#runotorstai

Kirjoittaminen meinaa kutitella runoratsun selkää.

teit tästä skaban et kummal on kurjempaa mut ei vitutuksen määrä oo mikään kilpailu tai sun kanssa ainakaan reilu sellainen

et sit näytä näitä kuvia ikinä muille tai mä tapan sut

Jos olisin äiti nuolisin kasvoilta kyyneleet Jos olisin jääkiekkojoukkueen maalivahti en kyselisi enää minne meet Jos olisin toukokuu, olisi muut kuukaudet allani hajonneet Jos olisin patja olisi mun kanssa maanneet muhun vajonneet Jos olisin polku söisin kaikki tieltäni kadonneet

mä menin syvälle sen sisään, ja toivoin et joku siellä alkaisi itään, joku kaunisko? jos siitä tulisi aurinko, Ra olisi nimesi, loistava kiveni, nyt siis meitä kohti säteile, rakkaudesta väreile,

Nälkä tekee musta heikon, kai täällä surullinen joku muukin on, joka pelkää maanantaiaamuja, enemmän kuin vaatekaapin haamuja, Kokee tätä syyllisyyttä, ihan syyttä, Tappelee itsensä kanssa, ja tajuaa, se oli ihan oma tekemä ansa, ei painon pudotus ollut minkään tuskan lopetus.

ne sano että älä jää tähän, saattaisin ilman sua olla onnellinen ainakin vähän, rakkautesi veti mut mukanaan, se ehkä olisi voinut olla kuka vaan, mutta se olit sä joka jään mun sisältä sulatti, ja mun viereen joka ilta nukahti, ja siksi mä jään, vielä tänään

elämäsi kleopatrana ei ollut kuulemma aitoa, tein sulle kylvyn ja veden sijaan käytin maitoa, tein sulle palatsin korallista, sanoit että et tykkää oranssista. sua häiritsi yöllä valo kuun, kannoin sen eteen suuren puun, sanot etten susta välitä, enkä halujasi käsitä.