totta kai haitallinen

Aiempina vuosina, ennen kuin Mahtisormuksen tuhoamisen retkeilyn, Sam oli miettinyt hyvin harvoin laajempaa maailmaa. Hänen kokemuksensa mukaan Kontu oli koko maailma ja kaikki, jotka ansaitsi pohdiskelua sijaitsivat sinne.

Nykypäivinä hän mietti monia asioita. Esimerkiksi: jos Haltioille Keski-maa näytti litteältä, pysyikö paikallaan heidän silmillään auringon sijainti taivaalla vuodenajan menneessä? Kun Legolas ja Arwen katsoivat laskevaa aurinkoa, tiesivätkö he, että tämä yö oli vuoden lyhyin?

Konnun nuorisolle - porukalle, johon Sam ei enää kuulunut - Juhannus oli juhla-aika. Nuoret Hobitit lähtivät illan valossa tanssimaan kahdestaan pelloissa ja keräsivät kukkia toivoen, että näkisivät unia tulevista rakkauksista. Aikuiset puhuivat heidän oman nuorten kesä-öistään ja odottivat sadonkorjuuaikaa ja talven kaukana saapuvaa pimeyttä.

Sam ei halunnut ajatella pimeydestä. Konnun pellot ja niityt olivat taas kerran täydessä kukassa ja Sam oli raatanut vuosia tehdäkseen niitä sellaiseksi, oli kylvänyt ja istuttanut väsymättömästi vaikka hänen sormet olivat tulleet kuivia ja ryhmyisiä töiden takia. Hän oli hoitanut kasveja kunnes maisema näytti melkein samalta kuin ennenkin kun Repunpään ikkunoilta ulos katseli. Vihreiden, kasvavien asioiden näky oli aina saanut Frodon hieman iloisemmaksi.