#kehitys

7.11.2019

Suomen parasta digisuunnittelua ja markkinointia

Grand One – kilpailussa palkitaan vuosittain suomalaisen digisuunnittelun ja markkinoinnin parhaimmistoa (https://www.grandone.fi). Kilpailu on jaettu 19 eri kategoriaan;

1.    Vuoden Instagram

2.    Paras verkkopalvelu

3.    Paras verkkokauppa

4.    Paras mobiilipalvelu

5.    Innovatiivisin digitaalinen palvelu

6.    Paras datan käyttö

7.    Paras design

8.    Paras toteutus

9.    Paras palvelumuotoilu

10.  Paras UX-design

11.  Paras uuden teknologian käyttö

12.  Paras somekampanja

13.  Paras somepresenssi

14.  Paras digitaalinen sisältömarkkinointi

15.  Paras verkkokampanja

16.  Paras verkkomainos

17.  Paras digitaalinen ulkomainos

18.  Paras integroitu kampanja

19.  Tuloksellinen kampanja

Syy, miksi halusin luetella jokaisen kategorian, on se, että etenkin (digi)markkinoinnin ammattilaisena laittaisin tämän listauksen ehdottomasti muistiin. Pääset seuraamaan alan huippuja, mutta myös onnistuneita toteutuksia, joita voit benchmarkata omaan työhösi!

Pohjola Sairaala - sovellus

Nyt itse asiaan. Esittelen postauksessa tarkemmin kohtaa 4. Paras mobiilipalvelu ja valitsin sieltä yhden suosikkini; Pohjola – sairaala sovelluksen. Olen markkinointipäättäjä, joka työskentelee yksityisellä terveyspalvelualalla, joten luonnollisesti olen kiinnostunut uusista digitaalisista ratkaisuista ja innovaatioista, joita alalle kehitetään. Jotkut toimijat ovat toteuttaneet digitaalisuutta ennakkoluulottomasti ja rohkeasti ja Pohjola Sairaala lukeutuu näihin toimijoihin.

Pohjola Sairaala – sovellus oli ehdolla seuraavissa kategorioissa; Paras mobiilipalvelu, Paras UX-design, Paras palvelumuotoilu ja innovatiivisin digitaalinen palvelu ja sen suunnittelusta ja tuotannosta on vastannut OP Ryhmä. Pohjola Sairaalalla on käytössä Terveysmestari – palvelu, jonka kautta asiakkaat ovat voineet soittaa hoitoonsa liittyvissä kysymyksissä 2018 keväästä alkaen ja loppuvuodesta se laajeni mobiilisovellukseen.

Terveysmestari - palvelun jatkokehitystä

Työn esittelyssä kerrotaan, että projektin tavoitteena on ollut madaltaa kynnystä Terveysmestari – palvelun käyttämiseksi ja jatkokehittää sitä. Sovellus toi mahdolliseksi luottamukselliset chat – keskustelut terveysmestareiden kanssa, etälääkäripalvelut ja terveystietojen keskittämisen yhteen helposti löydettävään paikkaan. Asiakkaita voi usein askarruttaa hyvinkin tavalliset kysymykset, kuten ”Menenkö lääkäriin turhaan?” tai ”Voinko käyttää erikoislääkäripalveluita vakuutukseni piikkiin?”. On todella matalan kynnyksen palvelua, että asiakas voi saada helposti ja nopeasti vastauksen ja näin palvelut tulevat lähelle asiakasta arjen keskellä.

Pohjola Sairaala kertoo esittelyssä, että asiakkaat ihastuivat sovellukseen ja heti ensimmäisenä kuukautena lanseerauksen jälkeen 30 % terveysmestarikontakteista tehtiin sovelluksen kautta. Tämä on suhteellisen hyvä luku etenkin, kun vertaa siihen, että mitään ennakkomarkkinointia ei tehty.

Terveyspalvelut mobiiliin

Terveyspalveluiden mobilisoituessa kovaa vauhtia, on erittäin tärkeää, että asiakkaille tarjotaan palveluita heidän ehdoillaan. Kun pankkiasiat, ravintolavaraukset ja vaatteiden tilaaminen hoidetaan jo sujuvasti mobiililla, miksi terveyspalveluiden hoitaminen olisi yhtään eri asia? 

