#juustokuningaskunta

Sulaneen juuston arvoitus

Kerran kaukaisessa valtakunnassa hallitsi olento nimeltään Sir Juustoinen. Sir Juustoisen hallitsema maa oli tunnettu ympäri maailmaa sen herkullisista juustoista. Tässä valtakunnassa juusto ei ollut vain kansalaisten vatsantäytettä, vaan koko elämän ydin. Juustolaisuus hallitsi valtakuntaa, opettaen, että juusto oli elämän tarkoitus. Tästä syystä kaikki juustonvalmistajat olivat hyvin arvostettuja henkilöitä.

Kuningas Sir Juustoinen oli niin omistautunut juustolle, että hän oli perustanut oman Juustohuoneen, jossa hän maistoi henkilökohtaisesti jokaisen valmistetun juuston ennen kuin jakoi sen kansalleen.

Eräänä päivänä Cheddarmetsän juustolaan kuitenkin hyökättiin. Hyökkääjät olivat Juustovarkaiden killan jäseniä, ja he varastivat juustolastin, joka oli ollut matkalla Sir Juustoisen maistettavaksi.

Kun uutinen varkaudesta levisi, kutsui Sir Juustoinen välittömästi koolle koko Juustohallituksen. Juustohallitus päätti lähettää Juustoritarikunnan rohkeimmat Juustoritarin, sir Brien, sekä hänen uskollisen Juusto-juustohöylänsä, Salaneuvoksen, Juustovarkaiden killan perään.

Matkallaan kohti kadonneiden juustojen kätköpaikkaa, sir Brie ja Salaneuvos kohtasivat useita haasteita. Jännittävin niistä oli juustovuohien vartioiman Juustojen Juuston kohtaaminen. Juustojen Juusto oli nimittäin maaginen juusto, joka antoi tarujen mukaan syöjälleen voimaa ja viisautta. (Vaikka kukaan ei luonnollisesti uskonut sir Brien koskaan kohdanneen oikeasti Juustojen Juustoa, vaan keksineet jutun omasta päästään saadakseen kunniaa ja mainetta.)

Juustoritarikunnan sankaritekojen jälkeen Sir Brie ja Salaneuvos palasivat takaisin Juustoritarikunnan päämajaan kansalaisten ylistäminä. Mutta rauha ei kestänyt pitkään.

Eräänä päivänä Sir Juustoinen sai sanoman valtakuntansa kaukaisimmasta kolkasta. Kaupungin kaikki juustolaboratoriossa työskentelevät juustomestarit olivat kadonneet. Pelko valtasi Sir Juustoisen, sillä tämä oli katastrofi, joka voisi järisyttää koko maailmaa ja lehmättömien juustojen tulevaisuutta. Hirvittävän kauhun vallassa hän kutsui jälleen Sir Brien ja Salaneuvoksen palvelukseen.

Sir Brien ja Salaneuvoksen matka kaukaisen maan juustolaboratorioihin ei sujunut kovinkaan mallikkaasti. Heidän tiensä vei läpi hirmuisen juustohiekkamyrskyn sekä fetahaita kuhisevan kullankeltaisen juustomeren.

Kun he viimein saapuivat kaukaiseen kaupunkiin, he löysivät jälkiä juustomestareista. Ennen mystistä katoamistaan, juustonvalmistajat olivat jättäneet johtolankoja, joita Juusto-juustohöylä Salaneuvos seurasi Sir Brien kannoillaan. Ja viimein he saivat selville kauhean salaisuuden.

Juustonvalmistajat oli siepannut hirvittävä Mystisen Juustomestari, joka oli jo pitkään vannonut kostoa Sir Juustoiselle erään Juustogaalassa tapahtuneen salaperäisen tapahtuman johdosta ja nyt hän aikoi varastaa kaiken juuston Juustokuningaskunnasta.

Sir Brie ja Salaneuvos astuivat rohkeasti juustolaboratorion uumeniin, selvittääkseen totuuden Mystisestä Juustomestarista ja pelastaakseen kadonneet juustomestarit. Matka läpi juustolaboratorion ei ollut helppo, sillä heidän tuli kulkea läpi omituisten laboratoriohuoneiden, jotka kätkivät sisäänsä mitä kummallisimpia vaaroja ja Mystisen Juustomestarin luomia juustohirviöitä.

Lopulta, tuntikausien harhailun jälkeen, Sir Brie laski juustomiekkasensa ja alkoi vollottaa. Onneksi Juusto-juustohöyhä Salaneuvos oli kuitenkin Sir Brien tukena, ja onnistui keksimään keinon selvittää Mystisen Juustomestarin olinpaikan.

