Olemmeko kännykkäriippuvaisia?
Kännykkä löytyy nykyään jokaisen taskusta. Oli kyseessä sitten taata tai taapero, niin jokainen osaa kännykkää käyttääkin. Missä vaiheessa kännykän käyttöä tulisi rajoittaa ja missä vaiheessa voidaan puhua riippuvuudesta?
Taaperot
Uskokaa tai älkää, niin nykypäivänä jo taaperotkin käyttävät hyvinkin sujuvasti kännykkää. Osataan laittaa netin videopalveluista lempiohjelma pyörimään, vastata kännykkään ja käyttää kameraa. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, niin jo 3-vuotiaat sitä tekevät.
Oman ikäluokkani ihmiset ovat taaperoina leikkineet leluilla ja kännyköistä ei ole ollut tietoakaan silloin. Puhumattakaan netistä, videopalveluista ja selffien nappailuista. Ei, silloin kun minä olen ollut taapero ollaan rakennettu hiekkalaatikolla hiekkalinnoja naapurin vekaroiden kanssa, leikitty nukeilla, käyty päiväkodissa ja hiivitty vanhempien viereen yöksi mörköjä pakoon. Toista se vaan on nykypäivänä, kun taaperot saadaan hetkeksi rauhoittumaan kännykän avulla ja nukutetaan laittamalla netin videopalvelusta lempaariohjelma pyörimään. Taaperotkin osasivat käyttää Snapchattia ennen kuin minä..
Esiteinit
Ehkä pahin kännykän käyttäjäryhmä ikinä, esiteinit. Jos joillekin, niin kyseisen ikäryhmän edustajille kännykkä on kasvanut käteen. Pelataan pelejä, katsotaan videoita, lähetetään snäppejä ja kiertoviestejä, tekstaillaan ja napautetaan muutama kymmenen selffiä päivässä. Jos kännykkä menee rikki, hukkaan tai otetaan pois, niin elämä loppuu siihen paikkaan. Maailmassa ei ole mitään ilman älyluuria. Pihalle mennään kavereiden kanssa istumaan ja kaikki näpyttelemään kännykkää.
Ei siinä, onhan esiteineillä hyvä olla olemassa kännykkä, mutta liika taitaa olla liikaa. Jos elämä pyörii vain ja ainoastaan kännykän ympärillä, voisi maailmaa avata muun muassa ottamalla kännykän joskus syrjään ja kehottaa katsomaan mitä ruudun ulkopuolella näkyy. Jokseenkaan en ihmettele, jos kännykän käytöstä syntyy jonkinlainen riippuvuus.
Nuoret ja nuoret aikuiset
Tässä myös ikäryhmä, joilla saattaa olla jo muodostunut riippuvuus puhelimeen. Isi ja äiti eivät enää jaksa valvoa kännykän käyttöä tai vastaavasti ovat jo menettäneet toivonsa liiallisesta kännykän käytöstä. Aamu aloitetaan snäppäämällä ja feispuukkia lukemalla, koska pitäähän sitä nyt tietää mitä maailmassa on tapahtunut. Aamupalaa syödään selaamalla naamakirjaa ja instaa ja samalla herkullisesta aamupalasta voi postata someen. Päivä jatkuu koulussa tai töissä postailemalla päivän etenemisestä ja nappaamalla ehkä sata selffiä. Sata kertaa päivässä ei riitä määräksi, kun naamakirjaa selataan. Mitä sieltä naamakirjasta oikein edes löytyy, että sitä voi jatkuvasti selata? Mitä tahansa tekeekään päivän aikana, se postataan someen.
#aamupala #aamupaska #työmatka #pukuhuone #työpaiväohi #lepoakotona #tylsäpäivä #normipäivä #selffi #lintsasinkoulusta #tylsää #hankielämä
Ja kyllä, näiden kyseisten tyyppien kanssa on perin hankalaa saada aikaiseksi rakentavaa keskustelua. Ikinä ei tiedä keskusteleeko moinen yksilö kanssasi vai ei, koska kännykkä on kasvanut käteen ja minkaanlaista katsekontaktia näihin tyyppeihin ei saa heille jutellessa. Kyllä, joskus olen asiaa jopa testannut. Kyseiselle tyypille voi puhua ihan mitä tahansa ihan mistä tahansa, he eivät kuule yhtään mitään, vaan keskeyttävät juttusi huomatessaan naamakirjassa hauskan jutun.
Eikä siinä vielä kaikki. Kun tältä ikäryhmältä jää luuri kotiin esimerkiksi työpäivän ajaksi. Katastrofi, ja sitä sitten lähdetään hakemaan kotoa hinnalla millä hyvänsä. Koska eihän elämää ole ilman kännykkää.
Aikuiset
Tyypit, jotka eivät ole ala-asteen ensimmäisella luokalla saaneet omaa kännykkää, vaan ovat joutuneet aikanaan käyttämään muiden vanhoja romuja soittamiseen isille ja äidille tai ovat joutuneet ihan omalla rahalla hankkimaan kännykän, ovat varmaankin maltillisimpia kännykän käyttäjiä. Kännykkää käytetään soittamiseen, viestittelemiseen, tiedon etsimiseen netistä ja kalenterina.Ja kännykkää käytetään vain silloin, kun sitä tarvitaan. Someen postataan selffi kerran puolessa vudoessa, kun lähdetään ulos hyvällä kaveriporukalla. Naamakirja luetaan kahdesti päivässä, koska siellä ei milloinkaan ole maailmaa mullistavia uutisia. Netistä haetaan tietoa, kun jokin asia kaipaa lisäselvitystä. Kännykän käyttö on varsin maltillista ja keskitytään ympärillä olevaan maailmaan. Siihen missä ollaan, kenen kanssa ollaan ja katsotaan ihmisiä silmiin kun puhutaan. Kännykkä laitetaan sivuun, kun jutellan ihmisten kanssa eikä syöksytä hakemaan kännykkää pöydältä, jos se kerran piippaa. Osataan käyttäytyä ihmisten keskellä, niin kuin kuuluukin. Eikä kännykkää korista mitkään järkyttävän röyhelöiset ja glitteriset suojakuoret vaan aikuisten puhelintarvikkeet ovat maltillisia ja hallittuja. Yleensä aikuiset vielä tukevat suomalaisia Mobiilitukun kaltaisia suojakuoritoimittajia, joten lisätarvikkeista on hyötyä kansanterveydellekin.
Vanhempi sukupolvi
Vanhempi sukupolvi osaa myös näppärästi käytellä kännykkää ihan kaikkeen. Olen jopa tavannut yhdeksänkymppisiä, jotka käyttävät naamakirjaa. Ei, ei siksi että postailisivat sinne päivän tapahtumia, vaan siksi että pystyvät olemaan helposti yhteydessä sukulaisiinsa. Maksetaan laskuja netissä ja luetaan uutiset kännykällä. Riippuvuutta kännykästä ei kuitenkaan ole tehty, yllättäenkään. Onhan vanhempi sukupolvi kasvanut tässä maailmassa ilman kännykkää ja ennemmin kännykän käyttö koetaan hankalaksi kuin liian helpoksi. Olisi kyllä hauska nähdä suomalainen kahdeksankymppinen pappa, joka olisi kännykkäriippuvainen. Tuskin tulen oman elämäni aikana moista näkemään.
http://ift.tt/2wY9C6c
