but that's just life

Vaaleanpunaista mun paidassa, laseissa ikkunan hattaraa sun paidassa, rannassa taivaan Lumipuut, lumiset puut pakkanen sormien päissä Radiosta huutaen sun musiikkia

Vituttaa et oon niin tunnevammanen, kaavoihin kangistunu, kaavamainen sori poliittinen epäkorrektisuus sori puuttuva dynaamisuus sori kaikki tää epäloogisuus oon paska sanoissa, paskempi lauseissa taas asia mis ei koskaan olla tasoissa Kuulen ne päässä ja tiiän et haluisin mut kuitenkaa en saa niitä sanoiksi tuntuu et itteni heikoks jo paljastin oon pelkkä helvetin prefiksi siis mua ilman kyl pärjää enkä koskaan oppinu sykähdyttää en oikeestaan mitenkään

"Ei ollut ketään. Sanat sammuivat. Niin sammuu raketti. Lennettyään läpi yön kirkkaat säkenensä se antautuu; pimeys laskeutuu, huuhtoo pois talojen ja linnojen ääriviivat; kukkuloiden autiot rinteet pehmenevät ja häipyvät. Mutta vaikka ne ovat hävinneet yö on täynnä niitä; värittöminä, ikkunattomina ne ovat olemassa vielä kouriintuntuvampina huutaen julki mitä selvä päivänvalo kieltäytyy ilmaisemasta - huoli ja hartaat toiveet tihentyvät pimeässä, keräytyvät yhteen pimeässä; pimeys on riistänyt niiltä huojennuksen, jonka päivänkoitto tuo tullessaan välkkyviksi, kohottaa sumun vainioilta ja näyttää laitumella märehtivät rauhalliset punaruskeat lehmät. Kaikki on jälleen siinä silmälle tajuttavana. Kaikki on jälleen olemassa. Olen yksin; olen yksin!"