Nukkuvat pakarat
Kävin hakemassa lisätukea treeneihin luottohenkilöltä, Suomen Urheilufysion joka suhteessa mahtavalta Heikki Hulkolta. Nyt, kun treeneissä on huomio ollut hyvästi omassa vartalossa, olen alkanut isosti tiedostaa kaikenlaisia pieniä virheitä mitä sieltä löytyy. Lantio keikkuu minne sattuun eikä pysy hallinnassa, minkä takia monet kyykyt ymv liikkeet ovat vaikeita tehdä. Rintaranka on jäykkä, mikä sekin vaikeuttaa monessa liikkeessä lapojen ja selän liikuttamista. Ja pohjimmaisena oikea hartia ei pysy alhaalla vaan karkaa ylös. Perhana.
Yhdellä tapaamisella emme päässeet Heikin kanssa vielä kaikkia asioita ratkomaan, mutta aloitimme isoimmasta eli lantiosta. Vaikka olen tiedostanut sen, miten huonosti lantio pysyy hallinnassa oli silti yllättävää miten kertakaikkisen falskaava se on joka suuntaan. Perusasento on hieman väärä, se falskaa sivullepäin, ylöspäin ja kiertäen.
Iso syy huonolle pidolle on laiskat ja nukkuvat pakarat. Siellä olevat lihakset vetelevät sikeitä eivätkä ole mukana kuntoilutalkoissa. Sama juttu ymmärtääkseni vinojen vatsalihasten kanssa. Joten nyt on elämään astuu uusi asia: pakaroiden herättely ruususen unesta aamu- ja iltajumpalla. Ja jotenkin se huvittaa. Kaikki se hikoilu, kaikki se kuntoilu, kaikki se asenne, ja mun pakarat vaan koisii. Tämä jo mikä allekirjoittaa pointtini siitä, että olen perusluonteeltani laiska ja kovauninen ja tykkään vain istuskella ahterillani tekemättä mitään. Pakarani todistavat sen vedenpitävästi. I rest my case.
