#diversiteetti

Törmäsin bussissa sattumalta Four Sigman Teroon. Tero kehotti googlettamaan "terveysruoka". Tajusin pointin: ravinnosta keskustellaan, ravinnon laadusta voisi keskustella enemmän.

Kauppahallissa perheellinen nainen oli tekemässä ihan hölmöä ostosta. Puutuin peliin, ja sain paljon kiitosta, itsestäänselvän asian mainitsemisesta - pointin, jota et kovin helposti löytäisi googlesta, ravintokirjoista, teorioista, tutkimuksista, virallisista suosituksista tai edes vähemmän virallisista.

Mitä huomioni koski? Kyseessä oli se, mitä minulta aina eniten lopulta kysytään, ja mikä lopulta ratkaisee: minkä tuotteen minä nyt sitten ostan.

Asiakkaissani törmään jatkuvasti samaan. Voi olla, että on löydetty jo varsin hyvääkin tietoa - mutta sitten ostettu teolliset massamainostason tuotteet. Eli ne, jotka on helpoin löytää, niin mainoksista, medioista kuin näkyvimmiltä hyllyiltäkin. Koen sen aikamoisena tragediana, että hyvän sanoman levittäjät saavat kymmenettuhannet hyvää tarkoittavat ihmiset innostumaan hyvästä asiasta - josta he löytävät huonon version, ja sitten ihmettelevät "missä ne vaikutukset". Eikä kukaan kerro totuutta, koska kaikki tieto on enemmän tai vähemmän taloudellisten, sosiaalisten, kaupallisten tai virallisten sidonnaisuuksien värittämää. Suomessa kaikilla on tapana puhua kauniisti tai ainakin varman päälle. 

Joskus tuntuu, kuin minua pidettäisiin tietyissä piireissä jonkinlaisena kävelevänä ihmeenä. Itse pidän paljon suurempina ihmeinä kaikkia niitä joiden kehot (ja makunystyrät) kestävät tehotuotettua massateollisuutta päivästä toiseen.

Mitä tarkoittaa ravinnon laatu? Samaahan se tarkoittaa kuin kaikessa muussakin. Laatu ei koskaan ole sitä mitä mainostetaan massoille. Miksi? Koska voidaksesi mainostaa jotain massoille, sitä on kyettävä massatuottamaan. Ja vaikka mainostajat ovat saaneet monet pitämään hesburgeria "parhaana ruokana", yhä useampi jo ymmärtää ettei millään alalla geneerinen massatuote edusta koskaan parasta laatua. Mutta mistä sitten voi löytää hyvää laatua? Se on kysymys, jota olen henkini pitimiksi saanut pohtia jo kymmenen vuotta. Kysymys ei ole teoreettinen, se on käytännöllinen. Laatu löytyy yleensä sieltä, missä laadusta todella välitetään. Missä sitä arvostetaan, ja siitä ollaan kiinnostuneita. Minun selviytymisstrategiani, sen jälkeen kun lääkärit eivät toivoa enää antaneet, on ollut löytää lautasmallia parempaa laatua keinolla millä hyvänsä, vaikka maailman ääristä.

Teen sitä edelleen. Päivittäin etsin ja shoppailen parasta laatua kuhunkin tarpeeseen ja tilanteeseen. Itselle, perheelle, asiakkaille. On hyvin palkitsevaa viedä rahaa, kiitosta ja kannustusta niille joiden toivonkin saavan lisää liiketilaa ja mahdollisuudet tarjota entistäkin parempaa. Aloitin tämän blogin, kun äsken tajusin miten moni haluaisi tarjota parempaa kunhan kysyntää olisi - ja miten moni haluaisi myös ostaa sitä parempaa jos tietäisi mistä sitä saa! Ja miten harvalla on aikaa tutkia sitä mihin minä olen ikään kuin kohtalon oikusta "joutunut" perehtymään vuodesta toiseen.

Pikkuveli kertoi, miten helppoa ja nopeaa Tumblrin kautta on nykyään jakaa päivän parhaita paloja, joten nyt pääsen tekemään sitä mitä eniten rakastan: tarjoamaan sinulle sitä kaikkein olennaisinta käytännön täsmätietoa jota on kaikkein vaikein löytää, ja samalla parhaiden tuotteiden ja palveluiden tarjoajille (jotka ovat muuten ihan älyttömän huippuja tyyppejä) parhaita mahdollisia asiakkaita.

Vielä tulee mieleen yksi tarina. Erään perheen äiti on myös omistautunut parhaiden raaka-aineiden hankinnalle - ja on siinä ihan älyttömän taitava. Kuitenkin kaikessa virallisessa tiedonjaossaan myös hän haluaa sanoa vain "suola", kertomatta mikä merkitys suolan laadulla on, tai mitä suolaa hän käyttää ja mistä hän sen ostaa. Suomessa moni pelkää puhua suoraan. On helpompi puhua asioista yleisesti. On turvallisempaa sanoa "minä ostan jauhelihaa", kuin sanoa "ostan itseasiassa hevosen jauhelihaa kauppahallista, enkä koskisi pitkällä tikullakaan markettilihaan". Ikävä kyllä ravintokeskustelusta 99 prosenttia edelleen Suomessa käydään geneerisellä tasolla, kategorioiden tasolla. Kategorioiden sisäinen laatuskaala on kuin sitä ei olisi olemassakaan. Syy, miksi minä olen edelleen hengissä, vastoin kaikkia ennusteita, ei liity siihen "mitä syön", vaan "mitä laatua syön ja mistä sen hankin". Syy, miksi voin paremmin kuin minun pitäisi olla mahdollista voida, ei liity siihen olenko vegaani vai lihansyöjä, syönkö fodmap-hiilareita vai paleovihanneksia. Syy liittyy siihen, mikä jää melkein kaikessa keskustelussa melkein kokonaan huomiotta: syön tuoretta, maukasta, värikästä, ja juuri sitä mitä minun tekee mieli ja mistä minä tykkään.

Tervetuloa mukaan makumatkalle. Aina kun vien asiakkaita kauppakierroksille, pyydänkin asiakkaita viemään minut heidän kauppakierrokselleen. Ei minulla ole sinulle mitään ohjelmaa kuinka sinun tulisi syödä. Se, miten sinä tällä hetkellä syöt, on parasta juuri sinulle - miksi muuten olisit päätynyt siihen? Sinulla on omat tapasi ja mieltymyksesi, jotka palvelevat sinun arkeasi ja taipumuksiasi, paljon paremmin kuin minun tyylini tai uskomukseni. Se, missä voin auttaa sinua, on... no, otetaan esimerkki: tykkäät salamista. Kirjoita tämän blogin hakukenttään "salami", niin kohta tykkäät siitä vielä enemmän! Tai jos sinulla on tapana syödä vaikkapa salaattia, seuraa minua kylän tuoreimmille salaattiapajille.