#rakkaustaidetta

Psykhe ja Amor - taivaallinen rakkaustarina kreikkalaisesta mytologiasta, joka on ikuistettu jo toisella vuosisadalla. Se on kiehtonut monia antiikin ja renessanssiajan kirjoittajia ja tarinasta tuli 1500-luvun jälkeen niin suosittu, että sitä on käännetty monille kielille ja sen aineksia on päätynyt mm. satukirjoihin, oopperaan, teatteriin ja elokuviin.

Psykhe oli kuolevainen neito, joka herätti omalla kauneudellaan jopa rakkausjumalatar Afroditen kateuden. Amor oli Afroditen poika ja rakkauden jumala, joka sai tehtäväkseen käyttää omia rakkaudennuolia saadakseen Psykhen rakastumaan surkimukseen. Amor suostui, mutta lankesi itsekin Psykhen suloisuuden pauloihin. Kaikki ihailivat neidon kauneutta, mutta kukaan ei kuitenkaan uskaltanut kosia häntä. Oraakkeli neuvoi Psykhen vanhemmille jättämään neidon vuorille kuolemaan, mutta Amor veikin hänet sieltä lumottuun palatsiin ja piti hänestä hellästi huolta. Rakastavaiset nukkuivat kaikki yöt vierekkäin, mutta Psykhe ei saanut sytyttää valoa, koska Amor halusi pysyä tuntemattomana. Kateellisten sisarusten neuvosta Psykhe sytytti eräänä yönä kuitenkin lampun ja haavoitti rakastettunsa vahingossa kuumalla öljyllä. Amor lensi tiehensä ja Psykhe lähti epätoivoisesti etsimään häntä. Hän päätyi Afroditen luokse, joka antoi neidolle useita mahdottomia tehtäviä. Psykhe selviytyi luonnonvoimien avulla näistä kaikista, mutta hakiessaan kauneuden lipasta Manalasta, avasi paluumatkalla lippaan ja vaipui ikuiseen uneen. Siinä vaiheessa Amor lensi kuitenkin apuun ja pyyhki manalan unen Psykhen kasvoilta. Rakkauden voimasta vakuuttunut Afrodite leppyi ja Psykhe sai kuolemattomuuden. Rakastavaiset saivat lopulta toisensa ja heille syntyi tytär nimeltään Hedone eli Nautinto.

Christian Schloe on lahjakas itävaltalainen digitaitelija, jonka surrealistisissa teoksissa kaikki on mahdollista. Hän yhdistää erittäin taitavasti maalausta, kuvitusta ja valokuvausta. Sävyjen, valon ja muotojen puolesta teokset ovat kuin unenomaisesta satumaailmasta ❤️

Yhdysvaltalainen kuvataiteilija Steve Henderson (1957) yhdistää maalauksissaan impressionismia ja realismia. Hän teki pitkän uran kuvittajana, mutta on nykyään omistautunut kokonaan taiteelle. Hendelsonin maalaustyyli on hyvin aistillinen ja hän osaa vangita ihmistunteita todella vakuuttavalla tavalla.

Steve itse kuvailee omaa taidettaan seuraavasti: ”Maalaan kauneutta vastapainoksi mediamaailman rumuudelle. Myönnän, että maailma on julma paikka, mutta se on kotimme. Täällä on myös rauhaa, levollisuutta, hiljaisuutta, voimaa, armoa, iloa ja toivoa – näitä minä haluan maalata.”

Historia on täynnä suuria kohuttuja rakkaussuhteita. Niihin on kuulunut rakkauden lisäksi niin tragediaa, juonittelua, uskottomuutta, vainoamista kuin murhiakin.

Shakespearen Romeo ja Julia on yksi maailman kuuluisimmista rakkaustarinoista, joka ei tunnu koskaan kadottavan taikavoimaansa. Romeon ja Julian tarinassa on kaikki, mistä unohtumaton tarina syntyy: rakkautta, vihaa, tragediaa, nuorta hulluutta, juonittelua, onnettomia sattumia, väärinymmärryksiä ja lopulta kuolema, joka tarvitaan sinetöimään rakkaus ikuiseksi ja ylimaalliseksi.

Shakespeare kirjoitti näytelmän vuosien 1591-1595 tienoilla italialaisen Luigi Da Porton tarinan pohjalta. Rakkaustarina sijoittuu Veronaan, keskelle kahden mahtisuvun - Montagueiden ja Capuletien - välistä valtataistelua. Romeo ja Julia tapaavat sattumalta juhlissa ja rakastuvat toisiinsa heti ensisilmäyksellä. Onnettomat tapahtumat aiheuttavat kuitenkin sen, että Julian on esitettävä kuollutta, jotta häntä ei naitettaisi väärälle miehelle. Julia nauttii vahvan myrkkyjuoman, jotta häntä luultaisiin kuolleeksi ja jotta hän voisi paeta Romeon kanssa Veronasta. Tieto Julian valekuolemasta ei kuitenkaan tavoita Romeota ja hänkin juo kuolettavaa myrkkyä. Kun Julia kuulee Romeon kuolemasta, hän menee ja syöksee tikarin rintaansa Romeon ruumiin vieressä.