This wretched mischief

Työstän aktiivisesti teossarjaa, jossa kuvitan kotipaikkakunnaltani Pohjois-Savosta kerättyjä vanhoja loitsurunoja. Haluan sisällyttää jokaisen fyysisen printin mukaan myös lähdetietoa aina siinä määrin mitä runon kerääjä on aikanaan muistiinpanoihinsa sisällyttänyt. Harmillisen monesta runosta on kuitenkin vähän, jos lainkaan taustatietoa.

Runonlaulantaperinne on Itämeren alueen suomalais-ugrilaisten kansojen yhteistä kulttuuria, joten olisi mielestäni väärin kutsua sitä vain suomalaiseksi perinteeksi. Vaikka olenkin rajannut runot kotipaikkakuntani mukaan, perinne liikkuu ja muuntuu katsomatta kylien tai edes maiden rajoja. Siksi haluankin tiedostaa esimerkiksi karjalaisen kulttuurin merkityksen oman kotiseutuni perinteessä.

Yleisesti vastaavia runoja kutsutaan kalevalamittaiseksi runoukseksi, mutta en koe sitä tässä kontekstissa sopivaksi (aiheesta lisää kiinnostuneille). Runot ovat ensisijaisesti paikallisen kulttuurin ja yhteisöjen tuotosta, eivät akateemikkojen määrittelemien sääntöjen mukaan väänneltäviä tekstejä. Loitsurunoilla on ollut myös tarkoituksia ja merkityksiä tietäjilleen ja lausujilleen.