Herään aamulla sateen rapinaan laavun katossa ja päätän jatkaa unia. Olin jo illalla etukäteen varautunut märkään aamuun ja siirtänyt aamupalatarpeet ja keittimen sisälle laavuun. Jatkounien jälkeen keitin tulille, puurot ja aamukahvit naamariin.

Sade ei hellitä. Reissuaikataulu on väljä eikä oikein huvita lähteä sateeseen, siisä päivän ensimmäiset päikkärit. Herään molskahdukseen ja mietin, josko sieltä on hirvi tai muu sellainen tulossa. Kömmin makuupussista ja saan seurata koskeloiden kalastuslaivaston puuhaa Ravadasjoessa. Laavun hyttysverkko liikahtaa sen verran, että kalastajat huomaavat minut ja lehahtavat lentoon. 

Iltapäivällä sade lakkaa ja lähden kohti Jäkäläpään lentokenttää. Ylhäällä tunturissa oleva lentokenttä on toiminut kullankaivajien huoltolentojen kenttänä. Kiitoradan vieressä seisoo keltaoranssinen tupa. Kyseessä ei ole lentoreminaali vaan Jäkäläpään kirjasto ja kulttuurikeskus.

Tunturin takaa alkaa nousta uhkaavan näköinen ukkospilvi. Rivakasti Härkäojalle hakemaan vettä ja sisään kulttuurikeskukseen. 

Kullankaivuusta kertova näyttely on tutustumisen arvoinen. Kirjasto on niinikään näky, joka keskellä erämaata saa alaleuan loksahtamaan. Se perustettiin legendaarisen kullankaivajan, Karhu Korhosen 80-vuotissyntymäpäivien kunniaksi.

Sadetta pitäessä on aikaa keitellä kahvit ja syödä välipalaa kulttuurikeskukseen tutustuessa. Sisällä on jotenkin rauhallinen ja pysähtynyt tunnelma vaikka ulkona sataa ja tuuli ulisee. Ikkunalaudalla on kärpänen heittäytynyt selälleen ja sadepisarat liukuvat ikkunalasia pitkin.

Palaan takaisin Ravadasjoelle Jäkälä-äytsin kautta. Vastakkaisella rinteellä koneet möyhäävät kultaa purorinteestä. Matkan varrella vastaan tulee jo vuosia sitten käännettyä maata ja kultamies Veikko Nevalaisen muistomerkki. 

Pari joen ylitystä ja palaan takaisin leiriini. Kello lähentelee kymmentä illalla, mutta yöttömän yön ansiosta maastossa näkee liikkua kuin päiväsaikaan.

Auringon viime säteet osuvat leiriin. Kirveellä silpaisen vanhasta kannosta muutaman vahvalta tuoksuvan tervaslastun ja sytytän nuotion. Huumaavalta tuoksuva savu leijuu leirissä ja tuli lämmittää mukavasti. Pohjoisen suunnassa on tummia pilviä ja sateenkaari nousee laavun takaa. Sieltä se aarre löytyy eikä hullumpi ole olo minullakaan. 

kissa: *villiintyy ja kaataa kaiken*