#lestadiolaisuus

Ei yleensä kuulu mun blogin aihepiiriin mutta välillä herää niin älytön vitutus tästäkin aiheesta. Kaikkia niitä pitää evlut kirkon (johon kuulun, kiitos kysymästä) piirissä hyysätä saatana

Otteita:

1960-luvulla vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä alettiin sanella jäsenille uusia tiukkoja ohjeita. Esimerkiksi television katseleminen, meikkaaminen ja kilpaurheilu kiellettiin.

- siis päätettiin vaan keksiä uusia sääntöjä, äijät veti hatusta. 

Vanhoillislestadiolaisuus on luterilaisen kirkon sisällä toimiva konservatiivinen herätysliike, jonka piirissä on noin satatuhatta jäsentä.

Kirkon sisällä. 

Liike eroaa muista herätysliikkeistä siinä, että sen opetuksen mukaan ainoastaan vanhoillislestadiolaiset voivat pelastua. Kaikki muut joutuvat helvettiin. Vanhoillislestadiolaisen liikkeen johto ei halua puhua liikkeen pelastusnäkemyksistä ulkopuolisille, mutta liikkeen sisällä asia on selvä.

Edelleen, kirkon sisällä.

Kun vuonna 2013 Oulun silloinen piispa Samuel Salmi julisti vanhoillislestadiolaisten kesäjuhlilla Suviseuroilla synninpäästön, liikkeen silloinen pääsihteeri Tuomas Hänninen kiirehti huomauttamaan, ettei piispan antama synninpäästö ole sama asia kuin ”uskovan” antama synninpäästö.

Piispa ei voinut julistaa syntejä sovitetuiksi, koska hän ei ollut uskova eli vanhoillislestadiolainen.

Piispa ei ole tarpeeksi uskovainen. Onneksi on pappeja jotka on

Monissa Suomen luterilaisissa seurakunnissa työskentelee pappeja, jotka kuuluvat vanhoillislestadiolaiseen liikkeeseen. He saarnaavat, kastavat, jakavat ehtoollista ja siunaavat kuolleita hautaan. Samalla monet heistä uskovat, että valtaosa kirkon penkissä istuvista ja arkussa makaavista on matkalla helvettiin. 

On kuntia joissa otetaan aivan annettuna että papistoon pitää kuulua yksi kiintiölestadiolainen. Niin ja seurakunnan pyhäkoulu, päiväkerho, nuorisotoiminta, kuorotoiminta sitten ei hyväksyttävän hyveellinen harrastus. Siis ev.lut. seurakunnan, jonka jäsenenä kuitenkin patsastellaan. Mistähän helvetin syystä.