Jätin laiskuuttani Olvin uuden lonkeron lanseeraustilaisuuden väliin aiemmin tässä kuussa. Laiskuus palkittiin kun tuota samaa lonkeroa tuli näytteenä ja kaupan päälle vielä uutta Summer Aleakin. Kaksikko muodosti oikein kesäisen pirteän väriparin niin tölkeissä kuin lasiin kaadettunakin.

Aloitetaan lonkerosta. Mukana tulleesta pitkästä fact sheetistä ei selviä mitä yrttejä tähän on käytetty, mutta kyllä sieltä rosmariinin olin löytävinäni. Puolukka maistuu oikein miellyttävästi, samoin Helsinki Distilling Companyn gini. Tämähän on hyvää. Ihan Long Kyrön kanssa samalla viivalla.

Summer Ale sen sijaan tuottaa allekirjoittaneelle pienen pettymyksen. Muhkeaa mutta raikasta runkoa on ehditty kehumaan ihan blogeissa saakka, mutta minulle tässä oli vain sitä raikkautta. Enemmän olisin kaivannut runkoa, makua, jotain. Ehkä tätä alitajuisesti vertasi liikaa mainioon Cream Aleen, vaikka eihän tämän ole tarkoituskaan olla yhtä tukeva. No, ihan hyvä kesäinen janojuoma kuitenkin. En silti ole ihan varma että valitsisin näistä kahdesta oluen lasiini kesäpäivänä.

Pääsin nyt ensimmäistä kertaa Alkon pruuviin konseptiuudistuksen jälkeen. Nythän kerran kuussa myymälöihin tulee “erikoiserä”, joka ainakin maaliskuussa painottui niin härskisti viineihin ettei konseptille juuri arvostusta vielä heru. Oluiden osalta maaliskuun erään kuului neljä tuotetta joita ilmeisesti yhdistää happamuus. Juuri muuta yhteistä näistä ei sitten löytynytkään. Maaliskuun pruuvi oli melko repaleinen kokonaisuus. “Tavallisia” uutuustuotteita oli listattu vain kuusi, ja näistäkin ehkä kaksi tai kolme oikeasti uusia oluita. Puolet puuttui pruuvista. Lisäksi maisteltavana oli maaliskuun erikoiserän nelikko sekä Alkon pääsiäisoluiden lista koko komeudessaan, kokonaista kolme olutta joista yksi uusi. Tästä poikkeuksellisesta rakenteesta johtuen käynkin uutuuslistaa vähän eri tavalla läpi kuin aiemmin. Tuotteet on kategorioiden sisään listattu jonkinlaisessa karkeassa ostosuositusjärjestyksessä.

Uutuusoluet

Õllenaut Must Eksport 0.37 p/€/l / 3.9 / 3.49 € / 0.33 l Chimay Première 0.31 p/€/l / 3.7 / 8.91 € / 0.75 l La Trappe Isid’or 0.30 p/€/l / 3.7 / 4.10 € / 0.33 l Duvel Triple Hop Citra 0.26 p/€/l / 3.6 / 4.49 € / 0.33 l Saimaan Sunshine Lager ?? p/€/l / 4.64 €/l / 2.32 € / 0.5 l Perła Koźlak 0.25 p/€/l / 2.3 / 3.07 € / 0.33 l

Harmillisesti pruuvista tosiaan puuttui sekä Saimaan uutuus (jota ei tosin ole juuri ylistetty) ja mainiot trappistit, joita kumpaakaan en ole hetkeen maistanutkaan. Enkä siis maistanut nytkään. Virolainen porter on yksinkertaisen mainio ja hinnat kaikilla näillä ovat oikein kohtuulliset. Iso pullo Chimayta alle 10 € varsinkin houkuttelee kellarikypsyttäjää. Ainoastaan puolalaisen bockin kohdalla jouduin kysymään miksi tämä on vaivauduttu tuomaan. Yleensä tämä etiketin perusteella tylsältä vaikuttava osasto on kyllä Alkolla toiminut mutta ei nyt. Olin melko yllättynyt että Duvel ja Õllenaut olivat maistamatta. Olivat kai tulleet niin usein jo vastaan.

Maaliskuun erikoiserä

Hopping Brewsters Thora 0.29 p/€/l / 3.9 / 4.51 € / 0.33 l Wild Beer Sleeping Lemons Export 0.27 p/€/l / 4.0 / 4.86 € / 0.33 l Jopen Koyt 0.24 p/€/l / 3.9 / 5.29 € / 0.33 l Oud Beersel Bersalis Sourblend 0.27 p/€/l / 3.4 / 4.23 € / 0.33 l

Nämähän olivat oikein hyviä kaikki! Vähän kalliin puoleisia tosin, kaikki. Thora oli jopa parempi kuin aiemman hanamaiston perusteella muistelin ja Sleeping Lemons oli juuri niin hyvä kuin viime vapun ison pullon perusteella muistelin. Oikein hyvä erikoiserä siis, vaikka vähän pieni ja kallis.