Ja viimein he pääsivät Mystisen Juustomestarin puheille. Tämä paljasti (pahiksille tyypilliseen tapaan) katalan suunnitelmansa; hän aikoi varastaa kaikkien Juustokuningaskunnan juustomestarien luomat juustonvalmistustekniikat, jotta hän voisi hallita kokonaista juustoimperiumia, jolloin Sir Juustoiselle ei jäisi enää mitään. Ja kaikki kaapatut juustomestarit valmistaisivat tästä lähtien juustoa ainoastaan hänelle.

Sir Brie ja Salaneuvos kuuntelivat kauhuissaan suunnitelmaa. Oli hirvittävä ajatus, että tuollainen katala diktaattori saisi kaikki juustosalaisuudet hyppysiinsä. Niinpä Sir Brie ja Salaneuvos kyhäsivät kolmessa sekunnissa juonen, jolla he (ihme kyllä) päihittivät Mystisen Juustomestarin ja vapauttivat juustomestarit vankeudestaan.

Legendan mukaan tuhansia vuosia sitten, syvällä Juustokuningaskunnan uumenissa, oli salaperäinen luola, jossa kasvoi mitä ihmeellisimpiä juustoja. Tämä luola on unohdettu jo kauan sitten ja sen salaisuudet ovat vaipuneet unholaan.

Eräänä päivänä rohkea seikkailija, nimeltään Sir Fromage, janosi tietoa ja voimaa ja lähti siksi etsimään legendaarista Juustojen Juustoa. Hänen matkansa kulki läpi kiehtovien, mutta vaarallisten alueiden, joissa hän kohtasi monia haasteita ja esteitä.

Lopulta, Sir Fromage saapui luolan suulle. Hän astui syvään pimeyteen, rohkeana ja määrätietoisena, kunnes hän viimein löysi sen, mitä oli etsinyt: Juustojen Juuston.

Juustojen Juusto oli kirkkaan keltainen ja hohti himmeää valoa. Sen pinta oli kiteinen ja tuoksu niin herkullinen, että Sir Fromagen suu vettyi jo silkasta ajatuksesta, että hän saisi maistaa sitä.

Hän tarttui Juustojen Juustoon ja vei sen huulilleen. Ensimmäinen puraisu sai aikaan voimakkaan tunneryöpyn; Sir Fromagen kehon täytti valtava energia, joka sai hänet tuntemaan olonsa voittamattomaksi. Mutta lisää oli tulossa. Jokainen puraisu toi mukanaan myös viisauden virran. Sir Fromage tunsi, kuinka hänen ajatuksensa kirkastuivat ja hän ymmärsi maailmasta paljon asioita, joita ei ollut koskaan edes tullut ajatelleeksi.

Juustojen Juusto oli enemmän kuin pelkkä herkku; se oli portti suureen voimaan ja viisauteen. Sen syöminen teki Sir Fromagesta legendaarisen sankarin, joka johti kansansa suuren vaurauden ja menestyksen tielle.

Juustojen Juustosta on tullut legenda Juustokuningaskunnassa, ja sen huhuttu voima ja viisaus ovat innoittanut monia urheita seikkailijoita etsimään sitä. Mutta vain harvat ovat onnistuneet löytämään sen, ja vielä harvemmat ovat rohjenneet maistaa sitä.

Juustoritarikunta oli jälleen kokoontunut juhlimaan vuosittaista Juustogaalaa, joka oli yksi Juustokuningaskunnan odotetuimmista tapahtumista. Gaala oli tunnettu ihastuttavasta tunnelmastaan ja herkullisista juustoherkuistaan, ja se houkutteli paikalle juuston ystäviä ympäri valtakuntaa.

Sir Brie, rohkea juustoritari, saapui gaalaan yllään kirkkaasti loistava juustokuviollinen haarniska, jonka kullatut yksityiskohdat säteilivät juhlavalojen loisteessa. Hänen rinnallaan oli hänen uskollinen kumppaninsa, Juusto-juustohöylä Salaneuvos, joka oli pukeutunut viisaan näköiseen viittaan, jonka kankaassa kimalteli juustonmuotoisia kiiltäviä koristeita. Heidän seurassaan oli Mozzie, nuori juustoseppä vuoristokylästä, joka oli valmistanut itselleen upean vuohenjuustonvärisen takin gaalaa varten.

Tuore juustoritari, Lady Gouda, asteli Juustokuninkaan linnan portaille yllään kaunis puku, jonka kimaltelevat koristeet muistuttivat juuston muruja auringonvalossa. Hänen vierellään kulki Parmesaani Petrify, kokenut juustonhoitaja, joka oli pukeutunut ylpeästi vaaleanpunaiseen juustonmuotoiseen viittaan.

