#klaani

Päivi Portaankorva - Balladi (from the movie Klaani)

More of The Tribe madness...

The Tribe! Klaani!

Look at this glorious thing I got in the mail yesterday

Riippumaton sanomalehti Novaja Gazeta on vuosikausia tutkinut Venäjän johtajan Vladimir Putinin lähipiirin liiketoimia. Yhdysvallat asetti 20. maaliskuuta 2014 pakotteita lähipiirin jäseniä kohtaan seurauksena Venäjän hyökkäykselle Ukrainaan. Lehti on tutkinut veljesten Arkadi ja Boris Rotenbergin liiketoimia ja heidän yhteyksiään kaasujätti Gazpromiin (ks. Suomen Novaja Gazeta, nro. 4). Tässä jutussa* tarkastelussa on Putinin ystävän Gennadi Timtshenkon monisyiset liiketoimet. Hänen kauttaan kulkee noin kolmannes Venäjän koko öljynviennistä. *** Sveitsiläiset erakot Kun kulkee ohi Geneven siltojen ja vanhankaupungin Genevenjärven rantaa aina Gustave-Adorin rantakadulle, ilmestyy pian näkyviin Colognyn arvokas huvila-alue. Viherpuiden piilossa sijaitseva Colognyn eliittikaupunginosa on tunnettu hiljaisuudestaan, rauhallisuudestaan ja puhtaasta ilmastaan. Kun kääntää selkänsä Genevenjärvelle, pursiseuralle ja satamaan ankkuroiduille huvipursille, ja nousee kolmisensataa metriä Colognyn viherpuiden välissä kiemurtelevaa ramppia pitkin ylemmäs kukkulalle, tulee eteen uhkea metalliportti. Korkea aita ja tiheä kasvillisuus varjelevat huvilaa osoitteessa 10, Rampe de Cologny. Talossa asuu Putinin vanha ystävä, öljykauppias Gennadi Timtshenko, joka on Suomen kansalainen. Timtshenko on valtion omistamien öljy-yhtiöiden Rosneft ja Gazprom Neft yhteistyökumppanin, Gunvor-konsernin, osakkeenomistaja. Toinen Gunvorin osakkeenomistaja on ruotsalainen Torbjörn Törnqvist. Kolmannen omistajan nimeä ei ole kerrottu. Gunvor välittää noin kolmanneksen Venäjän öljyn ja öljytuotteiden vientikaupasta. Huvilan omistajaa ei voi pitää järin avoimena. Tiheän kasvillisuuden peitossa ja korkean aidan takana sijaitseva huvila ei näy yleiseltä tieltä. Taloa lähempänä olevat tiet ovat yksityisiä. Naapurit kertovat, ettei heilläkään ole näköyhteyttä taloon edessä olevien puiden ja hiljattain rakennetun puutarhan takia. Naapurit eivät osaa sanoa, mitä huvilassa tapahtuu, mutta kertovat, että talossa tehtiin ilmeisesti pitkään remonttia. On eräs naapuri, joka osaisi kertoa varmasti enemmän. Kun kulkee ramppia lähemmäs Genevenjärveä, tulee eteen talo numero 5, melkein vastapäätä Timtshenkon huvilaa. Talossa asuu Gunvor-konsernin toinen osakkeenomistaja, Torbjörn Törnqvist. Hänenkään talonsa ei ole kovin avoin; ehkä siihen on vaikuttanut pitkällinen yhteistyö venäläisten liikekumppanien kanssa? 1990-luvulla, kun Törnqvist oli virolaisten liikemiesten palveluksessa, häntä kutsuttiin leikillisesti Torbjörn Ivanovitshiksi. Nevalta Volgalle Gennadi Timtshenkolla on maailman kolmanneksi suurimman öljykauppaa harjoittavan yhtiön Gunvorin lisäksi muitakin omistuksia. Gunvor on Laukaansuussa (ven. Ust-Lugassa), aivan Viron rajan vieressä, 25 miljoonan tonnin öljyterminaalia rakentavan Rosneftbunkerin osaomistaja. Yhteistyössä Novorossijskin kauppasataman kanssa Gunvor rakentaa 4 miljoonan tonnin polttoöljyterminaalia. Luxemburgissa rekisteröidyllä rahastolla Volga Resources, jonka pääasiallinen edunsaaja on Gennadi Timtshenko, on merkittäviä sijoituksia Venäjällä. Rahasto omistaa 18,2 % maan toiseksi suurimmasta kaasuyhtiöstä NovaTEKista, josta Venäjän valtion kaasuyhtiö Gazprom omistaa 19,39 %. Sen lisäksi Volga Resources omistaa 79,6 % Gazpromin alihankkijasta Stroytransgazista. Timtshenkon määräysvallassa oleva Transoil SNG omistaa 9,577 % pietarilaisesta Rossija-pankista, jonka suurin omistaja ja hallituksen puheenjohtaja on Vladimir Putinin ystävä Juri Kovaltshuk. Yhdessä toisen Putinin ystävän, Arkadi Rotenbergin kanssa Timtshenko perusti pietarilaisen judoseuran Javara-Neva. Putin on seuran kunniapuheenjohtaja. Sumeilla vesillä Gennadi Timtshenkon konsernin emoyhtiön nimi on Clearwater. Törmäsimme nimeen ensi kerran tankkerien rahtausta koskevassa sopimuksessa, jonka Gunvor-konserniin kuuluva Clearwater Shipping oli solminut valtio-omisteisen laivayhtiö Sovkomflotin kanssa. Sovkomflotia lähellä oleva lähde vahvisti sopimuksen aitouden. Sopimuksesta kävivät ilmi yhtiön nimeltä Clearlake omistussuhteet ja Clearwater Advisors Corp Group -konsernin yhtiörakenne. Yritysinformaatiopalvelu Dun & Bradstreetin tietojen mukaan Brittiläisille Neitsytsaarille rekisteröidyn Clearwater Advisors Corp Groupin liikevaihto oli yli 30 miljardia dollaria. Clearwater on