Lauran ja Elenan elämää

Mielestäni en oo maailman paras tuomaan ajatuksiani esille enkä varsinkaan kokoamaan niitä selkeäksi kokonaisuudeksi tekstin muodossa. Harjoittelen siis.

Oon nyt jonkin aikaa maannut sängyssä nauttien orgasmien aiheuttavista sykkivistä jälkiaalloista. Hetki sitten tuntui oikeasti siltä, etten pysty liikkumaan, koin pienen ikuisuuden. Tuntui, että mun vartalo ei enää ollut tässä maailmassa. En tuntenut lainkaan kipua, mulla ei ollut kiire minnekään. Huolia tai velvollisuuksia ei pyörinyt mielessä. Makasin vaan paikoillani silmät kiinni, hengitin ja nautin. En tiedä mitään parempaa tunnetta.

Hitto, jos joku toinen ihminen koskaan ikinä milloinkaan pystyis antamaan mulle samanlaista, yhtä suurta mielihyvää kuin mä itse, nostaisin hattua. Seksi on ollut toki aina hauskaa ja hyvää muiden kanssa, mutta ei se ole ikinä yltänyt samanlaisiin korkeuksiin, millaisiin mä pystyn itse itseni kanssa. Mutta ei jokainen seksikerta ole eikä tarvikaan olla tajunnanräjäyttävä, onneksi se on tullut tajuttua. Tärkeintä, että molemmilla/kaikilla osapuolilla on hauskaa, turvallinen olo ja pystyy nauttimaan.

En tiedä, mikä mun pointti tässä tarinassa oli, ihan sama. Nää on näitä pohdintoja vaan.

Geysir & Blue Lagoon, Iceland

su 3/7/16