Juustogaalan pitkien pöytien ääressä istui kaikki valtakunnan silmäätekevät, ja juustot notkuivat pöydillä joka suuntaan. Suuren linnan seinät oli koristeltu juustoaiheisilla maalauksilla ja koristeilla, ja juhlasali oli täynnä iloista puheensorinaa ja naurua.

Keskellä vilinää seisoi Lactatia, juustoarkeologi ja Juustokuningaskunnan historian asiantuntija, esittelemässä uusinta löytöään, muinaista juustokiveä, jonka väitettiin sisältävän salaisen reseptin maailman parhaimpaan juustoon.

Gaala ei kuitenkaan sujunut aivan mutkattomasti. Juustotaikuri, joka oli laskeutunut alas vuorelta, oli vahingossa loihtinut juustolabyrintin ja tehnyt kauhistuttavan virheen. Nyt juustolabyrintti alkoi kasvaa ja levitä ympäri suurta juhlasalia. Juustomestari Kukko taas oli onnistunut rikkomaan kaikkien aikojen suurimman juustopyramidin, mikä oli saanut sen romahtamaan keskelle pitopöytiä, missä juustopyramidin juustoa nyt mässäiltiin riemulla.

Sir Brie, Salaneuvos, Mozzie, Lady Gouda ja Parmesaani Petrify päättivät yhdistää voimansa ja korjata tilanteen. He hypähtivät juustolabyrinttiin ja alkoivat etsiä keinoa, jolla se ei enää laajenisi. Labyrintti oli täynnä juustoisia ansakuoppia ja vauhdikkaita liukumäkiä, mutta lopulta he onnistuivat selvittämään sen salaisuudet ja palauttamaan sen aivan tavalliseksi juustolabyrintiksi.

Sir Juustoinen kiersi salissa tervehtimässä vieraita ja maistelemassa eri juustoja. Hän oli pukeutunut juustokuvioiseen keltaiseen viittaan ja piteli juustohöylää tassuissaan, jotta voisi aina halutessaan höylätä herkullisen viipaleen juustoa kitusiinsa. Sir Juustoinen oli valtavan ylpeä Juustokuningaskunnastaan ja sen juustoista, ja hän halusi jakaa tuon ylpeyden kaikkien kanssa gaalan aikana.

Kun Sir Brie ja Salaneuvos olivat saaneet ansaitun levon sankaritekojensa jälkeen, kutsui Sir Juustoinen heidät jälleen luokseen. Juustokuningaskunnan rajojen ulkopuolelta oli saapunut salaperäinen olento, joka kutsui itseään Juustotaikuriksi.

Juustotaikuri oli ennenkuulumaton ilmestys. Se ei ollut vain juustomestari, vaan sen sormissaan oli voima, joka kykeni muuttamaan tavallisen juuston maagiseksi juustoksi, jolla oli lumoava maku ja voimakas vaikutus syöjäänsä. Mutta, ei siinä vielä kaikki. Juustotaikurin voima ei rajoittunut vain juustoon; se kykeni loihtimaan juustosta mitä ihmeellisempiä esineitä ja suorittamaan taikoja, jollaisista tavalliset juustomestarit saivat vain uneksia.

Sir Brie ja Salaneuvos saapuivat Juustohallituksen kokoukseen. Tällä kertaa he saivat tehtävää kanssaan suorittamaan nuoren ja rohkean juustonvalmistaja Mozzien. Mozzie oli kotoisin vuoristokylästä, jossa hänen perheensä oli sukupolvien ajan valmistanut herkullista vuoristolaisjuustoa. Hänen taitonsa juustonvalmistuksessa olivat vielä hieman keskeneräiset, mutta hän oli kuullut taruja ja legendoja juustotaikuudesta jo aivan pienestä piltistä saakka.

Yhdessä kolmikko lähti selvittämään Juustotaikurin tarkoitusperiä ja estämään häntä levittämästä maagista juustoaan koko Juustokuningaskuntaan. Heidän matkansa vei Juustovuorille, joiden huipulla Juustotaikurin huhuttiin lymyilevän.

Lopulta, pitkän ja raskaan kiipeämisen jälkeen he pääsivät perille Juustovuorten huipulle. Siellä he kohtasivat Suuren Juustotaikurin. Sir Brie osoitti Juustotaikuria juustomiekallaan ja Salaneuvos oli valmis hyökkäämään ja höyläämään taikurin hengiltä, mutta Mozzie pysäytti heidät.

Juustotaikuri osoittautui ystävälliseksi ja lempeäksi olennoksi, joka oli saapunut Juustokuningaskuntaan levittämään juustolaisuuden ilosanomaa. Hän kertoi tarinan, kuinka oli oppinut hallitsemaan juustotaikuutta ja halusi nyt jakaa sen kaikkien kanssa, vietettyään vuosia yksin vuoren huipulla, ilman kenenkään seuraa.

