verhojensyöntikysely on herÀttÀnyt paljon ajatuksia, tunteita ja vilkasta keskustelua.
haluan tÀssÀ nyt kuitenkin selventÀÀ, ettÀ MINà en ole ollut tilanteessa jossa verhoni oltaisiin syöty, ja jos olisinkin niin se EI johtuisi siitÀ etten ruokkisi vierastani tai ettÀ verhoni olisivat liian houkuttelevat. tai siksi ettÀ ne olisivat niin rumat ettÀ ne syönyt vieras olisi ajatellut tekevÀnsÀ minulle vain palveluksen, sillÀ nÀin pÀÀsisin niistÀkin rÀteistÀ eroon. ei tosiaan! pois se minusta.
koko kysely lÀhti siitÀ, kun ystÀvÀni robotti-imuri alkoi syödÀ heidÀn verhojaan ja aloin muistella haikeudella elokuvaa, jonka erÀs kohtaus pitÀÀ minua yhÀ otteessaan...
kyseessÀ on tietenkin vuoden 2001 hitti turilas ja jÀÀrÀ, jossa noiden queer-ikonien adoptoima perhosentoukka syö heidÀn verhonsa.
ettÀ yhtÀÀn ei laiteta verhojensyöntiÀ minun harteille siellÀ! loppuu semmoinen! muuten en kutsu kylÀÀn. ikinÀ. mietipÀs sitÀ senkin mokoma















