Speedy Sausages

Saavuimme perille 23.09, 53 tuntia Helsingin Oopperatalolta kajahtaneen lähtölaukauksen ja yhdeksän minuuttia kilometrilaskurin pysähtymisen jälkeen.

Lopullinen lukema oli HUIKEAT 2477 KILOMETRIÄ (!)

Voittaja julistetaan kuulemma heinäkuun aikana, tällä hetkellä varteenotettavimmat kilpailijamme vaikuttaisivat olevan vielä kauempana pohjoisessa pyörähtänyt Team NerdyLlama ja Tukholmaan liftannut Team Panssarivaunulla Parkanoon.

MAKSIMAALINEN KIITOS teille kaikille meitä kuskanneille ja tsempanneille! Lienee sanomattakin selvää että ilman teitä kaikki tämä ei olisi ollut mahdollista.

Tällä hetkellä fiilis on hyvin vaikeasti kuvailtava, tunnemme itsemme sanattomiksi kaiken tapahtuneen jälkeen. Saatamme kirjoitella tänne lisää huomenissa, tai milloin ikinä satummekaan seuraavan kerran heräämään kun nyt pitkästä aikaa painamme päät tyynyyn.

in English: This was awesome YOU are awesome We are tired See you next year

Viikonlopun pituisen EEPPISEN reissumme viimeisen (ja jännittävimmän!) osuuden meille tarjosi Jaana. Päästyämme kyytiin Abc Heinolasta klo 18.30 saimme kartuttaa kilometrejä tämän ihastuttavan leidin takapenkiltä käsin kilpailuajan loppuun asti. Matka kulki Iitin perämetsien ja turunväylän tunneleiden kautta suoraan kisan päätepisteeseen, Helsingin Kallioon cafe Mascotin edustalle.

Vietimme tunnin Mervin ja Paulin vieraina Cafe Peurankellossa pohjois-Iitissä. Tällaisiakin paikkoja voi siis löytää vielä kun eksyy oikeiden ihmisten matkaan

Jatkamme vatsat täynnä pullaa ja täyteen tsempattuina kohti pääkaupunkiseutua

Emme ehtineet pyöriä Vaajakosken abcilla kuin 10 minuuttia ennen kuin Selja nappasi meidät kyytiinsä matkalla Lahteen päin

Me ollaan taas vähän jäljessä näiden päivitysten kanssa mutta koitetaan kiriä nyt kunnon spämmillä: tässä tilannekuva aika-avaruuden kohdasta Vaajakoski, klo 16.35

Maanmittausinsinööri Ilkan citikka kiidätti meidät Tampereelta jälleen kohti Jyväskylää, tällä kertaa maisemarikkaampia reittejä pitkin. Nyt on nähty Jämsä, Muuramen keskusta, Himos ja maailman suurin paperikoneen tela. Ja paljon mäntyjä.

Tämmöisellä kokoonpanolla matka jatkui Oulun kupeesta peräti Tampereelle asti - suurkiitokset kyydistä hra. Rantamäki ja kumppanit!

Nyt kun saimme vielä varmistettua että kuvan täällä julkaiseminen on ok haluaisimme esitellä teille Jukan ja Eevan, jalomielisen pariskunnan joka nappasi meidät kyytiin myöhään illalla Kuusamosta ja ajoi Ouluun asti, vieläpä poiketen kotimatkaltaan sen verran että pääsimme kohtaamaan rakkaimman vihollisemme, elämän kovan korkeakoulun päärakennuksen, Tupoksen Abc:n

Blogimme on jälleen kerran luopunut kerettiläisenä pitämästään postausten kronologisesta järjestyksestä ja ottanut neliulotteisia taiteellisia vapauksia, tämä kuva on siis otettu vähän keskiyön jälkeen, auringon noustessa.

tl;dr: Ancient picture of our old friends from Oulu (feat. midnight sun)

Hitch on!

Miten hyvältä tuntuukaan istua autoon kuuden tunnin odottamisen jälkeen... Pitkä matka takana ja vähintään yhtä pitkä edessä

Tampere kutsuu

4 hours later:

The sun is rising, and with it, our hopes

Oltais päästy Vaasaan mutta takapenkki oli täynnä kuningasrapuja

Luulin jo postanneeni tämän kuvan tarinoineen tänne, mutta tumblr väittää muuta :o Ilmeisesti univelka vaikuttaa tai sitten ajan rakenne on muuttunut

Ihmisten avuliaisuus ja hyvä tahto yllättää kerran toisensa jälkeen: eräskin rouvashenkilö oli lähtenyt ajelemaan Rukalle mutta päätti koukata Kuusamon kautta ihan vain saattaakseen meidät ison tien varteen. Ei voi kuin kiittää kauniisti, nyt ollaan jo matkalla kohti Oulua (:

Näin koko reissun aikana alle 4 tuntia nukkuneena yötön yö ei saa vuorokausirytmiä enää yhtään enempää sekaisin, mutta kyllähän auringonpaiste on aina mukavaa. (Kuva jo useamman tunnin vanha mutta relevantti)

Mutta miten päädyimmekään tänne asti?

Iissä punaisesta pakettiautosta vinkattiin kyytiin. Uusin ystävämme Antero painoi nastan lautaan, antoi venäläisten audimiesten purra pölyä ja neuvoi olemaan eksymättä enää paljon pohjoisemmaksi, vaikka olikin itse jatkamassa matkaa vielä hetken kohti Sodankylää. Otimme neuvosta vaarin ja heitimme haikeat hyvästit Kemijärven Lidlin pihassa.

1000km paukahti Kemijärven rannalla!!!

Tästä on hyvä jatkaa kohti kotia