#viikinki

Koska en itse ole saamattomuuttani ja uniikin lumihiutaleen persoonallisuuteni takia koskaan opiskellut, on tietyt opiskeluun liittyvät ilmiöt ja tapahtumat jääneet väliin. Koska alan myös uhkaavasti ikääntyä, päätin tutustua lähemmin ystävieni kautta opiskeluun. Olen toki Jallua juonut monet monituiset kerrat ystävieni kera erinäisissä opiskelijariennoissa, mutta nyt iski pari itselleni ennennäkemätöntä tapahtumaa sopivaan saumaan.

Aloitetaan speksistä. Nuo ihanat amatöörivoimin pyöritetyt musikaalinäytelmät, joissa omstarttien yllyttämänä improtaan kesken shöyn. Kumpulan speksi, viikinkimenoa fiilistelevä Merireittejä oli ystäväni ohjaama ja produktioon osallistui muitakin ystävyyksiä, joten viimeisen esityksen kunniaksi piti porukalle tehdä karonkan iloliemeksi Viikinkijallu.

Viikinkijalluun tarvitset:

Tervaleijonia. Minimissään kaksi normaalia rasiaa tai yksi iso rasia.

Jallua. Tosissaan tässä vaiheessa tätä blogia voisi jo olettaa.

Heitä leijonat ja tilkka vettä kulhoon. Kaada kattilaan vettä ja levy täysille, kulho kattilan päälle. Tällä tavoin et polta pohjaan sulatettavia karkkeja.

Voit laskea lämpöä ihan reippaasti, kun koko setti on lämmennyt kunnolla. Keittele karkkeja parisenkymmentä minuuttia ja lisää tarvittaessa hieman vettä. Lieju on valmista kun muistuttaa, no, tervaa. Tasaista, mustaa liejua.

Ota Jallusta shotin tai ison huikan verran pois ja lorottele mustaa surmaa tilalle.

Juomasta tulee ihanan synkkää, tekee mieli kuunnella Norjalaista musiikkia ja huutaa perkelettä.