Janne Toivoniemi

Misogynian poika Tämä on ehkä vaikein aihe, josta voin kirjoittaa. Itse asiassa tuntuu siltä, että minun ei pitäisi siitä kirjoittaa. Liian henkilökohtaista. Liian kipeää. Liikaa häpeää. Mutta annetaan mennä, kun on aloitettu. Kaikki alkoi, kun luin suuresti arvostamani Johannes Ekholmin artikkelin ”Hoiva on miehen työ”. Kuvaan sopii, että kirjoitus on julkaistu feministisessä Tulva…

Eilen uutisoitiin, että meidän kaikkien käyttämä ja vihaama Spotify astuu Suomessa äänikirjojen markkinoille. Tästä nousi ansaitusti raivo, jonka takana itse asiassa ei ollut pelkästään Spotify, vaan kirjailijoiden ja kustantajien välinen tulehtunut suhde. Mutta en palaa edellisen postaukseni aiheeseen tätä pidemmälle. Minua huolestuttaa enenevässä määrin yleistyvä näkemys, että kirjailijat ja…

Olen kirjoittanut muutaman kuukauden ajan Substackiin jatkokertomusta (kts. edellinen postaus). Se on ollut vapauttava kokemus, koska olen vain antanut paahtaa täysillä. Ja sitten he eivät tehneet mitään on villi metafiktiivinen dekkariparodia. Olen nauranut ja nauttinut sen kirjoittamisesta. Mutta hyvin suurella todennäköisyydellä siitä ei tule Substackiin kirjoitettua jatkokertomusta enempää.…

Noin kaksi viikkoa sitten kävin pitkällisen ja piinaavan keskustelun Silmätön raivo -teoksestani. Ennen keskustelua olin vielä varma teoksestani, mutta sen jälkeen olen päättänyt haudata kyseisen teoksen epäonnistuneena. Se jääköön itselleni muistutukseksi siitä, kuinka oman teoksen äärelle voi sokeutua vuosiksi. Tässä käyty keskustelu dialogimuodossa. Olenhan dialogin kirjoittajana…

Helsingin yliopisto on tehnyt strategisen virheen, joka tulee kummittelemaan pitkään. Rosebudin häätäminen Kaisa-talon kivijalasta ja Rustan tuominen sen tilalle on symbolinen isku suomalaiselle sivistykselle. Vielä pahempaa: yliopisto on pilannut maineensa tavalla, johon sillä ei olisi ollut varaa. Helsingin yliopiston johto on aiheuttanut mittavan mainehaitan Rusta-sekoilussaan. Ei riitä, että…

Keskustelun aiheena oli “Onko lukeminen menettänyt merkityksensä?” Keskustelu kulki pitkälti lukemisen ja ansaitusti nykyisen kulttuurille vihamielisen hallituksen haukkumisen äärellä. Esitettyihin mielipiteisiin oli helppo samaistua. Mutta samalla tulin ajatelleeksi aihetta, jolle harvemmin olen ajatuksiani uhrannut – isänmaallisuus. Mitä Suomi minulle maana ja suomalaisuus kulttuurina…

Viime viikolla Helsingin Sanomissa Juha Vuorinen ihmetteli, kun nuoret eivät enää osaa lukea kirjoja. Nuorten lukuinto on romahtanut ja se on jo jonkinasteinen kansallinen hätätila. Jyrki Lehtola taas vastasi omalla sarkastisella tyylillään, että Vuorinen on muuttunut kirjallisuusaikuiseksi, joka ei osaa kuin päivitellä nuorten lukemattomuutta. Nuorten lukuinnostuksesta ollaan huolissaan, mutta…

Olen viimeisen vuoden aikana kirjoittanut usein aikakautemme typeryydestä. Ja edelleen katson, että tämä seurausta aikakautemme hyperkapitalismista, koska kapitalismi on olemuksellisesti vähä-älyistä. Ja aion osoittaa sen tässä kirjoituksessa. Sain tähän aiheeseen sytykkeen kahdesta hyvin erilaisesta lähteestä, mutta niistä kummatkin tavallaan käsittelevät samaa asiaa, kun kaivaa syvemmälle…

