#luukku 12

Luukku 12 - Keskiviikko

Rahikaisesta tuntuu, kuin hän leijuisi jossain pilvien tasolla. Aamulla hän keittää hyräillen kahvia ja paistaa lettuja, eikä ulkona vallitseva ankea hämäryyskään voi pilata hänen hyvää tuultaan.

He puhuivat vielä illalla Lammion kanssa puhelimessa, kaikenlaisesta tärkeästä ja ihan turhistakin jutuista. Lammio kertoi töissä selvittelemästään tapauksesta sen verran kuin pystyi, ja sai Rahikaisen ihan lupaamaan, että pysyy nyt poissa yökerhoista niin kauan, että tapaus selviää. Ehkä holhouksen pitäisi ärsyttää, mutta on jotenkin ihanaa, kuinka huolissaan Lammio on.

He puhuivat myös niistä pikkujouluista. Ne ovat lauantaina, Lammion työpaikalla, ja tilaisuus on ilmeisesti todella juhlava ja suuri. Keskusrikospoliisin Tampereen yksikköön kuuluu satakunta henkeä, ja vaikkeivät aivan kaikki tietenkään tule juhliin, suurimmalla osalla on mukanaan seuralainen, joten ihmismäärä kasvaa joka tapauksessa suureksi. Lammio tuntuu olevan tähän ihan tyytyväinen, sillä pelkissä oman osaston pikkujouluissa tunnelma olisi ehkä liian intiimi ja heihin kiinnittyisi liikaa huomiota.

Tuntuu epätodelliselta, että Lammio todella haluaa hänet sinne. Hän on tehnyt kannassaan aikamoisen täyskäännöksen, eikä Rahikainen ihan vielä osaa muodostaa suhtautumista siihen. Osa hänestä epäilee Lammion ehtivän vielä pyörtää päätöksensä ja sukeltavan sittenkin takaisin kaappiin viime hetkellä ja lukitsevan oven tiukasti perässään. Hän haluaa kuitenkin luottaa, että Lammion itsepäisyys ja itsekuri estävät sen. Kun hän on kerran jotakin päättänyt, hänen päätään on hyvin vaikeaa kääntää, sen Rahikainen on joutunut huomaamaan.

Hänestä on hienoa, jos hän nyt pääsee kuitenkin tapaamaan Lammion läheisimmät työkaverit. Hän tietää entuudestaan vain Sinkkosen, koska tämä haki joskus Lammion kotoa töihin silloin, kun Rahikainen oli paikalla. Silloin Lammio esitteli Rahikaisen pelkkänä ystävänä, ja vaikka siitä ollaan pääsemässä yli, ajatus tuntuu vieläkin epämukavalta.

Sinkkonen vaikuttaa vielä kuivemmalta tosikolta kuin Lammio, ja Rahikainen odottaa innolla, josko juhlissa sattuisi tulemaan tilaisuutta osoittaa Lammiolle vähän hellyyttä tavalla, joka järkyttäisi sen tapaisia kunnollisia ihmisiä.

Ei hän kuitenkaan aio Lammiota mitenkään nolata. Se olisi ihan turhaa, ja Rahikainen haluaa säilyttää sovun. Hän on niin iloinen ja ylpeä Lammiosta, siitä että tämä uskaltaa vihdoin ottaa askelia kohti vapaampaa elämää. On odottamatonta luksusta saada olla pari ihan virallisesti, Lammion työkavereiden edessä. Rahikainen ei osaa arvata, tuleeko joltain jotain kusipäistä kommenttia, mutta hän on varautunut siihenkin. Lammion mukaan ne ovat pääosin hyviä tyyppejä kaikki, mutta koskaan ei voi tietää, mitä joku saattaa humalassa sanoa.

Juhlat ovat illalla, ja catering-tarjoilun lisäksi tarjolla tulee kuulemma olemaan turhankin paljon viiniä. On kaiketi vain ajan kysymys, missä vaiheessa joku ääliö ehtii juoda itsensä kunnon känniin ja alkaa laukoa kommentteja. Se on koettu jo useaan kertaan, ja Rahikainen kyllä selviää. Hän vain toivoisi voivansa suojella Lammiota sellaisilta kokemuksilta.

Ehkä paras asia koko juhlissa on niihin vaadittu virallinen pukeutuminen. Rahikainen ei malta odottaa, että pääsee näkemään Lammion puvussa. On hän sen ennenkin nähnyt, mutta se on aina niin vitun kuumaa, etenkin kun Lammio on ilmeisesti tätä tilaisuutta varten ostanut uuden puvun, jota Rahikainen ei ole vielä nähnyt.

