#moottorivene

Päivä 1

Ajatuksena oli lähteä heti ensimmäisenä päivänä hakemaan reteesti kuhaa isolta selältä oikeen moottoriveneellä, mutta homma tyssäsi välittömästi logistisiin ongelmiin. Ei toimivaa moottoria, ei moottorivenettä. Lihaspelillä homma ei kahdelta selkävammaselta olisi kuitenkaan onnistunut, joten tyydyimme heittouistelemaan soutuveneen kantomatkan päästä rannasta. Vettä rupeli ripsimään kuin sieltä ihtestään, jolloin Motonetistä varsin edukkaasti poistetut sadeasut ajoivat asiansa moitteettomasti ja homma jatkui ensimmäisiin siimasotkuihin asti.. eli noin viitisen minuuttia.

Ennen reissua hankimme ensimmäistä kertaa haspeleihimme virvelisetin hintaista kuitusiimaa, jonka jälkikäteen luettuamme kuuluukin mennä alussa vähän sotkuun. Aleksin sotkuissa oli aleksi-lisää, joten jonkin aikaa sain itksekseni heitellä ennenkuin homma taas jatkui tehokalastusmaisesti kahdella vavalla. Lisämausteensa eväkkäiden narraamiseen toi täksi kesäksi hankittu kannettava kaikuluotain joka ruuvattiin savolaisen kylkeen syvänteiden reunojen löytämiseksi. Syvänteitä löytyi, kaloja ei niinkään.

Ensimmäisen kalastuspäivän rituaaleihin kuuluu tietysti heitellä vähintään pari heittoa jokaisella pakista löytyvällä uistimella, tai siihen verratavissa olevalla kyhäelmällä. Näin myös kävi, mistä varmaankin osittain johtui saaliin niukka määrä, tuloksena yksi hauki ja kaksi ahventa. Ensimmäinen päivä tosin oli tynkä koska saavuimme iltapäivästä.

Ensimmäisenä päivänä toimineet vieheet: Colan värinen pikkujigi, Beten Lotto ahvenväreissä ja Abun Reflex oranssina.

Päivä 2

Toisena päivänä saimme puhelimitse tiedon, että Aleksin sukulaisilla olisi vajaan kilometrin päässä toimiva moottorivene lainaksi jos haluamme mennä sitä kuhaa yrittämään. Ainut mikä kuulemma piti tehdä, oli laittaa perämoottori kiinni veneeseen, pikku juttu. Paikalle päästyämme totesimme irralliset saunajakkaratuhot hieman köykäisiksi, joten kulutimme aamupäivästä ison osan rakentaessamme metritavarasta kiinteät istuimet. Lopulta kaikki oli valmista ja vetouistelu alkakoon.

Uljas viiden hevosvoiman ratsukkomme Terhi 385.

Pari tuntia edestakaisin tuulessa ja vesisateessa köröteltyämme totesimme vedet kalattomiksi. Saaliiksi jäi lopulta yksi hauki ja yksi ahven, pari haukea pääsi irti. Kuhat loistivat poissaolollaan ja päätimme palata lähtösatamaamme, mutta pitää uistimet vedessä loppuun saakka.

Ilta alkoi hämärtymään ja mukavaan myötätuuleen putkutellessamme minun vavassani ollut Rapalan Fat Rap jää kiveen kiinni ja pyydän Aleksia pysäyttämään ja kääntämään veneen tulosuuntaan. Sen jälkeen tapahtumat eskaloituivat hämmästyttävän nopeasti. Aleksi laittoi pakin päälle, mutta ponneton moottorimme ei jaksanut vastatuuleen pakki päällä puskea, jolloin minulta alkoi siima loppua kesken ja jarru huusi veneen painosta hoosiannaa. Samalla moottori sammuu ja saan vain vaivoin pidettyä veneen paikoillaan vahvan kuitusiiman ansiosta. Aleksi saa moottorin jälleen käynnistymään ja kurssin kohti kivenkolossa naureskelevaa uistinta. Uistin irtoaa mutta moottori pitää huolestuttavan korahduksen ja sammuu uudelleen, jolloin huomaamme, että potkuri on kelannut toisen vavan siiman ja uistimen kokonaisuudessaan ympärilleen. Jotenkin Aleksin uutukainen hiilikuituvapakin katkeaa rytäkässä kärjestä poikki.

Show ei ole vielä ohi, sillä olemme noin 700 metrin päästä kotirannasta ja olisi suotavaa, ettemme joutusi puuskittaisessa sivutuulessa soutamaan lyhytairoista, keskisoutuista ruuheamme koko tuota matkaa. Onneksi pienessä pohjukassa näkyy noin sadan metrin päässä jonkun kesämökin hiekkaranta ja pääsemme setvimään potkurimme vapaaksi. Moottorikin toimi vielä normaalisti synkästä episodistamme huolimatta ja pimeyden laskeuduttua pääsimme lopulta pois järveltä.

Päivät 3-4

Kolmantena kalastuspäivänä tuumimme, että turha lähteä merta pidemmäksi kalaan ja päätämme kokeilla kalaonnea jälleen omalla järvellä ja omalla soutuveneellä. Jäämme heittelemään tuttuun paikkaan, jossa kallio laskee maalta suoraan järveen. Kyseisessä kohdassa ahvenparvet ovat usein viihtyneet ja tämäkään päivä ei ollut poikkeus. Sääkin rupesi suosimaan auringon paistaessa lähes pilveettömältä taivaalta ja veden pinta lähes tyyni.

Reissun ykkösviehe, Bete Lotto kirkkaan punaisena.

Punainen Beten Lotto rupesi toimimaan aivan tajuttomalla tyylillä ja aamupäivän saalis olikin kyseiselle uistimelle 3 haukea ja 8 ahventa, ja iltapäivällä sama meininki jatkui parilla hauella ja muutamalla ahvenella. Aleksin veli tuli mukaan remmiin kolmannen päivän lopulla ja vetelikin jigeillä saalispottiin ihan mukavasti ahventa. Aleksikin sai vihertävällä Lotolla muutamia kaloja, mutta selkeästi punainen oli väri johon kävi terhakkaimmin. Neljäs päivä jatkui samalla hyvällä syönnillä aamusta ja lopullinen saalismäärä koko reissulta oli noin kymmenen haukea ja parikymmentä ahventa. Kaiken kaikkiaan hieno ja tapahtumarikas reissu, ensi kertaa odotellessa! Loppuun vielä kuvia kaloista.

-Janne

P.S. Ainiin, löydettiin vajasta pari vanhaa vintage-umpikelaa, Abu Garcia 110 ja Daiwa G100A vapoineen. Pitää laittaa toimimaan ja niistä juttua myöhemmin!