta siitä huolimatta ne miehitettiin. Talvisodassa maksettiin verellä siitä, ettei sotaan ollut varustauduttu kansainvälisen yhteistyön avulla. Monet suomalaiset näyttävät kuitenkin omaksuneen käsityksen, että nykyään Suomi ei ulkomaista apua tarvitsisi, eivätkä he varsinkaan halua sitä antaa.

Puolustustahto ja asevelvollisuus eivät riitä puolustuspolitiikan perustaksi. Kun Horneteista ja Leopardeista suuri osa olisi tuhottu, kun varaosien, polttoaineiden ja ruoan varmuusvarastot olisivat lopussa ja hävitetty, ratkaisevaa Suomelle olisi, mistä aseita, öljyä ja muita puolustukselle välttämättömiä tarvikkeita saa lisää, jos sota pitkittyy.

Tai mikä pakottaa Venäjän tekemään rauhan talvisodan tapaan, jos maailmalla onkin samaan aikaan käynnissä laaja, läntisten suurvaltojen resurssit jossain muualla sitova konflikti – toisin kuin talvisodassa, joka oli poikkeustapaus. Konflikti voi olla sota, talouskriisi, luonnonkatastrofi tai näiden yhdistelmä, eikä sillä tarvitse olla yhteyttä Venäjään.

Ei ole tarpeen verrata Suomen ja mahdollisen hyökkääjän joukkojen tai aseiden tarkkoja määriä. Venäjän resurssit ovat aivan ylivoimaiset ja lisäksi tarvittaessa nopeasti kasvavat. Kun Suomi ei saa maastaan ja väestöstään nopeasti lisättyä vahvuuttaan, Venäjä voi sen tehdä helposti ja nopeasti, ennen sotaa ja sen aikana. Vain suurvalloilla on sotilaallisia resursseja, joiden lähettämisellä avuksi on olennaista merkitystä.

Nato-maissa on 900 miljoonaa maailman rikkaimpiin kuuluvaa asukasta, Venäjällä 140 miljoonaa asukasta ja bruttokansantuote pienempi kuin Ranskan. Suomella on vain reilu viisi miljoonaa asukasta. Sotilaallinen suorituskyky lähtee suoraan näistä tekijöistä. Venäjällä on ydinaseensa, mutta Naton ydinsateenvarjoa vastaan hyökkääminen olisi itsemurha. Mikä takaa, ettei Venäjä käyttäisi niitä Naton ulkopuolista maata vastaan?

Ratkaisevia sota-avun kannalta ovat läntisten demokratioiden, etenkin amerikkalaisten ja muiden suurvaltojen asukkaiden mielipiteet, kuten ranskalaisten talvisodassa. Suurvaltojen väestöjen sympatiat jakautunevat Suomen lisäksi laajan kansainvälisen kriisin keskellä monien maiden kesken.

Venäjä tuskin toistaisi virhettään hyökkäämällä Suomeen samalla, kun muualla maailmalla on hiljaista. Olennaista pienen Suomen turvallisuudelle on, etteivät suomalaiset ainakaan anna itsestään ja levitä maailmalla kuvaa, ettei apua pidä antaa muille, vaan jokainen huolehtii vain itsestään.

Todennäköisyys, että Suomi joutuisi Venäjän hyökkäyksen kohteeksi, on hyvin pieni. Se tapahtuisi todennäköisesti vain tilanteessa, jossa Yhdysvallat ja muut Nato- tai EU-maat ovat sitoutuneita johonkin laajaan kansainväliseen, taloudelliseen ja sotilaalliseen kriisiin, ja samanaikaisesti Venäjällä olisi sisäpoliittisia tai muita syitä kiinnittää huomio ulkomaille ja hyökätä Suomeen.

YK:sta ei ole Suomelle turvaa, koska epädemokraattiset Venäjä ja Kiina halvaannuttavat turvallisuusneuvoston. Kansainväliset tapahtumat nielisivät johtavien länsimaiden huomion ja resurssit niin, että Venäjällä voitaisiin olettaa, ettei niistä riitä jaettavaksi Suomeen.

Riittääkö läntisten suurvaltojen kenraaleilla, talousjohtajilla ja poliitikoilla sympatiaa niin paljon, että he lähettäisivät osan kallisarvoisista resursseistaan, todennäköisesti oman valtion syvässä kriisissä, Suomelle? Vai ajattelisivatko he, kuten talvisodan jälkeen, että Suomi on väestönsä enemmistön tuella asettautunut itse sotilaallisesti lännen demokratioiden ulkopuolelle, kieltäytynyt ottamasta ja antamasta apua?

Puolustusliitto on parempi takuu kuin kieltäytyminen ennalta avun ottamisesta ja antamisesta. Jos liitto kansainvälisen kriisin yhteydessä hajoaa tai lamautuu, voivat omalla kansainvälisellä osallistumisella saadut sympatiat olla tarpeen.

Ruotsi on ilmoittanut, ettei jää puolueettomaksi, jos naapurimaihin hyökätään. Ruotsin ammattiarmeija ja Suomen asevelvollisuusarmeija täydentävät toinen toisiaan. Sotilasliitto Ruotsin kanssa parantaisi molempien puolustuskykyä. Todellisuudessa Suomi on Venäjän suhteen etulinjassa, puskurina, ja hyötyisi liitosta enemmän.

Kun Saksa on demokraattinen Naton jäsen, ei ole odotettavissa tilannetta, jossa se estäisi avun tulon Suomelle talvisodan tapaan. Yhdessäkin Suomi ja Ruotsi ovat pieniä, ja Ruotsin lupaus jo sitoo sen Nato-maihin. Norja, Tanska, Viro ja muut Nato-maat eivät edes ajattele muuta liittoa, vaikka haluavatkin Suomea auttaa.

Jotta Suomi ei joutuisi enää sotaan, on ratkaisevan tärkeää, ettei hyökkääjän edes tarvitse miettiä, onko Suomella riittävästi hävittäjiä, joukkoja ja aseita, tai kuinka kauan Suomen itsenäinen puolustus kestää. Suomalaisten puolustustahdosta ei ole epäilystä kellään. Sen sijaan kyvystä on. Oman puolustusvalmiuden on oltava niin vahva, että se riittää, kunnes ulkomainen apu tulee paikalle. Ratkaisevaa on, että ulkomainen apu on riittävää.

Suomalaiset ovat tutkitusti valmiita puolustautumaan aseellisesti, vaikka lopputulos ei olisi edes varma. Sitä tärkeämpää on mahdollistaa puolustuksen onnistuminen, jotta tällaista hyökkäystä ei tulisi lainkaan. Suomen historia on näyttänyt, että maanpuolustuksen perusta on ja pysyy suomalaisten omissa käsissä, mutta ilman ulkomaista apua Suomi ei voi pärjätä pidempään ja on vaarassa joutua hyökkäyksen kohteeksi.

Avun saamiseksi hätätilanteessa on hankittava sympatioita antamalla apua muille, osallistumalla niin sotilaallisesti kuin muutoin kansainväliseen kriisinhallintaan demokraattisten länsimaiden puolella.