Gunvorin kyproslaisen yhtiön perustaja, joka vuorostaan on Gunvorin hollantilaisen tytäryhtiön perustaja. Novaja Gazeta ei saanut vastausta kysymykseen, pitävätkö Dun & Bradstreetin tiedot paikkansa ja siirtääkö Gunvor-konserni varoja offshore-yhtiöiden tileille veroparatiiseihin. Clearwater Shippingin ja Sovkomflotin välisessä sopimuksessa mainittiin, että Clearwater-konserniin kuuluu useita pääosin Brittiläisille Neitsytsaarille sekä Sveitsiin, Ruotsiin ja Suomeen rekisteröityjä yhtiöitä: Gunvor International Ltd, Gunvor Services SA (selvitystilassa), Clearlake Shipping Ltd, Clearlake Invest Ltd, Waterway Petroleum Ltd, Meerwind AB ja Oy Alexia-Shipping Ab. Yhtiöt keskittyvät öljyn ja öljytuotteiden kauppaan, kuljetukseen ja varastointiin. Mainittujen yhtiöiden välinen yhteys käy ilmi myös niiden perustajien, osoitteiden ja johtohenkilöiden perusteella. Brittiläisille Neitsytsaarille rekisteröidyn Clearlake Shipping Ltd:n perusti Gunvor International Ltd; Clearlake Invest Ltd:llä on sama osoite Brittiläisillä Neitsytsaarilla kuin Waterway Petroleum Ltd:llä. Viimeksimainittu ilmoitti yhteystiedokseen Gunvorin Moskovan-toimiston puhelinnumeron. Toimiston perusti Ruotsiin rekisteröity Meerwind AB, joka on myös suomalaisen Oy Alexia-Shipping Ab -laivayhtiön perustaja. Alexia-Shippingin hallituksen puheenjohtaja on ruotsalainen asianajaja Sven Anders Olsson, joka toimii myös Meerwind AB:n johtajana. Olsson on myös ruotsalaisen Vetluna AB:n johtaja. Vetluna on vuodesta 2006 lähtien virolaisen öljyn transitokauppaa harjoittavan Tarconan perustajajäsen. Otimme yhteyttä Olssoniin ja kysyimme, onko hän ollut tai onko hän edelleen Timtshenkon palveluksessa. Olsson sanoi olevansa Timtshenkoon yhteydessä, mutta ei halunnut mennä yksityiskohtiin. Gunvor-konsernin emoyhtiö Gunvor International BV on rekisteröity Amsterdamiin, Hollantiin. Yhtiön perusti Kyprokselle rekisteröity Gunvor Cyprus Holding Limited. Sekä Amsterdamiin rekisteröityneellä Gunvor International BV:llä että Brittiläisille Neitsytsaarille rekisteröityneellä Gunvor International Ltd:llä on toimisto Genevessä. Toimiston sihteeri kertoo, että Gunvorilla on Genevessä vain yksi pääkonttori. Tutkiessaan kaikkien näiden yhtiöiden ja niiden johtohenkilöiden välisiä yhteyksiä, Novaja Gazeta törmäsi skandaalinkäryiseen yhdysvaltalaiseen öljykauppiaaseen, jota Yhdysvaltain syyttäjänviranomaiset haluaisivat kuulustella, sekä Gennadi Timtshenkon ja hänen vaimonsa Jelenan muihin, Gunvorista erillään oleviin liiketoimiin Suomessa ja Ranskan Rivieralla. The American Connection Gunvor on toinen yhdysvaltalaisen öljy-yhtiö Castorin pääomistajista. (Castor-konserniin kuuluvat Castor Petroleum Ltd ja Castor Americas Inc.) Tieto löytyy Castorin verkkosivustolta. Gunvor ei vastannut Novaja Gazetan kysymykseen, omistaako yhtiö Castorin osakkeita tai kuinka suuri tuo omistusosuus on. Castor kertoo olevansa Yhdysvaltain länsirannikon suurin itsenäinen öljykauppaa harjoittava yritys. Se välittää päivässä noin 300 000 barrelia öljyä Etelä-Amerikasta, Afrikasta ja Lähi-idästä. Yhtiöllä on toimistot New Yorkissa, Genevessä ja Ecuadorin pääkaupungissa Quitossa; se rahtaa 8-10 tankkeria ja vuokraa öljyputken yhdistämiä öljyterminaaleja Puerto Armuellesissa Tyynenmeren rannikolla ja Chiriquí Grandessa Atlantin rannikolla Panamassa. Castorin toinen pääomistaja on Taurus Petroleum Ltd. Marraskuussa 2008, Venäjän ja Gruusian välisen sodan jälkeen, Taurus Petroleum voitti jälleen kerran tarjouskilpailun Azerbaidzhanin valtion öljy-yhtiön kanssa. Sopimuksen nojalla Taurus Petroleum toimittaa 600 000 barrelia azerbaidzhanilaista öljyä gruusialaisen Supsan sataman kautta. Siinä, että Vladimir Putinin ystävän liikekumppani saa öljyä gruusialaisen sataman kautta, ei ole mitään ihmeellistä: kysehän on vain bisneksestä. Castor kertoo, että yhtiötä johdetaan itsenäisesti, pääomistajiensa liiketoimista riippumatta. Tällä väitteellä onkin merkityksensä sillä sekä Taurusilla että Castorilla on yhteys tunnettuun amerikkalaiseen öljykauppiaaseen Benjamin Pollneriin. Vuonna 2004 Yhdysvaltain viranomaiset halusivat kuulustella Pollneria liittyen juttuun irakilaisen öljyn kauppaamisesta ohi YK:n OIl for Food -ohjelman sisältämien pakotteiden. Hänen epäiltiin olevan kahden Liechtensteiniin rekisteröidyn yhtiön — Fenar Petroleum ja Alcon Petroleum — takana. Molemmat yhtiöt ostivat suuria määriä irakilaista öljyä. Yhdysvaltain keskuspankin entinen pääjohtaja Paul Volcker johti riippumatonta