Pääsiäisoluet

Aecht Schlenkerla Fastenbier 0.43 p/€/l / 3.9 / 4.49 € / 0.5 l Vakka-Suomen Prykmestar Suklainen Pääsiäisporter 0.35 p/€/l / 3.5 / 4.99 € / 0.5 l Laitilan Mämmi Cream Stout 0.23 p/€/l / 3.1 / 4.54 € / 0.33 l

Kolme pääsiäisolutta joista kahta saa hyvin varustelluista ruokakaupoista ja se kolmas on koristanut pitkäripaisen hyllyjä jo ainakin neljä pääsiäistä putkeen. Nyt ei taidettu oikein edes yrittää? Schlenkerla on tietysti hyvää ja luonnollisesti pesee mulla lattioita mm. hinta-laatusuhteessa, mutta olisi kai sille voinut jonkun kilpailijankin tuoda valikoimiin. Laitilan mämmiolut ei taaskaan ole edes mämmisin olut samassa pruuvissa.

Siiderit

Saimaan dry-hopped crafty puuttui pruuvista, mutta maistoin Cornish Orchardin Heritage Ciderin ja Malmgårdin Omenasiiderin. Valitettavasti Malmgård jäi jalkoihin tässä melko keskinkertaisten siiderien taistossa. Cornish Orchard oli mukavan puolimakea ja hunajainen, joskin särmätön. Malmgårdissa ei sitten oikein ollut makua ollenkaan vaikka voltit oli nostettu uuteen kaupparajaan. Ehkä janojuomaksi?

Viinit

Erikoiserässä oli tullut kasa rajattuja eriä Bordeaux’n alueen viinejä. Jos listalla on yli 400 € pullohinnan viini jota on tuotu 60 pulloa maahan, sitä lienee pakollista maistaa? Olihan se hyvää. Maistoin myös kahta muuta rajatun erän (360 pulloa) paremman tason punaviiniä, jotka olivat ulkoisten odotusten mukaisesti hyviä, mutta eivät aivan yhtä hyviä.

Kolmatta vuotta putkeen olimme saaneet koko arvovaltaisen kuusihenkisen raadin kasaan maistelemaan Alkon jo ehkä hieman konseptiltaan vanhentuneen käsityöläissarjan tuotoksia. Olimme saaneet kaavittua kasaan kaikki ajallaan valikoimaan ehtineet tuotteet, sillä syksyllä oluthuoneissa nähty The Flying Dutchman Nomad Gosh It's Posh Elderflower White Wine Sour sekä Iso-Kallan Cardinal IPA olivat myöhässä. Vakka-Suomen Kölsch oli ilmeisesti vedetty pois, vaikka olikin kuulemma pressipruuvissa ollut ihan hyvää. No, ilmeisesti heillä laadunvalvonta pelaa paremmin kuin joillain muilla. Maisteltavaksi jäi lopulta 19 olutta, jotka jaettiin tälläkin kertaa blokkeihin, nyt neljään. Arvosanat asteikolla 0-10.

Blokki 1: Kaikin puolin kevyet

Vähän ehkä tylsä aloitus tämä Laitilan Kukko Vehnä (5,5 %). Panimo ei ole kovin pieni eikä olutkaan kovin uusi, joskin uuden kaupparajan vahvuinen versio. Ihan perushyvää “suomivehnää” josta ei paljon jää jälkipolville kertomista.

Raadin arvio: 6½ (miehet 6+, naiset 6½)

Sitten mentiin metsään. Bryggeri Helsinki Wald FPA eli “forest pale ale” on maustettu kuusenkerkällä ja havunneulasilla ja molempia siitä pystyi kyllä löytämään. Muuten mukavan tasapainoinen ja maltainen tapaus. Askel parempaan suuntaan.

Raadin arvio: 7+ (miehet 7+, naiset 7½)

Rocking Bear Tuorsniemi Bitter Ale ei varsinaisesti herättänyt odotuksia, sillä en muista panimolta mitään kovin mieleenpainuvaa juoneeni. Tämä painui mieleen korkeintaan negatiivisessa mielessä, sen verran epäonnistuneelta kotioluelta tuotos maistui. Käynyttä hedelmää yli oman tarpeen.

