#kannustus

Aivan kotimme vieressä on suuri kanjoni, joka on suosittu paikka lenkkeilijöiden ja koiranulkoiluttajien keskuudessa. Olemme monena päivänä ulkoilleet tyttöjen kanssa kanjonissa. Kanjoni tarjoaa karuudesta huolimatta virikkeitä myös tytöille kaninkoloineen ja ihmeellisine kaktuksineen.

Viime lauantaina kohtasimme haasteen kanjonissa. Näimme jo korkealta, että kanjonissa virtaa vesi tien yli. Kun pääsimme mäen alas, huomasimme, että virtaava vesi oli noin kolme metriä leveä. Kun vesi vielä virtasi nopeasti, niin ainoa oikea ratkaisu olisi ollut kumisaappaat. Tosin juuri niitä en sattunut ottamaan mukaan, koska eihän aavikolla juuri koskaan sada.

Lähdin kävelemään kanjonia pitkin etsien ylityspaikkaa. Veden sekaan oli muodostunut hiekkasärkkiä ja niinpä hyppäsinkin 1,5-vuotias sylissäni toiselle puolelle sekä vielä toisen kerran kärryjen kanssa. Kenkäni kastuivat vain hieman. Kohta 5-vuotias tyttöni on jo sen verran painava, että en edes haaveillut hyppääväni hänen kanssaan vesien yli. Vaarana oli kunnon kastuminen ainakin kengistä, tai sitten olisimme molemmat kupsahdettu veteen. Lähdin katsomaan mitä ylityspaikkoja olisi tarjolla ja päädyin suosittelemaan minun mielestäni parasta mahdollista reittiä. Tyttöä jännitti kovasti ylitys ja sain todella luoda häneen uskoa, että hän hyppäisi veden yli yhden kerran ja sitten lähtisi vielä kivien päälle taituroimaan. Samalla yritin sivu silmällä katsoa, että nuorempi pysyy poissa vedestä.

Harva lapsi pystyy tekemään itselle pelottavia asioita, jollei vanhempi tai joku muu ole vieressä kannustamassa lasta voittamaan pelkonsa ja itsensä. Niin myös minä sain kannustaa tyttöni yhä uudelleen ja uudelleen. Hän varmasti muistaa oman rohkeutensa tulevaisuudessa, koska totesi jälkikäteen, että pitää vain olla rohkea.

Sain eilen viestiä asiakkaaltani, joka pysäytti minut. Hän kertoi, kuinka tästä vuodesta olisi tulossa fantastinen. Yrityksen liikevaihtotavoite on todella korkea ja jos kaikki menee nappiin, oma taloudellinen tilanne muuttuu kertaheitolla. Toista oli vuosi sitten, kun hän oli yhteydessä minuun. Rahatilanne oli pahasti pakkasella ja muutenkin elämän kyyti oli kylmää. Hän päätti kuitenkin tulla valmennukseen, kun sovimme joustavasta maksujärjestelystä. Hän kirjoitti: ”Sinun luottamuksesi minuun sai aikaan sen, että uskalsin kohdata todellisen rahatilanteeni ja sitä kautta lähteä hakemaan ratkaisuja ja ottamaan vastuuta - mutta ennen kaikkea annoit työkalut miten se tehdään.”

Se, että joku luottaa meihin, että meistä on tekemään vaikeitakin asioita ja päätöksiä, ei kuulu vain lapsuuteen. Aikuisenakin sillä on valtaisa merkitys, kuka rinnallamme kulkee ja kannustaa. Jos joskus sinne aallonpohjalle sattuu vajoamaan, niin sehän ei tarkoita, että sinne pitää jäädä. Mutta on varmasti helpompaa, että silloin vierellä on joku joka kannustaa ja luottaa sinuun ja sinun kykyysi tehdä muutos tilanteeseen.

Valmentajana minun tehtäväni on auttaa ihmisiä näkemään heidän mahdollisuutensa ja auttaa heitä myös toteuttamaan ne kannustamalla ja antamalla työkalut. Kuitenkin jokainen meistä voi kannustaa ympärillä olevia ihmisiä saavuttamaan jotain mitä he eivät ehkä itse aluksi uskaltaisi. Jos sinä uskot, että joku pystyy tekemään asioita, joita ehkä toinen pohtii ja arpoo, sano se hänelle. Voi olla, että sinun sanoillasi voi olla hänen elämäänsä muuttava merkitys. Älä siis koskaan aliarvioi sanojesi voimaa – ne voivat olla juuri ne ratkaisevat, jotka kääntävät suunnan.

Olen tehnyt harvoin uuden vuoden lupauksia, mutta viime marraskuussa alkoi tuntua siltä, että nyt olisi sen aika. Koko syksy oli sujunut elämästä nauttien – sisällä. Kun päivät alkoivat lyhetä ja taivaalta satoi vain vettä, oli niin helppo lykätä neiti parvekkeelle nukkumaan ja päätyä itse tietokoneen ääreen. Marraskuun lopussa ilmoitin Facebookissa, että uuden vuoden lupaus on tehty ja tavoite on juosta toukokuun lopulla Naisten kymppi. En edes erityisemmin pidä juoksemisesta ja enkä ole koskaan osallistunut koko tapahtumaan, mutta itseni tuntien tarvitsen jonkun konkreettisen tavoitteen, jotta saan itseni taas liikkeelle. Aikahorisonttikin oli ihan kohtuullinen. Ilmoituksen jälkeen sain kaverin kympille ja kutsun treeniryhmään. Mieheni ilmoittautui ilomielin lastenhoitajaksi, joten ilmoitin itseni mukaan treenaamaan. Olen käynyt nyt neljänä kertana treenaamassa ryhmän kanssa. Näistä treenikerroista on tullut lyhyessä ajassa todella tärkeitä. Kannustus, jota saan valmentajalta, treeniryhmältä ja kotiväeltä on todella arvokasta. Itse asiassa niin arvokasta, että mietin, kuinka omia tavoitteita voi saada eteenpäin, jos ei ole edes yhtä ihmistä, joka kannustaa? Valmennuksissa olen törmännyt yllätyksekseni moneen naiseen, jonka puoliso ei ole kiinnostunut varallisuuden kasvattamisesta, mutta nainen olisi. Nainen saattaa olla arka tekemään yksin päätöksiä ja niin hyvät aikomukset jäävät helposti toteutumatta. Ymmärrettävästi on paljon vaikeampaa ottaa vastuu päätöksistä omille harteille kuin että asian takana olisi itsensä lisäksi joku muu. Tässäkin asiassa kannustuksella on suuri merkitys. Kannustus voi olla kiven takana, jos ajatukset rahasta ja varallisuudesta eivät ole yhteneväiset ja yhteinen tavoite on hämärä tai sitä ei ole ollenkaan. Mikäli vaurastuminen jää arjen kiireen jalkoihin, on itselle tehdyt lupaukset helppo ohittaa. Asia on toisin, jos lupaus on tehty jollekin toiselle, jolle meidän menestyksemme on henkilökohtaisesti tärkeää. Aina silloin tällöin meidän on hyvä tehdä mitä meidän täytyy tehdä, sen sijaan että tekisimme vain sen mitä haluamme tehdä.  Elämässä mitään arvokasta ei kannata jättää viitsimisen armoille ja yrittää tehdä yksin.