Tämä viikko on mennyt todella aktiivisissa merkeissä. Olen aloittanut aamuni aurinkotervehdyksellä, käynyt juoksemassa, nähnyt kavereita ja opiskellut muutaman tunnin päivässä. Viime viikon lopulla hyvä ystäväni tuli luokseni yöpymään ja juopumaan. Kävelylenkkimme ja juttutuokiomme saivat minuun lisää intoa tehdä asioita. Tällä kertaa motivaatio on tullut lihaksi.

(Ja toivottavasti pian lihakseksi.)

Tuntuu, että olen taas päässyt kiinni sopivaan rytmiin elämässä. Pidän aikaisista herätyksistä, koska saan eniten aikaan aamusta ja aamupäivästä. Kolmen jälkeen tulin kämpille ja aika on mennyt lähinnä pelaillessa. Pyykit sain tosin pestyä, ja kohta olisi tarkoitus lähteä kirjastoon. Olen myös menossa elokuviin tänään. Seurueeseen kuuluu myös Entiseni.

Emme ole nyt olleet niin paljon yhteyksissä kuin aiemmin. Häneltä ei ole tullut satunnaisiakaan irkkiviestejä, mikä välillä ihmetyttää. Yrittääköhän hän säästellä tunteitani? Hän on ehkäpä huomannut, että humalaisena itkeskelen hänen peräänsä, joten nyt ottaa sitten etäisyyttä. Minä en juurikaan ole ollut se aloittava osapuoli keskusteluissa. Toisinaan pyytelen syömään tai kertoilen jotain menovinkkejä, mutta harvoin jaksan ulista muista kuulumisistani, koska ne tuskin hirveästi kiinnostavat.

Sellaista todella surevaa ikävää en ole viime aikoina tuntenut. Tällä viikolla aivojani on kuluttanut ajatus siitä, että minä todellakin luovutin suhteessamme ja päätin antaa olla. Ehkä olisimme edelleen yhdessä, jos olisin sitä aikanaan vaatinut. Joten ero on aivan täysin ollut minun päätökseni. Siksi en tahtoisi tahtoa häntä takaisin. Minulla oli hyvä syy erota, joten turha parkua tai jotain sinnepäin.

Tahtoisin kiihottua helposti kenestä vain ja milloin vain huvittaa. Tai sitten tahtoisin vain löytää (jälleen) miehen, jolla ei hirvittävästi ole seksuaalisia haluja. Parasta olisi tietysti löytää joku, jota tahtoisin aina ja monta vuotta. En kuitenkaan ole aivan täysin aseksuaali, vaikka hyvin lähellä sitä saatan ollakin.

Tahtoisin kainaloon.

Samanaikaisesti tahtoisin ladata Tinderin ja olla sinkkuna ainakin seuraavan vuoden. Tietysti ne eivät käytännössä sulje toisiaan pois. Tinderin käyttötarkoitus minulle olisi löytää se oma tukkajumalani, joka olisi minun hamaan tulevaisuuteen asti. Aion kuitenkin häipyä Suomesta vuoden päästä hetkeksi pois, joten parisuhde ei olisi aivan omiaan tähän elämäntilanteeseen – puhumattakaan siitä, että kaipaan Entistä.

Ehkä tuo vaihtoon lähteminen on vain hyväksyttävä selitys sinkkuna pysymiselle: oikeasti pyrin kasvamaan vuoden tai pari ihmisenä, jotta Entiseni ja minä voisimme olla taas yhdessä. Tarkoituksena on myös lopettaa ympäriinsä paneskelu, jotta olisin hänen arvoisensa. Koska kuitenkin pidän säätämisestä, ihastumisesta ja sellaisesta, niin ympäristöltä silmänsä sulkeminen ei tule olemaan helppoa.

(varsinkaan humalassa)

Harmittavan suureksi ilokseni peilistä katsoo ei-niin-pahasti turvonnut tyttö. Festarit ja menkat eivät näy. Vaikka ihailenkin kaikenkokoisia, itsevarmoja immeisiä, en jotenkin sulata itselläni kiloja. Lauta on parasta. Jos jaksaisin urheilla ja syödä reilusti, sellainen lihaksikas vartalo kelpaisi myös. Kunhan en vain olisi löllö.

Buranan voimalla raahauduin yliopiston ruokalaan syömään. Aiempi ilta meni syödessä kaikkea, mitä kämpiltä sattui löytymään; tässä tapauksessa se sisälsi lähinnä suklaata ja kuivia makaroneja. Vaikka naamaa en jaksanut meikkailla tai edes odottaa, että hiukset kuivuvat, vaatteet valitsin näteiksi. Aiempaan verrattuna olematon vatsa korostuu ja hame on khüül. Viime viikosta näet opin, että on mahdollista törmätä Herra Kiharapilveen ruokalassa. Eipä tämä herra taida olla hänelle suomieni ajatusten arvoinen, mutta tärinää ja kuumotusta hän saa silti aikaan. Panisin edelleen.

Mielessä on myös Entinen. Kirjastosta lainattu Pariisin Kevään levy ja herkkä biisi sai minut kuivattamaan itseäni muutaman kyyneleen verran.

minä odotan