Kotona jälleen
Palasimme koko poppoo kotiin keskiviikkona ja kylläpä se tuntui ihanalta. Kaksi kuukautta on pitkä aika olla poissa kotoa ja Nella raukka ei tainnut paikkaa enää edes muistaa. Elämä asettui uomiinsa kuitenkin kotona todella nopeasti ja nyt jo tuntuu, että emme olisi poissa olleetkaan.
Kahden kuukauden aikana asiat on muuttuneet todella paljon. Osa muutoksista positiivisia ja osa negatiivisisa. Suurimpia muutoksia on Nellan kasvu itsekseen möllöttävästä vauvasta maailmasta ja sen imeistä kiinnostuneeksi lapseksi. Nella ei enää juuri viihdy yksikseen lattialla, vaan aina täytyy olla seuraa. Ja nähdessään muita lapsia tai eläimiä tyttö aivan hihkuu riemusta ja heiluttaa kaikkia raajojaan. Keittiömme ikkunasta näkyy taloyhtiön leikkipaikalle ja siellä on aika usein lapsia leikkimässä. Nella seuraa kaikkia lapsia mielenkiinnolla syöttötuolissa istuessaan ja hihkuu välillä ääneen. Ja kun olemme menossa ovesta ulos, niin siitä vasta riemu syntyykin kun tytö jo tietää pääsevänsä muiden lasten seuraan leikkimään.
Meidän leikkiminen koostuu siitä, että Nella keinuu vauvakeinussa ja katselee muiden lasten menoa. Tai sitten Nella istuu soralla ja kauhoo pikkukiviä ja hiekkaa sormiinsa. Välillä myös otamme muutaman askeleen paljan jaloin soralla. Käymme iltaisin myös vaunuajeluilla ja Nella katselee maailman menoa vaunuissa istuen ja jotakin lelua järsien. Ja jos näköyhteyteen ilmaantuu koira niin siitä alkaakin melkoinen huuto ja viuhtominen, hyvä, ettei tyttö syöksy pää edellä vaunuista.
Nella ei edelleenkään liiku muuta kuin takaperin ja se turhauttaa tyttöraukkaa suunnattomasti. masulla olo on ihan mälsää, kun haluaisi mennä eteenpäin, mutta päätyy aina vaan takaperin. Ehkäpä Nella lähtee sitten suoraan kävelemään ja jättää ryömimisen ja konttaamisen kokonaan väliin.
Huonot muutokset liittyvät Nellan yöuniin. Kesäkuusta lähtien Nellan uni on ollut todella levotonta ja hyvinä öinä hän heräilee kahden tunnin välein ja huonoina jopa puolen tunnin tai tunnin välein. Syynä on ollut välillä nälkä, välillä hampaat ja välillä korvatulehdukset. Välillä en tosiaan osaa keksiä mitään syytä. Kaikkein kurjinta levottomissa öissä ei ole se, ettäkö minä olisin väsynyt vaan että Nella on itse ihan väsynyt päivisin. Oikein olen itse ihmetellyt miten hyvin minä jaksan päivisin katkonaisista öistä huolimatta. Mutta Nella raukka on kaiket päivät aika väsynyt.
Päiväuniahan Nella ei edelleenkään oikein osaa nukkua. Vaunu-unet kaventuivat kesän aikana 20 minsaan ja nukutus meni ihan mahdottomaksi huudoksi. Jotta lapsiraukka ei vallan nääntyisi väsymykseen olen luopunut kaikista hyvien tapojen opettelusta ja Nella nukkuu nykyään ensin tunnin unet yhdentoista aikaan mandukassa tai liinassa ja sitten kolmen maissa parin tunnin unet mun vieressä tissi enemmän tai vähemmän suussa. Ja kasin maissa tyttö on jo niin poikki, että nukahtaa huudon kera vartissa.
Kaiken kaikkiaan tilanteet ja rytmit muuttuvat koko ajan, mutta on kova olla kotona ja aloitella sosiaalinen elämä jälleen. Aika monet aktivitettimme alkavat vasta viikon päästä, mutta tiistaina alkaa vauvajooga ja samana päivänä menemme myös lounaalle yhden työkaverin kanssa.
