#teatteri

Heräsin aamulla klo 05:30 unelmoituani outoja.

Nousin sängystäni noin klo 10 aikoihin, otin aamulääkkeeni, huuhtelin suuni suuvedellä, rasvasin kasvoni, ja laitoin deodoranttia kainaloihini. Pukeuduin.

Lähdin käymään kirjastossa, sitten kaupassa, sitten lähdin toiseen kaupunkiin katsomaan Liisa ihmemaassa- aiheista näytelmää.

Näytelmän esiintyjät olivat lukioikäisiä. Suurin osa oli naispuolisia, hatuntekijä mukaan lukien. Irvikissalla oli samanlaiset Tokmannin kalatohvelit mitkä minullakin oli aikoinaan.

Näytelmän jälkeen palasin kotiini. Luin kirjani loppuun, palautin sen kirjastoon, ja varasin samalla kirjastosta Will Selfin kirjan Kuinka kuolleet elävät.

Perillä kotona luin äänihallusinaatioista kertovaa kirjaa, järjestelin kotiasioitani, ja sitten lähdin käymään omenatarhassa. Siellä oli mukava olla, mutta sielläkin hallusinaatiot kiusasivat minua.

Tänä kesänä alan tekemään niin että yritän osallistua enemmän, ja mennä bileisiin sellaisella "bileissä eka, bileissä vika" periaatteella.

Palasin kotiini ja kävin vielä uudestaan kaupassa.

Nukuin edellisen yön huonosti, en siis nukkunut ollenkaan.

Luovutin joskus aamuyön aikaan, otin aamulääkkeeni, peseydyin ja pukeuduin.

Aloin siivoamaan; vaihdoin pyyhkeet ja tyynyliinan ja yöpaidan, puleerasin kylpyhuoneen, vein peiton ja tyynyn ja sijauspatjan parvekkeelle tuulettumaan, ja pesin koneellisen pyykkiä.

Kuuntelin Micra Girlsiä ja Astrid Swania.

Kävin kirjastossa juuri kun sitä oltiin avaamassa. Päivitin blogejani ja tulostin yhden kuvan kollaasiseinääni varten.

Lähdin kyläjuhlille, otin mukaani koiranruokaa ja sen korvakorun jonka Anton oli unohtanut luokseni oltuaan yökylässä vappuna.

Perillä löysin Antonin helposti, hänellä oli yllään kirkkaanvihreä huomioliivi.

Silittelimme paljon koiria; espanjalainen rescue nimeltään Unna, snautseri joka parkkeerasi peppunsa Antonin syliin, ja jackrusselinterrieri nimeltään Maija Poppanen joka oli jo 12- vuotias mutta hyvin virkeä.

Sain kirpputorin ilmaispuolelta uuden t- paidan, ja ostin partiopojilta mokkapalan kahdella eurolla sillä rahani eivät riittäneet Marttojen viiden euron lettuihin.

Lähdin klo 13 aikoihin, Mirette saapui samoihin aikoihin.

Menin kirjastoon lataamaan puhelintani, juttelin samalla parin teinipojan kanssa Pokémonin pelaamisesta. Sain kiinni shinyn naaraspuolisen Lechonkin, aion vaihtaa Johannan kanssa urospuolisen shinyn.

Sain keskusaukiolla Hare Khrisnoilta neljää eri muussia ja soossia ja ekstra- annoksen kasvispullia.

Menin teatteriin. Näytelmän jälkeen palasin kotiini eikä minua pelottanut yhtään päihdeongelmaiset ja syrjäytyneet, jotka olisivat ahdistelleet minua.

Perillä kotona otin iltalääkkeeni, katsoin Gotham- televisiosarjan kolmatta tuotantokautta DVD:ltä, ja join kahvia.

Käykää kattoos oulun ylioppilasteatterin Fredrik Cygnaeuksen salonki nyt lauantaina tai sunnuntaina!

Ihan sikahyvä tuonpuoleiseen sijottuva näytelmä jossa näkyy semmosiaki tuttuja nimiä ku Tove Jansson ja Oscar Wilde ja monta muuta historian homostelua harjottanutta hahmoo ja päähenkilö N.N. herää salongissa ihan pihalla itestään heidän joukkoon.