komissiota, joka tutki YK:n Irakin vastaisten pakotteiden loukkauksia. Volckerin raportin mukaan edellä mainitut kaksi pientä liechtensteinilaista yhtiötä veivät irakilaista öljyä 2,47 miljardin dollarin arvosta ja maksoivat kymmeniä miljoonia lahjuksina Saddam Husseinin hallinnolle. Sattumalta nämä kaksi yhtiötä myivät öljyn lähes yksinomaan Benjamin Pollnerin Taurus-yhtiölle. BusinessWeek kertoi, että vuonna 2004 silloin 60-vuotias Pollner pakeni Yhdysvalloista Manhattanin piirikunnansyyttäjän viraston nenän edestä ja jatkoi Tauruksen johtamista Sveitsistä. Volckerin raportti hämäristä öljykaupoista Saddamin Irakin kanssa mainitsee muuten myös Gunvorin. Komission loppuraportissa mainitaan Gunvor International Ltd ja Gunvor Energy Ltd, joilla oli yhteys Venäjän valtion ulkomailla toimivan öljy-yhtiön Zarubezhneftin noin 500 miljoonan dollarin (lähes 25 miljoonan barrelin) kauppoihin. Komissio sai tietonsa Sveitsin talousasiain valtionsihteerin konttorista. Zarubezhneft vahvisti, että se oli solminut öljynvientisopimuksia Oil for Food -ohjelman puitteissa, mutta kiisti, että se olisi suorittanut luvattomia rahansiirtoja. Gunvoria ja Pollneria ei yhdistä vain se, että Gunvor on yksi Castorin osakkaista; Sveitsissä yhtiöitä palvelivat samat henkilöt. Sveitsin kaupparekisterin tiedoista joulukuulta 2008 käy ilmi, että Pollner oli Castor Petroleum Ltd:n ja Castor Energy SA:n hallituksen puheenjohtaja. Yhtiöt sijaitsivat samassa osoitteessa Geneven keskustan Rue du Marché -kadulla. Ainakin kolme henkilöä, jotka työskentelivät Gunvorin Geneven toimistossa, olivat myös töissä Castor Petroleum Ltd:ssä ja Castor Energy SA:ssa. Gunvorin asiainhoitajilla Jeroen Schurinkilla ja José Miguel Orti Banerasilla oli yhteinen allekirjoitusoikeus Castorissa, kun taas asiainhoitaja Timothy Legge oli Castor Petroleum Ltd:n hallituksen varapuheenjohtaja. Castorin Geneven toimistossa ei haluttu kommentoida asiaa. Benjamin Pollner tai hänen edustajansa New Yorkin toimistossa eivät vastanneet Novaja Gazetan yhteydenottoihin. Rich & Sons Yhdysvaltalaisen talouslehti BusinessWeekin mukaan Benjamin Pollner kuului nk. Richin tiimiin, jonka perusti amerikkalainen miljardööri Marc Rich. Hän pakeni oikeutta kunnes presidentti Bill Clinton armahti hänet viimeisenä virkapäivänään vuonna 2001. Lehdistö nimesi Richin sodalla kauppaa tekevien liikemiesten pioneeriksi. Nämä "sotakauppiaat" saivat kriisiin joutuneiden maiden hallituksilta oikeuden myydä eteenpäin maan öljyä. Yhdysvalloissa Rich asetettiin syytteeseen jo vuonna 1983, jolloin hän pakeni Sveitsiin. Maailman johtavat öljykauppiaat ovat kytköksissä Richiin: hänen palveluksessaan olivat ne, jotka sittemmin perustivat myrkkylaiva Probo Koalan tapauksesta tunnetun Trafiguran; Rich oli myös Glencoren (silloin Marc Rich & Co) osakas, kunnes myi osuutensa yhtiön johdolle vuosina 1993-1994. 1990-luvun alussa Rich sijoitti ahkerasti entisen Neuvostoliiton alueelle ja tunsi monia venäläisiä liikemiehiä. Tukeutuen Middle East Economic Surveyn tietoihin öljytankkerien liikkeistä Lähi-idässä BusinessWeek väitti, että vuonna 2001 Rich ja Taurus Petroleum ostivat irakilaista öljyä nyt jo lopetetun yhtiön nimeltä Zerich kautta. Lehti viittaa CIA:n raportin tietoihin, joiden mukaan Zerich oli peiteyritys, jonka varjolla monet yhtiöt ja järjestöt, mukaan lukien Venäjällä ja Ukrainassa, saivat öljykiintiöitä Irakissa. The Marc Rich Groupin verkkosivustolla väitetään kuitenkin, että Sveitsin viranomaiset tutkivat Richin toimintaa eivätkä löytäneet mitään laitonta hänen toimissaan. Yhtiö ei halunnut vastata kysymykseen, oliko Richillä yhteys Pollneriin. Suomen siivet Vantaa on Suomen tärkein logistiikan solmukohta ja siellä sijaitsee maan suurin lentokenttä. Kaupungissa on myös liikelentoyhtiö Airfix Aviation Oy:n pääkonttori. Suomen kaupparekisterin mukaan Gennadi Timtshenko on kuulunut yhtiön hallitukseen. Yhtiön hallituksen puheenjohtaja on asianajaja Sven Olsson, kenet jo tunnemme Meerwind AB:n (Gunvorin Moskovan toimiston perustajan) johtajana, virolaisen Tarconan perustajan Vetlunan johtajana sekä Oy Alexia-Shipping Ab:n hallituksen puheenjohtajana. Airfix tarjoaa varakkaille asiakkaille lentoja business-luokan koneilla. Yhtiön lentokalustoon kuuluu Falcon 7X, Falcon 900XR, Falcon 2000XR, Falcon 2000, Global Express XRS ja Citation X -koneet. Yhtiö hallinnoi myös asiakkaiden yksityiskoneita, hoitaa teknisen huollon ja maapalvelut. Timtshenkon osallisuus lentobisnekseen