syö rautaa ja paskantaa kettinkiä

Kyllä on ja Liinu kanssa. Se tässä vaan on paha, että kun niitä elukoita on ehtinyt elämän aikana kertyä. Eikä niistä täällä tämänpuoleisessa tarvitse luopua. Niin alkaa tila loppua kun kaikenlaista hevosta, koiraa ja jänistä pyörii nurkissa.

Palmusunnuntain kunniaksi Honkajoki rakensi ikiliikkuvan virpomavitsan.

Se on valtava ja enemmänkin katapultin mallinen. Vaikka on koreaksi laitettu höyhenillä ja värikkäillä papereilla.

Sitten Honkajoki lainasi Rahikaiselta sellaisen leijona-asun ja Vanhala pukeutui noidaksi.

Ovat kuulemma noita ja uskollinen kissansa.

Hyvää uutta vuotta sinullekin, tuntematon!

Vuosi meni mainiosti. Työnteko on maittanut ja Kaarina opetti minut tekemään leipää.

Heinäntekoaikaan pidettiin Koskelan niitto-olympialaiset ja katsottiin, kuka jaksaa yhtäjaksoisesti niittää pisimälle. Kaikki miehet osallistuivat ja niitettiin melkeen kaikki Pentinkulman heinäpellot. Ei nähkääs millään olis maltettu lopettaa.

Voittaja ei ratkennut ja meittiä on nyt kielletty kisaamasta. Perhesovun vuoksi.

Aina kehtaa ja sinutella saa.

Ikiliikkuja valmistui jo kauan sitten. Se piti saatanallista mekkalaa ja Honkajoki kävi aivan mahdottomaksi, kun sillä ei ollut enää mitään tekemistä.

Viimein Lehto sitten hermostui ja pieksi koko laitteen tuusan nuuskaksi. Nyt Honkajoki rakentaa sitä uudelleen. Kookoon väki käy välillä öisin sitä purkamassa.

Veljille kuuluu hyvää. Kiitos kysymästä.

Juhani pitää kotitilaa yllä ja Eero matkustelee. Voitto on ryhtynyt politiikkaan, vaikkei siitä täällä tuonpuoleisessa niin väliksi ole. Onpahan jotakin tekemistä.

Kiitos!

Mukava, kun minusta huolta pidetään. Ja minusta on mukava pitää huolta muista.

Muistan minä myös ittestäni huolehtia. Just olin neljä päivää mettäsavotassa.

Raskasta työtä se on, mutta samalla tuntuu niinkun lomalta.

Saa keskittyä tekemiseen, eikä tarvitse miettiä turhia. Ja kun minä kävin siellä kotoa käsin, niin kotiin hevosen kanssa ajallessa sai olla rauhassa ja miettiä niitä turhia.

Savotan aikana minä oon ollu äiden eväissä, mutta Kaarina on vähän opettanu minua ruokaa laittamaan.

On aikaihmisen osattava ittesä ruokkia.

Sillä tavalla minä viihdyn, että on kaikensorttista tekemistä ja ulkotyötä ja saa olla välillä rauhassa.

Onneksi se täällä Koskelassa onnistuu ja seuraakin löytyy, kun siltä tuntuu. Joko omasta perheestä tai kookoon väestä.

Terve tuntematon <3

Onpa ikävä kuulla, että sinulla on tämmönen tilanne. Se pitää ajatella niin, että tämä on isäsi menetys, ei sinun. Sinä et kumminkan ole mitään väärää tehny.

Vaikka tietysti se isän suhtautuminen sattuu.

Kun kotona on ikävä olla, onko sinulla jotain muuta paikkaa, jossa viettää aikaa? Jos on oma huone, niin voit yrittää tehdä siitä mahdollisimman mukavan paikan juuri sinulle.

Minä en tiedä, minkä ikänen sinä oot, mutta kumminkin ilmeisesti joku, joka asustaa vielä kotonansa. Jossakin vaiheessa sinä pääset muuttamaan pois sieltä.

Jos äite on kuvioissa ja myötämielisempi, puhu sille. Meitin aikanamme äidet usein toimivat puhenaisina lasten ja isän välillä.

Jos äitelle ei voi puhua, niin olisikohan siellä joku muu aikuinen, jolle jutella. Kummi, sukulainen tai ihan vaikka opettaja. Ja vaikka olisit jo aikaihminen, niin silti on välillä mukava jutella jonkun vielä aikuisemman kanssa.

Onko teillä päin mitään sateenkaariväen järjestöä, joka pitää nuorteniltoja tai muita juttuja, joihin voit mennä tapaamaan ihmisiä? Se auttaa, jos pääsee tapamaan muita samanmielisiä ihmisiä tai samanlaisessa tilanteessa eläviä.

Minulla on ja oli jo eläessäni ihan hyvät välit isän ja perheen kanssa. Olihan niitä kahnauksia aina välillä ja kun meitin perheessä ei oikein puhuttu, niin ne lakaistiin maton alle. 

Ei mikään hyvä keino se. Kyllä puhua pitäis osata.

Isä on ankara ja tarkka mies ja sillä on vahvat käsitykset siitä, millanen miehen pitää olla. Sen mielestä miehet ei ikävöitte, itke tai ole muuten tunteellisia. 

Miehen pitäs kuitenki saada ikävöitteä, itkeä ja olla tunteellinen. Niin siinä mielessä aika huonoo miehenmallia isä meitille näytti. Mutta olosuhteisiinsa nähden se oli minusta ihan hyvä isä.

Mutta sen se kotona vallinnu jäykkyys aiheutti, että tulin masentuneeksi, eikä tehny mieli sinne jäädä. Ahdisti se ajatus, että pitäis joskus ruveta Koskelaa pitämään ja perhettä perustamaan. Se oli meitin perheen mielestä selvä asia ja minusta jotenki vastemielinen, kun en tahtonu sitä perhettä perustaa.

Niin minä kyllä ymmärrän sen, ettei aina jaksais nousta sängystä ylös, kun kotona on kurjaa.

Parempi se on kumminkin nousta ja tehdä jotain mielekästä tai niitä asiallisia hommia. Saa ajatukset muihin asioihin. Muista myös levätä.

Hietanen lähettää sinulle oikein rakkaita terveisiä ja muu kookoo kanssa.

Meitillä oli siinä niin moninainen joukko, että ne kyllä ymmärtää, mitä sinä nyt käyt läpi.

Kyllä minä meinasin. Vaikka minä en semmosista asioista välitä, niin pussaaminen on kumminkin ihan mukavaa touhua.

Kunhan ei siitä pitemmälle mennä.

Sitten minä muistin, ettei ihmistä kannata mennä ilman lupia pussailemaan. Varsinkin jos ollaan kovassa humalassa, kuten me sillon oltiin.

Sai se.

Sen jälkeen niillä onkin ollu Lehdolle jos jonkinlaista puuhaa, jonka varjolla ne pääsee ruokkimaan sitä ja tarjoamaan kahvia ja pullaa.

Välillä Lehto murisee, että eikö kukaan muu pääse niitä asioita hoitamaan ja hänenkö harteille ne kaikki isot hommat Kaarnojen taloudessa kaatuu. Siihen me keksitään kaikenlaisia syitä, miksi me muut ei voida mennä auttamaan.