#varpunen

---

Nyt on hyvä pihlajanmarjavuosi, mutta tilhiä ei näy missään. Sen sijaan muita marjalintuja kuten rastaita on havaittu suuria parvia. Lintuasiantuntijat ihmettelevät nyt, missä tilhet piileksivät.

---

Juuri päättyneiden talvilintulaskentojen mukaan myös erittäin uhanalaisiksi luokiteltuja varpusia on nyt ennätyksellisen vähän.

---

Myös yleisimpien talvilintujen eli sini- ja talitiaisten määrä on ollut laskusuunnassa talvilintulaskennoissa viimeisten kymmenen vuoden aikana. Lisääntyneen poikaskuolleisuuden lisäksi osasyy voi olla ruokintojen väheneminen.

---

Helsingin Tokoinrannassa lintuja vielä ruokitaan. Ruokintapaikka tarjoaa parille tuhannelle sinisorsalle suojaisan talvehtimispaikan. Joukossa piileskelee myös muutama harmaasorsa, telkkä ja silkkiuikku.

---

Vaihtelevat talvisäät koettelevat myös lintuja. Esimerkiksi pöllöt kärsivät plussakelien ja pakkasten nopeasta vaihtelusta.

– Kun on vesisateita ja pakkasia, hankeen tulee kova kuorikerros. Useimmat pöllöt sukeltavat sieltä pehmeästä hangesta niitä myyriä syötäväksi ja se kun jäätyy, niin eipä sitä sillä tavalla sukelletakaan, huomauttaa Helle.

Hyönteissyöjätkään eivät löydä ruokaa jäätyneiltä puunrungoilta.

---

Harvinaiset talvehtijat ilahduttavat lintuharrastajia. Helsingin Viikissä on marraskuun lopulta lähtien seurattu virtavästäräkin edesottamuksia.

Niin kuin kaikki muutkin, myös minä olen pohtinut kuolemaa ja kuolemista. Olen pidellyt keittiöveistä kädessäni ja miettinyt miltä tuntuisi työntää tämä vatsaani. Miltä tuntuu, kun elämä pääsee veren mukana karkaamaan pois kehostani? Olen myös kävellyt autoja vilisevän tien vieressä ja ajatellut, mitä tapahtuisi jos hyppäisin yhden eteen. Olen kävellyt sillalla ja katsellut allani virtaavaa vettä. Mitä jos hyppäisin?

Kävelin erästä koskea katsomaan. Oli pieni puinen silta jo kuohuva pieni koski. Olkoon kesä tai talvi, tuo koski virtaa. Aivan sama, mitä sen ympärillä tapahtuu, se ei lakkaa virtaamasta.

Kaunista. Niin kaunista, että olisi ilo kuolla tänne.

Niin... kuolla tämän kosken äärelle. Kuolla kauniin luonnon keskellä, korpin rääkkyessä korvessa, kosken pauhatessa rauhattomana omia teitään. Se olisi kaunis kuolema.

Kuvittelin, kuinka menisin lähemmäksi kuohuvaa vettä. Haluan koskettaa sitä. Kuitenkin liukastun viikatemiehen sirppiin, jonka hän oli jättänyt lepäämään märälle sammaleelle, jotta voisi virkistäytyä kuoleman pölyistä viileässä koskessa.

Lyön pääni märille kiville. Verta sekoittuu veteen ja viikatemies huomaa vahinkonsa. Sen siitä saa, kun jättää kaiken lojumaan ympäriinsä!

Mutta hän ei korjaakaan erehdystään. Kun on nähnyt niin paljon rumuutta ympärillään, arvostaa kauneutta entisestään ja haluaa myös jättää sen rauhaan.

”Vesi hänet halusi ja vesi saakoon hänet”, viikatemies kuiskaa hiljaa itsekseen. Kyynel vierähtää hänen kauniilla, terävillä poskillaan. Miten kaunis kuolema tällä tytöllä onkaan! Hänen ei tarvitse mädäntyä sairauden kynsissä, nyrjäyttää ikävästi niskojaan tai polttaa ihoaan hiileeksi. Hän saa pitää nuoruutensa ja kalman valkean ihonsa. Veri noruu veden mukana, eikä tahraa mitään.

Viikatemies päästää tytön kosken viettelevien kuohujen sekaan. Ruumis kaikkoaa kauemmaksi veden mukana kohti syvempiä vesiä, jossa se uppoaa... EI! Ei se saa upota! Sittenhän kukaan ei näe, miten kaunis minä olen!