Sir Brie, Salaneuvos ja Mozzie ymmärsivät, ettei Juustotaikuri ollutkaan uhka, vaan pikemminkin hyväntekijä. Niinpä, he laskeutuivat alas vuorelta ja matkallaan kohti Juustopalatsia, he kertoivat Juustotaikurin hyvyydestä.

Juustokuningaskunnan juustoloissa valmistettiin monenlaisia herkullisia juustoja. Sen rehevillä niityillä laidunsi mm. lampaita, vuohia, maitohirviä, lehmiä, muumeja ja hevosia. Somissa juustoisissa kaupungeissa ja kylissä asui monenlaista väkeä aina juustomestareista kadunlakaisijoihin. Juustokuningaskunta oli onnen ja rauhan tyyssija, jossa hartaalla juustolaisella väellä oli hyvä olla ja elää.

Kunnes Juustojoen kaupungista alkoi kuulua kauhistuttavia huhuja aivan pääkaupunkiin, Juustonkiin, saakka. Juustot olivat alkaneet muuttua kiveksi! Juustojoen asukas, Olli Oltermanni, kertoi uutisissa miten hänen ihanan makoisa muuminlihapalansa oli muuttunut yhtäkkiä aivan kivikovaksi ja harmaaksi. Sir Juustoinen sekä juustohallitus olivat yhtä mieltä siitä, että juustojen kiveytyminen oli ehdottomasti pysäytettävä.

Ja niin sai juustoritarikunnan urhea ritari, Sir Brie, kutsun juustoiseen Juustongin Juustolinnaan tapaamaan juustokuningas Sir Juustoista. Tehtävän saatuaan Sir Brie kutsui hätiin luotettavan ystävänsä Juusto-juustohöylä Salaneuvoksen sekä Mozzien. Ja niin, juustomiekat tanassa nämä kolme lähtivät kohti Juustojokea.

Matkalla heidän tiensä oli täynnä kaikenlaisia kommelluksia. Heidän oli väistettävä kiljuvia juustopalloja, jotka yrittivät hyökätä heidän kimppuunsa, ja pujoteltava vaarallisten kuumien juustopurojen yli.

Viimein he saapuivat Juustojoen kaupunkiin, jossa heitä odotti kummallinen näky. Kaikki kaupungin juustot olivat muuttuneet kiveksi ja makasivat nyt harmaan painavina pitkin katuja. Sir Brie, Salaneuvos ja Mozzie alkoivat tutkia asiaa.

He alkoivat tutkia ympäristöään ja keskustelivat keskenään erilaisista teorioista, mutta yksikään niistä ei tuntunut järkevältä. Mozzie jopa alkoi jo epäillä uutta juustosairautta.

Kun aurinko alkoi laskea horisontin taa, he huomasivat edessään kohoavan synkän Juustojoen Vartiotornin. Linna näytti suurelta ja pelottavalta, mutta sankarimme tiesivät, että heidän oli pakko selvittää kivisten juustojen salaisuus, ja kenties linnasta he löytäisivät vastauksia.

Kun he lähestyivät linnaa, heidän edessään seisoi pitkä, komea hahmo, joka ojensi heille kätensä tervehdykseksi. Hän esittäytyi Lordi Edamiksi, Juustojoen kaupunginvartion päälliköksi. Lordi Edam kertoi sankareille, että oli löytänyt vartiotornin vanhoista kirjakääröistä legendan, joka saattaisi selittää kiviset juustot.

Legendan mukaan Juustojoen kaupungin nimikkojoen henget olisivat ammoisina aikoina kiukustuneet ja lähettäneet hirvittävän juustokirouksen kaupunkiin. Juustokirous oli muuttanut kaikki kaupungin juustot kiveksi, kunnes Juustoportin leidi oli pelastanut kaupungin väen lepyttämällä henget.

Sir Brie päätti, että he ottaisivat selvän totuudesta ja lähtivät matkaan kohti Juustojokea.

Kun he viimein pääsivät joen keskivaiheille, he näkivät jotain, mikä sai heidät pysähtymään. Siellä, keskellä virtaavaa, juustoista, jokea oli vanha, unohtunut juustokivi, joka säteili heikkoa valoa. Juustokiveen oli kaiverrettu vanha, jo unohtunut juustovirsi. Salaneuvos keksi heti, miten lepyttää joen henget ja toveriensa yllätykseksi alkoi veisata virttä. Sir Brie ja Mozzie liittyivät lauluun hieman epävarmoina ja nuotinvierestä, mutta ilmeisesti se ei Juustojoen henkiä vaivannut, sillä jokin muuttui. Se tuntui niin juustojoen virrassa kuin ilmassa.