ensimmÀinen pÀivÀ
Ilta on saanut ja pÀivÀn evÀÀt on syöty. TÀhÀn asti olen ollut pysynyt ruodussa, mutta nyt ottaa koville. Iltapalalla pojat söivÀt jÀÀtelöÀ mansikkahillolla ja mies söi vielÀ lisÀÀ telkkaria katsellessa. Pysyin kovana ja söin pelkkÀÀ mansikka rahkaa rasvattomalla maidolla. Mutta entÀ nyt? Istun lÀppÀrin ÀÀressÀ ja muut nukkuvat. MikÀ ihana aika herkutella yksin, kun kukaan ei nÀe! KÀvin Àsken jÀÀkaapilla hakemassa kokista ja pÀivÀlliseltÀ jÀÀneet aidot wanhanajan nakit himoitsivat syödyksi tulemista hyllyllÀ. Ja mikÀ pahinta, söin yhden. Pisteet menivÀt yli ehkÀ yhdellÀ tai puolella toista, mikÀ ei sinÀnsÀ kaada mitÀÀn, mutta tÀmÀ kova himo iltasyöpöttelylle yllÀtti. Minusta on tullut ilta-ahmatti.
Miten selviÀ iltasyöpöttelystÀ?











