Pilot lanka
Kuukausi on kulunut siitä, kun mystinen taika surmasi suurimman osan maailman väestöstä. Jokainen vastaan tuleva kaupunki tuntui tyhjemmältä kuin edellinen, urbaanimmalta. Ehkä jopa luonnollisemmalta, kun vihreys ja luonto hiljalleen valtaa maailman kaupungit ja kylät takaisin.
Eräänä aamupäivänä ylhäältä taivaalta, pilvien seasta kaksi lohikäärmettä lentää alas, ja laskeutuivat ostoskeskuksen katolle. Toinen heistä, pikivalkoinen lohikäärme "Pilvivaanija" laskeutui eka, rikkoen painonsa alle virrattoman ilmastointilaitteen. Karjuen, lohikäärme meni matalaksi, päästäen ratsastajansa alas.
Pilvivaanijan ratsastaja, Sirmi Vapula, hitaasti valui Pilvivaanijan kylkeä pitkin alas. Katto oli ilmastointia lukuun ottamatta tyhjä, mutta tovereiden onneksi sivulla oli tikapuut alas. Ja kivi tai viimeistään potku hoitaisi heidät sisälle kauppakeskukseen ikkunan läpi jos muuta sisäänpääsyä ei löydy. (Lohikäärmeen käyttäminen sisälle pääsyyn kuulosti voiman liikakäytöltä.)
"Haluatko tsekata ruokapuolen vai vaatteet eka? Ei siinä että kiirettä ois, tässä menee varmasti koko päivä tai useampi jos kunnolla aletaan raidaan." Sirmi totesi ääneen ystävällensä, jonka kanssa oli viimeisen kuukauden viettänyt lentäen ja etsien seuraavaa ateriaa itsellensä sekä molempien lohikäärmeille, jotka eivät vähään tyytyneet.
"Ehkä voitais etsiä joku eläintarha jotta nämä kaksi saavat syödä kunnolla kerrankin." Sirmi vitsaili, ajatellen kuinka hupaisalta eläintarhabuffetti kuulosti.
Aamupäivän auringossa kauppakeskuksen katolle laskeutuva sulavaliikkeinen Hopeaviiltäjä loisti kilpaa ympäröivien kasteen koristelemien ruohikoiden kanssa. Sen ylväs olemus oli vaikuttava, kunnioitusta herättävä, mutta tietyllä tavalla viisautta ja lempeyttä uhkuva. Lohikäärmeen selästä laskeutui ketterästi sen omistaja, lyhyt tummahiuksinen nuorukainen, jonka kimaltelevat teräksensiniset silmät tarkkailivat ympäristöään uteliaasti.
Tähtivalo Hallasuo taputti Hopeaviiltäjää muutaman kerran hellästi kaulalle, ennen kuin kääntyi ystäväänsä kohti. Hänen huulillaan oli hänelle ominainen hymy, joka oli toiveikas, mutta hieman väsynyt. Paikasta toiseen matkustaminen ei ollut hänelle uutta, mutta muiden ihmisten kadottua se tuntui raskaammalta kuin ennen.
"Jos katotaan vaateosasto ensin. Mulla repesi takki aika inhottavasti pari päivää sitten", hän totesi, yrittäen tiirailla sisään tyhjilleen jääneeseen kauppakeskukseen. Hänen pitkässä mustassa takissaan oli suhteellisen leveä repeämä olkapään kohdalla, ulottuen lähes käsivarren taipeeseen.
"Sen jälkeen kyllä maistuis ruoka, samoin kuin varmaan näille kahdelle", Tähtivalo jatkoi, virnistäen Hopeaviiltäjälle hyväntuulisesti. Lohikäärme tuhahti matalasti, lähestulkoon silmiään pyöräyttäen.
"Sopii. Toivottavasti on pari hienompaa puljua tässä ostarissa." Sirmi vitsaili, katsoen kaupunkimaisemaa jonka ostoskeskuksen katolta näkyi. Ei sielunsielua tai edes ääntä joka aikanaan varmasti täytti näin suuren kaupungin. Ei siinä, että mitään muuta oli odotettavissa.
Nuorukainen katsoi pikaisesti lohikäärmeettään Pilvivaanijaa, vakuuttaakseen itsensä että se olisi kiltisti ostoskeskuksen katolla kun hän ja ystävänsä sinne palaisivat. Vilkaisun jälkeen katse suuntautui Tähtivaloon ja sitten palotikkaisiin jotka johtaisivat ostoskeskuksen ikkunalle.
"You know, joskus pentuna mietin kuinka jännittävää ois murtautua kauppaan yöllä, tai pankkiin. Ei sillä että tänne murtautuminen olis edes moraalisesti väärää." Onhan omistajat mitä luultavimmin kuolleet, ja kaikki mitä ostarin sisällä on, joko homehtuu tai muuttuu tomuksi vuosien kuluessa.
Sirmi nousi tikkaille ja valui alas maantasolle, jossa nopealla vilkaisulla löysi itsellensä kiven jolla rikkoa ikkuna. Sirmi ei odottanut Tähtivaloa ennen kuin toteutti aikeensa ja pisti ikkunan säpäileksi, lyöden loput ikkunasta pois välttääkseen mahdolliset haavat itsellensä sekä parillensa. "Joskus kehollinen työ on paljon taikaa miellyttävämpää." Hänen katseensa suuntautui ylös, jossa Tähtivalo oletettavasti oli tulossa alas.
