#auringotar

Tuli eli Panu (tämä on tulen väkevämpi nimi) on Auringottaren tekemä. Tuli tippui maahan tulikipunana, mutta ei ole yksimielisyyttä siitä, millaisen tapahtuman johdosta.

Yhdessä versiossa Ilmarinen ja/tai Väinämöinen takoo Kokko-linnun sulkia, ja tämän johdosta kipinä lentää. Toisessa taas tulta on tuuditettu taivaan tähtien seassa, päällä kuuden kirjokannen, Ukon parran alla, otavaisen olkapäillä kultaisessa kätkyessä, mutta kehdon hopeat nuorat notkuvat ja tulikipinä putoaa pilven reunalta.

Molemmissa tapauksissa kipinä tippuu läpi maan ja Manalan, tulee räppänästä sisään ja polttaa neidon rinnan ja poikien polvet ja läpäisee lapsen kehdon. Kipinä päätyy Aluen järveen, joka on käsitteenä hyvin epäselvä, mutta yleensä viittaa Pohjolassa olevaan järveen. (Pohjola, Tuonela, Manala, jne. ovat sama paikka). Kala nielee kipinän.

Taas se, miten ja kuka kalan perkaa ja vapauttaa tulen, vaihtelee hieman. Tulen nielemää kalaa varten tehdään nuotta; sen tekevät sisaret ja veljet, henkilöinä mainitaan mm. Kuolleen näköinen poika koukkusormi, sisarukset Sotkottaret sekä Satasormi Tuonen tyttö ja Satasormi Tuonen poika. Kun kala on napattu, sitä ei kuka tahansa voikaan avata, sillä se on niin kuuma. Toisinaan kalan avaa rautakinttailla Väinämöinen tai kääpiökokoinen "musta mies". Onpa joissain runossa molemmat paikan päällä. Tämä "musta mies" on myös ison tammen kaataja.

Tulen polttamiin kutsutaan apuun Pohjolan neitoa, jolla on hyyssä sukka, jäässä kenkä, hallassa hameen helmat. Hän vetää hyistä kelkkaa, kädessään hyinen kattila, jossa hyinen kauha, jolla hän heittää vettä polttamille. Hän voi myös hyisellä kosketuksellaan kääriä ja nostaa tulen sormilleen. Myös voiteita kutsutaan parantamaan polttamia ja Kokko-lintua nielemään tuli ja syömään tulen kivut.

Muita versioita: Joissain loitsuissa sanotaan "Umo valkean emue", eli tulen äitiä kutsutaan nimellä Umo. Kuusamolaisen loitsun mukaan tulikipinä kimposi, kun Kokko-lintu iski kynsillä kiveen. Paltamolaisen runon mukaan Lemmäs synnytti Panun vedessä.