#2.2.2019

To be fair, it didn't act like it wasn't carbonated. It just didn't have that bubbly burn that I love so much. It dissipated extremely quickly.

At first I thought it had to do with the high altitude. But Idaho Falls is 300 ft higher than Powell, so we can rule that out.

مش عارفة ليه حياتي شريطها سف والمواقف بتتكرر وحالات الحب من طرف واحد بتتكرر ومش عارفة ليه أنا دايمًا الطرف اللي بيتساب أو بمعنى أصح مبكونش معاه أصلًا وليه أنا اللي لازم أتخطى وأتعافى وأكمل وأنا معنديش أدنى رغبة في ده.

istun maassa syvennyksessä asfalttisen baarin edessä katselen parveke-elämiä ja kun joku avaa ikkunan ja ravistelee kangasta outoa olla näin aikainen entä jos joku on ollut baarissa yötä ja avaisi nyt oven jonka edessä istun

olen aivan autioirna autioirta tullut liisa ihmemaassa leikkinyt    ruutukuvioisten lattioiden sieniä mmmmmm Syksyt vähän pelottavia leikkejä ja lauluja  mustelMilla kieritän hiuksia sykkerö sykkyrämykkyrälle hykerrän aivan hykerryksissä sun syleilyssä oi! hauska nauru    kädet sydämiä täynnä tanssii satiini-iholla tapasin aleksis kivessä ville vallattoman   tällä kertaa vähän jäinen miksi        aina      tapaan näitä jäisiä ville vallaton poikia

sydän hakkaa aika aivan vallattomasti    uhkaat kantaa mut sohvalle eikä täällä ole sohvaa

hämeenkatuun jää kolo jos siinä lukee saarikoskea jää jää jää marraskuu , ei vielä jäinen kuitenkaan.    katu pulputtaa oranssihtavaa valoa asfaltissa sih juomaa ilman maljaa  lähetit minulle sopivan ryhmän: “kommuunit koolle” luin että kommunistit koolle ja liityin

auringonsäteet karkeloivat kasvoillanne aamurappusilla. mulla oli aivan liian isot kengät jaloissa ja se oudon hyvä olo: darra-aamun lumo?

krapulassa voi tapahtua kaikenlaista       aurinko paistaa sulosti pihallasi, maa on kuiva! kaikki mun tavarat ihan kaljassa. "joo mä olin ihan hukassa siellä raiteilla.. mut tuu nyt käymään sisällä"      en muista kuinka nukahdin mutta muistan heräilleeni musiikkiin ja kuulemma soi lujaa         olo etten voi pysyä paikoillani ihanan kevyttä, päällä ainoastaan sinun musta satiinimekko huone on täynnä sellaisia kasveja joita joskus varastin taidemuseosta    kun nukut aurinko osuu välkkyen kasvojesi ihoon tekisi mieli juosta jotkut rumat lenkkitossut jalassa tätä nyt kuivaa katua eteenpäin paljain säärin, mutta ei saa auringon antaa juksata kun on vielä pakkasta. ja juosta niin kauan että hengästyy ja hengästyy ja hengästyy niin että ei voisi enää olla hengästyneempi ja on pakko jo pysähtyä vaikea kuvailla tätä olon keveyden kepeyden määrää ja tunnetta tuntuu kuin olisin vähän korkeammalla mitä yleensä ja päässä tuntuu pehmeältä

February 2, 2019 - Day 228

I want cuddles so bad right now though. And I want to not be in my bed. Also, I’d love it if I could have the energy to do more than poke on my phone and watch Netflix. My brain is getting restless and my body is like, “NOPE.” Even videogames feel like way too much effort today. And talking to people.