Raadin arvio: 3½ (miehet 3-, naiset 4)

Kimito British Rye Ale sen sijaan herätti odotuksia. Panimo epäonnistui pahasti viime vuotisessa sarjassa, mutta on sen jälkeen tehnyt useita hyviä oluita. Tämän sarjan suuret volyymit eivät kuitenkaan taida heille sopia, sen verran karkea brettainfektio tässäkin on. Kaksi hutia putkeen Kimitolle, kuten myös meille.

Raadin arvio: 2+ (miehet 2+, naiset 2½)

Lammin Sahti on ollut perinteisesti vahva näissä, eikä Lammin Naakka tee poikkeusta sääntöön. Sahtimainen, mutta kuitenkin sahdista selvästi erottuva maltaisiin nojaava makeahko olut. Kuulostaa ja maistuu tutulta, mutta kuitenkin taas hieman erilaiselta. Toimii.

Raadin arvio: 8 (miehet 7½, naiset 8½), paras kevyt olut (raati, miehet, naiset)

Blokki 2: Saisonit

Radbrew Don of Wasteland oli mainiosta kansitaiteestaan huolimatta hieman pettymys kesän festareilla. SOPP ei kuitenkaan läheskään aina anna parasta kuvaa oluesta ja niin kävi myös Be-Manin kanssa. Ei tämä mitään taidetta ollut vieläkään, mutta selvästi festarimaistoa parempi kuitenkin.

Raadin arvio: 6 (miehet 6, naiset 6-)

Ruosniemen Mandarina Lomittaja on laskujeni mukaan viides versio Lomittajasta jota maistan. Kaikki ovat tähän asti olleet pirteän erilaisia eikä tämäkään tee siihen poikkeusta. Humalaa on ehkä liiaksikin tyylilleen, mutta oikein mukava oluthan tämä on.

Raadin arvio: 7+ (miehet 7-, naiset 7½), paras saison (raati, naiset)

Tuusulassa oli laitettu saisoniin vähän enemmän potkua. Ilmeisesti imperial saison kuulosti hölmöltä niin nimeksi valikoitui Maku Farmhouse Ale. Ihan hyvä nimi, erittäin hyvä olut. Maukas, tyylin mukainen, tasapainoinen. Tämä panimo tuntuu tämän tyylin hallitsevan.

Raadin arvio: 6½ (miehet 7½, naiset 5½), paras saison (miehet)

Väliaika: Leipää ja sirkushuveja

Koko illan kestänyt koirapaini jatkui ja väliruokana toimineiden blinien seurana juotiin Shepherd Neame Generation Ale, joka ei käsityöläisoluiden onneksi ollut tässä kisassa mukana. Jäi kotimaisillekin mahdollisuuksia.

Blokki 3: Humala edellä

Saimaan Pilsner Luomu olisi ehkä nimen perusteella kuulunut ensimmäiseen blokkiin, mutta katkeroita oli merkitty sen verran että jätimme sen jäljemmäksi. Katkeroa tosiaan riitti, mutta pilsnerille tyypillistä raikkautta jäimme kaipaamaan. Tunkkaisen puolelle tämä taipui.

Raadin arvio: 5 (miehet 6-, naiset 4+)

Honkavuoren 694 on luonnollisesti tupla-IPA, kun kerran 347 oli IPA. Tämäkin panimo alkaa hiljalleen löytää punaista lankaa, sillä 694 on varsin maistuva tapaus. Mallasta, humalaa, hieman alkoholin lämpöä, ihan hyvä tasapaino. Voisin juoda enemmänkin.

Raadin arvio: 6½ (miehet 6+, naiset 6½)

Hän ei oo oikea tupla-IPA, jos ei liuotinta ole tuoksussaan. Taidettiin tuumia kun Mallaskosken True Double IPA tehtiin. Sen verran viinaisen puolelle tämä kallistuu. Ei paljon muuta kerrottavaa.

Raadin arvio: 3½ (miehet 4+, naiset 3-)

Fiskarsin Drikkekammerat olikin mielenkiintoisempi tapaus. “IPA-vapaan” panimon erittäin railakkaasti humaloitu pale ale norjalaisella perinnehiivalla. Aluksi tämä vaikutti oikein metkalta, joskin melko sekavalta tapaukselta, mutta sitten ilmeisesti se hiivan perimmäinen olemus alkoi nousta esiin. AIV-rehua ja lantaa. Kuriositeetiksi jäi tämä norjalainen villapaita.