on jotain uutta. Kysyttyämme asiasta Airfixissa meni suu suppuun, eikä kukaan halunnut puhua yhtiön asioista pääjohtajan ollessa lomalla. Herttuan tiedonantaja Pieni mutta mahtava Luxemburgin ruhtinaskunta Euroopan keskustassa houkuttelee suotuisalla verolainsäädännöllään. Ruhtinaskunnan hallitus on toistaiseksi kyennyt vastustamaan maan EU-naapurien painostusta. Naapurimaat eivät erityisemmin pidä siitä, että aivan niiden kyljessä sijaitsee tällainen veroparatiisi. Paratiisi on sen sijaan kovasti yrittäjien mieleen. Luxemburgissa on rekisteröity usea yritys, joilla on yhteys Gennadi Timtshenkoon ja hänen vaimoonsa Jelenaan. Näiden yhtiöiden kautta yhteydet vievät Venäjälle ja Ranskaan. Luxemburgin suurherttuakunnan virallisessa lehdessä, johon yritysten tulee ilmoittaa tietonsa, Gennadi Timtshenko mainitaan yritysten Carring Finance SA ja Maples SA omistajana ja johtajana. Yhtiöiden toinen johtaja on Timtshenkon vaimo Jelena. Virallisessa lehdessä kerrotaan ei ainoastaan yritystiedot, vaan myös osakkeenomistajien ja johtajien osoitteet. Gennadi ja Jelena Timtshenkon osoite on 10, Rampe de Cologny, CH-1223 Cologny. Virallisen lehden mukaan Timtshenko omistaa 0,1 % Carring Finance SA:n osakkeista ja 0,01 % Maples SA:n osakkeista. Yhtiöiden omistus vie Brittiläisille Neitsytsaarille, missä on rekisteröity usea Timtshenkon Gunvor-konserninkin yhtiöistä. Saarille rekisteröity Baker Group Services Limited omistaa 99,9 % Carring Finance SA:sta, mikä taas vuorostaan omistaa 99,99 % Maples SA:sta. Maples SA taasen omistaa 72,78 % pietarilaisesta öljy-yhtiöstä Transoil SNG, joka on vuorostaan Juri Kovaltshukin omistaman Rossija-pankin osakkeenomistaja 9,577 % osuudella. Rossija-pankkia pidetään Putinin ystävien linnakkeena. Jelena Timtshenko on Carring Financen ja Maplesin toinen johtaja. Siten voidaan olettaa, että Timtshenkon liiketoiminta on osaksi perheyritys, ja että hänen vaimollaan on yrityksessä merkittävä rooli. Jelena Timtshenko ja hänen miehensä omistavat kumpikin puolet luxemburgilaisesta yhtiöstä Sogeco Participation Sarl, joka on Sogeco Holding SA:n suurin omistaja. Sogeco Holding SA:ta johtavat Gennadi ja Jelena Timtshenko. Sogeco mainitaan myös Ranskan yritysrekisterissä. Sen mukaan Sogeco Holdingin edustaja Jelena Timtshenko on Ranskan Rivieralla sijaitsevan Hôtel Le Club de Cavalière & Spa -hotellin pääjohtaja. Entinen kalastajakylä Le Lavandou on nykyään kylpyläkaupunki hiekkarantoineen, josta on näkymä Îles d'Hyèren saarille. Le Lavandoussa kuoli ja haudattiin venäläinen runoilija Sasha Tshornyj (Aleksandr Glikberg). Nykyään paikkakunnalla ei ole lupa kuolla, koska hautapaikkoja ei ole enää missään. Tässä aurinkoisessa ja lämpimässä paikassa, noin puolen tunnin ajomatkan päässä itse Le Lavandoun keskustasta, sijaitsee neljän tähden rantahotelli Le Club de Cavalière. Hotellissa on uima-allas, eksoottinen puutarha ja yksityinen hiekkaranta. Puhelimeen vastaa miellyttävä nuori nainen, joka kertoo ystävällisesti, että rouva Timtshenko on ei ainoastaan hotellin pääjohtaja, vaan myös sen omistaja. Naapurimaassa Sveitsissä Jelena Timtshenko toimii Fondation Neva -nimisen säätiön puheenjohtajana. Sosiaali- ja kulttuuritoimintaa harjoittava säätiö sijaitsee talossa Gustave-Adorin rantakadulla. Viereisen puiston toisella puolella sijaitsee Timtshenkojen huvila. Transoil ja Surguteks Transoil SNG:llä, jonka omistaja on Gennadi ja Jelena Timtshenkon luxemburgilainen yhtiö Maples SA, on mielenkiintoinen yhteys Kirišin öljynjalostamon tuotteita markkinoivaan Surguteksiin. Öljynjalostamo on osa öljy-yhtiö Surgutneftegazin konsernia. Surguteksin omistajat ovat pietarilainen Pjotr Kolbin (49 %) ja kyproslainen Infotarget Consultants Limited (51 %). Kyproslaisen yhtiön omistuspohja ei ole tiedossa. Venäläisen talouslehden Vedomostin mukaan markkinoilla Surguteksia pidetään Gennadi Timtshenkoon yhteydessä olevana yhtiönä. Venäjän juridisten henkilöiden virallisen rekisterin (EGRUL) tietojen mukaan Surguteksin pääjohtaja Vladimir Isajev ja varapääjohtaja Andrei Spiridonov perustivat Transoil SNG:n yhdessä luxemburgilaisen Maples SA:n kanssa. Maples SA:n johtajat ovat Gennadi ja Jelena Timtshenko. Skrin-yritystietorekisterin mukaan Transoil SNG:n pääjohtaja Sergei Filippenkov on vuodesta 2001 lähtien toiminut Surguteksin pääjohtajan neuvonantajana. Filippenkov on myös moskovalaisen Tarteksin ja pietarilaisen Arkadan pääjohtaja. Yhtiöiden osakkeenomistaja on jo mainittu kyproslainen yhtiö