Eilen puhelimessa Lammio oli ehdottanut, että Rahikainen vuokraisi puvun, ettei hänen tarvitsi tämän yhden tilaisuuden takia investoida siihen ihan hirveästi rahaa. Hän haluaa kuitenkin itsekin ostaa uuden, sillä hän omistaa vain yhden tavallisen mustan puvun, ja se on oikeastaan käynyt vähän liian tylsäksi hänelle.

Tänään Rahikainen aikoo lähteä kaupoille. Pitää katsoa jos saisi vaikka Määtän mukaan. Lehto on edelleen nukkumassa, eikä varmaan nousekaan vielä moneen tuntiin, sillä hänellä on tänään yövuoro.

Lehto on vaikuttanut oudolta viime päivinä. Vähemmän kireältä ja vihaiselta kuin normaalisti, mutta toisaalta hyvin mietteliäältä ja jotenkin vaikealta. Osittain se on varmaankin sen halipalvelun ansiota, mutta Rahikainen päättää silti yrittää jutella Lehdolle heti kun sattuu sopiva tilaisuus.

On vähän harmi, että Lehto nukkuu, sillä ajatus hänestä shoppailemassa on veikeä. Lehto on sellainen ihminen, joka käyttää vaatteet rikki. Hän ostaa uusia vasta sitten kun on ihan pakko kun entiset kuluvat puhki, koska hän vihaa kaupoilla käymistä. Silloin, kun hänen on pakko siellä käydä, hän marssii ensimmäiseen vastaantulevaan vaatekauppaan, kaivaa alerekistä kasan suunnilleen sopivankokoisia vaatteita, ja lataa ne sovittamatta tiskiin sellainen vihan ilme kasvoillaan, että myyjät säikkyvät. Se on loistavaa katsottavaa, ja olisi todella hauskaa nähdä se kunnollisessa kalliissa vaatekaupassa. Lehto olisi kuin kala kuivalla maalla, niin kiusaantunut ja vittuuntunut.

Määttä tulee keittiöön lettujen tuoksun houkuttamana ja keskeyttää Rahikaisen ajatukset. Hän ottaa asian esille Määtän pinotessa lettuja lautaselleen.

“Miun pittäis ostaa vähän vaatteita. Lähetkö mukkaan makutuomariks?”

“Voisinpa lähteäkin, vaan meillä oli kyllä Yrjön kanssa ajatus vähän myöhemmin mennä joulutorille.”

“No jos ehdittäis sitä ennen? Mie tiiän aika tarkkaan mitä mie halluun, joten ei pitäs mennä kauaa. Pääset sitten sen jäläkeen söpöilemmään.”

*

He suunnistavat ensimmäisenä Dressmannille, ja kaikki sujuu hämmentävän sujuvasti. Rahikaisella on kengät valmiina, mutta kaikki muu pitäisi ostaa, ja olisi ihan mukavaa pysyä vähän pienemmässä budjetissa, kuin jos suunnistaisi suoraan johonkin kalliimpaan liikkeeseen. Hän haaveilee kyllä oikeasta mittatilaustyönä tehdystä puvusta, mutta sellainen ei oikein tämänhetkiseen opiskelijabudjettiin sovi.

Määttä istuu odottamaan, ja Rahikainen kahmii mukaansa kaikenlaista ennen kuin katoaa sovituskoppiin. Hän sovittaa huvikseen ensin punaista pukua. Se on helvetin upea hänen päällään, mutta kun hän astuu ulos kopista näyttääkseen pukua Määtälle, he päätyvät yksimielisesti siihen, että ehkä hänen pitäisi tällä kertaa kuitenkin tyytyä johonkin vähän hillitympään.

Rahikainen rakastaa huomion keskipisteenä olemista, mutta hän haluaa myös, että Lammiolla on mukava olla. Räikeästi pukeutuminen ja huomion herättäminen ei välttämättä olisi paras keino siihen, etenkään ensimmäisellä kerralla, kun he tekevät jotakin näkyvästi parina.