Raadin arvio: 4- (miehet 3, naiset 4½)

Suomenlinnan Kealakekua (ei se nimi nyt niin vaikea ole) oli itselleni yksi sarjan odotetuimpia oluita. Kehuja oli kerätty etukäteen, joskin Tuopillinen arveli ja myöhemmin todensi että tämä on nautittava nopeasti. Vahvasti New England - tyyliin kallellaan oleva IPA on miellyttävän hedelmäinen, tuoretta ananasta löysivät useimmat. Makuuni ehkä hieman ohut, mutta silti kovin onnistunut tapaus.

Raadin arvio: 7+ (miehet 7½, naiset 7-), paras humaloitu (raati, miehet, naiset)

Blokki 4: Jälkiruokaa

“Isojen oluiden” osaston aloitti Hiisi Pöllöhillo, jonka kyllä tiesinkin olevan kevyempi kuin miltä kuulostaa. Talkkuna-mustikka stout toimi kuitenkin jotakuinkin niin hyvin kuin ainekset kuultuaan uskalsi toivoa. Mustikka näkyi jo vaahdossa ja talkkuna toi mukavaa viljaisuutta.

Raadin arvio: 7½ (miehet 7-, naiset 8) paras jälkiruoka (naiset)

Teerenpeli on myös niitä panimoita joka ei juuri vahvoja tunteita herätä. Ainakaan positiivisia. Tarjolla oli vanhasta “viskiporter” lisänimeä kantaneesta Hullujussista vahvempi versio, Teerenpeli Hullujussi 7.0 %. Mistään en löytänyt tietoa siitä oliko tämänkin tarkoitus olla viskinen, mutta en viskiä juurikaan mausta löytänyt. Muutenkin oli melko makea ja kevyt porteriksi. Teerenpelin oluista usein puuttuvaa runkoa oli kuitenkin korkeamman alkoholiprosentin tuomisina saatu.

Raadin arvio: 7 (miehet 6+, naiset 7½)

Lappeen rantalainen Tuju on noussut nopeasti kotimaisten pienpanimoiden kärkikastiin. Tyylivirheitä tai epäonnistumisia ei tämä panimo tunnu saavan tuotteisiinsa edes yrittämällä ja makuakin on riittänyt. Tuju Stout Export N:O 2 on päivitetty versio jo ennestään erinomaisesta Export Stoutista. Ja hyväähän se oli. Kannatti päivittää. Tyylipuhdas, paahteinen, kuivahko. Ei maustehässäköitä, tiedoksi kotikokeille.

Raadin arvio: 7 (miehet 7+, naiset 6½)

Malmgård Imperial Oatmeal Stout on jotakuinkin tyypillinen Malmgårdin tuote. Jo päällepäin näkee että hintaa on reiluhkosti, mutta laadussa ei varmasti ole valittamista. Onko se riittävän hyvä oikeuttaakseen hintalappunsa? Se on tapauskohtaista. Tällä kertaa sanoisin että on. Miellyttävän pehmeä, pyöreärunkoinen, ei ollenkaan niin tiukan paahteinen kuin Tuju. Takkatulen äärelle.

Raadin arvio: 8- (miehet 7½, naiset 8-), paras jälkiruoka (raati)

Orava Orwellian Nightmare '18, tuo jo ennestään mainion imperial stoutin muokattu versio, oli minulle tuttu jo viime vuoden lopun Cool Head karkeloista. Tämä käsityöläissarjan tölkkiversio oli ihan samaa tasoa, tosin muulle raadille ei maistunut aivan yhtä hyvin.

Raadin arvio: 7 (miehet 7½, naiset 6½)

Oli hyvä että raadissamme oli väkeä, sillä Beer Hunters Mufloni Hermansson Barley Wine olisi pullokokonsa ja vahvuutensa yhdistelmän takia ollut bloggarille melko työläs selätettävä. Maussahan ei ollut minun suuni arviolla mitään vikaa. Sopivan makea, mutta ei imelä. Jenkkityyliin humaloitu. Oikein hyvä.

Raadin arvio: 7 (miehet 8-, naiset 6+), paras jälkiruoka (miehet)

Myös kiinteänä jälkiruokana toimineet laskiaispullat menivät ihan mukavasti Hermanssonin seurana. Ihan hyvä maku sarjasta taas jäi, tosin se terävin kärki näistä edelleen uupuu. Eikä siinä mitään jos olisikin vain tasalaatuista helposti lähestyttävää, mutta vuosi toisensa jälkeen mukaan eksyy myös enemmän tai vähemmän kunnianhimoisia yrityksiä jotka päättyvät mahalaskuun. No, tällaisena usealle henkilölle jaettuna maisteluna Alkon rapeahkon myyntihinnan maksoi näistä ihan mielellään. Ensi vuonna varmasti maistellaan taas.

