#boulderointi

On olemassa hyvää betaa, huonoa betaa ja sitten suoranaisen paskaa betaa.

Hyvä beta menee kai niin, että jos on kiivennyt reitin, neuvottava on suurin piirtein samankokoinen ja homma roudaa. Betasta on hyötyä ja boulderin pääsee jopa ylös asti. Tähän esimerkiksi vois heittää sen, että Jykä neuvoo jollain reiteillä. Ollaan yhtä heikkoja, paitsi minä olen heikompi. Mut Jykä on samanmittainen ja yleensä annettu troppi tehoaa.

Huono beta on sitä kun on nähnyt reitin tai kiivennyt reitin ja sitten neuvoo saman betan jalkaa tai kyynärää lyhyemmälle. Tai sitten käytetään olemattomia otteita jalkkiksina ja vedetään puhtaasti kyynärvarsille niin, että silmissä alkaa näkyä tähtiä kun toisella ranteet jatkuu olkapäihin, eikä siitä yhden käden leukabetasta olekaan mitään hyötyä.

Sitten on tää paska beta. Yleensä se on tarkoituksellisen hyvää betaa, mutta jossain vaiheessa ajukoppa on muuttanut vedon oikealle olevaan sloupperiin vedoksi vasemmalla olevaan sloupperiin. Toinen hyvä vaihtoehto on huutaa kolme kertaa "Vedä vasemmalle, ote on vasemmalla...".  Tarkkaavainen lukija huomannee tässä vaiheessa, että totta kai se ote on oikeasti kello 14 suunnassa ja oikealla.

No, siinäpä tuli taas turinaa kerrakseen. Siirrytään kuviin, ettei mee vallan filosofiseksi tämä palsta.

Tänään Marjo(rie) näytti Cuvier Rempartista aivan loistokkaan 7a+:n väännön, jota hirvas ei ole aikaisemmin nähnytkään. Se on heti C'etait Demainista oikealle joku kymmenkunta metriä (tää voi olla muuten paskaa betaa...). Boulderi on kiva pallukka varustettuna sloupikkaalla toppauksella. Alla pari kuvaa lähetystyöstä.

Nyt näyttää myös Jennillä olevan 7:n rajapyykki hyvinkin lähellä. Kuvassa J vääntää Gravitonia. Lähellä on, mutta kuohujuomakestit jäävät vielä odottamaan seuraavaa reissua Sabotsiin.

Samalla kun Sauli yrittää vääntää Sale Gossea (7c+) kuosiin, Jykä ja Marjo kävivät keittämässä meille iltapäiväkaffeet ja siitäpä olikin ihmisen hyvä suunnistaa takaisin gitelle iltapuuhiin.