Eilinen keskustakirjaston lehtirunojen työpaja todisti, että runoilla voi hyvin myös porukassa. Pienehkö, mutta tehokas ryhmä teki hienoja ja luovia tuotoksia.

Lämpimät kiitokset osallistujille ja kanssaopettajalleni Maijalle!

Ensimmäisessä tehtävässä kaikki saivat saman lehtitekstin. Kyseessä oli Helsingin Sanomien sunnuntain 10. kesäkuuta Kulttuuri-osion pääjuttu (C1) eli näyttelijä Eero Ahon haastattelu.

Valitsin tekstin, koska siinä haastateltu käytti värikästä ja monipuolista kieltä.

Runoilun osaksi rajasin tehtävänannossa jutun kolmannen palstan. Näin siis runoilijoiden ei tarvinnut suuremmin miettiä, mistä ensimmäisen tuotoksen tekevät, vaan aineisto oli jo rajattu.

Lopputuloksena syntyi kiinnostavan erilaisia runoja. Hyvin erilaiset sanat kiinnittivät tekijöiden huomion, ja lopputuloksena oli hämmästyttävän monenlaista sanailua.

Tässä mieheni Samin lopputulos:

hankalan on sietämätöntä itkeä helposti vastaan myöntävästi kivat ja puhdasotsaiset, muitakin kuin mulkkuja jos kohta 120 kertaa ystäväni ja läheisen kollegan oli otettava eipäs kaivetakaan ei voi olla tässä hommassa täytyy olla

Samasta tekstistä Helmi runoili näin:

Useita hankalan ihmisen rooleja, joista monet on tehnyt niin vereslihalla, että niitä on ollut lähes sietämätöntä katsoa Olen kyllä kysynyt itseltäni, miksi Vastaan yleensä Eipäs kaivetakaan tästä syvemmälle, koska ei voi olla varma, mitä tulee vastaan

Kakkostehtävänä oli unelmoida keskustakirjasto. Tähän tuotokseen runoilijoiden piti myös itse etsiä aineisto.

Kannustimme kokeilemaan myös visuaalisuutta, jos se tuntui luontevalta. Niinpä nyt syntyi monennäköisiä runoja, joita voi ihastella Facebookin kuvakansiossa.  

Tässä vaiheessa ehdin jopa itsekin väsätä keskustakirjaston unelmoinnin runon.

unelmani: siellä voisi melkein nukkua käytännöllinen – toisin kuin poikaystäväni myös bilejuomat on luksusta joka päivä

Tässä vielä meidän opettajien poseeraus eli Maija Aalto (vas.) ja minä. (kuva: Keskustakirjaston fb-kansio / Virve Miettinen)