Ei. Ruumis jää rantaveteen kellumaan. Vähäksi aikaan vain. Niin, että joku huomaa, vaikka puita viedessään saunaan, jonkin tumman hahmon kelluvan veden pinnalla. Se on liian iso linnuksi. Eikä se näytä puulta... voi hyvä luoja. Sehän on kaunis!

Moni tuttu lintulaji harvinaistuu entisestään, kerrotaan Helsingin yliopiston tiedotteessa. Alkukesän pesimälintulaskentojen mukaan esimerkiksi varpusia ja kuoveja on nyt vähemmän kuin koskaan aiemmin.

Vähissä olivat myös tervapääsky, kivitasku ja harakka. Lisäksi pajulintujen määrä pysyy nyt neljättä vuotta peräkkäin hyvin alhaisella tasolla.

---

Varpusten määrä on vähentynyt 70 prosenttia 40 vuoden aikana. Varpunen on edelleen melko runsas laji Suomessa. Sen kanta on kuitenkin vähentynyt niin paljon niin nopeasti, että se luokitellaan erittäin uhanalaiseksi. Jos samanlainen kehitys jatkuu, varpunen on pahoissa ongelmissa.

---

Metsäjäniksen karvanvaihtoa ohjaa valon määrä. Kun syksyn pimeät tulevat, harmaa kesäturkki vaihtuu valkoiseksi, paksuksi talviturkiksi. Jos lunta ei ole maassa, metsäjänis on kuin huutomerkki metsissä saalistaville petoeläimille. Talvet voivat jatkossakin olla runsaslumisia, mutta luminen kausi on entistä lyhyempi. Lumettomat loppusyksyt ja alkukeväät ovat metsäjänikselle kohtalokkaita.

---

Muutamassa kymmenessä vuodessa eteläisen Suomen metsäjäniskannat ovat vähentyneet 70 prosenttia. Maan pohjoisosissa muutos on paljon pienempi.

---

Voi olla vaikea uskoa, että oravienkin kannat ovat pienentyneet voimakkaasti. Tupsuhäntiä näkee edelleen pihalla juoksemassa pitkin kuusen runkoa, mutta metsissä oravilla menee huonosti. Kantoja on mitattu 35 vuotta ja tuona aikana Suomen oravista on kadonnut melkein kaksi kolmasosaa. Tällä hetkellä orava luokitellaan toki yhä elinvoimaiseksi.

---

Oravien elinympäristöt vähenevät koko ajan. Se on niiden suurin uhka. Metsät pirstoutuvat ja vanhoja kuusia kaadetaan. Talousmetsän nuoreen, tiheäoksaiseen kuuseen orava saa tehtyä suojaisan pesän, mutta käpyjä on vähemmän saatavilla. Oravaa saalistavat kanahaukka, hiirihaukka ja suurimmat pöllöt, nisäkkäistä näätä, kettu ja kärppä. Kotipiirin eläimistä kissa ja koira voivat napata oravan. Asutuilla alueilla oravan suurin uhka on kuitenkin liikenne. Noin puolet kaupunkialueiden oravista kuolee autojen renkaiden alle.

---

Kettujen määrä metsissämme on vähentynyt 35 vuodessa noin puoleen entisestä.

---

Metsäjäniksien ja kanalintujen vähentymisen myötä on huvennut myös kettujen määrä. Muunkin ravinnon saanti vaikuttaa ainakin lyhyellä aikavälillä kettujen määrään. Myyrät ovat yksi tärkeimpiä kettujen ravinnonlähteitä. Niiden kannanvaihtelut vaikuttavat myös kettujen määrään, vaikka kettu onkin kaikkiruokainen.

---

Kettu onkin siirtynyt ruuan perässä kaupunkeihin, joissa sille on illallispöytä katettuna. On rusakoita, citykaneja, rottia ja ihmisten jätettä, jossa riittää syötävää.

---

Kettuja metsästetään laajasti. Syksyisin kettuja on eniten, noin 150 000 yksilöä. Vuosittain metsästetään noin 65 000 kettua.

---

Kettuja kurittaa myös kapi, syyhypunkki, joka aiheuttaa ketulle karvanlähtöä. Pahimmillaan kapi johtaa siihen, että eläin kuihtuu kuoliaaksi.