Asiakkaat haluavat palveluiden käytöstä sujuvaa ja pääsyn esimerkiksi omiin terveystietoihin, kun heille itselleen sopii, vuorokauden ajasta riippumatta. 

Verkkopalvelut ja sosiaalinen media ovat tarjonneet meille sisältöä jo niin pitkään, ettemme osaa kuvitella millaista aika ja arki olisi ilman niitä. Kehitys on kuitenkin aina lähtenyt nollasta ja lukemattomien yritysten ja erehdysten kautta olemme päässeet tähän pisteeseen, jossa lähes jokainen yritys on ottanut liiketoimintaansa mukaan digitalisuuden.

Risto Pennasen kirjoittama artikkeli ”Lehdestä Mediaksi” käsittelee sähköisen median ensimmäisiä askeleita uutistoiminnassa. 1980-luvulla toimittajat käyttivät tietokoneita lähinnä kirjoituskoneiden korvikkeina, eikä niitä käytetty tiedon hankinnassa. Tietotekniikka kuitenkin tehosti sisäistä kommunikaatiota, sillä toimittajan oli mahdollista tallentaa tekstinsä yhteiseen lokeroon, josta esimies pystyi kommentoimaan ja editoimaan sitä. Työ oli tuohon aikaan kiireettömämpää ja tiedonhaku hitaampaa, sillä taustoja selvitettiin lähinnä paperileikkeistä kootusta arkistosta nykypäivän Googlen sijasta.

Yksi ensimmäisistä puhtaasti verkossa luettavaksi lehdeksi tarkoitettu lehti saapui Suomeen Norjasta 2000-luvun alussa. Digi.fi, joka jälkeenpäin muutti nimensä Digitodayksi. Se uutisoi finanssimaailmasta sekä media-alan ilmiöistä ja tapahtumista. Tuulta purjeisiin se ei kuitenkaan ottanut, vaan vetäytyi Suomen markkinoilta muutaman vuoden kuluessa. Innostus uusmediaan oli laskussa ja oltiin sitä mieltä, ettei internetistä tullutkaan siinä mielessä mediaan kuin odotettiin.

Digitaalisen toiminnan kehittäminen ei kuitenkaan loppunut siihen. Pennasen haastattelema Markku Hurmerinta jaottelee verkkopalveluiden kehittymisen kolmeen vaiheeseen. Ensimmäiseksi paperilehti siirrettiin verkkoon melkein sellaisinaan, toisessa vaiheessa alettiin hyödyntää verkon ominaispiirteitä ja kolmannessa sisältö on luotu juuri verkkoa varten, jonka seurauksena se on noussut paperilehden rinnalle tai jopa ohi. Tällä hetkellä kehitys on ollut jo pitkään kolmannessa vaiheessa, mutta uskon että kehityksellä ei ole rajoja ja tulevaisuus näyttää mihin digitaaliset alustat voivat vielä kehittyä.

Sosiaalisen median rooli

Toisessa artikkelissa Noora Pinjamaa kertoo kuinka yritykset ovat alkaneet panostaa sosiaalisen median haltuun ottoon liiketoiminnassaan. Hänen mukaansa yritysten kannalta on ollut haastavaa sopeutua ympäristöön, jossa kuluttajilla on mahdollisuus julkisesti ottaa kantaa heidän viestintäänsä. Mediatalo Aller Median omistama Suomi24 on esimerkkinä suositusta keskustelufoorumista. Verkkofoorumin kaltaista palvelua hyödynnetään niin kaupallisiin kuin tieteellisiin tarkoituksiin, sen data on annettu Helsingin yliopiston käyttöön, jonka avulla on selvitetty asioita suomalaista some-käyttäjistä ja heidän mieltymyksistään.

Pinjamaa kertoo, että vaikka suomalaiset yritykset eivät ole pystyneet kilpailemaan suurien vaikuttajien kuten Facebookin tai twitterin kanssa, on liiketoimintaa luotu somen ympärille ja sen varaan. Vuonna 2011 perustettu suomalainen yritys Smarp on alkanut rakentamaan liiketoimintaa olemassa olevan teknologian päälle. Yrityksen ideana on tuoda esiin yrityksen omat työntekijät yrityksen edustajina ja asiantuntijoina, joka helpottaa tiedon jakamista. Smarp on lanseerannut mm. työntekijälähettilyys-konseptin ja noussut sittemmin alan johtavaksi palveluntarjoajaksi.