Raadin top 5:

1. Lammin Naakka 8/10 2. Malmgård Imperial Oatmeal Stout 8-/10 3. Hiisi Pöllöhillo 7½/10 4. Bryggeri Helsinki Wald FPA 7+/10 5. Suomenlinnan Kealakekua 7+/10 5. Ruosniemen Mandarina Lomittaja 7+/10

Raadin miesten top 5:

1. Beer Hunters Mufloni Hermansson Barley Wine 8-/10 2. Malmgård Imperial Oatmeal Stout 7½/10 3. Lammin Naakka 7½/10 4. Orava Orwellian Nightmare '18 7½/10 5. Maku Farmhouse Ale 7½/10 5. Suomenlinnan Kealakekua 7½/10

Raadin naisten top 5:

1. Lammin Naakka 8½/10 2. Hiisi Pöllöhillo 8/10 3. Malmgård Imperial Oatmeal Stout 8-/10 4. Teerenpeli Hullujussi 7.0 % 7½/10 5. Bryggeri Helsinki Wald FPA 7½/10

Oma top 5:

Taisinpa innostua vähän liikaakin Alkossa, kun löysin uutta flaamilaista hyllystä. Piti ihan mennä vain hieman katselemaan hyllyjä, kun odottelin seuraavaa bussia kotiin. Pakkohan sitten oli oluttakin kantaa kotiin, vaikka varastossa on tällä hetkellä lähemmäs kaksisataa pulloa juomatonta olutta...

0,375L lasipullo, Alkosta, 6,40€

Flanders sour ale

ABV: 7,0%

EBU: 8

Ai että! Korkin aukaisun jälkeen ilmaan leijailee heti mielettömät tuoksut, joista aukeaa todella kaunis kesämaisema mieleen. Miksi kesä? Jaa-a. Jotenkin näistä flaamilaisista vaan tulee hyvä ja kesäinen fiilis. Vaahto on likaisen valkoista ja katoaa vauhdilla. Väriltään tämä olut on kauniin punertavaa. Ruostemaista ruskeutta siinä värissä on lisäksi. Tuoksussa majailevat ne upeat happamat omenat, jotka tähän tyyliin kuuluvat. Myös herukoiden osuus tuoksussa on mainittava. Ladon takaa löytynyt vanha hevostaljakin löytyy kovaa nuuhkimalla. Suussa tämä sinkoaa suoraan ikeniin! Tanker on saanut tähän myös jotain öljymäisyyttä. Tämä ei täysin kuivata suuta, vaan pinnoittaa sen kivasti. 7 volttia tuntuu kurkussa. Parempaakin flaamilaista on tullut saatua mutta on tämäkin kova veto. Maussa pääasiassa ei ole moitittavaa, happamat omenat, kirsikat ja herukat toimivat aina mutta jälkimaussa leijuu liikaa alkoholimaisuus. Tätä saa Alkosta, joten käykää tutustumassa tähän oluttyyliin. Suosittelen vahvasti tyyliä mutta ottakaa myös mahdollisuuksien mukaan Rodenbachin Grand Cruta verrokiksi, niin koette erot hyvin.

BP:n arvio: xxx

Olutopas.infon mukainen arvio: 8+3+7+3+15=36

Linkkejä:

https://olutopas.info/olut/8092/tanker-ketser

https://www.alko.fi/tuotteet/793324/Tanker-Ketser

Käytetään tällä kertaa jouluoluen sijasta termiä talviolut, sillä niin oli ilmeisesti tehnyt myös maahantuoja ja tästä syystä osa talvioluista tulee maahan vasta tammi-helmikuussa. Seuralle pidettiin kuitenkin jouluisia perinteitä noudattaen tasting käyttäen parhaita pubille asti päätyneitä talvisia mallasjuomia. Maistelijoita kertyi paikalle 10, joista 6 käytti Untappdia ja täten tarjosi dataa raadin arvioihin. Maisteltavaksi oli tällä kertaa valittu pääasiassa vahvemman pään oluita, joiden kanssa sai olla annoskoon kanssa arki-iltana varovainen. 

Maistelun aloitti alkoholipitoisuudeltaan kevyt mutta nimeltään, no, tämän panimon mittakaavalla myös kevyt The Flying Dutchman Nomad Gothic Prince of Darkness Black Currant Porter. Olutta kuvailtiin happaman paahteiseksi ja sellainenhan se todella olikin. Mustaherukan happamuus ja maltaan paahteisuus menivät lopulta ihan mukavasti yhdessä. Kompleksisuuteensa nähden olut herätti yllättävän vähän vahvoja mielipiteitä.

