Elämänharmaa
 Olin opettanut lapsilleni, ettei pihalla saa kiusata muita heidän ihonvärinsä vuoksi. Silti leikkien lomassa kajahti naapurin pojalle ikävä termi, josta naapurinrouva tuli ovellemme valittamaan.
 Rouva oli itsekin 'Lämänharmaa', kuten meidän suvussamme heitä kutsuttiin. Toki en ollut sitä lapsillemme opettanut, mutta kaiken ne onnistuvatkin kuulemaan. Rouva haisi kauas ketjupolttajalta ja ääni oli yhtä raspi kuin Janis Joplinilla.
 "Niin, että kun Roopea haukuttiin pihalla."
 - Voi, olen pahoillani. Mitä se meidän tyttö nyt...
 "Meidän poika on kuulemma iholtaan elämänharmaa ja että sen pitäisi saada vähän raitista ilmaa, ettei kokonaan mustaksi muutu."
 - Kummallista, en tiedä mitä se mahtaa tarkoittaa. Joka tapauksessa, teen Lissulle selväksi, että se loukkasi Roopea. Ei tapahdu enää.
 Kun suljin oven, vedin Lissun avonaisen ikkunan eteen. Sateenjälkeinen ilma tulvi sisään.
 "Eikö olekin raikas tuoksu?"
 -On, äiti.
 "Se tekee sinulle hyvää. Meidän perheessämme ei tulla koskaan tupakoimaan, sen lupaan. Saat kasvaa juuri niin terveenä kuin luonto tuolla ulkona päättää."Â
 Lissu nyökkäsi ymmärtäen.
"Roope ei ole valinnut vanhempiaan, joten älä loukkaa häntä enää turhaan. On sääli syntyä Lämänharmaaseen perheeseen."