Sosiaalisen median toiminta on jatkuvasti muuttuvaa ja läpinäkyvämpää. Se on osa lähes jokaisen arkipäivää ja vaatii yritykseltä kykyä omaksua uusia toimintatapoja, reagoida kuluttajien tarpeisiin sekä nopeisiin muutoksiin nyt ja tulevaisuudessa.

https://suomidigi.fi/wp-content/themes/suomidigi/assets/attachments/digitaalinen-suomi-1995-2015/osa1/20%20Lehdesta%20mediaksi%20.pdf

Historia

Suomen menneisyys sosiaalisen median historiassa on tapahtumarikas, jossa on nähty menestystä sekä huonoja vaiheita sen kehityksessä. Tunnetuimpia olivat Habbo Hotel ja IRC-Galleria, jotka myöhemmin hiipuivat. Muistan itse vielä, kuinka paljon nämä kyseiset some alustat vaikuttivat Suomen nuorten yhteisöön ja käyttäytymiseen. Pääsääntöisesti tästä alkoi Suomen nuorten siirtyminen kohti sosiaalisen median maailmaa.

Artikkelissa tuotiin esille hieman erilaisia näkökulmia Suomen sosiaalisen median historiasta ja sen kehityksestä tähän päivään asti. Kehitys on ollut alusta asti ylöspäin, mutta silti muut maat ovat olleet hieman edellä sen käytöstä ja muutamia vastoinkäymisiä on koettu. Historian kulku on kerrottu selkeästi, mutta jätetään se hieman sivuun ja perehdytään hieman sen vaikutuksiin esim. yrityksissä.

Suomessa laitettiin rahaa paljon erilaisiin yritysfoorumeihin ja portaaleihin, jotka eivät olleet hirveän tuloksellisia. Jälkikäteen huomattiin mm.Facebookin tarjoavan sitä huomattavasti helpommin, vaikka sen käyttöä ja hallintaa ei osattu vielä hyödyntää kattavasti.

Yrityksen näkökulmasta sosiaalisen median käytössä oli suuria eroja mm. Suomen ja Usa:n välillä. Suomessa totuttiin ns. ”olla” Facebookissa käyttäen vaan tavanomaisissa markkinoinneissa. Yritykset Usa:ssa hyödynsivät sosiaalista mediaa myös yrityksen sisäisenä työkaluna.

Pohtien tätä historian kulkua tähän päivään asti sosiaalisen median merkitys on kasvanut edelleen. Nykypäivänä mm. Whatsapp sovellusta pidetään erittäin tehokkaana viestin/tiedon välittäjänä yrityksen sisällä. Uskon, että monen vuoden jälkeen olemme päässeet siitä ”nuorten chat” asenteesta pois sosiaalista mediaa kohtaan Suomessa, ja opittu hyödyntämään sitä tärkeänä työkaluna erilaisissa liiketoiminnoissa.

Tulevaisuus

Suomen tulevaisuus sosiaalisessa mediassa näyttää varsin hyvältä, kun otetaan huomioon sen mahdollisuudet. Käyttö on kasvanut hurjasti, jos verrataan monen vuoden takaa. Yrityksissä asennoidutaan entistä vakavammin sosiaalista mediaa kohtaan varsinkin nykypäivänä. Somen kautta välitetään dataa paljon esim. artikkelin mainitsema Suomi 24 foorumi, joista saadaan tietoa ihmisten arkisista asioista tieteellisiin kysymyksiin asti. Yritykset pystyvät entistä enemmän löytämään erilaisia kohderyhmiä somen kautta, jonka kautta tehostaa mm. mainontaa. Uskon, että monissa yrityksissä etenkin Suomessa halutaan jatkuvasti oppia somen tarjoamaa datan käyttöä ja sen hyödyntämistä liiketoiminnassa

Yhteenvetona näinkin laajassa teemassa kuten sosiaalinen media Suomessa ja sen kehityksestä, voimme todeta, että sen käytön ja hyödyn merkitys tulee kasvamaan, kun digitalisaation vallankumous etenee vahvasti eteenpäin. Some, joka on osa digitalisaatiota kävelevät käsi kädessä kohti suurta kehityspolkua meidän yheteiskunnassamme.

