like a breath of fresh air

“No, no one hears the singing bones And no one sees the crying ghosts And everyone thinks I’m alone All alone” (x)

Voiko tehdä ja syödä poikamiesruokaa vaikkei ole poikamies? Pitkän pohdiskelun jälkeen olen päättänyt että voi. Poikamiesruoka on sukupuolirajat ja parisuhdestatukset ylittävä käsite.

Ostin kaupasta ruokaa, päätin maksimikilohinnaksi 3 euroa.

Pakasteet pitää sulattaa. Jäisten ainesten mössöyttäminen on vaivalloista. Paskaisesta mikrosta pakaste saa hyvää makua ja lisähivenaineita.

Sipuli on hyvä silputa. Juuresten kuoriminen ei ole välttämätöntä.

Keittäminen saa juurekset pehmenemään, jolloin niiden mössöyttäminen on helpompaa. Kun juureksista tekee jokseenkin yhtenäisen kokoisia palasia, niin kaikki palaset pehmenevät suurin piirtein samaan aikaan.

Purkkiaineksista on hyvä suodattaa ylimääräiset nesteet pois koska muuten ei tule mössöä vaan tosi suolaista velliä.

Tässä vaiheessa voi alkaa nakella aineksia pannulle haluamassaan järjestyksessä.

Punajuuresta mössö saa tunnistettavan värin. Punajuuresta myös hella ja lattia ja paita voi saada tunnistettavan värin.

Juurekset voi lisätä kun ne on tarpeeksi pehmeät. Päälle voi kaataa tomaattimurskan.

Mukaan kerma. Jos et halua mukaan kermaa, niin älä lisää mukaan kermaa. 

Kun ainekset on sekaisin ja lämpimiä, ne laitetaan kulhoon. Kuvassa kulho 2.0, joka on muokattu kokkausämpäristä. Ämpäri ei mahtunut astiakaappiin kuivumaan. Yläosan leikkaamisen johdosta kulho menetti hieman rakenteellista jämäkkyyttä.

Keittiötyökalujen käyttäminen kulhossa on helpompaa kun reunat eivät ole niin korkeat.

Maissit ja pavut eivät mössöydy yhtä helposti kuin muu materia, mutta hyvä mössö ei kaipaa täyttä homogeenisyyttä. Sopiva määrä sattumia tekee mössöstä mielenkiintoisen.

Yeah! You can find her over at @theminttu

And because I so rarely get the chance I’ll tell you now that she’s amazing, beautiful, talented, smart, strong, kind and all sorts of incredible and I love her a lot!!!

Crowley groans.

“You drive a hard bargain,” he mutters, not finding it in himself to open his eyes quite yet. He tugs Aziraphale closer and the angel chuckles softly, letting himself be pulled down.

“I already got dressed, my dear,” he scolds Crowley in that warm manner only this exact angel is capable of. “It wouldn’t be proper of me to come back to bed.”

“And it wouldn’t be proper of me to not try to tempt an angel down the path of Sloth,” Crowley purrs, winding his arms around the softness of Aziraphale’s torso and nuzzling the side of his neck.

“We’re retired.”

“Doesn’t matter.”

Aziraphale laughs and presses a kiss to his demon’s temple.

“You silly thing. If you recall, we have a reservation at the Ritz today and since London is a fair drive away, we ought to get ready sooner than later. It’s already half past eleven.”

Crowley scoffs.

“Half past eleven! I can miracle us ready—”

“Where’s the fun in that?” Aziraphale interrupts him and finally Crowley cracks his eyes open, peering at the angel incredulously.

“Fun?”

“Well,” the angel says nonchalantly and leans back so he can look at Crowley properly, “I was rather hoping that I would get to dress you this time.”

The metaphorical cogs of Crowley’s brain screech to a halt, then start up in a stuttering pace.

“Dress— dress— dress. Dress me.”

Aziraphale looks at him fondly and gives a gentle pat to his cheek.

“That is what I said. Do you object?”

Crowley feels the scarlet warmth of a blush creeping up his collar, heating his ears before reaching the sharpness of his cheekbones. He lets out a sound that wouldn’t seem odd coming from a deflating balloon.

“…no,” he manages. Aziraphale beams at him.

——————