Nousin aamulla aikaisin sängystäni, otin aamulääkkeeni, peseydyin ja pukeuduin, ja aloin siivoamaan.

Puleerasin vessanpöntön, vaihdoin pyyhkeet, pesin koneellisen pyykkiä, ja lähdettyäni vein roskat kierrätykseen.

Nyt on paljon lämpimämpi ilma, krookukset ja sinivuokot ja valkovuokot kasvavat. Ei ole ollut ainuttakaan takatalvea. Alan pukeutumaan kesätakkiin vasta toukokuussa, nyt aion pitää välikausitakkia ja -huivia.

Menin keskustaan ja juttelin puhelimessa Elisen kanssa. Olin ollut vähän allapäin päivän mittaan ja nyt oloni parani. On kiva kun on ystäviä.

Menin katsomaan näytelmää. Ennen sen alkamista pelasin Pokémon GO!:ta ja sain kiinni yhden shinyn Tinkatink- poksun ja evolvasin sen.

Näytelmässä neljä naispuolista klovnia, joilla oli päällään suomalaiset kansallispuvut ja klovnimeikit ja punaiset muovinenät, pelleilivät lavalla. Aiheena oli Igor Stravinskyn Kevätuhri.

Näytelmän jälkeen harkitsin käyväni veistospuistossa, mutta päätinkin palata kotiin.

Kotona otin iltalääkkeeni, peseydyin ja vaihdoin keveämmän yöpaidan päälleni.

Järjestelin tavaroitani, siivoilin hieman, ja kinastelin päänsisäisten harhojeni kanssa.

Kummallinen yö takana. Heräsin keskiyön jälkeen siihen että mieleeni palasi trauma yhdestä tytöstä joka kiusasi yläasteella.

Nousin hetkeksi ja menin takaisin nukkumaan.

Naapurista kuului taas ihme pauketta ja huutoa, naurua, musiikkia, ja koiran haukkumista.

Muuten, jatkossa en enää laita herätyskelloani soimaan joka aamu. Jostain ihmeen ja kumman syystä en pääse ylös sängystäni sitten millään, jos en nouse herätyskellon sointiin.

Nousin, tai siis pakotin itseni nousemaan, klo 11:30. Otin aamulääkkeet, rasvasin kasvoni, laitoin deodoranttia kainaloihini, pukeuduin ja laitoin koruja.

Lähdin ajoissa jotta ehtisin teatteriin, tai teatterikouluhan se oli.

Löysin sinne helposti ja pääsin helposti sisälle.

Teatterissa istuin ekalle riville. Edessäni oli myös rivi tyynyjä, joiden päällä istui äitejä lapsineen.

Päätin myös että jatkossa keskityn näytelmän katsomiseen enemmän kuin päiväkirjan kirjoitukseen, osoittaakseni kohteliaisuutta näyttelijöitä kohtaan.

Näytelmä poikkesi kirjasta siinä mielessä että Liisa tutustui sammakkoon nimeltä Sulo, ja siinä esiintyi myös räppäävät kaksoset Tatti ja Kääpä joista Liisa otti palaset joita syömällä saivat hänet kasvamaan tai kutistumaan. Äänestysralli on suomennettu koipeilukisaksi, ja Hiiri puhui Wilhelm Valloittajan sijaan kvanttifysiikasta. Hupsulla hatuntekijällä oli steampunk- henkinen silinteri laseja myöten.

Jonkun katsojan vatsa kurisi äänekkäästi.

Näytelmän jälkeen menin suoraan kotiin. Ulkona oli hyytävän kylmä.

Perillä kotona katsoin ensin Gotham- televisiosarjaa ja sitten Wolf Creek- elokuvaa, tanssin macarenaa, kuuntelin musiikkia, neuloin, ja siivosin.

Illemmalla kävin lähimetsässä kävelyllä. Minua aivan masensi kun näin kuinka paljon täällä on roskia joka puolella.

Menin kauppakeskukseen. Mietin ostaisinko äidille pääsiäiseksi kukkakimpun, ne ovat vaan vähän kalliita.