Lähteet:

Monet vierastavat helposti uusia asioita. Yritysmaailmassa on kuitenkin tärkeää uskaltaa kokeilla uutta ja heittäytyä. Aina riskin ottaminen ei tietenkään ole kannattavaa, mutta virheistä oppii. On kuitenkin yksi jo kaikille tuttu asia, joka edelleen on todella tärkeä työkalu yrityksille, ja se on Facebook. Siihen kannattaa edelleen panostaa osana markkinointia. Nettietiketti ja korkea moraali ovat asioita, mitä etenkin rehelliset Suomen kansalaiset arvostavat. On syytä pitää huolta mainosten rehellisyydestä ja oman brändin ja yrityksen läpinäkyvyydestä. Näistä aiheista luet seuraavaksi lisää.

 Facebook dominoi koko kenttää

 Nykypäivänä yrityksille on ehdottoman tärkeää olla ajan tasalla digitaalisessa kehityksessään, sekä sosiaalisen median käytössä menestyäkseen ja kehittyäkseen. Markkinoinnin kannalta sosiaalinen media on yksi tärkeimmistä kanavista, sillä siellä asiakkaat ovat ja sen kautta heidät myös helpoiten tavoittaa. Sosiaalisen median foorumeita on useita, mutta yksi nousee ylitse muiden ja se on Facebook. Vaikka nykyään etenkin nuorten suosiossa ovat monet muutkin sosiaalisen median sovellukset, kuten esimerkiksi Instagram ja Snapchat. Näistä huolimatta Facebookissa on kaikkein helpointa mainostaa ja tavoittaa valtava yleisö. Vaikka Facebook tuntuu jo jokseenkin vanhalta, se on äärettömän tehokas keino tavoittaa asiakkaita. Facebook mainostaa ihmisille sellaisia asioita, mistä sen käyttäjä on kiinnostunut esimerkiksi henkilön klikkausten perusteella.

 Valheen ja vihan vaikutukset

 Sosiaalisen median käytön laajeneminen, valtava internetin käyttö ja uusien sovellusten lisääntyminen lisää myös hyötyjensä lisäksi riskejä. Valeuutisia levitellään, vihapuheita lietsotaan sekä yksittäisiä ihmisiä kiusataan. Näiden vahtiminen ja estäminen ei ole helppoa, kun miettii kuinka valtava määrä ihmisiä sekä yrityksiä käyttää sosiaalista mediaa. Yrityksellä on vastuu siitä, miten se mainostaa ja luo julkisuuttaan. On tärkeää luoda positiivinen, läpinäkyvä ja rehellinen kuva yrityksestä ja sen toiminnasta.

 Rohkeutta tekemiseen

Vuodesta 2014 on on julkaistu digibarometri, joka vertailee maiden digitaalisuutta. Nyt Suomi on kivunnut ykköseksi tässä vuosittain tehtävässä selvityksessä, siitä, miten suomi sijouttuu digitaalisuudessa kilpailijamaihin verrattuna! Mahtavaa. Se tarkoittaa, että suomi on päihittänyt myös Ruotsin. Hienoa, että edes tässä, jos ei jääkiekossa onnistuta. Vertailussa on mukana 22 maata. Kaikki pohjoismaat; Suomi, Ruotsi, Norja ja Tanska ovat kaikki kärki kastissa. Mistähän johtuu, että juuri pohjoismaalaiset yltävät jokaisessa kategoriassa kärki porukkaan?

