Eissaatana, kengitystä
Jos aloittaa kengittämisen googlaamalla toukokuussa “hirsitalon kengitys”, mitä helvettiä sitä voi odottaa? Että kaikki sujuu kuin Strömsössä? Kuka sitäpaitsi on nähnyt, että Strömsössä kengitettäisiin? Siellä askarrellaan, ja askartella voi kuka hyvänsä vitun kekkuli, joka ei uskalla moottorisahaa käynnistää. Kengittäminen on vakavaa hommaa, koska siinä puututaan ihan olennaiseen, eli talon pystyssäpysymiseen. Jos se menee “ei niin kuin Strömsössä”, niin käsissä on kasa hirsiä. Mikä on vittumaista, jos tämä “kasa hirsiä” on sun koti ja koko omaisuus. No näin se meni meillä. A) ahdistuin, mitä lähemmäksi kesä tuli, koska olin päättänyt että nyt se vitun hirsirunko laitetaan kuntoon. Sehän näytti saatanan pahalta, kun olin repinyt vuorilaudat pois. Elikkä arviolta seitsemäänkymmeneen vuoteen ei oltu tehty mitään, paitsi lisää vahinkoa paikkaamalla laudoilla ja vuorivillalla. Joka jumalan ikkunan alla pelkkää pehmeetä. Ihan niin kuin sitä ei olisi tässä talossa jo tarpeeksi nähty. Vuorilaudat oli lyöty suoraan hirteen. Kiitos ihan vitusti, vitun 100 vuoden takaiset säätäjät, tai vielä enemmän ne 50 vuoden takaiset “korjaajat”. B) Mulla ei ollut hajuakaan, miten homma hoidetaan. Paitsi, että ekaks varmaan tarttis hoitaa hirsiä. Ehjiä. No vittu niitä ihmeen kaupalla löytyi, kiitos Roseborgin Vesan. Nimittäin metsäkoneella purettu talo, jonka hirret oli yhdessä läjässä. Muutakaan ei ollu, Lidlistä ei hirsiä harmi kyllä saa.
Riehuttiin siellä yks aamupäivä, tottakai sateessa, ja saatiin tälläinen nippu - tässä vaiheessa ei mitään käryä paljonko niitä osapuilleen tarvitaan. Ihmevitunsäkä, että nämäkin löytyi, muuten koko kesästä ei olis tullut mitään. Noh, ekana ajattelin että harjoittelen turvallisessa paikassa, eli yhden ikkunanalusen kohdalla.
Ei mennyt ihan matemaattisen tarkasti. Vällyä vittu väliin. Anyway, aloin päästä ns. vauhtiin, joten kutsuin apuvoimia paikalle. Ongelmaksi osoittautui se, että oli päättänyt hissata talon ylös vain yhdeltä, eli ulkopuolelta. Yleensähän sisäpuolelta puretaan lattiat. Mutta ei, en halua tehdä sitä nyt. Ei vaan vittu jaksanut. Olin purkanut riittävästä lattioita. Avuksi teetätettiin tälläiset:
Vitun nostoraudat. 10 mm terästä, ja silti ne taipui. Vinkki - laita toi tuki kulmasta kulmaan eikä tolla tavalla nööseillen. Mulle naurettiin, kun ostin aloittelijana följäreiksi summamutikassa kaiken maailman laiturin tukihirttä kestopuuna, eli 6*6 -tuumaista jöötiä. Aloittelijana uskoin naurajia. Eli eka nosto mentiin ohuemmalla tavaralla:
Josta seurasi se, että vitun 6*3 paukahti rikki! Vedät alta vittu 30 t tunkilla ja seinä painaa vinoon. Niin näinhän tässä kävi. Ihan saatana sama. Koko seinä oli ässällä ennestään, terveiset vaan sinne puusepille 100 vuoden taakse, hienoa sluibailua viime paikkauskierroksella. Sinne vaan lahonsyömät lankkujen taakse piiloon, perkele.
Laitettiin me sitten vahviketta 6*3:sten seuraksi. Sisäpuolella oli 2*4:isa, tuntui riittävän, vaikka vääntyili. Sit ei muuta kuin pränikä Stiehl laulamaan.
Näytän tässä saatanan läskiltä, täs on huono valo ja sitäpaitsi laihduin sittemmin. Eli sit kun seinä on nostettu, niin homma on aika helvetin helppoa. Tai miten sen nyt ottaa.
Tosiaan merkattiin seinään “metrin kohta”, eli missä oli metri kivijalasta ennen nostoa. Se on tärkeää, koska helposti uudet hirret tekee liian “korkeaksi”, koska seinä ei laske vanhaan mittaan ihan nopeasti. Sanon helposti, koska just niin meille kävi. Koska ei uskottu, että seinähän laskeutuu monta päivää, jopa viikon noston jälkeen. Jonka jälkeen se oli ihan vitun venkula, enemmän kuin ennen kengitystä. Lopulta oli pakko nöyrtyä ja rakentaa yks pysyvä följari.
Vaikka näyttihän se hetken hyvältä. Olis joo pitänyt kengittää ikkunaan asti, mutta ei vittu jaksanut. Palataan asiaan eläkkeellä.
Tässä jo sitten jatkoa. Meni paremmin - tehtiin följäreistä vankempia - en näkis että mitää ylärajaa on, paitsi kengittäjän lihakset. Jotka itsellä massiiviset. kuus*kutoset toimii hyvin. Vittuun ne alun naurajat. Joku sanoi jopa, että kakkosneloset riittää. Vitut riittää, ne taipuu kuin kaisla iltatuulessa.
Koska tosiaan ei nyt haluttu purkaa lattioita (tiedoksi että ihan traumatologisista syistä, 100 m2 riitti tällä kertaa), niin sisäpuolella piti vähän säätää.
Sit yritettiin pitää sitä seinän kieroilua kurissa ohjaimilla. Vitut niistä hyötyä ollut. Tosta alhaalta näkee että seinä tuli 4 cm ulos.
Lopulta, vikalla setillä, ruuvattiin näitä hirsitukia, jotka laskiessa pakottaa seinän pysymään suorassa. Johan vittu toimi! Ja just kun alettiin päästä vauhtiin, vitun kesäloma loppui. Siihen se sitten jäikin. Pojille jäi vielä pariksi viikoksi paikattavaa (olishan nekin hirret pitänyt vaihtaa, mutta ei saatana jaksanut enää, siinä olis mennyt vielä kuukausi ja lattiat olis ollut pakko ottaa auki). Meinattiin aluksi paikata savilaastilla (ihan totta - verkko vaan ja eiku mätkimään), mut sit lopulta mentiin perinteisin menetelmin, eli ensin taltattiin laho puu pois, sitten puupaikka, ihan pellavarivettä väliin ja eikun perinteisillä 7″ ja varasalla kiinni. Nähdään kahdenkymmenen vuoden päästä!
Ai niin, yks tärkee juttu meinas unohtua. Tapitus. Eli tietty me tapitettiin hirret keskenään ja hirsiseinään. Ongelmana oli vaan löytää tarpeeks vänkä pora. Tokmannin Huyndai kärvähti heti, vedettiin suurin osa 680 wattisella Boschilla, joka viimeisen tapin kohdalla sanoi puff, ja liekki, ihan oikeesti liekki nousi vittu moottorista. Harmi ettei mulla ole kuvaa.
On mulla saatana videoitakin. Kattokaas!
Toi alempi video on ihan mahtava. Varmaan vittu tylsin video mitä ikinä on tehty.
