#vaeltaja

by Vaeltaja

Pakkanen höyrystää hengitykseni. Se luo aaveita kulkureitilleni. Aaveet vaeltavat hetken kanssani, kunnes hajautuvat omille teilleen. Kuu nousee valaisemaan kulkuani. Yksittäinen rekka jyristelee vastaan. Tulen peltoaukealle. Pelto rajautuu metsään. Metsän laidalla seisoo talo, jonka ikkunoista loistaa vielä valo. Lähden kulkemaan pellon reunaa löytääkseni talolle johtavan tien. Lunta on tien reunoille aurattu polvien korkeudelle. Pellolla sitä on varmasti saman verran, jos ei enemmänkin. Saavun talolle, jonka porraspäässä palaa isot kynttilät. Nousen portaat ovelle ja koputan. Hetki kuluu, kunnes joku tulee avaamaan. Iso nainen aamutakissa toinen käsi seinän takana. Täällä luotetaan yöllisiin vieraisiin. "Mitäs sie täältä hajet?" Nainen kysyy. "Rouva", nostan hattua kohteliaasti, "olisin vain kysynyt, josko teiltä löytyisi yösija kulkijalle", toimitan asiani kohteliaasti. "Kaikkea sitä vielä onkin", nainen tuhahtaa, "vanha talli on romuvarastona tällä hetkellä, siellä voi olla vähän viileää, mutta jos se kelpaa niin ovi ei ole lukossa", ja ovi sulkeutuu naisen jäljessä. Kävelen tallille. Ovi aukeaa naristen. Sisällä on pölyistä ja tosiaan hieman viileää. Sytkärin liekin valossa löydän pari vanhaa huopaa ja patjan. Ne ajavat asiansa. Voin torkahtaa hetkeksi.

'vaeltaja: am/pm watch collection' by tuula tellervo vitie | ph. by lena c. emery