Otan permanentin ja polkkaotsiksen, käytän vastedes cavallon pierren nyppyneuleista kissapaitaa, hankin hengettömät, soikeat silmälasit joita en koskaan puhdista, osoittelen yksinäisellä sauvakävelysauvalla ohikulkevia lapsia ja huutelen miten ennen ei vandalisoitu puhelinkoppeja tai lävistelty kieliä. Kirjoittelen lehtiin oikaisuja joissa haukun kaikki koirien omistajat.Â
Tämän kaiken käärin hullunauruun joka kajahtelee tähtikirkkaassa yössä ja kumpuaa aina kun sitä viimeiseksi odottaisi. Lisäksi vastaan puhelimeen huutamalla että kuka siellä eikun kuka se soittelee ja palavereissa kysyn kättelyn perään että kenenkäs poikia sitä ollaan. Koska tupsukone.