#profilework

Häät 24/7 ja minä olen morsian!

Mitä on sosiaalisessa mediassa tehtävä profiilityö ja teenkö minäkin sitä? Kysymykseen olisi helppo vastata, että en tietenkään tee mitään profiilityötä, koska minä olen kaukaa kaunis ja läheltä todella hauska, ihana ja ennen kaikkea aito. Ei tarvetta profiilityölle! Totuus lienee kuitenkin jotakin muuta, ainakin osittain. Esimerkiksi Uski ja Lampinen (2016) ovat artikkelissaan lähestyneet somessa tehtävää profiilityötä tutkimalla sisällön jakamiseen liittyviä mekanismeja ja kontekstien vaikutuksia itseilmaisuun ja sitä kautta alustojen käyttöaktiivisuuteen. Tutkimuksessa haastateltiin nuoria ja nuoria aikuisia, jotka käyttävät Facebook tai Last.fm alustoja. Tulokset ovat mielenkiintoisia; Facebook käyttäjien havaittiin miettivän aktiivisesti jaetun sisällön merkityksellisyyttä sekä sopivuutta omaan imagoon ja he saattoivat jättää tämän pohdinnan seurauksena sisältöä herkästi myös jakamatta. Last.fm:n käyttäjät puolestaan kokivat, että tärkeintä on olla aito eikä sisältöä siksi saa manipuloida; kun julkaisee tarpeeksi paljon, massaan hukkuvat myös ne vähän huonommat kuvat ja kommentit. Profiilityötä ovat mm. edellä kuvatut päätökset siitä, mitä jaan, kenelle ja koska, millaisen mielikuvan haluan jaetulla sisällölläni itsestäni seuraajilleni jättää ja kenen esimerkiksi annan sisältöäni kommentoida. Nyt jo alkaa ajatus raksuttaa ja mielessä käy se viime jouluinen Facebook postaus, jossa tuli hehkutettua joulurauhaa ja sitä ihanaa Saksasta tuotua glühweinia – vaikka jo pari päivää oltiin koko perhe oltu kireitä joulusiivousten, ruokaostosten ja sukulaisten takia. Jotenkin sitä ei vain kehdannut koko totuutta julkaista, koska mitä se minusta kertoisikaan.

Profiilityötä tekee varmastikin suurin osa meistä sosiaalisen median käyttäjistä joko tietoisesti tai tiedostamatta. Uski (2019) tuo hyvin luennossaan esille, miten sosiaalisen median käyttö muuttaa yksilöiden käyttäytymistä osin melko huomaamattakin, esimerkiksi tästä käyvät Uskinkin (2019) mainitsemat musiikkipalveluiden soittolistat. Epäilen, että näille virtuaalisille levylautasille tulisi rutkasti enemmän variaatiota, jos niitä ei jaettaisi seuraajille sosiaalisessa mediassa. 10 kertaa putkeen Petri Nygårdin Nyytit tai Erika Vikmanin Cicciolina? No miksipä ei, kunhan kukaan ei tiedä! Huomioitavaa kuitenkin on, että oman kulutuksen esiintuominen harkitusti vain tietyiltä osin ei kuitenkaan ole uusi asia, vaikka suuren yleisön kiinnostus teemaa kohtaan on viime vuosina lisääntynyt. Esimerkiksi Thorstein Veblen nosti asian esille jo vuonna 1889 teoksessaan The Theory of Leisure Class toteamalla, että ”Ihmisillä on tapana suojata yksityiselämänsä muiden katseilta. He vetävät kokonaan piiloon naapureiltaan sen osan kulutuksestaan, jonka voivat vailla paheksunnan pelkoa toteuttaa salassa. Juuri tämän takia useimmissa teollistuneissa yhteiskunnissa ihmiset paljastavat valikoiden yksityiselämäänsä.” Hämmentävää kyllä, mutta tätä taustaa vasten profiilityötä tehtiin jo 1900-luvun taitteessa, terminologia ja välineet sen tekemiseen vain olivat erit.

Uski (2019) kuvaa hyvin nykyajan sosiaalisen median profiilityötä toteamalla somen olevan ikään kuin häät, jotka jatkuvat 24/7. Somessa kaikki sinulle rakkaat ihmiset, entiset ja nykyiset työkaverit, naapurit ja lasten kerhotädit ovat koko ajan läsnä ja kun avaat suusi, kaikki katsovat sinuun. Hiukan kuumottava ajatus, mutta epämiellyttävän totta. Sosiaalisessa mediassa rakennetaan minuutta ja omaa henkilöbrändiä, halutaan kuulua joukkoon ja saada tykkäyksiä. On järkevää miettiä, miltä jaetut kuvani näyttävät, varmistaa ettei se ex-mies 10v takaa pääse kommentoimaan mitään ja joskus jättää joku puolituttu kaveripiirin ulkopuolellekin. Profiilityö on inhimillistä. Sosiaaliseen mediaan liittyy paitsi ennennäkemätön viestinnän nopeus ja laajuus, myös historian pisin muisti. Ennen morsiamen mokat unohtuivat viimeistään seuraavissa häissä, mutta nyt omia muistojaan ei pääse pakoon, koska sosiaalinen media kyllä muistaa ne puolestasi ja sekin vieras, joka livehäissä olisi jo sammunut loppuillasta, on online all the time. Siinäpä ajattelemisen aihetta!

Uski, S. & Lampinen, A. (2016). Social norms and self-presentation on social network sites: Profile work in action. New media & society, 18(3), 447-464.

Uski, S. (2019). Digitaalinen media ja yhteiskunta: Identiteetti, addiktio ja teknologia. Digitaalisen yhteiskunnan rajapinnoilla -kurssin luentosarja. Helsingin yliopisto, Tiedekulma.

Veblen, T. (1889). The Theory of Leisure Class. New York: MacMillan.