Rahikainen kokeilee muutamaa muutakin pukua, ja kuuntelee kommentteja ja korjausehdotuksia Määtältä ja parilta myyjältä. Lopulta hän päätyy kauniiseen harmaaseen pukuun, tummemmansävyiseen harmaaseen kauluspaitaan ja syvänpunaiseen kravattiin. Syvä harmaa tuntuu korostavan hänen hiustensa kultaisia sävyjä, ja punainen kravatti on sopivasti jouluinen. Rahikainen valitsee tiukat housut, sellaiset jotka imartelevat mukavasti ja saavat hänen pakaransa ja reitensä näyttämään syötävän hyviltä. Häntä ei yhtään edes hävetä kehua itseään, sillä peilistä katsoo vastaan varsin upea ilmestys.

Hän vaihtaa takaisin tavallisiin vaatteisiinsa, ja on juuri maksamassa pukuaan, kun huomaa Lahtisen ilmestyvän paikalle. Rahikainen seuraa sivusilmällä hymyillen Lahtisen tietä ovelta penkille, jolla Määttä edelleen istuskelee. Lahtisella on päällään kuluneet farkut, kulunut huopatakki ja kulunut pitkä kaulahuivi. Eihän tämä edes ole mikään hienompi liike, mutta hän näyttää tällaisessa ympäristössä kiusaantuneelta, vihaiselta ja asiaankuulumattomalta. Hän kävelee hartiat lysyssä ja mutisee jotain epäkohteliasta myyjälle, joka yrittää lähestyä häntä.

On huvittavaa seurata, kuinka täysin Lahtisen olemus muuttuu, kun hän pääsee Määtän luokse. Määttä tervehtii häntä pehmeästi hymyillen, ja suurin osa Lahtisen pahasta tuulesta ja nuhruisuudesta tuntuu katoavan taivaan tuuliin. Hänen ryhtinsä suoristuu vähän ja kasvot valaisee hymy, joka saa Lahtisen näyttämään nuoremmalta ja oikeasti komealta. Määtän vieressä Lahtisen pituus ja harteikkuus korostuu, mutta ei hän kuitenkaan saa Määttää näyttämään mitenkään heiveröiseltä. He vain näyttävät hyvältä yhdessä, ja totaalisen rakastuneilta. Lahtinen vastaa hiljaa Määtälle jotain, ja Määttä nousee ylös. Tartuu Lahtisen käteen ja johdattaa hänet Rahikaisen luokse.

Rahikainen ottaa vastaan paperikassit, joihin myyjä on pakannut hänen ostoksensa, ja sitten he lähtevät. He seisahtuvat hetkeksi vaihtamaan kuulumisia kaupan ulkopuolella. Lahtisella oli kuulemma rasittava päivä töissä, ja Määttä näyttää vähän siltä, että haluaa viedä hänet nopeasti kahville ja sen jälkeen suoraan kotiin ja sänkyyn. Rahikaisella on vielä asioita hoidettavana, joten hän hyvästeleee toiset ja lähtee jatkamaan matkaa.

Määttä ja Lahtinen lähtevät kohti joulutoria, ja Rahikainen vilkaisee vielä heidän peräänsä. Hän miettii taas kerran, kuinka siinä on pari, joka on aivan täysin hänen ja Lammion vastakohta. Määtän ja Lahtisen suhteella oli hidas ja vaikea alku, mutta nykyään heistä näkee kauas, kuinka vakaasti he ovat yhdessä, eikä heistä kumpikaan pelkää näyttää sitä. Toisaalta yksityisyydestään he pitävät tiukasti kiinni, eivätkä puhu suhteensa yksityiskohdista juuri kenellekään.

Rahikainen ei vieläkään tiedä esimerkiksi heidän seksielämästään mitään, ja se ärsyttää häntä. Lahtinen on varmaan alla, sen luonne on niin sellainen, mutta Rahikaista korpeaa loputtomasti ettei hän tiedä varmaksi, eikä siksi voi heittää asiasta mautonta läppää.

Näissä mietteissä hän suunnistaa vielä yhteen paikkaan: kultasepänliikkeeseen. Hän jää hetkeksi ulkopuolelle ihailemaan kaikkea ihanaa, mitä ikkunassa on esillä, ja pyörittelemään vaihtoehtojaan mielessään.

Hänen oli oikeastaan tarkoitus käydä täällä jo viime viikolla, mutta ne jouluostokset menivät vähän päin puuta muutenkin. Aluksi Rahikainen oli aikonut jättää Lammion hetkeksi jonnekin ja käväistä täällä nopeasti jonkin tekosyyn varjolla, mutta oli lopulta jättänyt koko asian myöhemmälle, ehkä toivoen muuttavansa mieltään, ostavansa sittenkin jonkin hölmön lahjan, jolla ei olisi mitään väliä.