Raadin arvio: 3½ (3 - 4-)

Sitten olikin kovat piipussa. Fuller's Vintage Ale 2014 on osa erinomaista sarjaa, eikä kalpene millään tavalla muiden vuosien versioille. Kypsytys on tehnyt tälle vain hyvää ja lasiin kaatui erinomaisen tasapainoinen makean maltainen vahva ale. Tätä olisi vaikea lopputastingin aikana ohittaa. Sinihomejuusto todettiin mainioksi makupariksi.

Raadin arvio: 4+ (4 - 4½)

Tässä vaiheessa äänestettiin vuosikerran 2017 Vintage Alen ja vuodesta 2014 kypsytetyn Fuller's Imperial Stout (10.7%) välillä. Jälkimmäinen vei voiton. Kypsytys oli kääntänyt oluen oikeastaan aika viljaiseksi, säilyttäen silti suklaisuuden. Ei ehkä ollut parantunut niin paljoa kuin Vintage Ale, mutta olihan tämä silti hyvää.

Raadin arvio: 4+ (4 - 5-)

Sitten se pakollinen joulumaistelun “erikoisuus”, Lehe Hõõgõlu, “glögiolut” joka suositellaan juotavaksi lämpimänä. Erinomaisesta tarjoiluastiasta tarjoiltuna joimme tätä sekä kuumana että kylmänä.

Molemmat olivat pieniä pettymyksiä, mutta hieman eri tavalla. Kuumana oluesta katosi runko kun makeutta ei ole tarpeeksi, kun taas kylmänä pystyi maistamaan ettei tätä ole tarkoitettu sellaisena nautittavaksi.

Raadin arvio: 2½ (1+ - 3)

Gögioluen jälkeen loikattiinkin kerralla takaisin syvään päähän. To Øl #YOLOmælk on 14 % alkoholia sisältävä shampanjahiivalla käytetty olut jossa on käytetty kaviaaria. Monen muun mausteen lisäksi. Ehkä hieman sekava kokonaisuus, mutta selvästi plussan puolella. Aikamoista.

Raadin arvio: 4+ (4- - 4½)

Meno ei tästä ainakaan keventynyt. Seuraavaksi avattiin jakoon yksi iso pullo nektaria joka kantaa nimeä Struise Black Damnation XXIII - Hollow. Lagavulin-tynnyreissä kypsytetty Black Albert on aika massiivinen olut ja myös sen hintainen, ettei pulloa kovin helposti tule yksin tai kaksinkaan ostettua. Onneksi on Olutkulttuuriseura. Hyvää.

Raadin arvio: 4½ (4+ - 5-)

Jälkkäribonuksena oli tarkoitus olla Beer Huntersin Petteri Punakuono - teemainen olut, mutta koska sitä ei oltu ehditty saada hanaan, jouduimme harmiksemme tyytymään vuodesta 2014 kypsyneeseen pulloon Founders Backstage Series #11: Big Lushiousia. Ja tyytyväisiähän me tähän olimme. Vadelmastoutteja on tullut maistettua jos jonkinlaista, mutta ei vielä näin hyvää. Jopa Thornbridgen erinomainen tuotos jää tämän varjoon. Niukasti.

Raadin arvio: 5- (4+ - 5)

Founders ei siis edelleenkään petä, vaan vei voiton tästä maistelusta. Iso kiitos jälleen Allulle erinomaisesta tasting-listasta ja ammattitaitoisesta maistattamisesta. Vuoden paras tasting.

Oma top-listani vielä Ratebeer-pistein:

Alkon olutpruuvit ovat välillä olleet melko tylsiäkin kun esiteltäviä uutuuksia on ollut vain kourallinen. Ei tällä kertaa. Marraskuussa testiin pääsivät nimittäin jouluoluet. Valikoimaa on harrastajapiireissä kritisoitu tylsäksi ja ehkä siitä hieman terävin kärki jääkin puuttumaan, mutta 24 (sattumaako?!) jouluoluen joukosta löytyy kyllä laatua riittämiin. Näistä kaksi puuttui pruuvista, mutta jonon jatkona oli vielä 17 “tavallisen” uutuuden lista (kolme puuttui). Pruuvista töihin suuntaavan bloggarin oli siis suosiolla jätettävä kaikki muutaman viime vuoden aikana maistetut väliin ja keskityttävä uusiin tuttavuuksiin.

Oluita on tänä jouluna tarjolla varsin laajalla skaalalla, myös vaaleammasta päästä kuten ylläolevan kuvan kaksi jouluolueksi listattua tapausta osoittavat. Näistäkin mielestäni löytyy kuitenkin sen verran jouluisuutta että paikka listalla on oikeutettu. Lisäksi ei-jouluoluista löytyi useita erittäin hyvin joulupöytään sopivia oluita. Selkeitä huteja oli taas erittäin vähän. “Jätä hyllyyn” arvosanan saa minulta tällä kertaa vain Bock's Heller Bock. Ryhmittelynä tällä kertaa perinteisen “uutuudet” - uutuudet jaottelun sijaan jouluoluet ja “ei-jouluoluet”.

