rehellisesti

Olen katsonut liikuttavia eläinpelastus videoita youtubesta. Olen alkanut arvostaan eläimiä todella paljon taas. Ehkä meidän uusi koiranpentu on myös itselle terapia koira. Samoin kuin toisetkin koirat. Tuntuu paremmalta kun kykenee huolehtimaan toisista. Jostain syystä hoidan mielummin muiden ongelmia kuin omiani. Figure that.

Iltastressi seuraavasta päivästä. Olen odottanut varausta, mutta se tulikin yllättäen silti. Pillahdan itkuun kolmessa sekunnissa katsellessani koira videoita. En jaksaisi itkeä, joten toivon, että huomenna en saa paljon kysymyksiä. Oletan kyseessä olevan fyysinen terveystarkastus, tai jotain siihen suuntaan.

Luin koko päivän fanfictionia. Mitä tästä voin sanoa? Joskus on muka lukea jotain, josta ei tule stressiä. Tekeleet ovat vielä vaiheessa. Niitä ei ole luotu julkaistavaksi perinteisessä mielessä. Nimettömät kirjoittajat jakavat joskus onnistuneita, joskus järkyttävän onnettomia tekeleitä. Ja minä luen. Joskus minä luen.

En saa niin paljon aikaan kuin tahdon. Viikot kuluvat, tunnit menevät. Kuukauden päivät sulautuvaan toisiinsa, ja minun on vaikea erottaa, mitä milloinkin on tapahtunut, jos ylipäätänsä mitään tapahtuu. Teen niin vähän nykyään. Olen kyllä yrittänyt tehdä kotitöitä. Pidän tiskien laittamisesta, etenkin kun on tiskikone. Aina jos minulta jotain pyydetään, teen sen. On vain vaikeaa tehdä itse aloitetta.

Tiedän asioiden olevan minulle hankalia, mutta tarvitsen tasapainoa. En halua, että minua kutsuttaisiin laiskaksi. Toisaalta vihaisin, jos minua holhottaisiin. En ole heikko. En ole avuton. En kuitenkaan väitä, että olisin parhaillani juuri nyt. Tarvitsen hieman vielä aikaa. Hetki vielä. Kyllä tästä vielä ylös pääsee.

Olen kiitollinen musiikista. Tänään rakastuin uudestaan moniin kappaleisiin ja artisteihin, jotka olin unohtanut. Näen ne tänään uudella tavalla.

Minun on tehtävä suunnitelma. Tiedän, että tämä melankolia ei todennäköisesti koskaan lähde kokonaan pois, joten on ajateltava pitkälle. Sen takia, että selviän ainakin seuraavat kymmenen, tai ehkä ainakin viisi vuotta, ilman etten romahtaisi. Tulen aina olemaan stressaantunut, mutta tänään on positiivinen olo siitä, että ehkä silti voin puskea eteenpäin. Onhan tässä jo yli kaksikymmentä vuotta menty omin voimin oman pään sisällä eleten.

Kyllä tämä tästä.

En ole koskaan ole ollut uskonnollinen, mutta pidän astrologiasta vaikkei se totta olisikaan. Olen elämässäni hukassa, ja horoskooppeja voi käyttää itsetutkiskeluun, vaikkei ne minua määrittelisikään. Ne kiinnittävät huomioon itseeni ja siihen miten voisin edistää omaa elämän laatuani ja onnellisuutta, sekä mitä heikkouksia minussa voisi olla.

Se on hauskaa ja kiinnostavaa. Minusta tuntuu, että teen pitkästä aikaa minkäänlaista “tutkimusta” kun etsin tietoa horoskooppi kartoista. Tästä tulee hyvä olo.

Astrologia.

Heräsin tänään puoli yhdeksältä, joka on aikaisin minulle, varsinkin kun en saa nukuttua ennen kello 3-5 aamuyöstä. Ehkä siksi tänään on ollut vähän epämukava olo. Jotain selässä, päässä ja vatsassa. Lisäksi hiukset ovat nyt likaiset. Kaikin puolin epämukava olo.

Näin viimeyönä unta siitä, että selitin ystävilleni omasta tilanteestani, ja miksi en ole heille ollut yhtään yhteydessä. En usko, että olen vielä valmis puhumaan kellekään. En ymmärrä milloin keskustelemisesta tuli näin vaikeaa. Mihin kuoppaan olen itseni ajanut? Saan jatkuvasti takaumia asioista, jotka hävettävät.

Mutta tänään ei ollut huono päivä. Tein asioita. Laitoin ruokaa. Huolehdin koirista. Nyt vaihdan puhtaat lakanat. Haluan vaan uskoa, etten ole niin saamaton kuin miltä jatkuvasti tuntuu.

Huomasin jälleen, miten ajatus ulos menemisestä epämielyttää minua. Kylmyys jo itsessään, mutta kävelymatka oman ajatuksieni seurassa erityisesti. Tarvin alituisesti jotain, mikä (on suomeksi vastine sanalle distraction??) saa minut keskittymään johonkin muuhun kuin siihen, mitä en halua ajatella, joka tekee minut hulluksi.

