#sirtsa

siis oon niin pahoillani mut pahoin pelkään että noi tägit kuulosti ehkä siltä että mulla on mitään konkreettisia tai jäsenneltyjä ajatuksia sirtsasta jne 😔 lähinnä aattelin vaan että

jotain jotain eiks se oo ihan canon, ihan kirjacanon että kartsa katsoo sirkkaa ruusunpunaisten ja kaipa sinivalkoistenkin lasien läpi, jotain jotain että ainoa asia sirkasta joka meille kerrotaan muuten kuin kariluodon ihastusfiltterin läpi on varoitus siitä että sillä on taipumusta huolimattomuuteen

oikeesti nimenomaan ateenalaiset tuli mulle mieleen ennen kaikkea siks kun siinä on se valokuva sirkasta koko ajan kyl sä tiiät. eihän ateenalaiset oikeesti mee mitenkään yks yhteen ton postauksen kanssa, mutta ei se toisaalta mee hirveen kauaskaan välttämättä. jotain jotain että kun siellä rintamalla se kuva ja kirjeet (joita ateenalaissirkka tarkoituksella vähän säveltää sellaiseen asuun mitä ajattelee kartsan haluavan kuulla) on ainoa konkreettinen asia sirkasta mitä kartsalla on, niin vaikka (ja koska) kartsa on ihan oikeesti aivan suunnattoman ihastunutrakastunut sirkkaan ihan silleen sirkkana niin väkisinkin se välimatka ja aika ja kartsan yleinen idealistisuus saa aikaan sen että se alkaa rakentaa sirkasta vähän just semmosta kiiltokuvaa

ateenalaiskartsa jollain tasolla tietääkin sen, vaikkei se oikein artikuloi sitä kunnolla. mutta voinemme olla yhtä mieltä siitä että sodassa on usein akuutimpiakin huolenaiheita

...ja ellei sotaa olisi niin sirkka call outtais kartsan tästä, mutta nyt se vaan rationalisoi tän itelleen sillee et jos tää kiiltokuva auttaa kartsaa jaksamaan siellä niin okei koska haluaa kartsan jaksavan siellä mut et sen on pakko loppuu sitten kun rauha tulee. että kun rauha tulee niin sit kartsan täytyy ottaa ne ruusunpunaiset lasit silmiltä ja jos sirkan pitää riisua ne siltä itse niin sit se on just niin. mutta tietysti kartsa kuolee ennen kuin tällaista ehtii tapahtua

ei mulla ateenalaisiin ollut siis tämän tiimoilta mitään varsinaista lisättävää, sitä vaan mietin että kuitenkin sodan jälkeen sekä sirkka että lammio tietäis että kariluodon olis täytynyt kohdata se arki ja todellisuus ja epätäydellisyys sen idealisoidun ihastusmielikuvan takana ja nyt se on niillä semmonen iso ikuinen mitä jos (tai mitä sitten kun) -momentti, jota kumpikin varmaan pyörittelisi mielessään jos johonkin suuntaan, mutta sitten kun ite aattelen että lähtökohtaisesti lammio ei haluaisi jäädä pohtimaan tuollaisia joutavia muutenkaan kun mitään ei voi enää tehdä (jotain jotain sota on sotaa) ja toisaalta että sirkka ei haluais surettaa itseään miettimällä että mitä jos kartsa ei enää oliskaan halunnut häntä tajuttuaan ettei hän osaa olla se kartsan ihannesirkka. mutta mitä jos. ja mutta mitä jos kaikki olis toisaalta mennyt hyvin. mutta kun sitäkin on turha miettiä kun kartsa on kuollut eikä näiden auta kuin jatkaa eteenpäin.

ooough

itehän oon siis pohjimmiltaan sitä mieltä että samalla tavalla kuin kariluoto kypsyi ja kasvoi aikuisemmaksi sodan aikana niin miksi helkkarissa se ei osaisi aikuistua siviilissäkin sitten. tulla sellaseen tulokseen että luojan kiitos toi toinen on ihminen eikä idea, että täähän on paljon kivempaa näin. emt must on vaan kiva ajatella että ylipäätään sodanjälkeisskenaarioissa kartsa ja sirkka ois kaikesta kauheudesta huolimatta aidosti rakastuneita ja kaikin puolin ällösöpöjä. must ne ansaitsis sen molemmat

12 - Vaimo

"Odotatko?"

25 - Radio