#hustep

Almost a month has passed and the new year has come, as well as the end of my Winter Break and the start of my classes. As the days have gone colder I have been able to experience so many new things over the break. From activities like skiing and spending my first Christmas without my family, it has given me new memories that I will bring with me for a life time.

What has happened

~ Cat Cafe Visit

~ Ice Skating (Mikaho Park - Kita24 near my dorm)

~ Mini Hike 

~ Odori Park Winter Illumination

~ Field Trip to the Asahi Beer Museum

~ Skiing (First time in Asarigawa)

~ Christmas Parties 

             -including tons of Karaoke

~ Niseko Trip (Skiing again and Onsen)

~ New Years Celebration

~ Coming of Age Day (20 years old - Seijinshiki　成人式）

After being in Hokkaido, Japan for a week I believe that I seem to have gotten my bearings for most of the transportation here. Although most of the time I walk around to get to places. One thing is true about the things everybody hears about Japan, and that is almost everything is efficient. Trains and buses have time tables, so there is not much to worry in waiting too long. Also they even offer a ‘Kitaca’ card where you can just reload and use to pay for a lot of things like bus and train tickets, even some restaurants.

I have also already done my orientation, and there we received our university id’s as well as library card. They explained also how certain procedures worked in Japan and gave us the courses we can take, but I have yet to submit my course list. We were given a short library tour as well, plus I got to meet my fellow HUSTEP students.

I have been trying out different classes want to take, as the first day you can just sit in the orientation of certain classes and get a feel of the subject. There might be some changes in the schedule due to me not yet receiving my Japanese language class schedule, but I am hoping I can take some interesting classes I have been to such as ‘Risk governance’.

After an almost 20 minute walk straight from Sapporo station, we finally reached our destination the famous Ramen street. It was really Good！

Marraskuun kolmantena käytiin meikäläisen synttäreiden kunniaksi K:n, B:n, C:n, Veeran ja Saaran kanssa nekocafessa eli kissakahvilassa Odorissa. Oi kyllä, mulla oli kolmipäiväiset synttärit, kun 3.pvä sattui olemaan vielä maanantaivapaa.

Kissakahvila oli hieman ristiriitainen kokemus. Samaan aikaan nukkua tursottelin kissalelujen kanssa, jotka aioin lähettää omalle karvapallolle joululahjaksi eau de Nukkuvalla Riikalla varustettuna, ja oli ihan kaamea rapsutuspörisemispaijjaushellyydenkaipuu. Eli sinänsä halu ja tahto kissan hellimiseen oli julmaton.

Mutta toisaalta, kissakahvilat on hieman surkuhupaisia paikkoja. Paljon kissoja pienessä tilassa (toisaalta, what did I expect? täällä elää ihmisetkin ja eläintarhan jääkarhutkin kopeissa), joita voi nähdä maksua vastaan. Sinänsä hintansa väärti, sinänsä... Noh, oli paikalla tarkat ohjeet kissojen kohtelusta (mm. kissaa ei saanut pakottaa tulemaan lähelle) ja käsien pesusta ennen ja jälkeen... Kissoilla oli myös paljon virikkeitä, ja ne saivat kulkea huoneessaan miten halusivat, ja kaikkien erikoistarpeet oli otettu huomioon (mm. ruokailussa).

Kissat olivat selvästi tottuneet tuntemattomiin ihmisiin ja rapsutteluihin. Ne olivat erittäin raukeita ja tappelivat vain keskenänsä jos tappelivat. Toisaalta ruokahetkeä lukuunottamatta kissan vain loikoilivat ja olivat superhiljaisia. Yksikään ei kehrännyt kertaakaan meidän siellä ollessamme, ja olimme sentään maksaneet tunnista.

Hmmm, yksi lempiravintoloitani Sapporossa on ehdottomasti suupu karee eli Soup Curry paikka nimeltä Samurai.

Tulikin jo silloin ihan saapumispäivänä syötyä tätä paikallista herkkuruokaa, ja ilmeisesti Samurai on paikallistenkin mielestä huippumesta. Kehtaa viedä anopinkin syömään, kuulemma.

Kappas kun tuli vanhettua tuossa marraskuun alussa.

Ensimmäinen marraskuuta käytiin Nakajimakoenin vieressä Suomiseuran toimistolla auttelemassa suomen tunnilla, ja sieltä suunnattiin taas Aki-sensein lempi-izakayaan.

Mikäs siinä, oikein oivassa seurassa, edelleenkin parasta ruokaa mitä Sapporossa asuttaessa on tullut syötyä. Vaikka ei oikein izakayan okaasan meinannut uskoa, kun sille tätä faktaa vakuuteltiin.

Tällä kertaa oli mukana myös Erkki, joka tilasi meille valastakin. Maistuu.... lihalta. Riistaisalta mutta merelliseltä? Kuvaillappa sitten tuossa sitä. Pakkohan sitä oli maistaa kun nenän eteen kannettiin, vaikka valasfanipikkusisko siitä nyrpiintyikin oikein kovasti.

Edellisen kerran käydessämme oli okaasanilla vielä keitokset kesken, mutta tällä kertaa tarjolla olikin sitten valmista kotipolttoista umeshua, eli japanilaisesta luumusta valmistettua vahvaa viiniä. Se on erittäin maittavaa, ei liian makeaa. Mutta täytyy sanoa, että kahden ison viinilasillisen ja lasissa lillineen umen syötyäni katosi tarkkuus elämästä ja värit olivat varsin kummallisia. Onnistuin kävelemään kuitenkin melkein suorassa, vaikka ensin kerran seisaalleen noustessa kävikin mielessä, että en ehkä vielä tähän kypsään 24 vuoden ikään mennessä ole kontannut tarpeeksi.... En kuitenkaan kontannut...

Rattoisa ilta kääntyi yöhön ja suunnattiin vielä lopuksi Aki-sensein ja Erkin kanssa konbinin kuohariosaston kautta Bossaan, joten päivä kääntyi H-hetkeen, kun olen syntynyt heti puolenyön jälkeen.

Burgeripaikan kautta napattiin sitten lopulta Erkin kanssa taksi kotikonnuille, ja vaapuin hikkaisena kotia Kita 24jo steissiltä. Seuraavana päivänä oli onneksi vasta iltapuolella sovittu leffailtaa ja pitsailua, vaikka täytyy todeta että umeshusta ei tule edes krapulaa, mitä ihme ihanuutta se semmoinen viini on... Mutta pitsa maistui kyllä kumman hyvin, mistähän lie johtunut. (Känkkylästä tulleella on känkkyä ikävä.)