Muutan jatkuvasti mielipidettä siitä pitäisikö minun hakeutua suhteeseen. Luulen, että olen aika vahvasti vielä ‘ei’ kannalla. Mutta silti, on minun myönnettävä, että vaina välillä kuulostaa houkuttavalta, että voisin aina tukeutua johonkin. Tällä hetkellä se vaikuttaa vaan niin epärealistiselta. Tiedän, että ulkonäön puolesta minulla ei pitäisis olla ongelmia. Ihmiset vaan vaikuttavat saavan minusta tietynlaisen kuvan. Enkä jaksa selittää. Enkä tiedä paljonko pystyisin toisella antamaan. En halua loukata toista, koska tiedän helposti vetäytyväni itseeni. Olen liian vaikea, enkä muutoinkaan helposti tykästy ihmisiin.

Tarvitsen enemmän aikaa.

Ja vaatimuksena olisi myös, että joskus astuisin ulos neljän seinän sisästä. Hah.

Youtube musiikki listojen tekeminen rentouttaa. Yöradio-teemaiset ovat tällä hetkellä suosikkejani. Olisiko mahdollista tehdä oma radio-ohjelma? Rentoa jutustelua, musiikki taukoja ja kuuntelijoiden ajatuksia. Sellaista radiota.

Luin Captive Prince trilogian hetken mielijohteesta. Nykyään kaikki löytyy niin helposti ilmaiseksi. Muistin pitkästä aikaan, että osaan olla tosi nopea lukemaan. Minun ei pitäsi antaa oman epävarmuuteni saada itse sitä unohtamaan. En ole tyhmä. Kai muistan sen, enkö vain?

Tänään on olo turta, ei huonolla, muttei hyvälläkään tavalla. Toivon, että voisin puhua ongelmistani ilman, että purskahdan itkuun. Ylpeys ei anna anteeksi, ja juuri tämän takia näistä asioista en yleensä sano mitään. Tiedän, etten ole heikko. Toivon vaan, ettei muut unohda sitä.

Yritän olla katumatta menneitä, mutta se on osoittanut haastavammaksi kuin uskoisikaan. Koitan olla rohkeampi kuin tänään huomenna. Olen kyllästynyt katselemaan seiniä, kun yritän vältellä muiden katseita. Minä olen tätä vahvempi.

Yöllä, ennen kuin olin kerennyt mennä nukkumaan, kuukautiset alkoivat kello kolme. Särkylääkkeiden vaikuttamiseen meni tunteja kolme. Ibumax nelisatasia meni näiden mainittujen tuntien aikana enemmän kuin kolme.

Ehkä tämä on hyvä hetki miettiä mielen ja fyysisen kivun eroja. Vaikka toisaalta, epäilen ovatko tajunnan tuskat ja oksennukseen nenässä verrattavissa toisiinsa. Mielummin eläisin ilman kumpaakin.

Katsoin tänä aamuna uuden jakson ‘Hyori’s bed and breakfast’ kakkos kaudesta. Ensimmäinen kausi oli parempi, mutta pidän ohjelman tunnelmasta vieläkin. Se on hyväksi omalle mielelle. Ensimmäisellä kaudella Hyori mainitsi elämässään olevan kolme asiaa, joihin hän voi aina luottaa: jooga, tee sekä hänen aviomiehensä.

Tänään jälleen huomasin, että tee on myös minulle, jotain johon voin aina tarttua. Se antaa minulle niin paljon. Se on rutiini, ja tällaisena aikana ihminen todellakin tarvitsee, jotain sellaista. Lisäksi se pitää minut nesteytettynä. Unohdan liian helposti muuten juoda vettä. Luin myös jostain, että on paljon parempi keholle, jos juo aina lämmintä tai huoneen lämpöistä vettä kylmän veden sijaan. Olen ollut todella huono pitämään itsestäni huolta lähi vuosina, mutta ehkä tämä on yksi terveellinen tottumus. Kukaan ei voi ymmärtää, kuinka iloiseksi tämä saa minut.

Rakastan merta, joka on jäätynyt kiinni maahan ja sulautunut taivaaseen, joka myös on valkoinen.

Näyttää siltä, etten osaa vieläkään päättää koenko, että minulla on jotain toivoa elää niin kuin haluaisin. Ristiriitaiset tunteet eivät ole mikään uusi kokemus. Juuri nyt en ole tyytyväinen, mutten tyytymätönkään. Minä vaan olen. Kaikki vaan on. Maailma ei muutu vaikka yhden ihmisen tavanomainen arki olisi laitettu tauolle. Maa, taivas ja meri olisivat olleet valkoiset kaikesta huolimatta.

Kai se on ennemminkin huojenta vaa kuin huolestuttavaa. En ole yksi niistä ihmisistä, joka ottaa itseensä, jos koko maailma ei ole kaaoksessa, kun itsellä on jokin huonosti. Toivoisin vaan, että ihmiset lopettaisivat syyttä huutamisen. Se on vaan niin todella turhauttavaa. En voi alleviivata tätä liikaa.

Mietin liian kauan kirjoitanko: “tänään ei ollut huono päivä”. Nykyään on vaikeampi ollut tällaista määritellä.

Tein vihdoin soiton, jonko minun oli pitänyt tehdä jo aikaa sitten. Me kaikki yritämme. Yritämme olla parempia toisillemme, itsellemme. Olen vielä epävarma, kuinka pitkälle yrittämisellä pääsee.