Tässä mittauksessa on huikea määrä muuttujia, yhteensä 36, mitkä määrittävät maiden sijoutukset digibarometissä. Sijoittuminen ei ole siis helppoa. Täytyy olla laajalti hyvä sijoittuakseen tässä barometrissä. Mittaus toteutetaan kolmessa sektorissa; yritykset, kansalaiset ja julkinen. Suomen erinomaisuus näkyy parhaiten yritys sektorissa. Siinä me loistamme. Suomi on selkeä ykkönen. Vaikka suomi saa kokonaisvertailussa kultaa, silti löytyy paljon osia, joissa on digitalisuutta voitaisiin ja pitää parantaa huomattavasti, jotta pääsisimme niissäkin ykköspaikalle. Julkisen sektorin vertailussa taas Viro on paras. Siellä valtio tehokäyttää modernia tietotekniikkaa. Selkeästi me tällä pohjoisessa siis osaamme. Vertailussa huomataan, että esimerkiksi terveydenhuollossa ja muissa julkisissa palveluissa suomella olisi paljon parannettavaa. Varsinkin kansalaisten sähköisten palveluiden käytössä olemme tippuneet alas. Eivätkö suomalaiskansalaiset osaa käyttää sähköisiäpalveluita? Suomi jää myös nettikaupan käynnissä ja sosiaalisen median käytössä keskitasolle, sijalle seitsemän. Miksihän suomi ei ole paneutunut tähän sommettamiseen ja nettikauppaan, niinkuin Britit, jotka ovat todella innokkaita niissä molemmissa? Suomalaiset kaupan alan yritykset ovat varovaisia kansainvälisillä markkinoilla. Muut pohjoismaat ovat tässä selkeästi suomea rohkeampia. Esimerkiksi suomalaiset yritykset himmaavat verkkomainonnassa. He tavoittelevat kansainvälisillä markkinoilla keskimäärin vain noin kuutta maata, kun taas meidän lähi naapurit Tanska ja Ruotsi tavoittelevat tuplasti meitä enemmän. He ovat selkeästi kansainvälisempiä tässä, kuin me suomalaiset. No Suomi on kuitenkin jokaisessa kolmessa sektorissa sijoituksilla 1-4, eli jokaisella sektorilla olemme kuitenkin kärkipäässä. Kärki taistelua käyvät tasaisesti pohjoismaat jokaisella sektorilla. Vaikka olemme jääneet joissain osissa esim.Ruotsia, Viroa ja Tanskaa alemmaksi, on se neljäskin sija hyvä saavutus ja onpahan meilläkin 2016 vuoden kultamitalistina vielä joitain tavoitteita seuraavalle vuodelle. Huonoiten sijoittujia ovat Italia, Brasilia ja Venäjä. Italia on selkeästi huonoin kokonaisuudessaan. Se on jäänyt barometrin hännille jokaisessa sektorissa. Mistähän tämä johtuu? Yllätyksenä tuli barometrissa se, että Sveitsi on jäänyt hännille edellytyksissä digitaalisuuden hyödyntämisessä. Sveitsiläisillä on ollut vaikeuksia mm. rekrytoida osaavaa ICT-henkiöstöä, eikä pilvipalveluistakaan osata hyödyntää siinä määrin, kuin muut paremmin pärjäävät valtiot. Pohjoismaissa tämäkin on siis kärki luokkaa.

Mistä johtuu, että mailla on näin isoja eroja digitalisuuden hyödynnässä? Luulisi, että maat voisivat ottaa mallia toinen toiseltaan ja yhdessä kaikki taistelisivat tiukasti kärkipaikasta, eikä tälläisiä harppauksia digibarometrin tuloksissa tulisi? MIkä on syy, että esim. Italia on laajasti heikko digitaalisuudessa, kun taas Suomi niin menestyksekäs. Ehkä Italia, Sveitsi ja muut ainakin jollakin sektorilla hännillä olijat kehittyvät ensi vuoteen, ja saavat kivuttua ylöspäin sijoituksissa, niinkuin suomikin kipusi vuosi vuodelta yhden paikan ylöspäin. Maalissa työ palkitaan.

Lähteet:

Minä olen varmaan yksi niistä, joilla matkapuhelin on lähes tulkoon kokoajan kädessä. Kyseessä on ennemminkin tapa, kuin pakkomielle roikkua koko ajan sosiaalisessa mediassa ja kytätä toisten ihmisten elämää. Tietyissä tilanteissa se on erittäin ajattelematonta, ja ehkä jopa törkeää. Treffit ystävän kanssa... Onko tarkoitus olla nenä kiinni älypuhelimessa vai nauttia ystävän seurasta?

