#baskeri

Ohjaaja on se eturivin baskeripäinen henkilö, jolla on visio – tai näin voisi maallikko luulla. Todellisuudessa ohjaaja on sinne tänne säntäilevä baskeripäinen henkilö, joka yrittää mahdollisimman pitkään peitellä sitä, ettei hänellä ole vastauksia.

Ohjaajuus mahdollistaa monia hienoja asioita. Koska ohjaajalle on annettu kaikki – taiteellinen – valta taivaassa ja maan päällä, hän voi muun muassa potkia ihmisiä ylös ja ulos sunnuntai-aamuna, esittää lavastustiimille 34-kohtaisen puutelistan sekä levittää Spankingdom-lahjaleikkinsä ilosanomaa kaikelle kansalle.

Täytynee tunnustaa, että ohjaajuus tuo mukanaan myös kaikenlaisia kiusallisia lieveilmiöitä. Olen huomannut itsessäni kasvavan tarpeen ostaa kännykkä, johon saa nettiyhteyden. Herännyt on myös halu lähetellä aamuyöllä sähköposteja tuottajille, tilavarausvastaavalle ja varsinkin ohjaajakollegalleni.

Ohjaajuus – ja spekseily ylipäätään – on erittäin opettavaista. Kuluneiden neljän kuukauden aikana maailmankuvani on suorastaan mullistunut. Ilman ohjaajanpestiäni en olisi koskaan päässyt vihkiytymään metalliponileikin saloihin saati oppinut mahduttamaan 10 ihmistä saman pyöreän pöydän ääreen Unicafessa. En olisi myöskään ymmärtänyt, että kaikkiin kysymyksiin voi vastata: ”Me laitetaan infoa Facebookiin heti palaverin jälkeen.”

Tärkeimmäksi kokemani opetus tuli mieleen mökillä yön pimetessä. Mahailimme kaikki yhdessä lattialla ja teimme toisen läpimenon äänimaisemana koko työryhmän voimin. Mieleen palautui näyttelijävalintojen haastattelutilanne. Viimeisenä kohtana ehdokkaan piti määritellä speksi yhdellä virkkeellä. Vuosi sitten en itse olisi tiennyt, mitä speksi tarkoitti. Nyt vastaisin kaikessa siirappisuudessaan: speksi on perhe.

Elisa Pursiainen, Conduksen speksin 2014 toinen suuri ohjaaja

Visio näkyvissä.

***

Miten visio toteutui? Sen näet Gloriassa 23.–27.2. Osta liput nyt!

Conduksen speksi myös sosiaalisessa mediassa!

Facebook

Twitter @Conduksenspeksi, #conduksenspeksi2014