Elikkäs Torniossahan sitä oltiin ja pitkän päivämatkan päätteeksi oli vuorossa majoittuminen. Tällä kertaa ajettiin poikkeuksellisesti Outokumpu kylttien ohi ja kurvattiin keskustaan. Siellä meitä odotti hotelli Olof mistä huonevaraus oli tehty. Kyseinen hotelli on piristys verrattuna siihen mitä ns. ketjuhotellit tarjoavat.
Eikä hinnoittelukaan ole kovin pahasti pielessä. Kuuden hengen yöpyminen kustansi pikkuisen yli pari sataa euroa ja saatiin vielä saunallinen huone. Ei paha.
Kuvassa näkyvä saunakin yllätti positiivisesti, kun tajusi katossa olevan tuuletusräppänän pistää riittävän pienelle :-D
Sitten kun oltiin saatu ns. huone haltuun niin olikin vuorossa siirtyminen osoitteeseen Vesaisenkatu 1, 95400 Tornio eli Duusoneiden activity parkkiin kävi tiemme.
Voitte vain uskoa että eivät meinanneet pojat kestää housuissaan kun päästiin sisälle. Tästä löytyy lisätietoja paikasta
Paikkahan oli uusi, kokoa kyllä riitti ja es. sellaiseen yksityiskohtaan kuin valaisun suunnittelu ja toteutus oli kerrankin käytetty aikaa ja vaivaa. Lopputulos on kyllä sanalla sanoen hieno. Vaan aina kolikolla on sellainen hauska asia kuin kääntöpuoli ja tässä tapauksessa tuon hauskuuden hinta. Elikkä kaksi aikuista, yksi alle 1 v ja kolme 7-12 vuotiasta niin siinä vaiheessa kun kassakone sylkee näyttöönsä 76€, summa tuntuu melkoisen kovalta. Vaan parissa tunnissa taisi lasten suurimmat ja vähemmät energiat kivasti purkaantua tuolla peuhatessa.
Sitten olikin vuorossa iltapurtavan etsintä ja kun kerran ollaan Torniossa niin Meerin Grillillehän sitä askeleet veivät. Oliko tuo futiksen EM-finaali ja Hedbergin ohjelma saanut väen liikkeelle, vaan sitä kyllä riitti aivan yllin kyllin. Sellaisen vajaan puolen tunnin odottamisen jälkeen saatiin purtavat eteemme ja onneksi hymy oli riittävän leveä koska muuten ei tuollaisia annoksia olisi suuhun saanut mahtumaankaan. Ruoka oli todella maittavaa, niin kuin aina.
Googlen kartta kertoo minne sinunkin kannattaa suunnata jos ja kun tuollapäin satut liikkumaan.
Sittenpä kutsuikin jo hotelli ja nukkumatti, aamulla kun pitäisi vielä polkaista sellaiset 380 km että päästäisiin Uumajaan mökille.
Tuossa matkalla noin puolenvälin paikkeilta löytyy mukava pysyhdyspaikka jossa tien toisella puolella on ravintolaa, matkailukeskusta, kauppaa ja huoltoasemaa. Toisella puolella on on sitten mukava majakka ( tuonne pääsee kiipeämään ylöskin ) ja kahvila sekä pieni savustamo. Tuoksut ovat melkoisen mahaan käyviä etenkin kun sattuu olemaan pöntöt tulilla kalaa valmistumassa. Ehdottomasti yksi tuon välin parhaita pysähdyspaikkoja.
#gallery-0-8 { margin: auto; } #gallery-0-8 .gallery-item { float: left; margin-top: 10px; text-align: center; width: 33%; } #gallery-0-8 img { border: 2px solid #cfcfcf; } #gallery-0-8 .gallery-caption { margin-left: 0; } /* see gallery_shortcode() in wp-includes/media.php */
Siitäpä ei sitten ollutkaan kovin pitkä rupeama jäljellä tänne Uumajan First Camp leirintäalueelle mistä meillä on mökki varattuna.