Älypuhelimet ovat kuitenkin nykyaikaa. Suurin osa väestöstä omistaa nykyään älypuhelimet. Kauppalehden artikkelissa mainitaankin, että esim. Yhdysvalloissa 77% aikuisista omistaa älypuhelimet. Lähes tulkoon puolet heistä myös myöntävät, että he eivät voi elää ilman älypuhelinta. Pitääkö tämä oikeasti paikkaansa? Eikö ilman älypuhelinta pystyisi muka elämään? Ehkä asia on hieman liioiteltu, mutta ymmärrän pointin. Olisihan se varmasti shokki älypuhelin addiktille ja vieroitusoireet olisivat suuret. Mutta oikeasti? Forbesin mukaan riippuvainen katsoo puhelinta noin kerran kymmenessä minuutissa. Tällöin katsotaan olevan jo paha riippuvuus puhelimen käytössä. Mitä riippuvainen sitten tekisi kymmenen minuutin välein puhelimen katsomisen sijaan, jos puhelinta ei olisi?

On väitetty, että kun puhelin riippuvaisilta otetaan puhelimet pois, syntyy siitä heille vieroitusoireita. Kauppalehden artikkelissa mainitaankin, että nyt se väite saa tukea, kun Yhdysvalloissa on tehty pieni tutkimus asiasta. Sen mukaan vieroitusoireita todella syntyy riippuvaisille; verenpaine nousee ja suorituskyky romahtaa. Jos kauppalehden artikkeliin on uskomista, niin minulla on varmasti paha riippuvuus ja vieroitusoireiden pitäisi minullekin tulla. En itse kuitenkaan koe sitä hirveen pahaksi ongelmaksi, jos esimerkiksi unohdan puhelimeni kotiin. Kuitenkin lukiessani näitä artikkeleita, pystyin samaistumaan moneen kohtaan, ja ehkä minun olisi aika ottaa näistä artikkelin neuvoista kiinni, ja alkaa vieroittautua puhelimestani.

Minulla, ja varmaan suurella osalla muistakin ihmisistä, herätyskello on tosiaan puhelimen kautta, eikä perinteistä herätyskelloa ole löytynytkään 15 vuoteen. Joka aamu, kun herätyskello soi, sammutan sen ja avaan Facebookin. Täytyyhän ihmisten yöllä olla päivittänyt sinne jotakin todella kiinnostavaa luettavaa tai jonkun hauskan kuvan. Eli minä ainakin olen yksi näistä ihmisistä, joka saa teknisen ylikuormituksen jo ennen, kuin olen edes noussut sängystä ylös. Ensimmäinen askel; ostan perinteisen herätyskellon, ja katson puhelintani vasta kun olen pissattanut koiran ja syönyt aamupalan. Tämä on siis vasta alkua vieroituksessa, mutta se jatkuu pitkin päivää. Toinen askel: puhelin pois ystävien kanssa ollessa, tai työ tapaamisissa. Tämä on helppoa! Eihän töissä muutenkaan pitäisi puhelinta käyttää, ja ystävän kanssa ollessa keskityt häneen. Eikö näin? Kolmas vaihe: jätä puhelin toiseen huoneeseen. Tämä voi olla minullekin haastavaa. Jotenkin on tottunut siihen, että puhelin on siinä lähellä, ja tapana on, että esimerkiksi sohvalla ollessa ja telkkaria katsoessa, sitä puhelinta vaan selailee koko ajan. Yleensä se on ihan turhaa selailua, eikä sieltä löydy mitään mielenkiintoista. Ei sinne sosiaaliseen mediaan koko ajan ilmesty uutta. Yksi mielestäni paras tapa alkaa vieroittautua olisikin juuri se, että kytketään kaikki turhat ilmoitukset pois, ja käydään Facebookissa ym. selailemassa ehkä muutaman kerran päivässä. Näin mietittynä tämä kuulostaa yksinkertaiselta asialta toteuttaa, mutta mitä se tulisi oikeasti olemaan? Tärinä ja hien valuminen alkaa jo pelkästä ajatuksesta. Pystyisinkö siihen? Pystyisitkö itse? Eiköhän lähdetä kaikki kokeilemaan!