Infotarget Consultants Ltd. Surguteksissa näitä yhteyksiä ei kommentoida, eikä yhtiöstä suostuta vastaamaan kysymykseen, käyttääkö Gennadi Timtshenko määräysvaltaa Surguteksissa ja Transoil SNG:ssä. Yritysyhteydet eivät rajoitu johtajiin ja perustajajäseniin. Vuonna 2006 Gazprombank myi Surguteksille moskovalaisen vakuutusyhtiö Regiongarantin. Yhtiön Luoteis-Venäjän edustajana toimii Pietarissa hyvin tunnettu vakuutusyhtiö Alma, josta 10,79 % omistaa pietarilainen yhtiö nimeltä Uspeh [suom. "Menestys"]. EGRULin tietojen mukaan Timtshenko on Uspehin perustajajäsen kun taas Transoil SNG:n pääjohtaja ja Surguteksin neuvonantaja Filippenkov on Uspehin johtaja. Alman pääjohtajan sihteeri Julia Surikova kertoi, että yhtiössä on meneillään rakenneuudistus. Hänen mukaansa Gennadi Timtshenko on yksi Alman osakkaista ja pysyy myös uuden yhdistetyn yhtiön osakkaana. Timtshenkon osakkuuden suuruutta ei kerrota. Regiongarantissa asiaa ei kommentoitu. Alman verkkosivustolla yhtiön asiakkaina mainitaan Surgutneftegaz, Surguteks, Gunvor International, lämmöneristeitä valmistava Penoplex (jonka yksi perustajajäsen on Timtshenko) ja International Petroleum Products (IPP). Vuodesta 1994 vuoteen 2001 Timtshenko toimi IPP:n Suomen ja Ruotsin toimintojen johtajana. Almalla on vielä yksi mielenkiintoinen asiakas: jalokivikauppaa harjoittava Juvelirnaja setj-585. Viimeksi mainitun yhtiön perusti Anton Petrov, Espanjassa pidätetyn veronkierrosta ja järjestäytyneen rikollisryhmän perustamisesta epäillyn Gennadi Petrovin poika. Transoil SNG:n pääjohtaja Filippenkov on lisäksi vakuutusyhtiö Regiongarantin hallituksen jäsen. Yhtiön hallituksessa istuvat myös Surguteksin edustajat. Surguteks omistaa 100 % Regiongarantin osakkeista. Yhtiön tilintarkastuskomissiossa istuu Transoil SNG:n varapääjohtaja. Vakuutusyhtiön strateginen kumppani ja yksi sen aiemmista osakkeenomistajista on Gazprombank. Yhtiön muut liikekumppanit ja asiakkaat ovat pääosin rakennusalan yhtiöitä. Vakuutusyhtiö Alman pääjohtaja Svetlana Janova on kaasuteollisuuden vakuutusyhtiön SOGAZin hallituksen puheenjohtajan Vadim Janovin vaimo. Vadim Janov oli Alman johtaja vuoteen 2006 saakka. SOGAZ on yksi Venäjän suurimmista vakuutusyhtiöistä; se kuului aiemmin Gazpromille, mutta vuosien 2004-2005 kuluessa yhtiö erkaantui valtio-omisteisesta Gazpromista ja siirtyi Vladimir Putinin ystävien hallitseman Rossija-bankin hallintaan. SOGAZin sukulaisuussuhteet säilyivät jatkossakin: vuonna 2008 SOGAZista omisti 12 % yhtiö nimeltä Accept, jonka omistaja on Putinin serkun poika Mihail Shelomov. Vuonna 2007 SOGAZin hallituksen varapuheenjohtajaksi nimettiin Putinin toisen serkun poika, Mihail Putin. SOGAZissa sukulaisuussuhteita ei kommentoida. Alma vakuuttaa, että suhteet eivät luo yhtiölle etulyöntiasemaa markkinoilla. Gennadi Timtshenkon määräysvallassa oleva rahasto Volga Resources osti hiljattain Ingosstrakhilta hallitsevan osuuden saksalaisesta vakuutusyhtiö SOVAGista. Putinin ystävästä on siis tulossa yhä suurempi vakuutuksenantaja. Espoon öljymiljardit IPP on öljykauppaa harjoittavien yritysten rypäs, jolla on pitkä historia. Suomen IPP (entinen Urals Finland) oli yhteisyrityksen nimeltä Urals tytäryhtiö. Urals myi Leningradin oblastissa sijaitsevan Kirishin öljynjalostamon tuotteita. (Vuodesta 1993 jalostamo on kuulunut Surgutneftegaz-konserniin.) Urals-konsernin yhtiöiden perustajajäseninä toimivat entiset tiedustelu-upseerit Andrei Pannikov ja Vjatsheslav Rovneiko, jotka olivat ensimmäisiä öljykauppiaita Venäjällä. Vuonna 1995 IPP:n Suomen yhtiö siirtyi öljy-yhtiö KiNExin (Kirishineftehimeksport) määräysvaltaan. KiNEx alkoi sen jälkeen myydä Kirishin öljynjalostamon tuotteita vientimarkkinoilla. KiNExissä määräysvaltaa käyttivät muiden muassa Andrei Katkov, Jevgeni Malov ja Gennadi Timtshenko. IPP:n yhtiörakenne muistuttaa kaukaisesti Gunvorin konsernirakennetta. Kyproslainen offshore-yhtiö IPP Oil Products on hollantilaisten International Petroleum Products (IPP) Holding ja International Petroleum Products (IPP) sataprosenttinen omistaja. Brittiläisille Neitsytsaarille rekisteröidyllä offshore-firmalla IPP-International Petroleum Products Ltd on taas edustusto Genevessä. IPP:llä ja Gunvorilla on jotain yhteistä. Gunvorin Hollannin tytäryhtiön Gunvor International BV:n toimitusjohtaja Dirk Jonker on samalla kahden Amsterdamissa rekisteröidyn yhtiön, International Petroleum Products (IPP) Holding ja International Petroleum Products (IPP), pääjohtaja. IPP:n