#pakastin

Oman arkkupakkaseni hankin puoliväkisin siinä vaiheessa kun hirvisaalis oli maannut vailla loppusijoituspaikkaa vakuumissa vajaan viikon verran ja oli hyvää vauhtia vaihtamassa väriä vihreänpunertavaksi. Arvokas saalis pelastui ja pian hirven kaveriksi arkkuun ilmestyi puolikas poro, vähän lintusaalista ja pari kiloa tarjousjauhelihaa. Yltäkylläisyyden johdosta viikonlopun kokkailujen aloitukset muuttuivat pian naparetkiksi, jossa kokki inventoi pakastimen sisältöä takapuoli tanassa ja pää pakkasen sisällä.

Korjausliike voitaisiin suorittaa kahdella tavalla: siirtyä “sitä laitetaan mikä käteen osuu” -kokkausmalliin tai suunnitelmallisuuden säilyttämiseksi ruveta kirjaamaan mustan aukon sisältöä ylös. Jälkimmäinen lähestymistapa voitti, mutta perinteisen paperilla ja kynällä pelaamisen sijaan lista päätettiin laittaa reilusti nettiin, koska:

Listan ylläpito verkon yli on helppoa

Pakkasen sisällön voi tarkistaa mistä vain, vaikka kaupasta käsin

Lajittelut elukan, ruhonosan, painon yms. mukaan onnistuvat helposti

Insinööri.

Pakkanen ruotuun aateekoon avulla

Pakkasen sisältö listattuna

Listan sijoituspaikaksi valikoitui Googlen Docs, jossa yhden palvelun alta löytyy koko toimisto-ohjelmien kirjo. Ilmainen Sheets taulukkolaskin, “exceli” sai luvan säilöä pakastearkkuni aarteet. Valintaa puolsivat helppo käytettävyys, mahdollisuus päästä listaan käsiksi kännykälläkin ja se, että minulla oli ratkaisu valmiiksi käytössä. Halutusta hieromisen määrästä riippuen hommaan voi huoletta soveltaa mitä tahansa verkon kautta muokattavissa olevaa listaa.

Kun tiedosto on luotu ja pakkasen sisältö paukutettu kirjoihin ja kansiin kannattaa tiedosto jakaa kaikkien pakastinta käyttävien kesken ja lisätä tietokoneen ja matkapuhelimen selaimen kirjanmerkkeihin, jolloin lihalistaan pääsee tarpeen tullen käsiksi nopeastikin.

Nostetaan panoksia NFC:n avulla

Kodin peränurkan kaunistus, pimeyden valtias, pakkasen herra

Kun virittelyn kerran on aloittanut, miksi enää pysähtyä hyvän maun rajoille. Eikö olisi kätevää jos pakkasen sisältö paljastuisi yksinkertaisesti napauttamalla mobiilikapulalla pakastimen kylkeä?

Jos linkkien kliksuttelu tuntuu vaikealta, voi pakastimensa kylkeen liimata NFC-tarran. Se on muutaman sentin halkaisijaltaan oleva muovilevy, joka tekniikkaa tukevan matkapuhelimen tai tabletin lähelle vietynä voi käynnistää ennalta määrätyn toiminnon. Tässä tapauksessa toiminnoksi ohjelmoidaan Google Driveen tallennetun lihalistan avaaminen.

Hanki NFC-tarra tai muutama (Amazon, Verkkokauppa.com). Pidä huoli, että hankkimasi lippulappu tukee asentamista metallipinnoille (anti-metal tai on-metal -merkintä).

Asenna puhelimeesi tarran ohjelmointiin soveltuva ohjelma. Andoidille soveltuu perushomman hanskaava NFC Tagwriter

Ohjelmoi tarrasi avaamaan web-linkki, joka osoittaa lihalistaasi

Liimaa tarra pakastimeesi

Kosketa asennettua NFC-tarraa matkapuhelimellasi ja toivo parasta

Tässä harjoituksessa NFC tarjoaa helpon kanavan avata verkkoon tallennettu lista, mutta tekniikasta on muuhunkin. Erillisen sovelluksen (esimerkiksi Trigger) avulla tarralle voi opettaa monimutkaisempia taitoja, kuten herätyksen asetus tai kapulan äänenvoimakkuuden nollaus. Säilyttämällä äänettömyyden tuottavaa NFC tägiä esimerkiksi jahtitakin taskussa ei tarvitse pelätä puhelimen luritusta kesken tiukimman saalistilanteen.

NFC tekniikkaa ei varsinaisesti keksitty eilen, mutta laitetuen laajentumisen myötä se on vasta yleistymässä. Aukotonta toimintaa ei voi vielä toivoa: jokainen laite toimii tavallaan ja silloin kun se sille päälle sattuu. Parhaimmillaan NFC:tä voidaan käyttää tämän kaltaisessa “ihan kiva” -luokan ratkaisussa.

Mitä voi tehdä reilulla parilla kilolla puolisulaa puna- ja mustaherukkaa? No eipä järkevästi paljon mitään. Molemmat herukat ovat niin tuhdin makuisia, että mihinkään niitä ei voi laittaa paljon.

Paitsi mehuun! Kaikeksi onneksi mehua voi tehdä jopa ilman mehumaijoja tai muita erikoislaitteita, ihan tavallisessa kattilassa. Kannattaa kylläkin ottaa reilun kokoinen kattila, ettei ylikiehunutta mehua roisku kaikkialle. Tiedän mistä puhun. Kaikki tuhot eivät kuvassa edes näy. Jos kattila olisi ollut kyllin suuri, sotkua olisi ehkä tullut ainoastaan siivilöintivaiheessa.

Kaiken keittelyn ja siilaamisen tuloksena sekaherukkamehusta tuli laskimoveren näköistä, varsin paksua ja väkevää mehua laimennussuhteella 1:5 tai jotain sinne päin. Erityisesti mehua kiinnosti siivilöintivaiheessa roiskua kaikille pysty- ja vaakasuorile pinnoille. Roiskeita, valumia ja muita väkivaltaisia jälkiä pyyhkiessä tuli mieleen, että ei ole mikään ihme, että TV-sarjojen murhaajilla jää aina jokin fläkki rikospaikkatutkijoiden löydettäväksi

Ohjeet tarjoilee Dansukker. Itse korvasin sokerin hunajalla, jota laitoin noin puolet sokerin määrästä.

Jos pakastin on niin jäässä, että sinne on voinut piiloutua ja jäätyä kiinni melkein kilo viimekesäistä mansikkaa, on korkea aika sulattaa se. Noin 30 litran pikku pakastimesta tuli ulos nelisen litraa jääkimpaleita ja mannerjäähän jumittuneet mansikatkin pääsivät vapauteen.

Joku nokkelampi olisi hoitanut homman talvipakkasilla, niin sulaneelle sisällölle ei olisi tarvinnut keksiä käyttöä. Juuri nyt pakastimen sulattamiseen ajoi kuitenkin tarve pakastaa tämän kesän mansikoita (viimevuotisten kun piti olla loppu...).