Kuva: https://www.linkedin.com/pulse/v%C3%A4liaika-kahvia-ja-pullaa-minttu-harju

Lähteet:

https://www.forbes.com/sites/francesbooth/2015/02/13/how-to-break-the-habit-of-just-checking-your-smartphone-yet-again/#5e21ddbc3451

https://m.kauppalehti.fi/uutiset/nain-pahoja-vierotusoireita-tuli--kun-koehenkiloilta-vietiin-alypuhelimet/NyGBxX4e

Mitä oli ennen 1990-luvun alkua? Miten ihmiset olivat yhteydessä toisiinsa ja miten asioita ennen hoidettiin? On se ollut kummallinen maailma silloin. Aikuiset ovat joutuneet lähtemään ulos kotoaan ihmisten ilmoille maksaakseen laskut ja lapset ovat joutuneet menemään kotiovelle asti pyytämään kaveria ulos leikkimään. Aika on kuitenkin tuonut mukanaan huikean kehityksen ja digitaalinen murros näkyy kotitalouksien uusien välineiden ja tieto- ja viestintä palveluiden yleistymisellä. Juha Nurmelan ja Rauli Kohvakan mielenkiintoinen artikkeli kertoo, miten pitkälle suomi on kehityksessään mennyt kohti verkkoyhteiskuntaa. Vielä 1990-luvun puolivälissä tieto- ja viestintä välineet olivat vielä uutuustuotteita, joiden käyttö vaati paljon osaamista. Nykypäivään verrattuna on harppaus todellakin suuri. Nykyään ihmisille on itsestäänselvyys, että kaikilla on tietokoneet ja puhelimet, ja että niiden avulla voidaan hoitaa lähes kaikki elämän asioinnit. Mitä tapahtuisikaan jos nykypäivän lapsilta ja nuorilta otettaisiin kännykät ja tietokoneet pois? Oppisivatko he pärjäämään, niinkuin 25 vuotta sitten pärjättiin? Nykyään kouluissa ihan alaluokilta asti on käytössä ainakin joissain määrin tietokoneet. Yliopistot ja ammattikorkeakoulut ovat siirtyneet lähes täysin toimintaan tietokoneilla ja verkossa, lukuisia kursseja lukuun ottamatta. Mihin tulevaisuus on meitä vielä viemässä? Kuinka paljon esimerkiksi ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen digitaalisuus voi vielä kehittyä?

Digiajan mullistuksen lähtötilanne oli 1990-luvun puolivälissä, kun pöytäkoneet ja matkapuhelimet tulivat markkinoille. Ja tuolloin vain noin 10% kotitalouksista omisti kännykän ja tietokoneen. Nämä kuitenkin yleistyivät tiuhaan tahtiin ja kasvu pysyi tasaisena aina vuoteen 2002 asti. Nykyään lähestulkoon kaikilla, lukuunottamatta pienimpiä lapsia, on olemassa omat henkilökohtaiset puhelimet. Osa “vanhan ajan kansasta” on vielä edelleenkin lähes tulkoon kokonaan vanhan ajan tyylisessä toiminta tavassaan. He hoitavat asioinnin muualla, kuin internetissä ja puhelinkin on vain puhumista varten. Puhelimien ja tietokoneiden yleistyminen onkin johtanut palvelun tarjonnan kasvuun internetissä. Nykyään kaiken voi hoitaa internetissä ja vaikka ihan omalla puhelimella olit sitten missä tahansa. Laskut, työt, yhteydenpito, shoppailu.. Halleluja! Kaiken voi hoitaa omalta sohvalta. Myös sosiaalinen media, kuten Facebook, Twitter, Youtube ovat tulleet isoksi osaksi monien ihmisten elämää. Nykyään monella tasolla, jopa häiritsevästi, kun internet on omassa puhelimessa aina mukana. Tämä voi vaikuttaa negatiivisesti jopa oppimiseen ja keskittymiseen koulussa. Kuitenkin opiskeluissa nykypäivänä käytetään paljon nettiä, ja töitäkin tehdään tietokoneella. Niinkuin aikaisemmin mainitsin alakouluissa tietokoneiden ja internetin käyttö opiskelussa on vielä vähäistä, mutta miten tietokoneet ja internet on otettu haltuun ja hyödynnetty esimerkiksi yliopistossa?