Geneven edustuston johtaja on ruotsalainen asianajaja Sven Anders Olsson, joka on myös Gunvorin Geneven toimiston johtaja. Olsson on myös ruotsalaisen Meerwind AB:n johtaja. Meerwind AB on Gunvorin Moskovan edustuston perustaja. Luxemburgin yritysrekisterin tietojen mukaan Olsson nimitettiin joulukuussa 2007 Timtshenkon luxemburgilaisen rahaston Volga Resourcesin omaisuudenhoitajaksi Timtshenkon tilalle. IPP:n Geneven edustuston johtajan Harri Mikkolan mukaan IPP:n pääasiallinen liiketoiminta on Venäjän öljytuotteiden myynti. Kysymykseen Kolbinista ja Timtshenkosta Mikkola vastasi, ettei voi puhua yksittäisistä henkilöistä, ja neuvoi kääntymään "IPP:n johtajan" Sven Olssonin puoleen. Olsson kuitenkin kieltäytyi tiukasti kommentoimasta. Kun Novaja Gazeta otti ensi kertaa yhteyttä Olssoniin elokuussa 2009, hän myönsi olevansa yhteydessä Timtshenkoon. Se oli kuitenkin kaikki, mitä ruotsalaisesta asianajajasta sai irti. Suomen kaupparekisterin mukaan Sven Olsson on Espoossa sijaitsevan International Petroleum Products Oy:n hallituksen puheenjohtaja. IPP:n Suomen toimintojen johtaja vuosina 1994-2001 oli Gennadi Timtshenko. Suomessa rekisteröity yhtiö omisti 55 % venäläisestä yhtiöstä nimeltä Kirishiavtoservis, joka vuonna 2004 siirtyi Surgutneftegazin määräysvaltaan. Kirishiavtoservisillä on 57 huoltoasemaa Pietarissa ja Leningradin oblastissa. Sveitsin yritysrekisterin mukaan vuosina 2006-2008 IPP:n Geneven edustusto sijaitsi osoitteessa Quai Gustave-Ador, 50. Samassa osoitteessa pitää majaa Gennadi Timtshenkon vaimon Jelenan johtama säätiö Fondation Neva. Säätiöstä ei vastattu Novaja Gazetan kysymykseen, minkälaista toimintaa se harjoittaa ja mitä projekteja se aikoo toteuttaa. Gunvorin kolmas omistaja Surgutneftegazin välittäjäyhtiön Surguteksin osaomistajasta, pietarilaisesta liikemiehestä Pjotr Kolbinista, tiedetään vain vähän. Törmäsimme häneen tarkastellessamme tavalla tai toisella Gennadi Timtshenkon yhtiöiden kanssa yhteydessä olevia yrityksiä. Kolbinin määräysvallassa on myös kaksi moskovalaista yhtiötä, jotka ovat Gazpromin alihankkijoita. Yhtiöiden johtaja on Vladimirin vanhan tuttavan Viktor Hmarinin liikekumppani. Helmikuussa 2009 Pietarin Baltian ampujaseura järjesti pistooliammunnan kisat, joihin osallistui myös mies nimeltä Pjotr Kolbin. Hän oli kilpailija numero 73. Kisoihin osallistui monta harrastajaa, mutta Kolbinin nimen vieressä komeili sana "ammattilainen". Toukokuussa Kolbinista tuli Moskovan keskustassa osoitteessa Arbat, 18-1 sijaitsevan asuintalon hallituksen jäsen. Seitsenkerroksinen talo katsoo historiallisen Vanhan Arbatin suuntaan. Talossa on vain seitsemän asuntoa, joista suurimman pinta-ala on 308 neliötä. Kiinteistövälittäjien mukaan talon neliöhinta on noin 35 000 dollaria (23 600 euroa). Talossa on ympärivuorokautinen vartiointi. Novaja Gazeta yritti Surguteksin kautta saada yhteyttä Kolbiniin useaan otteeseen, mutta hän ei vaikuta järin innokkaalta kertomaan itsestään ja liiketoimistaan. Tapasimme kuitenkin hänen nimensä ei ainoastaan Venäjän vaan myös Sveitsin yritysrekisterissä. Kolbin oli IPP:n Geneven edustuston johtokunnan jäsen. Vuonna 2004 hän tuli yhtiön johtokuntaan Andrei Katkovin, Jevgeni Malovin ja Gennadi Timtshenkon tilalle. IPP:n Sveitsin edustustosta kerrottiin, että Kolbin ei toimistossa käy. Gunvorin edustajat eivät vastanneet kysymykseen, onko Pjotr Kolbin konsernin osaomistaja. Myös Kolbin itse vaikenee. Kun Novaja Gazeta pyysi toistamiseen Gennadi Timtshenkolta kommenttia asiaan ja kysyi muun muassa, onko Pjotr Kolbin hänen liikekumppaninsa, lehti sai vastauksen Gunvorin, Timtshenkon ja Törnqvistin asianajajilta. Kävi ilmi, että Putinin ystävät eivät pidä siitä, että heidän liiketoimiaan tutkitaan. Lakimiesten mukaan Novaja Gazeta oli loukannut heidän päämiehiensä oikeuksia. Kirjeessä väitettiin muun muassa, että Novaja Gazetan tiedot joko eivät pitäneet paikkansa tai ne oli saatu laittomin keinoin. Lehti oli muka julkaissut tietoa, joka sisälsi liike- tai muita lain suojaamia salaisuuksia sekä tietoja päämiesten yksityiselämästä. Asianajajat ilmoittivat, että he saattavat kääntyä oikeusistuimen ja viranomaisten puoleen. Kirjeen allekirjoittaja oli Khristofor Ivanyan, Putinin vanhan tuttavan Nikolai Jegorovin asianajotoimiston entinen osakas. Kun Novaja Gazeta esitti kysymyksensä Gunvorille, yhtiö pyysi lisää aikaa, mutta ei lopulta kuitenkaan vastannut kysymyksiin. Gennadi Timtshenkon vaimo Jelena ei myöskään vastannut lehden