happopizza

Älä puhu huomisesta on maailmanlopun diskobiisi. Näiden hahmojen viimeinen tanssi ennen kuin elämä, niin kuin he sen tuntevat, päättyy.

Ilmoitamme teille suuren ilon: Happoradio-niminen orkesteri julkaisee seitsemännen studioalbuminsa tammikuun 13. päivänä vuonna 2017.

happis tulevat keikat

jos yhden päivän voisi olla peloton kuin juovuksissa kuiskata kuutta kieltä liikkua kuin liukas kissa yks päivä fobioitta ottaa kiinni hämähäkistä tarpeen tullen tapella ja puolustaa vähäväkistä jos yhden päivän voisi olla tilanteissa napakasti häpeemättä, hämmentymättä hei tää ei oo paha rasti viriili kuin viistoista– vuotiaana limudiskossa bailata puolapuissa vauhtia kuin sisiliskossa olisin sulle toiveista totta valopallosi pimeään kulmaan olisin viima siipesi alla helppo ratkaisu piinaavaan pulmaan jos yhden päivän voisi olla leijonana saalis suussa rullata kuin nopsa picnic sulaa tietä maaliskuussa anteeksi antaa, armahtaa ja nauraa ironiatta surematta eilispäivää huomisesta huolehtimatta olisin sulle toiveista totta valopallosi pimeään kulmaan olisin viima siipesi alla helppo ratkaisu piinaavaan pulmaan olisin sulle toiveista totta rauta-ankkuri tiukasti pohjaan olisin viima siipesi alla ja kun otteesi lipsuu mä ohjaan olisin sulle toiveista totta valopallosi pimeään kulmaan olisin viima siipesi alla helppo ratkaisu piinaavaan pulmaan olisin sulle toiveista totta rauta-ankkuri tiukasti pohjaan olisin viima siipesi alla ja kun otteesi lipsuu mä ohjaan tiukasti ohjaan

mites baarissa eikö mennytkään se kiinni yhdeltä näitkö tuttuja, sitä yhtä entä oliko vientiä onnellisia oomme kai ethän sä muita haikaile seksi kulkee ja juttu joutuu ethän muita vilkuile pysy ihan liikkumatta ettet liukuisi luotani vaiti, ihan liikkumatta ettet lankea kultani hiljaa paikallaan hiljaa niin kuin kuolleet kiinni minussa etten minä pelkää olet kaunis ja jokseenkin hatara ja tiukka on paita ja oven takana on kadut kaltevat ja miehet liukkaita nyt sä peseydyt, kaadut sänkyymme ja käännät selkäsi mä pimeydessämme mietin mitäs jos ei koskaan noustaisi pysy ihan liikkumatta ettet liukuisi luotani vaiti, ihan liikkumatta ettet lankea kultani liikkumatta liikkumatta hiljaa paikallaan hiljaa niin kuin kuolleet kiinni minussa etten minä pelkää hiljaa paikallaan hiljaa niin kuin kuolleet hiljaa aloillaan etten minä pelkää ikuisesti aloillaan etten minä pelkää etten minä pelkää enkä minä pelkää

vanhus ja poika ulapalla tyynellä aurinko ja verkot nousevat lapsi on vaiti ja sormet kohmeessa kun painavat sanat tyynen katkovat poikanen kuule, tää on meidän retkemme kuviot suuret muita varten on ymmärrätkö viimein miksi harvoin hymyilen? ei se oo minun syyni että pahan kaikessa kuulee perintöni ainoastaan ei se oo minun syyni että itä-suomessa tuulee venäjältä ja vastaan kaupunki nukkuu kun nainen vieressä kuiskaa, "tie on auki meidän matkustaa" aina vaan tuntuu olen lapsi järvellä eksynyt pienet sormet kohmeessa ymmärrätkö viimein miksi harvoin hymyilen? ei se oo minun syyni että pahan kaikessa kuulee perintöni ainoastaan ei se oo minun syyni että itä-suomessa tuulee venäjältä ja vastaan ei se oo minun syyni että pahan kaikessa kuulee itä-suomessa tuulee multaa kynsieni alla huulilla maku pielisen vielä iskee idän halla panee pohjan pakkanen