Yliopistot ovat jo hyödyntäneet digitalisaatiota huomattavasti ja sen tärkeys tulee tulevaisuudessa vielä enemmän korostumaan jokaisessa yliopistoissa. Yliopistot ovat mm. tehneet jo taktista tehostamista ja panostaneet kustannustehokkaampaan toimintaan. Nykyään jokaisessa yliopistossa on käytössä jo jonkinlaiset sähköiset alustat, joissa esimerkiksi lomakkeet ovat sähköisinä ja itsepalveluita on lisätty. Opiskelijapalvelut löytyvät kaikki sähköisenä ja ovat helposti opiskelijoiden saatavilla ympäri vuorokauden. Tälläisen systeemin avulla prosessit ovat sujuvia ja paperityöt on vähennetty minimiin. Digitalisaatiota hyödynnetään yliopistoissa myös operatiivisesti. Tämä tarkoittaa, että yliopistot ovat jo kehittäneet palveluita, mitkä sujuvoittavat opiskelijoiden toimintaa, ja näin opiskelijat saavat hyvän asiakaskokemuksen. Tälläinen palvelu on esimerkiksi “mynet”, josta löytyy kaikki opiskelijalle tärkeät asiat, niin kurssi ilmoittautumisista aina sähköpostiin ja opinto-oppaaseen. Opiskelija pystyy tätä kautta hoitamaan opiskelujaan, juuri silloin kun hänelle itselleen sopii. Strategisesti yliopistot voivat taas hyödyntää tätä mullistusta esimerkiksi tarjoamalla koulutuksia ja tutkimuksia verkon yli. Tällöin tavoitteena voi olla esim. toiminnan radikaali laajentaminen tai vaikkapa rakenteellinen uudistaminen. Digitalisaatio on vahvaa ja se onkin megatrendi, mikä näkyy nykypäivän yliopistoissa. Digitalisation avulla voidaan olla avoimia, yhteisöllisiä, sosiaalisia ja sen avulla voidaan jakaa informaatiota. Näkyvimpänä on juurikin erilaiset alustat digitaaliseen opetukseen, oppimateriaalin jakamiseen ja julkaisujen julkistamisee.

Mihin suuntaan digitlisaatio sitten vie yliopistoja tulevaisuudessa? Nyt jo muutos on kova, kun vertaa vaikkapa kahdenkymmenen vuoden takaiseen meininkiin yliopistoissa. Suunta on hyvä, mutta voiko digitalisaation kuitenkin vetää yliopistoissa överiksi? Yhä enemmän yliopistoissa tulee tulevaisuudessa olemaan kursseja, jotka suoritetaan vain verkossa. Nykyään jo tentit, harjoitukset ja kurssimateriaalitkin löytyvät verkosta. Tarvitaanko fyysistä opetusta tulevaisuudessa sitten enää ollenkaa? Onko verkossa opiskelu kuitenkaan se paras tapa oppia? Yliopistojen tulee pitää puolensa digitalisaation vielä mennessä pidemmälle. Paras tapa pitää puolensa tässä asiassa yliopistoilla on se, että yhdistetään verkko-opintoja laadukkaan fyysisen opettamisen kanssa. Toinen hyvä puolustuskikka on viihtyvyys. Yliopistot, kuten esim. Aalto yliopisto on jo vaikuttanut, voivat vaikuttaa kampuksen viihtyvyyteen ja saada opiskelijoiden olon kampuksella sellaiseksi, että sinne paikan päälle halutaan tulla. Yliopistoilla on suuri paine digitalisaatiosta ainakin jollain tasolla, sillä opiskelijat olettavat ja ovat jo tottuneet ajantasaisiin laitteisiin ja ajantasalla olevaan viestintään. Mielenkiintoista on jäädä seuraamaan, kuinka yliopistot ja koko muu verkkoyhteiskuntamme kehittyy entisestään. Tuo digitalisaatio tulevaisuudessa mukanaan sitten mitä tahansa, it`s time fo change!

Lähteet:

http://suomidigi.fi/wp-content/themes/suomidigi/assets/attachments/digitaalinen-suomi-1995-2015/osa1/11%20Kotitaloudet%20digikotitalouksiksi.pdf