#ficit

Iltaa! Kirjoitin 485 sanaa siitä, miten Koskelan Vilho on saanut talvisodassa kyllikseen luokkaeroista, miten kipeästi se toivoo ihan vain jotakin vaihtoehtoja sille elämälle joka sille on pedattu valmiiksi, ja miten se on aromanttinen aseksuaali.

Hakekaa mukaan, reblogatkaa ja vinkatkaa kaverille, jota saattaisi kiinnostaa. Ja ennen kaikkea auttakaa minua toteuttamaan tutkimukseni ja valmistumaan ensi vuonna! 🙏

Iltaa! Kirjoitin 495 sanaa Koskelan Jussista ja Almasta todistamassa poikansa käytöksessä viime aikoina tapahtuneita kummallisuuksia. Kuvan katkelma liittyy.

Ootteko miettiny että Koskelan Jussista, joka joutui suurten nälkävuosien aikana tyyliin kymmenvuotiaana lähtemään kotipitäjältään pakolaiseksi ja menetti vanhempansa nälkään ja tauteihin ja jäi siksi Pentinkulmalle pappilan elätiksi, oli varmaan oikein erityisen super kivaa nähdä sisällissodan jälkeen kotiin palanneita puolikuoliaiksi nälkiintyneitä tuttavia ja kuulla tuttavien kuolleen niillä leireillä nälkään. Sitten vielä kun Jussin, jonka ahneus ja nuukuus juontavat nimenomaan siitä nälkävuosien traumasta, esikoispoika, ainoa teloittamatta jäänyt poika, on siellä nälkiintymässä. Myöhemmin vankilassa ei ehkä nälkiintymässä yhtä pahasti, mutta eikö olekin kiva aatella miltä Jussista on pitänyt tuntua :)

Päivää! Tajusin yks ilta, että Kivivuoren Janne tapaa Pohjantähtien epilogissa sekä Kankaanpään Eliaksen että Leppäsen Aunen ennen Koskelaan menoaan, ja koska se on Kotkanlento-versen kannalta hauska yksityiskohta, ei se luonnollisesti jättänyt mua rauhaan kun sen kerran hokasin. Tässä siis 415 sanaa Eliaksesta ja Aunesta kesäisenä lauantai-iltana, kun kunnallisneuvos Janne Kivivuori pojanpoikineen on vieraisilla Koskelassa.

Iltaa! Kirjoitin yhdeksän mikroficciä, joissa Koskelan Voitto koettaa punoa kokoon Leppäsen Valtun isän mysteeriä parhaansa mukaan ja vähistä vihjeistä.

päivää. muistatteks miten koskelan akseli käsitteli sisällissodan jälkeisiä traumojaan olemalla käsittelemättä niitä ollenkaan eikä halunnut ajatella niitä kauhuja ollenkaan. aattelin että eikö ois hauska jos se yhtenä aamuna olis menossa kirkonkylälle näyttämään passiaan nimismiehelle mutta pysähtyis kesken matkan olemaan hyvä ihminen mutta kun se niin tekee niin sitä muistutetaan sodan pahimmista hetkistä ihan huolella ja pyytämättä :)