kysymyksiin. Novaja Gazeta ei ole rikkonut liikesalaisuuksia, koska lehden tiedot ovat kaikki peräisin julkisista lähteistä. Ottaen huomioon, että Timtshenko on Putinin vanha tuttava ja hänen yhtiönsä vie noin kolmanneksen Venäjän öljystä, Timtshenkoa voi hyvällä syyllä pitää julkisuuden henkilönä. Novaja Gazeta katsoo siksi, että sillä on täysi oikeus kertoa Timtshenkon omista ja hänen perheenjäsentensä liiketoimista. Gazpromin ystävät Surguteksin osaomistajan Pjotr Kolbinin yhtiöt ovat hyvin lähellä Gazpromia, jolle ne toimittavat kalustoa. EGRULin tietojen mukaan Kolbin on pietarilaisen yhtiön nimeltä Raznoeksport ainoa perustajajäsen. Yhtiö omistaa 25 % moskovalaisesta yhtiöstä JamalInvest, josta Gazpromin tytäryhtiö Gazkomplektimpeks omistaa loput 75 %. Raznoeksport on voittanut useita tarjouskilpailuja kaluston toimittamiseksi Gazpromille. Gazpromin tytäryhtiö Tsentrenergogaz mainitsi vuoden 2008 ensimmäisen kvartaalin tuloskertomuksessaan Raznoeksportin olevan eräs yhtiön pääasiallisista tavarantoimittajista. Raznoeksport on toimittanut kalustoa myös Gazkomplektimpeksille, Severgazpromille ja Surgutgazpromille. Kysymykseen, miksi kaasujätti tarvitsee sellaisia yhtiöitä kuin Raznoeksport ja JamalInvest, Gazpromin lehdistöosastosta vastattiin, että Gazprom Komplektatsija (entinen Gazkomplektimpeks) ei ole enää JamalInvestin osakkeenomistaja, sillä se myi osakkeensa yhtiössä itse JamalInvestille. Lehdistöosastosta kerrottiin myös, että Raznoeksport ei vuodesta 2008 lähtien ole osallistunut Gazprom komplektatsijan tarjouskilpailuihin. Vuosina 2006-2007 Raznoeksport osallistui tarjouskilpailuihin "samalta viivalta kuin muutkin tavarantoimittajat", Gazpromista kerrottiin. Novaja Gazetan ei onnistunut saada yhteyttä Raznoeksportiin ja JamalInvestiin. Yhtiöiden yritysrekisteriin ilmoittamista puhelinnumeroista ei vastata. Yhtiöiden lähempi tutkiminen johti kuitenkin jälleen Vladimir Putinin erään ystävän luo, joka osoittautui harvinaisen avomieliseksi. Tehdas Neva-joella Skrin-yritystietorekisterin mukaan JamalInvestin pääjohtaja on pietarilainen Vjatsheslav Kuprijanov. Vuosina 2001-2003 hän johti Raznoeksportia. Kuprijanov oli yksi moskovalaisen lakiasiaintoimiston Khmarin & Partners perustajajäsen yhdessä pietarilaisen asianajajan, Putinin vanhan ystävän, Viktor Hmarinin kanssa. Kesäkuusta 2006 — tai ainakin vuoden 2007 ensimmäisessä kvartaalissa — Kuprijanov oli Nevsky Zavodin hallituksen puheenjohtaja. (Viktor Hmarinin poika oli tuolloin tehtaan hallituksen jäsen.) Tehdas valmistaa turbiineja, ja sen asiakkaina ovat Gazprom, Severstal, Nornickel, Sibur ja useita ulkomaisia yrityksiä kaikkiaan 12 maasta. Vuonna 2007 Nevsky Zavod siirtyi Roselektropromholding (REP Holding) -konsernin omistukseen. Ennen kuin Nevsky Zavod herätti Putinin ystävien mielenkiinnon, tehdas kuului muun muassa Savo Kujundzicin määräysvallassa oleville yhtiöille. Kujundzic oli Gazpromin suosiossa sen entisen pääjohtajan Rem Vjahirevin kaudella. Vuonna 2006 tehtaan pääjohtaja, REP Holdingin hallituksen puheenjohtaja Gennadi Lokotkov, kertoi Delovoi Peterburg -lehdessä, että Nevsky Zavodin hallitseva osuus kuuluu Gazpromia lähellä oleville yhtiöille, mukaan lukien JamalInvestille. Vielä hiljattain REP Holding -konsernin, johon kuuluu useita energiateollisuuden koneenrakentamiseen erikoistunutta yhtiötä, omistivat pietarilaiset yhtiöt nimeltä Dax (49 %) ja Vekbi (18 %) sekä muutama yksityishenkilö, joiden joukossa oli myös konsernin hallituksen puheenjohtaja Lokotkov. Vekbin omistivat kaksi Brittiläisille Neitsytsaarille rekisteröityä yhtiötä. Daxin perustaja oli Igor Dorohin ja pääjohtaja Aleksandr Romantshuk, joka astui yhtiön johtoon vuonna 2005. Vuosina 2000-2004 Romantshuk toimi Pietarin ja Leningradin oblastin tieturvallisuushallinnon ylitarkastajana. Romantshuk on Nevsky Zavodin hallituksen jäsen. Kuka on offshore-yhtiöiden takana, ei ole tiedossa. Viktor Hmarin ja hänen poikansa eivät kommentoineet asiaa. REP Holdingista ei vastattu kysymykseen, onko Hmarinilla tai Kolbinin määräysvallassa olevilla yhtiöillä yhteys konserniin. Gazpromia lähellä oleva lähde kertoo, että määräysvalta Nevsky Zavodissa vaihtui joskus vuoden 2007 tienoilla, eikä tehtaalla ole mitään tekemistä JamalInvestin tai Hmarinin kanssa. (Nevsky Zavodin entinen hallituksen jäsen sanoo myös, että tehtaalla ei ole yhteyttä JamalInvestiin.) Lähteen mukaan Hmarin yritettiin etäännyttää Putinista, ja nyt tehdasta hallitsevat Venäjän