Vaan ennen kuin tästä paikasta enemmän niin muutama sananen Ruotsalaisesta liikennekulttuurista.
Tässä asiassa meillä on melkoisesti opittavaa länsinaapurilta. On se uskomatonta huomata että kun on ajellut peräkärryn kanssa sellaiset nelisensataa kilometriä niin yhtäkään harakiri ohistusta ei ole tälle matkalle sattunut kohdille. Täällä kuitenkin on paljon 110 km/h:n teitä ja samalla tavalla kuin kotosuomessa kärrin kanssa saa ajaa maksimissaan 80 km/h. Täällä roikutaan perässä, tai siis ei roikuta vaan pidetään järkevä välimatka ja mennään ohi turvallisessa paikassa tai ohituskaistalla. Suomalainen ja etenkin itä-Suomalainen kusipäisyys liikenteessä loistaa poissaolollaan ja tämä jos mikä on muuten enemmän kuin hyvä asia.
Toivottavasti oppi ja järjen käyttö tulisi joskus tulisi meillekkin.
Vaan palataampa tähän nykyiseen kohteeseen eli leirintäalueelle. Eli kysymykseen miksi tänne?
No paikka on tuttu, ollaan asuntoautolla pari kertaa aikaisemminkin täällä aikaa vietetty joten ei aivan sikaa säkissä tämän majoituksen kanssa tarvinnut hankkia. Toisekseen täällä riittää lapsille tekemistä, on leikkikenttiä, futiskenttiä, minigolffia, uimarantaa, kauppaa ja ruokapaikkaa muutaman minuutin kävelymatkan päässä. Ja sitten ehkä se tärkein pointti lasten kannalta on se että täällä on porukkaa pitkin ja poikin Eurooppaa, eikä tuollaiset “polvenkorkuiset” tai vähän suuremmat tarvitse edes yhteistä kieltä että leikit toimii ja kaikilla on hauskaa. Tämän päivän hellyttävin tapahtuma sattui tuossa naapurikaupungissa jossa “yllättäen” piti pistäytyä lelukaupassa ja siellä sattui vastaan tulemaan sellainen ehkä vuoden – puolentoista ikäinen pikkutyttö joka halusi ehdottomasti tulla juttelemaan Aslan kanssa. No tyttö osasi jo muutamia sanoja ja Asla vastasi hänelle “omalla kielellään”,loppujen lopuksi he vielä silittivät toistensa poskea ja uskokaa huviksenne että meillä vanhemmilla oli hauskaa :-) Naureskeltiin että jokohan pitää pikkuisille puhelimet hankkia että saavat vaihtaa numeroita :-D :-D :-D :-D :-D
Tämän reissun kuvat ja videointi tulee tehtyä melkoisen kevyellä kalustolla. Eli ehdoton “ykkösnyrkki” on Sony RX100M4 pikkupokkari, sen kaverina tuo iLuuri.
Sekä tietysti tuo Panasonic megazoomi härvelikin mukana, vaan vielä sitä ei ole tarvinnut laukusta ulos ottaa. Tuo Sony jaksaa kyllä yllättää kuvanlaadulla päivä toisensa jälkeen. Pitänee siitä kirjoittaa ihan oma juttunsa tässä jossain sopivassa vaiheessa.
Vaan jospa tuota vähitellen alkaisi luovuttamaan tälle päivälle. Katsellaan mitä huomenissa aikaiseksi saadaan, ainakin päivävierailusta tuonne “naapuri kaupunkiin” sekä siitä miten monessa liikkeessä pitää käydä että saa hankittua Ruotsalaisen data-prepaid kortin. Onneksi tuo on meillä Suomessa hiton paljon helpompaa kuin täällä :-D
Tornio – Uumaja Elikkäs Torniossahan sitä oltiin ja pitkän päivämatkan päätteeksi oli vuorossa majoittuminen. Tällä kertaa ajettiin poikkeuksellisesti Outokumpu kylttien ohi ja kurvattiin keskustaan.
