#osuma

Tällä hetkellä lukemassa – Petter Sandelin: Osuma. Suomennos Katriina Huttunen. S&S, 2024.

Hello! My name is Kayla Andrus and I’m a studio art major and art history minor here at Oklahoma State University; I’m also a museum associate for the OSU Museum of Art. This is all very fun and exciting, it’s been amazing to pair my education with my work and I love being here! However, working here and being able to see all these amazing different forms of art makes it difficult to figure out what I want to do in my future.

When you’re a studio art major, you have to pick something that you're good at and something that you can see yourself doing for a long time. I’ve been banging my head against the table for 2 years now trying to figure out what I want to do. Nothing seems to be leading me there. But working at the museum has allowed me the opportunity to see new works of art from both contemporary and old artists. The real problem is that I want to do everything, I want to try everything before I decide on that one thing that I want to do for the rest of my college life at least. Working at the museum is so enriching to my studio life, however, I think it’s making my decision on what to do take longer. Since I’ve been here, I’ve seen 3 exhibitions go through our gallery walls. Each exhibition leaves a stamp on my brain and creates more questions for my future. This is because of the inspiration I feel every time I go into the gallery. The Museum also holds very casual and interactive artist talks, these are my favorite but also the worst. When I hear the artist speak about their work, I feel so connected to them and understanding of their life story and why they do what they do. Once, the museum had a Tulsa Fellowship Artist, Melanie Gilman, come in to speak and have a workshop during queering the museum. They talked about illustrating and writing books in such a passionate way that it made me want to try it out for myself. Now I’m planning on illustrating a children’s book! But I still need to figure out if I want to focus on watercolor, jewelry, printmaking, sculpture, ceramics, oil painting, etc. I wish that OSU had a multimedia focus so that I could do it all. I just love artmaking so much, I don’t understand how I’m supposed to just pick one thing!

This is to the future something.

Jatkosodan asemasotavaiheeseen sijoittuva pienisuuri (130 sivua!!) romaani, jossa rintamalle saapuva keltanokkasotamies Tallgren päätyy kokeneen Ståhlin suojelukseen ja rakastuu tähän tietysti ensinäkemältä. Muistot juoksuhaudoista ja korsuista vuorottelevat toisen kertojaäänen, korvessa kasvava männyn kanssa. Mänty, joka on joskus ollut ihminen, muistelee menettämäänsä rakkautta.

Ja kyllä, Ståhl on viittaus Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoihin. Tarinassa on myös muita henkilöhahmoja, joilla on Vänrikeistä tuttuja nimiä. Luonnollisesti kirjassa korostetaan eroa Runebergin romanttisen runoilun ja raa'an 1940-luvun sotakoneiston välillä, mutta toisaalta tuntuu siltä, että tässä yhteydessä olisi syvempiäkin sävyjä, joita en ehtinyt analysoimaan. Luonnollisesti ajatukset kääntyvät myös Tuntemattomaan sotilaaseen, jolla on kirjana paljon yhteistä Osuman kanssa.

(Osaan kuvitella, että sellainen persoona joka oli kovasti innostunut siitä Tuntsa-fandomista saa myös hyvät kicksit tästä kirjasta..........itse en siihen kuulunut, mutta tällainen fiilis on)

Luontokuvaus on erottamaton osa kirjaa, ajatus suomalaisesta metsästä taistelun, kuoleman ja rakkauden hiljaisena todistajana jää kummittelemaan mielen perukoille pitkäksi aikaa. Päähenkilö Tallgren katsoo ympäristöään luonnontieteilijän tarkkuudella.

Tarina on rankka, surullinen ja osin masentavakin. Kun lopetin lukemisen, pyyhkäisi ensimmäisenä yli sellainen epätoivon aalto, että olin langettamassa kirjalle paljon huonomman arvostelun: miksi kahden miehen rakkaustarinalle ei voida suoda edes katkeransuloista loppua – onnellisesta puhumattakaan? Sitten söin jotain, nukuin yön yli ja rauhoituin.