huumeidenvastaisen viraston johtajaa, entistä Venäjän turvallisuuspalvelun FSB:n varajohtajaa ja entistä presidentin hallinnon varajohtajaa, Viktor Ivanovia, lähellä olevat tahot. Nevsky Zavod nautti kovasti valtaapitävien ja Gazpromin huomiosta. Vuonna 2007 tehdas sai Pietarin kaupungin budjetista 3,5 miljardia ruplaa (nykykurssin mukaan n. 82 miljoonaa euroa) uuden teknologian kehittämiseksi. Vuonna 2008 Gazpromin tytäryhtiö Gazkomplektimpeks nimesi Nevsky Zavodin ja Siemensin yhteisyrityksen, Baltiiskie turbosistemy (Baltic Turbo Systems), voittajaksi tarjouskilpailussa kaasupumppausagregaattorien toimittamiseksi Nord Stream -kaasuputkea varten. Sopimuksen arvo oli noin 100 miljoonaa euroa. Hmarin ja kumppanit Vuonna 2007 Nevsky Zavodin hallitus hyväksyi kaupan, jossa yhtiö osti tehtaan osaomistajalta Daxilta 30 % moskovalaisesta Unitech-yhtiöstä hintaan 2,35 miljoona ruplaa. Unitechin toimisto Moskovassa sijaitsi samassa osoitteessa kuin lakiasiaintoimisto Khmarin & Partners, jonka perustivat pietarilaiset Viktor Hmarin, Vjatsheslav Kuprijanov ja kolme moskovalaista henkilöä. Viktor Hmarin ja REP Holdingin edustajat eivät selittäneet kaupan merkistystä. Viktor Hmarin tuntee ei ainoastaan Putinin, vaan myös muita pääministerin vanhoja ystäviä. Hmarin oli mukana perustamassa yhdistystä nimeltä Venäjän kunniakonsulien liiga yhdessä Rossija-pankin suurimman omistajan Juri Kovaltshukin ja Ozeron huvilaosuuskunnan yhden perustajan (Putinin ohella) Sergei Fursenkon kanssa. Yhdistyksen perustajina oli usea vaikutusvaltainen yritysjohtaja, kuten esimerkiksi Baltika-panimon entinen pääjohtaja ja nykyinen valtioyhtiö Olympstroyn hallituksen puheenjohtaja Taimuraz Bollojev. Juri Kovaltshukin poika Boris toimi liigan toimitusjohtajana. Gazpromin kalustotoimitusten ohella Pjotr Kolbinin Raznoeksport-yhtiöllä oli myös omistuksia kulttuurin alalla. Yhtiö omisti 10 % pietarilaisesta Pietarin valtiollisen konservatorion tuotantoyhtiöstä. Skrinin mukaan keskusta johtaa Alvina Netshajeva, joka vuosina 2002-2003 toimi konservatorion rehtorin tuotantoneuvonantajana. Vuosina 2002-2004 rehtorina toimi Sergei Roldugin, joka on yksi Vladimir Putinin läheisimmistä ystävistä. Raznoeksport omistaa lisäksi 90 % lentoyhtiö Gazaviasta, joka vuorostaan on krasnojarskilaisen lentolippuja myyvän yhtiön KrasCAVSin ainoa osakkeenomistaja. Pääoman alkuperäinen kasautuminen On vaikea saada vastausta kysymykseen, miksi Venäjän suurimmat, mukaan lukien valtio-omisteiset, öljy-yhtiöt myyvät merkittävän määrän tuotannostaan nimenomaan Gennadi Timtshenkon määräysvallassa oleville yhtiöille. Tavanomainen vastaus on, että hän tarjoaa parhaat ehdot. Piste. "Haastoin Rosneftin, Surgutneftegazin ja Gazpromneftin oikeuteen, koska ne eivät toimittaneet yksityiskohtaisia tietoja kaupoistaan Gunvorin kanssa," kertoo Gazpromin, Rosneftin ja Surgutneftegazin vähemmistöosakas Aleksei Navalnyj. "Oikeusprosessit Venäjällä olen jo hävinnyt," hän sanoo. Navalnyjn mielestä pelkkä maininta Gunvorista on jo itsessään riittävä selitys liikemiehille ja viranomaisille, eikä ylhäältä tulevia käskyjä siksi enää tarvita. Pohtiessaan Venäjän pääministerin ystävien vaikutusvaltaa liike-elämässä -- mainitsematta Gennadi Timtshenkoa tai ketään muutakaan nimeltä -- Moskovan kauppakorkeakoulun (HSE) tieteellinen johtaja Jevgeni Jasin toteaa, että jokainen johtaja muodostaa oman tiiminsä. Venäjällä ei ilmeisesti ole eroa valtion virkamiehistä ja yksityisyrittäjistä koostuvien joukkueiden välillä; kaikki he ovat mukana maata hallitsevan ryhmittymän liiketoimissa. "Ei ole epäilystäkään siitä, että Vladimir Putin auttaa ystäviään; se on osa hänen politiikkaansa, hänen johtamistapaansa. Hän on hyvin uskollinen omalle joukkueelleen," Jasin toteaa. "Tukeutuminen ainoastaan ystäviin ja sukulaisiin on luonnollinen ilmiö pääoman alkuperäisen kasautumisen aikana", sanoo Transparency Internationalin Venäjän johtaja Jelena Panfilova. "Muissa maissa sama ilmiö oli havaittavissa sata vuotta sitten, eikä Venäjän kehityksessä siten ole mitään uutta." Panfilovan mukaan henkilökohtaisten yhteyksien käyttäminen hyväksi on tällaiselle aikakaudelle tyypillistä, mutta kauan sama tilanne ei voi jatkua. * Kirjoitus perustuu Novaja Gazetan tutkivan journalismin osaston toimittajan Roman Shleinovin juttuihin, jotka ilmestyivät 24.08.2009, 25.09.2009 ja 12.10.2009. Aineiston keräämistä tuettiin Tanskan tutkivan journalismin yhdistyksen FUJ:n Scoop-hankkeesta. Käännös: Kerkko Paananen.