Top 5 jouluoluet:

1. Chris Banker / Insurgente / Stone Xocoveza Mocha Stout 4.3 / 4.7 € / 0.33 l 2. Aecht Schlenkerla Rauchbier Urbock 4.1 / 3.98 € / 0.5 l 3. St-Feuillien Cuvée de Noël 4.1 / 4.7 € / 0.33 l 4. Chimay Triple / Blanche (White) / Cinq Cents 4.1 / 9.48 € / 0.75 l 5. Ayinger Winter Bock 4.0 / 4.49 € / 0.5 l

Stonen kaneli-vanilja-suklaa-kahvi oli melkoinen maustepommi erinomaisessa tasapainossa. Urbock on takuuvarma top5-tuote eikä St-Feuillienillakaan usein vikaan mennä. Ayingerin joulupakattu Celebrator on myös takuuvarma tuote. Kuvaan valitsin kolmanneksi Julequadin lähinnä valtavan kypsytyspotentiaalin vuoksi. Viimevuotinen vastaava oli loistavaa sellaisenaan ja tämäkin sai minulta 3.9. Sellainen fiilis kuitenkin jäi että ensi jouluna tuo on vielä parempaa. Huomionarvoista on myös melko maltillinen hintataso. Sekä Xocoveza että Julequad ovat noin viiden euron hintaisina pakko-ostoksia Suomen parhaasta nettikaupasta. Pruuvista puuttunut Talveöö kiinnostaa muuten myös kovasti.

Top 5 jouluoluiden hinta-laatu-suhde:

1. Bohemia Regent Zimni Special 0.58 p/€/l / 2.9 / 2.49 € / 0.5 l 2. Aecht Schlenkerla Rauchbier Urbock 0.52 p/€/l / 4.1 / 3.98 € / 0.5 l 3. Ayinger Winter Bock 0.45 p/€/l / 4.0 / 4.49 € / 0.5 l 4. Erdinger Schneeweisse Winterbier 0.44 p/€/l / 3.5 / 3.98 € / 0.5 l 5. La Trappe Witte Trappist 0.41 p/€/l / 3.7 / 2.98 € / 0.33 l

Edellisessä pruuvissa Sakun 0.52 p/€/l tuntui lähen sensaatiomaisen kovalta, mutta tällä kertaa sillä olisi tehnyt tiukkaa päästä edes toiseksi. Tsekkilager on toki vain “ihan OK”, mutta tasoonsa nähden todella halpa. Urbockin ja Ayingerin hinta-laatusuhde taas ei yllättänyt edes Mietaata. Erdingerin Schneeweisse on olut jonka arvotin pruuvissa selkeästi aiempaa korkeammalle. Joku sanoo mauton, minä sanon elegantti. Jouluna jää kuitenkin ruokien varjoon, joten kannattaa nauttia erikseen esim. joulusaunan kanssa.

Top 5 “ei-jouluoluet”:

1. Lehe / Vasileostrovskaya Ravnodenstvie - Barrel Aged 4.4 / 5.49 € / 0.33 l 2. Swannay Barrel Aged Orkney Porter (Isle of Arran) 4.1 / 6.98 € / 0.33 l 3. Liefmans Goudenband 4.0 / 4.25 € / 0.33 l 4. Mallaskuun Pumpkin Ale 3.7 / 7.16 € / 0.33 l 5. Steamworks Pumpkin Ale 3.7 / 4.99 € / 0.33 l

Loistava Ravnodenstvie on ehkä vain parantunut tynnyrikypsytyksellä, ja Orkney Porterkin osuu joulupöytään melko täydellisesti. Goudenband puuttui pruuvista mutta on aiemmin jo huikeaksi todettu. Kun vielä tasavahvat kurpitsaoluetkin ovat melko jouluista kamaa ja niukasti top 5:n ulkopuolelle jäi Zeta Beerin savuolut, on syytä laittaa “ei-jouluoluet” lainausmerkkeihin. Moni ei pitänyt Mallaskuun kurpitsaoluesta läheskään yhtä paljoa kuin Steamworksista, mutta minulle tuo maistui. Hinta vain valitettavasti estää ostamasta, kun reilun kahden euron hintaerolla ei saa mitään lisää Kanadan serkkuun verratessa.