Kun sisällön kuluttamista ohjaavat suositusalgoritmit ja sisällön tuotannosta vastaa enenevässä määrin tekoäly, niin näen maun aseman vain korostuvan meidän aikakaudellamme. Maku on jotain sellaista, jota ei voida automatisoida tai korvata koneellisella vastineella. Tämä johtuu jo siitä yksinkertaisesta syystä, että jos jollekin maulle näin voitaisiin tehdä, niin siitä tulisi automaattisesti (pun…

On henkilöitä ja ilmiöitä, joille ei tulisi antaa liiaksi huomiota, koska se vain edesauttaa asiaa. Yksi sellaisista on Curtis Yarvin ja hänen poliittinen ideologiansa. Mutta kun The New Yorker julkaisee pitkä artikkelin hänestä, niin asiaa ei enää voi ohittaa olan kohtauksella. Pienellä selaamisella olen näköjään ensimmäisen kerran maininnut hänestä tässä blogissa aika tarkkaan viisi vuotta…

Olen aina ihaillut Antti Nyléniä, koska hän osaa sanoittaa ajatuksensa hämmästyttävän taitavasti. Niiden ajatusten äärellä, joista en ole hänen kanssaan samaa mieltä, en voi olla ihailematta, kuinka hän ne ilmaisee. Nylén on taitava kirjoittaja. Ja juuri siksi häntä meidän nykyinen hallituksemme vieroksuu ja paikoitellen suoranaisesti vihaa. Hallituksen näkökulmasta olisi parempi, että maassamme…

Ville-Juhani Sutinen on kauan kaivattu kirjallinen häirikkö maassamme. Mutta hän ei ole kuin aikaisemmat ongelmatapaukset. Sutinen osaa ärsyttää meidän aikakaudellamme juuri oikein. Kun hän kirjoitti Hesarissa klassikkoteosten lukemisen ongelmista, niin moni klassikkonsa lukenut tuhahti suuttumuksesta (allekirjoittanut heidän mukana). Sutisen Tietokirjallisuuden Finlandian voittanut Vaivan…

Olen tehnyt työkseni vähän kaikkea tekoälyyn liittyvää kohta kolmen vuoden ajan. Jo pelkästään tässä ajassa on edistytty lukuisilla alueilla. Esimerkiksi se meemivideo spagettia syövästä Will Smithistä on tällä hetkellä kaikkea muuta kuin painajaismaista sekoilua. Tahtomatta alan optimismi on tarttunut puheeseeni ja rehellisesti sanottuna olen ollut erittäin innostunut alan kehityksestä. Mutta…

“Ai, sulla ei ole kustannussopimusta. Miksi sä et tee omakustannetta?” Siinä aika yleinen kommentti, kun olen kertonut, että olen tällä hetkellä sopimuksettomassa tilassa. Kun esitän jatkokysymyksiä koskien suhteista kirjakauppoihin, äänikirjapalveluihin, äänikirjan tuottamiseen ja muutaman muun asian, niin kysymykset vaikenevat. Monelle kirja-alaa tuntemattomalle on järkytys kuulla kirjan…

Olen jo pidemmän aikaa ollut kiinnostunut diskordianismista. Aluksi en sitä ymmärtänyt, mutta tällä vitsiuskonnolla on paljonkin tekemistä Gilles Deleuzen filosofian kanssa. Tämä on vielä hyvin varhaisessa vaiheessa olevaa ajattelua, mutta tämä pitää saada itsestä ulos. Aloitetaan perusteista. Mitä on diskordianismi? Diskordianismin perustivat Gregory Hill (1941–2000) ja Kerry Thornley…

Palaan edellisen kirjoituksen aiheeseen, koska se ei jätä minua rauhaan. Jonathan Keeperman puhuu oikeistolaisesta vitalismista, mutta hänen käyttämänsä määritelmä eroaa dramaattisesti perinteisestä vitalismista. Tämä ero on paljastava, sillä se kertoo uuden oikeistolaisen ajattelun luonteesta enemmän kuin he ehkä haluavat myöntää. Mutta tätä ennen on nostettava taas esille erottelu…

Vastakulttuuri voidaan määritellä seuraavasti: se on yhteiskunnassa esiintyvä liike, joka haastaa vallitsevat normit, arvot ja valtakulttuurin elämäntavat. Yleensä vastakulttuuri on nähty vasemmistolaisena liikkeenä, mutta meidän silmiemme alla on syntynyt kokonaan uusi vastakulttuurin muoto – oikeistolainen vastakulttuuri. Olen kirjoittanut paljon vastakulttuurista ja sen mahdollisuudesta.…