Näin edellisenä yönä pahoja unia siitä kuinka monella eri tavalla tämä päivä voi mennä pieleen, varsinkin se kun menen katsomaan näytelmää Sherlock Holmesista.

Nousin ajoissa klo 10:30 aikoihin, otin aamulääkkeet ja D- vitamiinilisät, peseydyin ja pukeuduin, ja aloin tekemään kotitöitä; vaihdoin pyyhkeet, ja puleerasin kylpyhuoneen.

Lähdin käymään teatterissa, sitä ennen kävin talletusautomaatilla ja kirjastossa. Ehdin hyvissä ajoin työväentalolle.

Näytelmän aiheena oli että Riikka Purra kaivoi Sherlock Holmesin haudastaan ja herätti hänet eloon, ja Sherlock kommentoi tohtori Watsonin kanssa Suomen historiaa ja poliittista tilannetta. Näytelmä oli hyvin parodiahenkinen, ja aivan mielettömän hauska. Olen iloinen että menin katsomaan sen kaikista pahoista aavistuksista huolimatta.

Näytelmän jälkeen menin kirjastoon päivittämään blogejani, sen jälkeen kävelin lahden ympäri, sitten ostin Glitter- korukaupasta uudet "arkikorvakorut". Sitten lähdin kotiini.

Perillä chillasin hieman ja kävin kaupassa. LIDLissä myydään jo äitienpäiväkortteja. Ostin 3,99 euroa maksavaa kahvia Pirsmasta.

Palasin kotiini ja otin iltalääkkeeni, harjasin hampaani, pesin alusvaatteet ja tiskirätit ja uimapukuni ja kuntosalivaatteeni pyykissä. Tiskasin astiat.

Jatkossa minun ei kannattaisi laittaa herätyskelloa soimaan aamuisin, otan sen vain pois päältä ja jatkan nukkumista, ja saan oudon psykosomaattisen tunteen siitä etten jaksa nousta koko loppupäivänä, vaikka mieli tekisi.

Lopulta nousin, otin aamulääkkeet ja D- vitamiinilisät, peseydyin ja pukeuduin. Vaihdoin tyynyliinan ja silitin pyykit.

Lähdin käymään kävelyllä naapuruston ympäri, sitten menin kirjastoon lainaamaan läppäriä blogieni päivitykseen.

Tapasin Railin kauppakeskuksessa, halimme toisiamme ja juttelimme.

Lähdin käymään kirjaston neuleklinikalla, minulla oli siellä kivaa. Sen jälkeen kävelin kaupungin toiselle laidalle neuleryhmään, sielläkin oli kivaa.

Lähtiessäni olin vähällä unohtaa kaulahuivini. Onneksi en unohtanut sitä, sillä ulkona on kylmä ja sillä huivilla on valtava tunnearvo.

Jätin mummolta saadun kirjan, jonka olin lukenut loppuun, kierrätyshyllyyn.

Menin katsomaan näytelmää nimeltään Randy Feltface. Se oli itse asiassa stand up- komiikkashow, sen lämppärinä toimi australialainen koomikko nimeltään Brodi Snook. Randy itse oli mies jolla oli koko pään peittävä huopanaamari, ja hän heitti hauskaa läppää.

Minusta on kiva kun ihmiset osaavat heittää sarkastista, "loukkaavaa" läppää olematta rasistisia, seksistisiä, ja homofoobisia. Vähän kuin Marvel- hahmo Deadpool.

Yleisö nauroi vedet silmissä.

Näytöksen jälkeen menin puistoon ihastelemaan valokoristeita. Sen jälkeen palasin kotiini.

Oletko keski-ikäinen? Elätkö elämäsi keskiaikaa? Tätä pohtii Samuel Karlsson monologissaan Medeltiden. Onko elämä keski-iässä vain alamäkeä? Miksi peilikuvalla on ryppyjä ja “dadbod”? Keski-ikä ja keskiaika yhdistyvät teoksessa Karlssonin päällä olevassa haarniskassa. Vähitellen esityksen aikana hän riisuu haarniskan osia ja lopussa tuolilla istuu vain tyhjä kuori Karlssonin ollessa…