Top 5 “ei-jouluoluiden” hinta-laatu-suhde:

1. Liefmans Goudenband 0.31 p/€/l / 4.0 / 4.25 € / 0.33 l 2. Vakka-Suomen Prykmestar Schwarzbock 0.27 p/€/l / 2.7 / 4.98 € / 0.5 l 3. Lehe / Vasileostrovskaya Ravnodenstvie - Barrel Aged 0.26 p/€/l / 4.4 / 5.49 € / 0.33 l 4. Kimito American IPA 0.25 p/€/l / 3.7 / 4.93 € / 0.33 l 5. Steamworks Pumpkin Ale 0.24 p/€/l / 3.7 / 4.99 € / 0.33 l

Tällä puolella ei päästy aivan yhtä hyviin hinta-laatu-suhteisiin kuin toisella puolella. Goudenband olisi ollut vasta 11. paras jouluolut hinta-laatu-suhteeltaan. Itse asiassa keskivertolistoillakin nämä olisivat pärjänneet vähän heikosti, mutta ehkä sen ymmärtää kun jouluoluita on tarjolla sen verran paremmilla hinnoilla.

Olihan sitä otettava toinenkin proto heti perään, kun kerrankin oli aikaa nauttia parikin olutta.

0,33L lasipullo, BrewDogin verkkokaupasta, noin 2,40€ pullolta

Vienna Lager

ABV: 5,0

IBU: 25

Taas totaalisen kirkas. Tämä proto on kuitenkin väriltään jo hiukan parempi. Kullankeltaisen värin korvaa hieman arvokkaampi oranssin ja kuparin sekoitus. Vaahto on yhtä valkoista ja nopeaa. Tästä jää kyllä hieman pitsiäkin reunoille. Tuoksu on hyvin edellisen kaltainen: vaimea ja maanläheinen. Tämä on ehkä vähän vähemmän raikas mutta kevyellä linjalla ollaan edelleen. Blonde alessa oli enemmän vaaleaa keksiä kuin tässä, silti tämäkin on kovin leipämäinen. Lageriksi oikein kiva maku. Täyteläisempi, kuin peruslagerit. Mandarina toimii hyvin tässä humalana. Jotain pieniä appelsiininkuorifiboja siitä tulee. Suutuntuma on kivan pistelevä. Jälkimaku on huomattavasti edellistä protoa parempi. Mallasleipää ja digestivekeksejä. Tätä voi jo suositella kokeiltavaksikin. Ei silti tule räjäyttämään kenenkään pankkia.

BP:n arvio: xx

Olutopas.infon mukainen arvio: 6+3+7+3+13=32

Linkkejä:

https://www.ratebeer.com/beer/brewdog-prototype-vienna-lager/556979/

Tuli tuossa ostettua koirapanimon mysteeriboksi. EFP-alennusten jälkeen 24 pulloa yllätystä maksoi noin 58€ toimitettuna. Ei siis mitenkään hirveän hintainen. Sisältö oli vähemmän yllättävä. BrewDogin perus oluita, eri protoa ja yksi AB-sarjalainen. Tuleepahan nyt kokeiltua näitä proto jakin - kyllä laadukas olut aina tenttipäivän jälkeen maistuu!

0,33L lasipullo, BrewDogin verkkokaupasta, noin 2,40€ pullolta

Blond Ale

ABV: 4,5

IBU: 15

Hyvin tyylinsä mukaisen näköistä - todella vaaleaa ja kirkasta olutta. Hieman kullertavan keltaista olutta, ohuella ja valkoisella vaahdolla, joka katoaa alta aikayksikön. Niin kirkas tämä on, että vähintäänkin mietityttää, että onko tämä suodatettu ihan kunnolla.  Hunajamallas ainesosaluettelossa luo mielenkiintoa tähän protoon. Muut käytetyt maltaat ovat pale ja vehnä. Humalina ovat hallertaulaiset mittelfruh ja perle. Kyseessä siis vaalea britti saksalaismausteilla. Tuoksu on hyvin maanläheinen. Keksejä raikkaalla suomaalla, kauniina kesäpäivänä. Vähän mitäänsanomaton mutta ihan laadukkaalta vaikuttava. Maku on hyvin kevyt. Tietynlainen voimaisuus tulee jälkimaussa. Tämä esittää hyvin kipakkaa ja raikasta olutta mutta makunautinto loppuu aika lyhyeen. Vaalean keksimäinen ja lopussa voinen. Kyllähän tätä juo, varsinkin janojuomana, mutta ei tästä kannata mitään wow-efektiä yrittää löytää.

BP:n arvio: xx

Olutopas.infon mukainen arvio: 6+2+6+2+13=29

Linkkejä:

https://www.ratebeer.com/beer/brewdog-prototype-blonde-ale/547967/